1vee ja tarhaan

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Äitillä suru puserossa onko tämä nyt oikea ratkaisu.Lapsi ei ole ollut vielä muutenkaan hoidossa koko vuoden aikana.Töihin kova polte,aikuisten seuraa ikävä ja muutenkin" oikeisiin" töihin.Kotiäitinä olo on kyllä todella arvokasta ja työtä todellakin,mutta silti välillä tulee turhaantumisen tunne.

Lapsen kannalta ajateltuna huolestuttaa sopeutuuko tarhaan ja vienkö liian aikaisin...Toisaalta,moni kyllä vie heti äitiysloman loputtua.Loppuu nämä lököisät aamut jolloin nukutaan pitkään..mutta toisaalta saattaa äiti saada uutta puhtia työmaalta.

Iso HUOKAUS!!!

Haluaisin olla kotona ihanan lapseni kanssa ja haluan myöskin jo töihin..

ÖH..siis asianihan oli kysellä muiden vastaavista fiiliksistä.ja Jos vuosikas on mennyt tarhaan,niin miten olette sopeutuneet?



Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Ystäväpiirissä vaikeimmat lapset ja miehet tuntuvat olevan niillä, jotka ovat lapsen parasta ajatelleet jääneet kotiin. Joillakin on jo erokin tullut, kun vaimolta on kotona neljän seinän sisällä kadonnut todellisuuden taju. Tärkeimmäksi on tullut ruoka-ajat ja kodin siisteys. Oma lapsi meni alle 1v hoitoon ja perheemme voi loistavasti. Illat ja viikonloput on pyhitetty perheen yhteiselle touhuilulle. Lapsi on iloinen ja sopeutuvainen vesseli. Kehitys on ollut nopeaa hoidossa ja nauttii selvästi isompien seurasta. Hyvää onneakin meillä on ollut, sillä saimme lapselle loistavan perhepäivähoitajan.

Vierailija

1-vuotias ei tarvitse lauluja, leikkejä yms. " virikkeitä" . Hän tarvitsee vanhempiaan. " Virikkeet" ovat erittäin pieni osa 1-vuotiaan lapsen päiväkodissa vietetystä ajasta. Ja voidaan myös miettiä ja laskea kuinka paljon töissä käyvä vanhempi viettää lapsensa kanssa arki-iltaisin aikaa. Vastaus noin 2-3 tuntia. Myöskään kavereita ei tuon ikäinen vielä tarvitse. Tiedän sohaisevani ampiaispesää, mutta tiedän mistä puhun sekä ammattini puolesta että kolmen lapsen äitinä. Mielestäni päiväkoti on hyvä paikka vähän vanhemmille lapsille,mutta yksivuotias on vielä vauva eikä ymmärrä tilannetta vaan kokee sen hylkäämisenä. Hänellä vain ei ole vielä keinoja ilmaista itseään niin selkeasti kuin vähän isommalla lapsella. Herättää myös ihmetystä ,mikä siinä oman lapsen hoitamisessa on niin turhauttavaa???

Vierailija

mulla nyt on ihan erinlainen tilanne oman pojan kanssa.

Poitsu meni hoitoon 1 vuotiaana ja minä olen sen verran hyvässä asemassa että omat vanhempani ehdottivat että lapsi tulisi heille hoitoon, joka tietysti sopi minulle erittäin hyvin. Lapsi on tutussa paikassa koko ajan ja luottamus näihin ihmisiin on ollut alusta asti.

Tietenkään en olisi halunnut edes sinne jättää lastani hoitoon mutta yh:na minulla ei todellakaan ollut mitään valinnanvaraa.

Jos olisi tätä tilannetta ei olisi.

Minä itse lähden aamuisin 6.40 ja kotona olen 17.30 joten todellakaan meillä ei jää aikaa juuri mihinkään pojan kanssa.

Viikonloppuisin pyhitänkin sitten aikamme kahden ololle. Mutta en ole kyllä huomannut että lapsi niinkään kärsisi tilanteesta. On viihtynyt koko ajan todella hyvin.



Ja pistänpä minäkin lusikkani soppaan.

Joillakin nimenomaan ei ole valinnan varaa laittaakko lapsi hoitoon vai ei. Jos elintaso sitä vaatii niin ei siinä paljoa voi miettiä.

Vierailija

henkilökuntaan kuten myös äidin työpaikkaan ja äidin työmatkaan, jotta hän tietäisi minne äiti katoaa. Kirjastosta löytyy paljon kirjoja, joita lukemalla voi kertoa päiväkotiin menosta.

Olisi myöskin hyvä, että lapsi osaisi yhdistää hieman kellonaikoja päiväkodin normaaliin rytmiin, se auttaa tietämään milloin vanhempia voi odottaa saapuviksi.

Vierailija

Hieno swang, että joku uskaltaa joskus tehdä muutakin kuin olla aina sitä mieltä että ' Jokaisen ratkaisu on se oikea' . Yksivuotias ei kaipaa laulattajaa eikä viihdyttäjää vaan vanhemnpaa, äitiä tai isää. Totta on että etenkin ensimmäinen lapsi tuo ahdistuksen; kukaan ei ole koskaan ollut näin riippuvainen sinusta, se sitoo ja rajoittaa. Yhteskunta on keksinyt äideille oivan laillisen pakotien oman äitiyden hyväksymisestä ja käsittelemisestä; hoitoon vaan kun eroahdistus on lapsella pahimillaan. Aikuisen virikkeiden ja seuran ja järkevän tekemisen puute ovat mielestäni pahemmanluokan verukkeita sille tosiasialle että äitinä oleminen saattaa ahdistaa, mutta se on askel ja vastuu jonka olet jo ottanut. Enää täytyy vain päästä asian kanssa sinuiksi.



Itselläni kokemuksia kotona olosta kahden lapsen kanssa sekä päiväkoti & työelämästä; karu totuus työssäkäymisestä on se 2-3 h *laatuaikaa* jolloin sekä minä että lapset ovat lopenväsyneitä. Toki päivät sujuvat töissä mielekkäästi, kukaan ei nyi lahkeesta. Lapsetkin sen verran isoja että nauttivat päiväkodin toiminnasta.



Jään kohta kotiin kolmannen lapsen kanssa ja vanhemmat lapset jäävät pois päivähoidosta. Syy: haluan taas *tutustua* vanhempiinkin lapsiin uudelleen, päiväkoti&työelämärumbassa ehtii vain hoitaa perustarpeet, haluan myös olla läsnä lapsieni arjessa. Vaikka olen myös akateeminen, luulen pystyväni täyttämään omatoimisesti ne (aika harvat) vapaahetket jolloin älyllistä haastetta kaipaan; en tarvitse siihen täysipäiväistä työtä. En myös koe olevani pelkkä äiti vaikka jään taas kotiin; mieheni tarvitsee ja SAA ;-) puolisoa kuten ennekin ja lisäksi rakkaat harrastukseni saavat taas enemmän jalansijaa.



Lapsuus on niin turkasen lyhyt aika, miksi aina äidin mielijohteet ja halut asetetaan automaattisesti lapsen turvallisuuden tunteen ja perusluottamuksen rakentumsen edelle..?

Vierailija

Tyttöni, nyt 1v3kk aloitti vuoden juuri täytettyään päiväkodissa ja tutemkseni olvat samanlaiset kuin sinulla. Tein pitkään itse " surutyötä" ja pohdin onko se oikea ratkaisu, mutta meillä ainakin kaikki lähti hienosti menemään peloistani huolimatta. Meitä helpotti se, että kävimme tutustumassa päiväkotiin ja ryhmään ainakin 5 kertaa. Tuli paikka tutuksi ja siinä oli hyvää aikaa jutella hoitejien kanssa ja hekin oppivat tuntemaan hieman lastani. Tietysti ne ensimmäiset päivät jännittivät, mutta ainakin meidän tyttö oli niin reipas, että jäi mielellään aamuisin ja yllätyksekseni kaikki oli mennyt todella hienosti. Aluksi kaikessa oli uutuuden viehätystä ja parin viikon jälkeen tuli vaihe, että tyttö vähän alkoi itkeskellä kun olin jättämässä häntä sinne. Se oli vain se eronhetki, kun olin mennyt näköpiirstä, kaikki oli hyvin ja touhut jatkuivat päivän mittaan hyvin. Erohetkeen neuvoisin että vaikka lapsi jää itkemään, on parasta että menet vain vaikka tuntuisi pahalta. Se on selkeämpää lapselle. Jos asia jää vaivaamaan, niin voit soittaa töistä päiväkotiin kunka päivä lähti sujumaan.



Minulla on pelkkää hyvää sanottavaa päiväkodista. Lapsi nauttii muiden seurasta ja mallioppimsella on suuri merkitys. Hän on oppinut käymään potalla ja syömään itse. Myös kärsivällisyyttä odottamiseen on tullut, koska ei saa heti kaikkea huomiota itselleen heti. Lapset oppivat uskomattoman nopeasti " talon tavoille" ja yleensä pävähoidon aloitus on suurempi kriisi juuri vanhemmille. Tietysti välillä huonoja päiviä tulee kaikille, mutta eikö niitä ole myös kotona. Huonona puolena olen kokenut ainoastaan sairastelun. Koko syksy on mennyt flunssasa jakorvatulehduksissa. On faktaa, että päiväkotilapset sairastavat enemmän, mutta vastutuskyky kasvaa ajan myötä. Sairasteluihin on vaan varauduttava. Olen aika paljon joutunut olemaan poissa töistä tytön sairauksien vuoksi, mutta minkäs niille voi. Se on kurjaa työnantajalle, mutta kurjempaa se on tietysti lapselle itselleen. Itse luotan siihen, että sairastelut jäävät pikkuhiljaa vähemmälle.



On totta, että perhepäivähoitajalla on pienempi lapsiryhmä ja hoito on kodinomaisempaa, mutta itse en pidä ajatuksesta, että lapseni hoitaja yrittää katsoa 5 lapsen perään samalla tehden ruokaa ja siivoten kotiaan. Päiväkodissa on monta aikuista vain lapsia varten ja he ovat paremmin koulutettuja ja pystyvät havainoimaan lasta ja hänen kehitystään täysipainoisesti. Tämä on henkiökohtainen mielipiteeni ja toivon ettei kukaan loukkaannu siitä. Varmasti lapsen on hyvä olla perhepäivähoidossa, siinä on myös omat hyvätkin puolensa. Ehkä tässä haluan vain rohkaista ja puolustella päiväkotia, koska itse olen joutunut niin monta kertaa selittämään ratkaisuani viedä lapseni näin pienenä päiväkotiin. Kotona on varmasti lapsen paras olla ellei äiti ole kyllästynyt kotielämään ja siitä johtuen kaipaa vain töihin ja on aina kiukkuinen. Vaikka on rankkaa olla työelämässä pienenlapsen äitinä, joillekin se sopii paremmin. Itse nautin nyt kaikista kotihetkistä täysillä. Tietysti tätä kaikkea auttaa se, että tyttöni viihtyy hyvin hoidossa. Minulla on edelleen takaportti, että jos en itse jaksa työelämä-pienenlapsen äiti yhdistelmää tai jos tytölleni olisi jostainsyystä parempi olla kotona, voin jäädä uudestaan hoitovapaalle. Sehän on ihan mahdollista! Niin, että tsemppiä päiväkodinaloitukseen! Toivotaan, että teillä on yhtä ihana päiväkoti ja saatte arjen hyvin käyntiin. Anna pari kuukautta teille totuttelu aikaa. Kaikkilla aloitus ei suju yhtä helposti, mutta ajan kanssa hyvää tulee! Kaikke hyvää teille!

Vierailija

Eikö ole mahdollista viedä perhepäivähoitajalle? Meilläpäin ei ainakaan suositella noin pieniä vietäväksi tarhaan, kun päivärytmi on eri kuin isommilla. Meidän poika on pph:ssa ja alle vuosikkaana oli yksityisellä, meillä on kaikki sujunut hienosti.



Leijona76 & poika 1v4kk

Vierailija


Sohitaan sitä pesää nyt oikein kunnolla, eikö?



On äitejä, jotka haluavat olla Äitejä - eivätkä he halua muita puoliaan kasvattaa. Minä kuitenkin esimerkiksi kuulun siihen ryhmään, että toivon voivani olla rakastava ja lämmin Äiti, samoin kuin kannustava ja huomaavainen Puoliso. Tämän lisäksi kuitenkin kaipaan myös henkisiä haasteita, esimerkiksi työni kautta. Ja edelleen: haluan helpottaa mieheni taakkaa perheen taloudellisen hyvinvoinnin takaamisessa. Lapseni ja puolisoni ovat silti kaikilla asteikoilla etusijalla.

Vierailija

Oma rakas poikani ja ainoa lapseni on 2-vuotta ja olen itse miettinyt samoja asioita. etenkin nyt kun kova uhmaikä iski kilttiin poikaamme. Olen kuitenkin päätöksessä nyt pysynyt eli hoidan 3 vuotiaaksi kotona. kuulin perhepäivähoitajalta että kannattaa hoitaa kotona 3- vuotiaaksi ja monesti kulemma päiväkodinkin henkilöstö on sitä mieltä että on lapselle parempi kun hän saa olla kotona sen 3 vuotta. siinä oli joku turvallisuuden tunne peruste tai joku. Mutta kukin tavallaan ja ymmärrän kyllä jos joku valitsee jossain tilanteessa niin, mutta olen sitä meiltä että hoitaisit kotona jos mitenkään voit. Jos silti päädyt viemään hoitoon niin monesti tuon ikäiset sopeutuvat hyvin.

Vierailija

Ite huokailin ihan samaa tänne n. kuukausi sitten!! Meilläkin on mennyt ihan hyvin, ensin jäätiin ihan suosiolla, mutta muutaman päivän päästä hoksattiin että tännehän ne taas minut jättää ja huuto pääsi, mutta niinkuin muutkin sanoo, se loppuu kun äiti tai isi häipyy näkyvistä. Alkuun saattoi olla itkeskelyä pitkin päivää mutta aika äkkiä meidän utelias ja sosiaalinen typykkä alkoi touhuamaan muitten kanssa. Ainoa asia mikä vieläkin vähän pistää hanttiin on nukkuminen, kotona kun on nukuttu aina tissille ja aikaa ei ollut opettaa nukahtamaan ilman, niin tietenkihän se vähän protestia aiheuttaa..suuri " turva" on ollut oma pupu, joka on otettu aina tarhaan mukaan. Tyttö oppii uusia juttuja ja saa olla muitten lasten kanssa tekemisissä, se on minusta hyvä asia, kun loppuajasta ennen tarhaan menoa alkoi tuntua siltä, että voi raukkaa kun tylsistyy kotona vain äitin kans..ja sekin on tosi että äiti saa uutta puhtia kun saa olla ihmisten ilmoilla välillä, paitsi kun siellä näkee pikkuisia, niin tulee karmea ikävä omaansa...

Vierailija

Tosin tiesin etten ole ainoa joka veisi hoitoon näin aikaisin :) Mutta hyvä kuulla että nuoremmatkin ovat hyvin sopeutuneet. Meillä sama kuin yllä;että minulla olisi vuorotyö,joten aina ei joutuisi olemaan koko päivää,ja arkivapailla tietty oltais kotona. Joten ihan täypäisesti ei joutuisi hoidossa olemaan.Isällä taas onnekksi" normaalit" työajat niin sekin osaltaan selkiyttää. Kuten huomaatte,tarve on kova löytää hyviä puolia.

Vierailija

Itse lähdin töihin kun oma poikani oli 1 vuotta. Ensin poikaa hoitamaan jäi isä ja kun poika oli 1 v 8 kk meni hän perhepäivähoitoon.

Oma " syyni" töihin lähtemiseen oli se että valvoin pojan kanssa ensimmäisen vuoden. En päässyt lähtemään juuri mihinkään;aika meni melko lailla neljän seinän sisällä.Olin loppujen lopuksi melko turhautunut ja

vähän masentunutkin. Tämä vaikutti tietysti myös lapseen.

Kun poika jäi kotiin isän kanssa ja sittemmin perhepäivähoitoon hän rupesi

nukkumaan kunnolla yönsä ja oli pirteämpi ja iloisempi päivisin. Jotenkin tilanne kai laukesi siitä ja oli varmasti parempi pojan kannalta.

Olen sitä mieltä että jokainen tapaus on erilainen ja jokainen tekee parhaaksi katsomansa ratkaisut tilanteen mukaan. En millään pysty uskomaan että vain lasten kotihoito 3- vuotiaaksi on ainoa oikea ratkaisu.

Vierailija

Meillä oli poika 10kk kun meni päiväkotiin. Hyvin lähti heti hoito käyntiin. Minusta hoitajat ottivat hyvin huomioon sen, että poika oli vielä niin pieni. Sai esim. ottaa pienet unet aamupäivällä vaunuissa ulkoilun aikana silloin kun yhdet päiväunet olivat vielä liian vähän.



Ensin jäi hoitoon ihan itkemättä. Parin viikon jälkeen tuli viikon protestiaika eli itki tuli kun jätimme hänet hoitajille, mutta eteisessä jo kuulimme, että itku loppui. On tuntunut viihtyvän hyvin hoidossa.



Itse kyllä olen kokenut päiväkodin ihan hyväksi vaihtoehdoksi. Meillä on päiväkodissamme erittäin ammattitaitoiset hoitajat. Onhan se itsellekin helpompi lähteä töihin, kun on luottavainen olo hoitajien suhteen. Jotenkin minusta on turvallisempaa, että koska hoitajia on monta, tietää että vaikka jollakin niistä olisi vähän huono päivä, siellä on muitakin katsomassa lapsia. ja jos joku hoitajista on kipeänä tilalle on hoidettu sijainen.







Vierailija

muistavan. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle jne. Tsemppiä alkuperäiselle kirjoittajalle ja onnea hoidon ja töiden aloitukseen!!



Vierailija

Sanoit itse että on suru puserossa lapsen puolesta,mietipä sitä.Usein sitä sydämen ääntä kannattaa kuunnella:)Tarkoitus ei ole tuomita,itse en koskaan veisi noin pientä hoitoon,ei ymmärrä tilannetta vielä ollenkaan,vauva kun on.Töitä ehtii tehdä sinne 68 vuotiaaksi,näitä ohikiitäviä hetkiä lapsesi kanssa et takaisin saa.Ei pahalla:)

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat