Help! Tämä kuulostaa varmaan teistä typerältä, mutta tarvitsisin tukea. :/

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Olen havainnut itsessäni aikamoisen riippuvuuden, josta olisi varmaan syytä päästä eroon. Asia liittyy av-palstaan, mutta ajattelin pyytää apuanne tältä puolelta. Luultavammin täältä saa asiallisia vastauksia kuin sieltä.



Älkää nyt naurako, mutta ongelmani on trollaamisriippuvuus. Kerran kyselinkin täällä, mitä mieltä olette trollaamisen etiikasta. Kiitos teille, jotka siihen vastasitte. Minulla on jo monta kuukautta ollut jostain syystä tarve keksiä av:lla trolleja. Ne ovat kuin huumetta; kun keksin oikein hauskan tai kohauttavan tarinan ja siitä syntyy keskustelua, olen ihan fiiliksissä. Kun keskustelu laantuu ja tarina hautaantuu muiden juttujen alle, seuraa morkkis ja alakulo. Morkkis laantuu, kun keksin taas jotain uutta.



Olen kirjoittanut av:lla monenlaisia trolleja, kuitenkin sillä periaatteella, etten koskaan ilkeile tai loukkaa tarkoituksella. Useimmiten tarinani ovat jollain lailla viihdyttäviä. Jotkut trollit tulevat ja menevät, ja sitten on niitä, joihin jään koukkuun. Alan ikään kuin elää niiden maailmassa niin voimakkaasti, että melkein itsekin uskon juttuihini. Tarinoiden hahmot elävät päässäni päivin ja öin. Usein hahmot kuvastavat tavalla tai toisella oman elämäni toiveita tai kaipauksen kohteita.



Jotkut saattavat tästä arvatakin joitakin trollejani, mutta ei sen väliä. Olisin vain kiitollinen, jos joku täällä osaisi sanoa tilanteeseeni jotain viisasta. Onko ainoa keinoni päästä tästä eroon lopettaa kokonaan av:lla käyminen? Vai mitä tekisin?



Kiitos jo etukäteen, ja toivottavasti kovin moni ei naura, vaikka tämä voi teistä ollakin aivan hölmö ongelma.

Kommentit (14)

Vierailija

Mintti25:

Lainaus:


Kun kirjoitan tarinani, se lietsoo fantasiaa ja kehittää sitä eteenpäin (vastauksista riippuu, mihin suuntaan). Toisaalta hellin näin omaa mielikuvitustani, toisaalta taas tunnen jonkinlaista onnistumisen iloa siitä, että pystyn " tuottamaan" tällaisia tarinoita. Ehkä haaveilen salaa kirjan tai käsikirjoituksen tekemisestä. Se jos mikä on suurta huumetta.




Netistä luulisi löytyvän jonkinlaisia avoimia kirjoittajapiirejä tai muunlaisia foorumeita saada mielikuvituksensa hedelmiä julkaistuksi ja kommentoitavaksi. Ymmärrän kyllä, että AV:n kaltaisella palstalla tarinointiin tulee ihan erilainen ulottuvuus juuri nimenomaan sen interaktion kautta, ihmisten erilaisten reaktioiden " ohjatessa" tarinaa eteenpäin. Hmm, olisikohan jotakin mahdollisuuksia kirjoittaa " jatkokertomuksia" vanhaan kunnon naistenlehtityyliin ;D.



Jos sinulla on taito kirjoittaa todenmakuisia ihmiskohtaloita ja kenties jopa herättää suuria tunteita, ei sinun kannata lahjaasi hukkaan heittää. Trollailussa on kuitenkin se vaara, että " koeyleisö" tulee tahtomattaan lähteneeksi mukaan fantasiamaailmaasi autuaan tietämättöminä (ainakin sinisilmäisin osa ;D) siitä, että tulevat hyväksikäytetyiksi. Sillä hyväksikäyttöä se on, että ruokit mielikuvitustasi toisten ehkä vilpittömillä ajatuksilla.

Vierailija

Mintti25:

Lainaus:


että yrität auttaa minua?






Niin Mintti, tuo oli kyllä ihan hyvä tuo Tinurille heittämäsi kysymys. Tunnistan myös itsessäni sellaisen holhoajan, joka helposti alkaa hoivata ystäviään ja auttamaan heitä hädässä. Siis enemmän kuin ystävän on tarpeen. Joskus tein sitä siinä määrin, että kaikki energiat tuntuivat hupenevan toisten ihmisten elämän vatvomiseen. Se taas veti puoleensa lisää ja lisää näitä ongelmissaan kamppailevia ihmiskohtaloita, kunnes oman elämän pohtimiseen ei enää jäänytkään energiaa. Ja koko " auttamisrumban" takana olikin lopulta tarve vaimentaa omat ongelmat muiden ongelmilla.



Lääkkeeksi siihen vaivaan löytyi etäisyyden ottaminen ja tiettyjen siteiden katkominen. Piti raivata tilaa omille ajatuksille, kriiseille ja tuntemuksille. Toisten ihmisten maailmaan katoaa yhtä tehokkaasti kuin virtuaalimaailmaankin.



Itse olen tyypillinen holistinen luonne, joka olisi voinut kehittää itselleen vakavan riippuvuuden ihan mistä tahansa alkoholista seksiin, mutta jonka pelasti massiivinen itsetutkiskelu henkilökohtaisten kriisien ja elämänmuutosten seurauksena. Siksi en osaakaan enää säälitellä ihmisiä, jotka ovat mullistusten kourissa tai kärsivät kriiseistä. Niitä tulee ja pitää tulla kaikille, ja ne ovat AINA tie uuteen.



Sanotaan, että silloin kun maailmankaikkeus sulkee oven, se avaa ikkunan. Ja se on niin totta! Tarvitaan vain uskoa huomiseen ja roppakaupalla kärsivällisyyttä.



Jos voisin itse nyt lennähtää aikakoneella sen kolmenkympin kriisiä lähestyvän itseni luo ja sanoa yhden asian, muistuttaisin että älä hätäile, kaikilla asiolla on tapana järjestyä. Kaikilla asioilla on aikataulunsa. Elämällä on käsikirjoitus, luota siihen.



Siis luota sinäkin, Mintti. :)







Vierailija

Mintti25:

Lainaus:




Jotain tällaistahan siinä on varmasti taustalla. En kuitenkaan sanoisi, että elämäni on epätyydyttävää. Enemmänkin minulla on viime aikoina ollut tiettyihin elämän kysymyksiin liittyvää pohdiskelua ja kriisejäkin, kun asiat eivät ole menneet niin kuin olisin halunnut. Tähän ja mahdollisesti johonkin muuhunkin liittyvää tylsyyden tunnetta pakenen trollimaailmaan.




Kuulostaa aika tutulta. Samoja juttuja on omassakin elämässä. " Lääkkeenä" vaan minulla ei ole trollaaminen vaan syöminen. Ja siitä sitten tietysti kertyy tavallaan yksi ongelma lisää:D

Mitään poppakonstia en, yllätys yllätys, pysty sanomaan. Itsellä paheeseen auttaa se että koitan saada enemmän tekemistä, mutta ei sekään aina auta.



Kukas tunnustaa seuraavaksi jotain;)

Vierailija

Mintti25:

Lainaus:


Olen havainnut itsessäni aikamoisen riippuvuuden, josta olisi varmaan syytä päästä eroon.

---

Jotkut trollit tulevat ja menevät, ja sitten on niitä, joihin jään koukkuun. Alan ikään kuin elää niiden maailmassa niin voimakkaasti, että melkein itsekin uskon juttuihini. Tarinoiden hahmot elävät päässäni päivin ja öin. Usein hahmot kuvastavat tavalla tai toisella oman elämäni toiveita tai kaipauksen kohteita.




Onko oma elämäsi,

Lainaus:

oikea arkielämäsi

jollakin tavoin epätyydyttävää? Ilmeisesti niin on, kun sinulle on kehittynyt voimakas tarve elää " sijaiselämää" netin keskustelupalstalla. Kuulostaa varmaan vaikealta, mutta jos käyttäisit edes murto-osan siitä tarmosta ja energiasta jolla keksit uusia virtuaalisia ongelmia, voisit muuttaa omaa elämääsi mielekkäämpään suuntaan. Jos todella pohdit hahmojasi myös yöunien kustannuksella, on kyse jo astetta " mielikuvitusleikkiä" vakavammasta ongelmasta. Riippuvuutta ei pidä vähätellä.



Pystytkö olemaan " irti" trollailusta? Se on aika hyvä testi riippuvuudelle. Yritä olla jonkin aikaa erossa Aihe Vapaa -palstasta, ja jos se ei onnistu, lähde hakemaan apua ongelmaasi. sillä silloin se on oikea ongelma, jonka taustalla oleva syy kannattaa selvittää. Riippuvuuden taustalla voi olla esimerkiksi tiedostamaton masennus.



Sinun kannattaa miettiä myös tarkkaan sitä, ovatko aloituksesi varmasti harmittomia. Jos olet toiminnallasi aiheuttanut toisille pahaa mieltä, tai vieläkin pahempaa, saanut jonkun ihmisen toimimaan tai tekemään jotakin kyseenalaista, silloin ei trollailu ole " viatonta hupia" . Mielestäni trollit ja provot kyseenalaistavat myös palstaetiketin yleensä, mitään ei voi enää pitää luotettavana.

Vierailija

haluaisin päästä eroon tästä riippuvuudesta, koska se häiritsee ajoittain muuta elämääni. En pysty esim. välillä keskittymään kunnolla töihini, kun päässäni pyörii filminauhana trollihahmojen kootut seikkailut. :(

Vierailija

En minä nyt tuohon osaa muuta sanoa kuin että tervetuloa kirjavaan joukkoomme. Kyllä me mielellämme autamme - emmekös autakin? - jos tosissaan olet apua vailla.



Mintti, sinullahan on lahja. :) Satuilun lahja. :) Sinä sepittelet tässä ja nyt livenä, ja sehän on osoitus rikkaasta mielikuvituksesta. Positiivisimmillaan.



Ongelmallista siitä tekee kai se, että sinä sepittelet juttujasi siinä toivossa, että joku nappaa syötin ja uskoo kertomasi. Se valitettavasti vie pohjan koko nettikeskustelulta ja pahimmassa tapauksessa loukkaa toisia ihmisiä.



Olisi mielenkiintoista tietää, mikä trollauksessa on kiihottavinta?



Koetko kenties saavasi palautetta tekstistäsi kirjoittajana, koetko nämä internetjutskat omana hengentuotteenasi, jonka arvo määräytyy sen mukaan, miten moni siihen vastaa? Silloin kai fiilis on vähän samanlainen kuin kirjailijalla, joka odottaa palautetta kustantajaltaan. Tai vaikka oppilaalla, joka odottaa palautetta ainekirjoituksestaan. Kyllähän se kihelmöi.



Vai tiirailetko kuin metsämies laavussaan ja nauraa hihittelet partaasi, kun toiset menivät lankaan?



Ehkä trollauksesi on huomion hakemista, todellisuuden pakoilua, totuuden vääristelyä, turhautumista - kaikkea tätä. Riippuu tietysti siitä, että minkä sisältöisiä tarinasi ovat. Jos valehtelet ja varsinkin, jos liität niihin toisia, olemassa olevia ihmisiä, homma ei ole enää ollenkaan hauskaa.



Jos vähän aikaa seurailet tätä palstaa, huomaat että totuus on tarua ihmeellisempää, ainakin tällä palstalla. Täällä voi vaivata päätään ihan todellisillakin (*Hmmmm?*) asioilla, ja niihin saa vielä mielenkiintoisia vastineitakin. :)



Riippuvuudet olisivatkin mielenkiintoinen keskustelun aihe. Uskaltavatko muut tunnustaa oman riippuvuutensa? Kaikillahan meillä niitä on... Kertokaa, miten selviydytte riippuvuuksienne kanssa tai miten olette selvinneet niistä eroon. Jos prosessoitte niitä pitemmällä, pääsittekö selville, mitä niillä kompensoitte?



Sanoo yksi suu täynnä suklaata, salmiakkia ja mandariinia... :)



Vierailija

kosmomamma:

Lainaus:


Riippuvuudet olisivatkin mielenkiintoinen keskustelun aihe. Uskaltavatko muut tunnustaa oman riippuvuutensa? Kaikillahan meillä niitä on... Kertokaa, miten selviydytte riippuvuuksienne kanssa tai miten olette selvinneet niistä eroon. Jos prosessoitte niitä pitemmällä, pääsittekö selville, mitä niillä kompensoitte?




Lievän nettiriippuvuuden (;D) lisäksi löydän itsestäni moniakin riippuvuuksia.



Yksi riippuvuuteni (josta olen tehnyt " välttämättömyydestä hyveen" :P) on alituinen tarpeeni olla tarpeellinen. Teen hyvin mielelläni itsestäni korvaamattoman. Toki se, että tiedostan tämän ominaisuuden, estää minua sortumasta kaikkein karkeimpaan " helper' s high" -huumaan. Aktiivisesti olen myös karsinut elämästäni tilanteita, joissa ajaudun helposti avuliaan ja reippaan suorittajan rooliin. Ikäkin on parantanut tästä riippuvuudesta, ainakin osittain. Ei ole enää aikaa kaikenlaisille maailmanparannusjärjestöille ja järjestöaktivismille, ja monet ystävätkin ovat jääneet vaille avuliaisuuttani ja saaneet tyytyä ihan pelkkään minuun :DDD. Toki olen edelleen mukana vapaaehtoistoiminnassa, mutta tiedostaen motiivini ja omat, rajalliset voimavarani. Tavanomaisia, fyysisiä riippuvuuksia ovat kahvi ja suklaa ;D.

Vierailija

Tämä keskustelu on auttanut minua siinä, että olen tunnistanut elämässäni kaksi asiaa, tavallaan kipukohtaa, joita laastaroin trollaamisella. Olen kyllä nämä jutut ennenkin tiennyt, mutta tänään kun mietin tätä, tajusin yhteyden selvemmin. Minun ei tarvitse kuin miettiä trollieni yleisimpiä sisältöjä, ja näen näiden kipukohtien toistuvan niissä tavalla tai toisella. Jonkinlaista terapointiakin tämä kai siis on, mutta oikeansuuntaisesta tehosta en ole niinkään varma.



Kiitos, kyökkipsykologit. :)

Vierailija

Toivotaan, että kaikki löytäisimme häiritsevistä riippuvuuksista tien ulos. En tiedä kuinka lähellä tuo tie itselläni on, mutta ainakin tunnistan asian ja sen, että " tarttis varmaan tehrä jotain" . :)



Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat