Mä olen varmasti maailman kamalin " äitipuoli" . Odotan koko ajan että toi miehen lapsi muuttaisi pois meiltä.

Vierailija

En olisi koskaan ryhtynyt tähän, jos olisin alussa tajunnut, miten vastenmielistä mulle on elää jonkun toisen lapsen kanssa. Nyt on jo myöhäistä perääntyä. Yhdeksän vuotta ollaan jo eletty kimpassa, yhteisiä lapsia on kolme. Kai mun on vaan pakko kestää ja odottaa, että miehen tyttö kasvaa ja joskus muuttaa...

Kommentit (20)

Vierailija:

Lainaus:


Miehellesi lapsensa on kuitenkin aina tärkeämpi kuin sinä, muista se.




Ja jos mies valitsis ennemmin vahinkolaakinsa ku mut niin sittenhän molemmat on ulkona mun elämästäni.

Niinhän sitä oli itselläänkin aikoinaan. Jatkuvaa tappelua vanhempien kanssa, rajoituksia/kieltoja/sääntöjä ei olisi saanut olla. Kaikilla muilla oli kaikkea enemmän ja kaikki paremmin ja mulla vaan tämmöstä.

Anna kapinoida ja toisesta korvasta ulos. Ovesta voi häipyä jos ei kiinnosta. Näin on marjat. Ei tuon ikäisen ole enää pakko edes vierailla jos kerran ei isän uutta perhettä kestä. Pysyy sitten äitinsä luona.



Häntä pystyyn nainen! Eri asia jos olisi pienempiä lapsia, teineillä on kaikkien kanssa yleensä hankalaa.

Ei sun sitä tarvii rakastaa, koita kumminkin sietää.

Ei sun tarvitse rakastaa miehesi lasta, eikä välittää murkun mesomisesta siinä mielessä et hänen kuuluukin käyttäytyä ärsyttävästi. Teillä on teidän tavat ja äidin luona eri, ei siitä sen enempää miettimistä tms. vatvomista. Toivottavasti miehesi tukee sinua ja olette sopineet yhteiset pelisäännöt kodissanne joista pidetään kiinni.



Tilanne on todennäköisesti toinen kun hän aikuistuu ja kykenee aikuisempaan keskusteluun. Ja vaikka et niin rakastaisikaan miehesi lasta niin sinun pitää kuitenkin suhtautua häneen asiallisesti, aikuismaisesti ja kunnioittaen - ethän muuten voi vaatia häneltäkään samaa. Ja ihan sama miten äidin luona asiat on hän kuitenkin varmasti väittää että siellä on paremmin. Sanotaan että on luottamuksen osoitus kun hän uskaltaa sinulle noin uhota - ota haaste vastaan ja etsi hänestä mukavia puolia.



Ja ei hän varmasti aina ole teillä, kerää silloin voimia. Tällainen perhetilanne on aina haaste eikä helpolla päästä, mutta olet silti kasvatusvastuussa myös hänestä. Anna itsellesi anteeksi ja tee parhaasi, tämäkin aika menee vielä ohi. Voimia ja rakkautta teidän perheelle!

tollaset tietämättömät idiootit!

Mun miehellä oli pieni, kiltti ja ihana tyttö kun alettiin seurustelemaan.Mutta se tyttö kasvoi! Eikä ollutkaan enää niin kiltti ja ihana!

Koko ajan on pyytelemässä rahaa, pitäisi kuskata lintsille ym ja sit kun viedään niin äitinsä luo päästyään valittaa että oli taas niin helvetin tylsää kun ei mitään tehty!

Tottakai omat lapset on kaikista rakkaimpia, sehän on ihan itsestään selvää, niin kuuluukin olla!

Tottakai pidän tytöstä edelleen, onhan hän rakkaan mieheni esikoinen ja hänen jälkeläisensä, mutta myönnän että välillä huokasen kun ollaan molemmat vkl töissä ja tyttö jää kotiinsa.

Silti hän on meille aina tervetullut enkä kohtele häntä toisin kuin omiani.SIlti tiedän että riitoja on vielä tulossa kun joskus räjähdän...

Aika hankala tilanne jos itselläsi on kokemusta vain nuoremmista lapsista. Mihinkään huutokilpailuun ei kannata " murkun" kanssa ryhtyä. Yrittäkääpä miehesi kanssa yhdessä saada lapsi ihan pöydän ääreen istumaan ja keskustelemaan teidän perheen säännöistä. Ei onnistu ehkä ihan helposti, mutta yrittäkää. Kuunnelkaa puolin ja toisin toisianne. Kannattaa miettiä voisitko itse joustaa jossain asiassa. Juuri tuo jatkuva äitiin vertaaminen paljastaa, että lapsellakin on epävarma olo, eikä hän tiedä mitä häneltä odotetaan.

Kyllä se kuulkaas niin on,että monille naisille tuntuu olevan vaikeaa hyväksyä puolison edellisestä suhteesta olevat lapset.Kai se on jollain tavalla luonnollistakin tykätä omistaan enemmän kuin toisten.En kyllä syyllistäisi ketään uusperheen perustamisesta.Yksinolo on vaikeaa ja kun tulet noin kolmeenkymppin,on vaikeaa löytää lapsetonta kumppania.

Siksi juuri tänne nimettömänä uskaltauduin. En vaan tunne mitään " hyvää" tuota murrosikäistä kapinoitsijaa kohtaan. Aina se jaksaa muistuttaa miten sen äidin luona on sitä ja tätä ja siellä saa tehdä tätä ja tota. Ihan tahallaan ärsyttää mua. Ja kun sitä yritän ojentaa tai komentaa niinkuin omianikin, saa vain mökötykset ja sitten se soittaa äidilleen kun täällä on niin kamalaa " kun toi yks vaan huutaa" .. ap.

ja monet biologiset vanhemmat ei kans jaksa murrosikäisiä lapsiaan ja tulee niille huudettua kun ne osaa ärsyttää jo huomattavasti paremmin kuin joku uhmaikäinen.

Minä ainakin kykenen välittämään muistakin kuin omista biologisista lapsistani. Ota ero, jos sulla on noin vakava asennevamma ja tunne-elämän häiriö. Miehellesi lapsensa on kuitenkin aina tärkeämpi kuin sinä, muista se.

Uusperhe on tavallista perusperhettä haastavampi, ja siihen pakettiin kuuluu usein myös toisen lapset. Pitäisi miettiä enemmän ennenkuin menee sitoutumaan uusperheeseen.

Mulla onneks ei miehen muksu asu meidän kans, mut joka kerta ku se meille tulee niin mua vituttaa aivan älyttömästi.

Ei se sen mukulan vika ole, mut en vaan jaksa sen tapoja (tai tapojen puutetta). Ja just toi " meillä kotona/mun äiti" , en välttämättä haluu kuulla siitä akasta mitään. Riittää et sitä joutuu joskus näkemään.



Koita ap jaksaa.

Ja teille " itse olet valinnut" niin niinhän ollaan valittu: Valittu et rakastutaan ihmiseen jolla on menneisyys. Jos menneisyydestä löytyy lapsi niin pitäiskö sit jättää omat tunteet sivuun?

samassa jamassa, että heidän äitipuolensa vihaisi heitä noin. siis jos vaikka menehdyt ja miehesi löytää uuden vaimon. etkö toivoisi lapsillesi äitipuolta, joka välittäisi lapsistasi. miksi miehen tytär on niin kamala, en tajua?

Itse olen niin onnellisessa tilanteessa, että 2 miehen murrosikäistä asuu äitinsä kanssa uusperheessä, jossa ei yhteisiä lapsia.



Onneksi ne lapset käy meillä vain joka 2 viikonloppu. Ja nyt murkkuiässä on niin paljon harrastuksia, että jää usein viikonloput väliin.



Murkut osaa olla tosi raivostuttavia omille vanhemmilleen, saatikka sitten isän tai äidin uudelle puolisolle.



Meidän tilannetta vaikeuttaa se, että lasten äiti kuvittelee palaavansa ex-miehensä, nyt siis minun mieheni+ 2 pienen lastemme isän, kanssa yhteen! Hullu akka! Ja tosiaan uskottelee näin murkkuikäsille lapsille ja uskotellut näin jo yli 10v. Päässä viiraa sillä naisella.



Uskon, että aikuisten pitää vaan niellä tunteitansa ja OLLA AIKUISIA, kun lapset koettelee Sinua. Vaikeeta on, tiedän...

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat