Lokavauvan synnytyskertomus

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Tiistaiaamuna vähän ennen kahdeksaa heräsin, kävin vessassa ja palasin takaisin nukkumaan. Istuutuessani sängylle jotain valahti ja ajattelin että nyt tuli vahinko, kunnes tajusin että olin juuri tullut vessasta. Nousin ylös ja lapsivettä alkoi valua pitkin jalkoja lattialle. Ei auttanut kuukautissiteet, joten pyyhe housuihin ja soittamaan Kättärille. Soitin haikaranpesään, josta joku vastasi tilanteen selitettyäni, että heille ¿ilmoittaudutaan synnyttämään vain keskiviikkoisin klo 8-13 ja tänään on tiistai!¿ Selitin uudelleen, että olin jo ilmoittautunut, lapsivedet meni juuri äsken ja olin todellakin TULOSSA synnyttämään. Niinpä minut sitten yhdistettiin synnytysosastolle synnytyssaliin, josta hommissa ollut kätilö vastasi, että soitapa uudelleen haikaranpesään. Päätin syödää aamupalaa ja soittaa uudelleen. Tällä kertaa vastasi kätilö, joka pyysi puoli yhdeksitoista tarkistuttamaan tilanteen. Supistuksia alkoi tulla hiljalleen ja koko ajan kivuliaampina. Siivoilin, pakkasin sairaalakassin ja tiskasin ja sitten lähdettiin. Vietiin koira hoitoon ja oltiin Kättärillä ajallaan. Supistuksia tuli säännöllisesti 5-10 minuutin välein ja olivat kestoltaan parin minuutin luokkaa. Otin kaurapussin käyttöön. Kohdunsuu oli vauvan pään takana niin, ettei kätilö päässyt tarkistamaan tilannetta. Vauva oli kuitennkin laskeutunut ja kiinnittynyt. Otettiin supistuskäyrää ja sydänääniä, molemmat kunnossa. Lähdettiin siitä sitten vielä kävelylle, koska oli niin kaunis päivä ja odoteltiin että supistukset hieman kiihtyisivät. Kotiin en enää halunnut, koska supistuskipu oli todella terävää ja kesti pitkään. Palatessa supistuksia tuli jo noin 3-5 minuutin välein ja ne olivat edelleen pitkiä, 1-3 minuuttia kestäviä. Saatiin siinä ruokaa ja syötiin, jonka jälkeen siirryttiin synnytyssaliin. Kello oli noin yksi. Selvisin kaurapussin ja kiikkustuolin avulla noin puoli neljään, jonka jälkeen kokeiltiin lämmintä suihkua. Se auttoi hetkellisesti, mutta jo neljältä pyysin jotain muuta. Kipu oli muuttunut lähes sietämättömäksi. Supistuksia tuli lähes tauotta ja ne kestivät pitkään. Tunnin pärjäsin ilokaasulla, jonka jälkeen laitettiin epiduraali ja oksitosiinitippa. Kello oli puoli kuusi ja olin auki vasta kahdelle sormelle. Sitten avauduinkin nopeasti kahdessa tunnissa viiteen senttiin. Epiduraalia lisättiin, mutta aukenemista ei tapahtunut. Kuume alkoi nousemaan ja nousi 38 asteeseen. Sain antibioottia ja kuumetta laskevaa lääkettä suoraan suoneen. Toisen lisäyksen kohdalla otettiin puheeksi mahdollinen hätäkeisarinleikkaus, jos synnytys ei edisty. Vauvalla oli sykkeet nousseet korkeiksi ja niitä seurattiin päähän laitetuilla pinneillä. Sekä vauvalla että mulla oli vaara saada infektio. Lastenlääkäri tuli selvittämään tilannetta, kertoi että pahimmillaan vauva voisi saada verenmyrkytyksen ja joutua teho-osastolle sekä määräsi vauvalle kokeita tehtäväksi. Naistentautien erikoislääkäri seurasi mun tilaa ja synnytyksen edistymistä. Lopulta puoli kahdentoista aikoihin tunsin, että vauva oli tullut alemmas. Kätilö tarkasti tilanteen ja olin todella täysin auki. Mutta ei ponnistuttanut. Otettiin taas puheeksi hätäkeisarinleikkaus, joka tehtäisiin viimeistään kahden tunnin kuluttua. Meni tunti ja alkoi tuntua, että nyt voisi kokeilla. Vauva heilutteli päätään kovasti kokoajan ja jälkeenpäin selvisi, että pää oli ollut hieman väärässä tarjonnassa ja liiaksi otsa edellä. Jouduin ponnistamaan jalat tuettuina ylhäällä puoli-istuvasta asennosta, koska olin täynnä piuhoja ja vauvan tilaa piti jatkuvasti seurata. Jalat oli noin puoli tuntia krampissa ponnistusvaiheen aikana. Ponnistin 50 minuuttia, jonka jälkeen päädyttiin episiotomiaan ja imukuppiin. Vauva syntyi keskiviikkoaamuna klo 1.28. Vauvan keuhkot imettiin puhtaiksi ja apgarpisteiksi tuli 9. Istukka syntyi 10 minuuttia myöhemmin. Vauva söi hyvällä ruokahalulla 1h 15 minuuttia heti päästyään rinnalle. Vauva on luonnollisestikin mielestämme maailman kaunein, kiltein ja suloisin. Toipuminen on ollut nopeaa, ainoastaan jälkisupistukset ja alkuun maidon riittämättömyys olivat ongelmana. Lauantaina kotiuduttiin ja arkea ollaan opeteltu hiljalleen.



Maailman onnellisin ms82 ja pikkuneiti 6 päivää

Kommentit (6)

Vierailija

Hienoa ettei kuitenkaan jouduttu leikkaamaan, kokemuksesta tiedän että toipuminen ja maidon nousu viivästyy sektion jäkeen.



Mukavaa vauva arkea toivottelee:

annu kera pikku miehen(tänään 1vk tuli täyteen;))

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat