kokemuksia käynnistyksestä?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Itselläni synnytyksen käynnistys odottaisi parin viikon päästä mikäli kohdunkaula olisi silloin hävinnyt. Nyt ei ole siitä vielä mitään merkkejä. Syynä siis tavallista suurempi vauva. Itse olen tavallista pienempi.

Kertokaa kokemuksianne käynnistyksestä: tuliko ongelmia(olen kuullut että käynnistyksestä helposti tulisi)? kuinka pian synnytys lähti käyntiin? Miten teillä oli, lähetettiinkö mies kotiin odottelemaan että kunnolla käynnistyy ja missä vaiheessa sen osasi kutsua takaisin paikan päälle? Millä viikolla käynnistettiin? Voidaanko käynnistää jos on yhtään kohdunkaulaa jäljellä? JNE...

Kommentit (9)

Vierailija

...(voi pyhä sylvi, joko siitä on niin kauan!?!) esikoista odotellessani menin yliaikaiskontrolliin, jossa todettiin raskausmyrkytyksen oireita ja vauvalla " jäykkä ktg" . Jäin osastolle, jossa toisena iltana (toivoivat vielä käynnistyvän itse, hah!) laitettiin kohdunsuulle muru sitä troppia, Cytotec tms. Muistaakseni noin kuudelta ja klo 21 toinen murunen. Kovasti juu varoittelivat ettei mitään välttämäti tapahdu pariin päivään, mutta klo 23 meni lapsivesi. Supistukset alkoivat melko pian ja yltyivät vaan. Mies älyttiin soitta " henkiseksi tueksi" parin tunnin päästä.



Lapsi syntyi aamusella, ennen kuutta. Siinä välissä ehdin kokeilla aquarakkuloita (ei enää ikinä niitä), suihkua (auttoi) ja lopulta epiduraali (taivaallista). Nopsasti meni kätilöidenkin mielestä. Ponnistusvaihe 11min. Tuntui jo silloin helpolta koko homma, kun oli ohi, tosin lapsikin oli pienehkö (2,7kg). Nousin istumaan siinä synnytyspöydällä ja totesin, että " Jaha. Siinäkö se oli? Pukataanko toinen tähän perään?" - mikä sai miehen ihmettelemään ääneen ;)



Lapsi vietiin haukkaamaan happea, apgar pisteet ensin vain 4, mutta nousivat sitten 8:aan. Kätilöiden mukaan johtui ihan vaan homman nopeudesta.



Seuraava synnytys lähti itse käyntiin, mutta oli moninverroin tuskaisampi. Tosin lapsikin noin 4kg...

Vierailija

eli toinen lapseni,tosin eka alatiesynnytys, kun esikoinen syntyi sektiolla jalkatarjonnan yms.vuoksi, käynnistettiin laskettuna päivänä

epäkypsässä tilanteessa,kanavaa jäljellä ja hädin tuskin mitään auki.

Sain ekan cytotec murusen aamupäivällä ja siitä sitten oliko kuuden tunnin välein.

Ensin ei tapahtunut oikein mitään,mutta maanantain(käynnistyspäivä)

ja tiistain välisenä yönä supistuksia tuli jonkun verran.Mies pysyi kui-

tenkin kotona,sen verran epäsäännöllistä oli.

Tiistaina jatkettiin pikkuisen isommilla murusilla ja illalla alkoivat sään-

nölliset supistukset,ensin kymmenen,sitten viiden ja yöllä kahden mi-

nuutin välein.

Hoitsu käski soittaa miehen paikalle, ja hän tulikin,mutta ihmeiden ihme

paikat eivät auenneet vaikka olin tosi kipeä.Ja viideltä aamuyöllä

supistukset loppuivat kuin seinään.Kanava oli sentään hävinnyt...

Keskiviikkona puoliltapäivin minut vietiin mies mukanani saliin oksito-

siinitipalle ja supistuksia alkoi sadella.Olin kuusi tuntia tipalla ja KOKO

AJAn kipeitä supistuksia kahden-kolmen minuutin välein.Sain ilokaa-

sua ja olin ihan höyryissäni mutta niin vaan taas tyssäsi avautuminen

puoleentoista senttiin.

Yöksi sain sitten supistusten estolääkettä,että kohtu ja minä saisimme

vähän levätä.

Torstaina lääkärit kysyivät että haluanko pitää taukopäivän johon sanoin tiukan ein!Kyllä se mukula pikkuhiljaa oli saatava ulos!!!

Sain lisää lääkettä klo 11 ja klo 12 alkoivat säännölliset supistukset.

Mies tuli kahdelta sairaalaan ja neljältä pyysin osastolla jotain kipulää-

kettä.Sitä ei kuitenkaan annettu vaan meidät kiikutettiin saliin,jossa

sain sitten ilokaasua.Kalvot puhkaistiin ja sain parakervikaalipuudutuk-

sen joskusklo 19 aikaan.Nukahdin,heräsin hirveään kipuun ja pyysin

epiduraalia,mutta se oli liian myöhäistä.Kohdunsuu oli auennut kolmes-

ta sentistä kymmeneen alle tunnissa joten ei kun ponnistamaan.Poika

syntyi 19.40.



Eli vähän pidempi stoori,toivottavasti sulla käynnistyy vähän helpommin!Mutta itse synnytystä en pitänyt kovin pahana eikä mitään

ongelmia käynnistyksestä tullut.





Riisimuro ja itsepäinen poika 4kk

Vierailija

Minulla toiseksi nuorimman lapsen synnytys käynnistettiin oksitosiinitipalla viikolla 41 + 3 omien kipujeni takia. Lapsella ei olisi ollut mitään hätää, mutta itse en enää kestänyt tuskia, joita ei pystytty lääkitsemään vauvan takia. Kohdunkaula oli pehmeä eikä yhtään vielä auki, mutta tippakäynnistys tehtiin silti. Tunnin kuluttua tipan laitosta alkoivat supistukset ja viiden tunnin supistelujen jälkeen puhkaistiin kalvot. Lääkäri sanoi kalvoja puhkaistessaan, että lupaa sitten synnyttää " hyvin" , sillä ehdolla puhkaistaan. Lapsi syntyi tunnin kuluttua kalvojen puhkaisusta kahdella ponnistuksella. Mitään kipulääkettä en saanut koko synnytyksen aikana. Tarkoitus oli saada paracervikaalipuudute ja kun lääkäri tuli sitä laittamaan, hän pyysikin ponnistamaan. Olin ihan äimän käkenä, koska juuri oli kohdunsuu tarkistettu ja oli kuulemma 7 senttiä auki. Loput aukesivat sitten oikein rytinällä, muutamalla supistuksella. Minulle jäi hyvä mieli synnytyksestä, se oli nopein synnytykseni eikä yhtään niin kivulias kuin olin kuvitellut. Synnytyksen kestoksi tuli kuusi tuntia, tyttö painoi nelisen kiloa ja sai 9/10 pistettä.

Vierailija

Itselläni synnytys käynnistettiin melko tasan vuosi sitten, syynä yliaikaisuus (rv 41+3) ja siitä johtuva lapsiveden vähyys ja istukan heikko virtaus.

Aamulla menin sairaalaan, ensin lääkäri ultrasi ja kätilö otti verenpaineet, pissat yms... Sitten ei muuta kuin sairaalan vaatteet päälle ja osastolle odottelemaan!

Käynnistys tapahtui Cytotecilla, sain suun kautta niitä lääkkeen murusia. Ensimmäisen lääkkeen otin puolenpäivän aikoihin ja supistukset alkoivat toisen murusen jälkeen. Kello oli silloin about kolme. Alkuun tietysti ne tuli harvakseltaan, mutta tihenivät melko pian. Synnytyssaliin mentiin illalla kahdeksan aikana!

Yhdeksän aikana olin 5cm auki, ja vielä ilman kivunlievitystä (ilokaasusta tuli vain huono olo). No, siihenpä meillä se " normaali" synnytys loppui, kun vauvan sydänäänet tipahti joka supistuksella. Lääkäri seurasi tilannetta hetken ja teki päätöksen sektiosta. Vauva syntyi sektiolla kymmenen aikana. Sydänäänten lasku joktui siitä, että napanuora oli kolme kertaa kaulan ympärillä (eli ei siis johtunut käynnistyksestä!).



Meillä mies lähti päiväksi töihin, kun selvisi, että minä jään osastolle. Olisi kyllä saanut olla koko päivän sairaalassakin halutessaan! Ja hän tuli sitten sopivasti takaisin, kun supistukset alkoi kovenemaan.



Olen kuullut sanottavan, että käynnistetty synnytys on kivuliaampi kuin luonnostaan käynnistynyt. Tähän en osaa sanoa mitään, koska minulla on vain tämä yksi lapsi! Mutta minä en ainakaan kokenut hirveän kivuliaiksi tuota viiteen senttiin avautumista...



Tsemppiä! Toivottavasti tästä oli jotain " apua" ...





Vierailija

Esikoisen synnytys käynnistettiin rv 41+3 ensin kohdunsuun kypsyttelyllä Cytotec-murusilla. Kolme päivää niitä laitettiin eikä supistuksia juurikaan tullut, mutta kohdunsuu saatiin aukeamaan sormelle. Sitten rv 41+6 saatiin kalvot puhki mutta eipä supistuksia vieläkään tullut kuin vähän. Lopulta sitten laitettiin oksitosiinitiputus, jonka annosta nostettiin puolen tunnin välein lopulta maksimiin.



Oksitosiini saikin heti aikaan supistuksia, jotka parissa tunnissa muuttuivat jo sietämättömiksi ja tauottomiksi. Kun ajattelin etten enää pysy järjissäni pelkän ilokaasun voimalla ja pyysin epiduraalia, oli kohdunsuu silti auki VASTA 1,5cm. Eli ei ollut juurikaan edistynyt tilanne. Sain epiduraalin ja taivas aukeni. Niin myös kohdunsuu. Pari tuntia torkuin euforisessa tilassa kunnes olikin jo aika ponnistaa. Ponnistaminen oli tosi helppoa ja poika syntyikin nopeasti. Ei siis mitään erityisongelmia tullut tuosta käynnistyksestä paitsi helvetillinen tuska.



No, toista odottaessani toivoin yli kaiken ettei käynnistystä tarvita. Toivoin niin sitä supistusten laskemista kotona, hitaasti pahenevia kipuja, liikkumista, saunomista jne. Kuitenkin vielä rv 41+3 yliaikaiskontrollissa paikat melko epäkypsät ja toivo alkoi hiipua. En kuitenkaan suostunut missään nimessä käynnistykseen vielä siinä vaiheessa.



Ja lopulta ihme tapahtui: rv 41+6 alkoivat samanlaiset pienet säännöllisen säännöttömät supistukset, joita olin jo viikkoja tuntenut. Tällä kertaa ne eivät kuitenkaan loppuneetkaan mennessäni nukkumaan vaan muuttuivat kipeämmiksi. Jossain vaiheessa tuli sitten ajatus lähteä sairaalaan, vaikka supparit tulivat edelleen vain 5-8 min. välein. Sairaalaan tullessa olin 4cm auki, tunnin ammeessaolon jälkeen jo 7cm ja sitten menikin vain tunti kun päästiin ponnistamaan. Ja loppuun saakka nuo supistukset tulivat vain 5-8 min. välein, olivat lopussakin huomattavasti vähemmän kipeitä kuin käynnistetyn synnytyksen supistukset olivat jo ihan alussa ja koko synnytys tuntui tosi helpolta ja suorastaan mukavalta. Ponnistaminen yhtä helppoa eikä tässäkään vaurioita tullut.



Näillä kokemuksilla en enää ikinä suostu käynnistykseen ilman TODELLA pätevää lääketieteellistä syytä. Tämä kakkonen oli 600g isompi kuin ykkönen ja silti paljon helpompi synnytys. En siis näe ainakaan isoa kokoa käynnistykseen riittävänä syynä omalla kohdallani.

Vierailija

Kuopusta odottaessani synnytystä alettiin käynnistellä rv42+0 yliaikaisuuden vuoksi. Kohdunkaulaa oli jäljellä n. 1,5 cm ja kohdunsuu oli sormelle auki. Eli paikat oli aika epäkypsät. Käynnistys aloitettiin cytotec-tableteilla (suun kautta) tiistaina aamulla ja tyttö syntyi torstain-perjantain välisenä yönä.



Ensimmäisen vuorokauden aikana tablettien ottamisesta ei tapahtunut oikein mitään: kivuttomia supistuksia tuli toisinaan, ei muuta. Toisena päivänä alkoi puolilta päivin supistella säännöllisesti (n. 5min välein) ja kipeästi, mutta iltaan mennessä paikat ei olleet kuitenkaan auenneet yhtään aiempaa enempää (siinä vaiheessa meinasi toivo mennä). Vasta lapsivesien meno toisen päivän iltana alkoi edistää asiaa. Sen jälkeen supistukset muuttuikin aivan hel..tillisiksi. Epiduraalin sain pitkän anelun jälkeen vasta usean tunnin päästä. Se kyllä sitten auttoikin aivan taivaallisen paljon.



Lopputulos oli aivan hurmaava, mutta toista käynnistystä en toivo. Cytotec-tablettien kanssa vekslaaminen oli raivostuttavaa (kätilöt kun jahkasivat jatkuvasti, antaako uusi tabletti vai ei) ja pitkään kestänyt kipeä supistelu ilman edistystä masentavaa. Todella kipeät supistukset olivat aivan järkyttäviä, mutta en tiedä, kuinka paljon käynnistyksellä oli osuutta asiaan. Esikoinen syntyi sektiolla, joten siitä syystä en voi verrata supistuksia luonnollisesti käynnistyneen synnytyksen supistuksiin. Toivon, että itse pääset helpommalla ja synnytys etenee nopeammin!

Vierailija

Esikoisemme syntyi 7.10. käynnistyksellä. rv oli 40+6 ja paikat epäkypsät, eli kohdunkaulaa jäljellä ja ulkosuu sormelle auki. Käynnistyksen syy oli raskaushepatoosiepäily ja vauvan hyvä koko. (painoarvion mukaan 4083g, syntymäpaino 4080g)

Käynnistys aloitettiin cytotec-murusella, joka laitettiin kohdunsuulle 6.10. noin klo 15 ja tarkoitus oli jatkaa aamulla uudella murulla. Epäkypsän tilanteen vuoksi kun kukaan ei uskonut synnytyksen käynnistyvän.

Synnytys käynnistyi kuitenkin puolenyön aikaan supistuksilla ja synnytyssaliin siirryin noin 2.30. Silloin soitin myös kotiin nukkumaan lähteneen mieheni paikalle. Synnytys ei pysähtynyt missään vaiheessa, mutta etenemistä vauhditettiin klo 11 kalvojen puhkaisulla ja 15.48 tyttäremme syntyi 12 tuntia kestäneen avautumisen ja 33 min. kestäneen ponnistusvaiheen jälkeen.

Kokemus oli hyvä, eikä mielestäni mitenkään erityisen raju, vaikka käynnistettiinkin. Sektiovaihtoehtoa ei esitetty missään vaiheessa vaan lääkäri totesi kalvojen puhkaisun yhteydessä, että jos synnytys sattuisi pysähtymään niin sitten laitettaisiin epiduraali ja sen jälkeen oksitosiinitippa, jonka avulla jatkettasiiin loppuun asti.

Tsemppiä sinulle!! Ainakaan oman kokemukseni perusteella käynnistystä ei tarvitse jännittää sen enempää kuin normaalisynnytystäkään.

Vierailija

Eli minulla käynnistettiin synnytys Cytotec murusilla reilu kuukausi sitten raskausyrkytyksen takia. Jäin yöksi osastolle ja seuraavana aamuna klo10 aloitettiin käynnistys tuolloin oli vielä kanavaa 1½cm ja nippa nappa sormelle auki. Ensimmäisestä murusesta ei tapahtunut mitään ja toinen laitettiin klo14.

Kolmen aikaan alkoi vähän supistelemaan ja kuudelta olivat jo todella kivuliaita. Mutta alapäässä ei ollut tapahtunut mitään! Meinasi usko loppua siinä vaiheessa.

Sain ensin kipuun aqua-rakkulat, mitkä oli aivan kamala kokemus...sattui kamalasti, eikä auttanut ollenkaan! Kahdeksan aikaan sain kankkuun särkylääkepiikin, mikä oli ihanaa, tuntui että leijun pilvissä ja kipuja ei tuntunut ollenkaan. Pari tuntia pystyin lepäämään, mutta kymmenen jälkeen ne taas alkoivat kovina, kun lääkkeen teho hiipui.

Puoli yksitoista minulla meni lapsivedet wc reissulla. Siitä siirryimme synnytyssaliin hönkimään ilokaasua, mikä oli ihan hyvä apu, vaikka aluksi vähän epäilinkin. Muistaakseni yhden aikaan sain spinaalin, mikä oli taas ihanan tunteen tuoja. Sain taas levättyä reilun tunnin, kunnes sain alkaa ponnistamaan.

Ja poika syntyi maailmaan juuri laskettuna aikana klo02.40! Ponnistus vaihe kesti 20min.

Omien laskujen mukaan synnytys kesti melkein 12h(kun supistukset päivällä alkoivat), mutta se laskettiinkin alkaneeksi vasta lapsivesien menosta...eli reilut 4h se sitten kesti.

Meillä kätilöt epäilivät että synnytys ei käynnistyisi vielä, mutta niin se vaan käynnistyi!

Kipeää teki, mutta ei saanut tuntemaan ettenkö lapsia lisää haluaisi. Tuskat olivat kyllä tämän pikku prinssin arvoisia! = )



-suzanne ja poika 5vko

Vierailija

Toisen lapseni synnytys käynnistettiin rv 39+0 juuri vauvan koon vuoksi. Itselläni oli tuolloin kohdunsuu jo n. 2 cm auki ja kaulakanava siis kadonnut kokonaan. Käynnistys tehtiin kalvojen puhkaisulla, ja se toimikin erittäin hyvin. Tuon kalvojen puhkaisun jälkeen odoteltiin pari tuntia ja sitten alkoi supistella oikein kunnolla. Synnytys kesti kaikkiaan 4 h 25 min tuosta supistusten alusta laskien ja oli kaiken kaikkiaan minusta ns. helppo synnytys. Sain epiduraalin ja ennen sitä hengittelin ilokaasua. Oksitosiinitippa laitettiin vasta tuon epiduraalin yhteydessä, koska supistukset olivat ennen sitäkin varsin tehokkaita ja kohdunsuu avautui hyvää vauhtia.



Mieheni oli mukana heti alusta lähtien, oltiin sovittu, että katsotaan miten lähtee etenemään. Olisi lähtenyt varmaan esikoisen luo kotiin, jos homma ei olisikaan edennyt toivotulla tavalla. Kyllähän lääkäri minua kovasti varoitteli, että käynnistys ei välttämättä toimi ja voidaan joutua sitten sektioon, koska kalvot on puhkaistu. Mutta onneksi homma meni ihan nappiin ja synnytin terveen tytön, mitat 3890 g ja 51 cm.



Toivotan sinulle onnea käynnistykseen ja synnytykseen!



Kohta kolmen äiti rv 35+6

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat