Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kiintymyssuhteesta

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Olen tietenkin kiintymysasioista jonkin verran ottanut selvää, mutta en ole oikeasti tajunnut että olisi olennaista suorastaan kieltää lasta olemasta tekemisissä muiden kanssa. Toki meilläkin on ajateltu rauhassa harjoitella perhe-elämää ja ylivoimaisesti eniten viettää aikaa oman perheen parissa etenkin alussa, mutta kuitenkin tavata toisinaan muutamia läheisiä ihmisiä.



Haluaisinkin tietää, että miten olette lapsenne pitäneet toisten sylistä pois jos hän olisi halunnut sinne mennä? Ihanko komennatte ettei mummun syliin saa mennä ja haette pois? Vai pyydätte mummia laittamaan lapsen lattialle jos kiipeää syliin? Tuntuisi tosi kummalta toimia niin. Toki vieraiden ihmisten kanssa on eri asia, mutta jos lähipiiriin kuuluu vain muutamia ihmisiä niin onko sekin liikaa lapselle tavata heitä silloin tällöin? Onhan osa adoptiolapsistakin asunut perheissä aiemmin eikä kaikilla kai ole kiintymyssuhteen muodostamisessa hurjia ongelmia. Hyvin harva adoptiotuttuni on pitänyt lasta täydessä eristyksessä kotiin tulon jälkeen ja silti lapset näyttävät voivat hyvin. Siksi olenkin aina ajatellut että täydellinen eristäminen vain oman perheen pariin on tarpeen vain jos on erityisiä ongelmia havaittavissa. Kyllä on monimutkaista tämä lapsen kasvatus....

Kommentit (4)

Vierailija

Minun mielestäni on eri asia että eristetään tai että ei olla tekemisissä ikinä muiden kanssa kuin että hoitotoimenpiteet tekevät vain vanhemmat. Eli syötöt, nukkumaanmenot, vaipanvaihdot, pesut jne. Ja mielummin myös voimakkaimmat hellyydenosoitukset.



Siis en ajatellut, että meitä ei saa kukaan tavata vuoteen. Mutta olen kyllä ihan oikeasti sanonut, että kun lapsi tulee, niin meidän täytyy olla ainoat, jotka hoitavat ja hellittelevät häntä. Ja selittänyt miksi, antanut luettavaa jne.



Miten sitten käytännössä? Olen kuullut, että yksi hyvä tapa on pitää lapsi omassa sylissä, kun tutustutaan muihin, esim. mennään ovikellon soidessa yhdessä tervehtimään tulijaa. Silloin hän ei niin helposti pääse muiden syliin. Ja jos hän pyrkii jokaiseen syliin, niin jompikumpi vanhemmista voi ottaa hänet omaan syliin.



Meidän mummit & papat asuvat kaukana, ja eivät ole joka päivä kylässä, joten voi olla että heille sallin lapsen sylissä pidon, mutta en jo lentokentällä, jos lapsi on muutenkin kauhuissaan muutoksista elämässään ja ihmisten paljoudesta. Ehkä jonkun ajan päästä, kun tilanne on vähän rauhoittunut, niin mummot & papat voivat olla ne ensimmäiset muut hellivät.



Mutta mitään kiertopalkintoa sylistä syliin kierrättäen en lapsesta tee missään tilanteessa.

Vierailija

..on hyvä muistaa, että vaikka lapsesta tulee teidän omalapsi, nin samalla hän on kuitenkin aina myös adoptiolapsi ja siksi asiat eivät mene samalla lailla kuin adoptiolapsen kanssa.

Siksi kai työntekijät kysyykin jo neuvonnan alussa että milloin olette aikoneet kertoa adoptiosta läheisille.

Kyllä ne läheiset varmaan ymmärtää adoptiolapsen erilaisen taustan ja siitä johtuvan erilaisen alun, jos he vain saavat aikaa sulatella sitä ja faktatietoa.

(Tältä palstalta saa koko ajan hyvää tietoa, ehkä läheisesi voisivat käydä täällä lukemassa?)



Minusta tuntuu että meilläkin odotetaan todella innolla lasta, mutta uskon että he myös kunniottavat meidän näkemystämme kuten tähänkin asti. (Totuus voi olla tietenkin toinen, mutta aion lujasti muistuttaa siitä mitä olemme sopineet, jos me joskus saamme lapsen. Voi kunpa pääsisikin joskus käytännössä tähän tilanteeseen!)

Vierailija

Meillä kävi vähän niin, että kaikesta annetusta tiedosta huolimatta tietyt tahot eivät oikein malttaneet noudattaa " toiveitamme" (lue: käskyjämme ;) Toukkamme on omalle äidilleni ensimmäinen lapsenlapsi, ja hänen on oikeasti vaikea pitää mielessä kiintymyssuhteen luomiseen liittyvää problematiikkaa kun mummon sydän sanoo ihan muuta. Olen ottanut asiakseni keskustella kaikki asiat selväksi, enkä oleta, että hän esim. muistaa ja täysin ymmärtää, miksei tyttö tule yökylään tai vietä kokonaisia päiviä hänen kanssaan.

Vierailija

Meilläkin on ollut suunnitelmissa hoitaa lapsi itse kokonaan aluksi ja viettää rauhallista elämää kotosalla. Ymmärsin vain aiemmasta viestistä, ettei lasta ollenkaan saa päästää muiden syliin tai kiintymyssuhde on mennyttä heti... Selvisihän sekin:)



Minua on vähän huolestuttanut etenkin miehen vanhemmat, jotka hulluna odottavat meidän tulevaa lasta ja nyt hoivaavat siskoni lapsia kun meillä ei vielä ole. En tiedä miten saan heidät pysymään poissa aluksi, jotta lapsi saa rauhassa sopeutua ja totutella. Ei kai auta muu kuin selittää ja selittää niin kauan että menee perille. Saa nähdä, voihan olla että ymmärtävät hyvinkin.





Nonnakonna:

Lainaus:


Minun mielestäni on eri asia että eristetään tai että ei olla tekemisissä ikinä muiden kanssa kuin että hoitotoimenpiteet tekevät vain vanhemmat. Eli syötöt, nukkumaanmenot, vaipanvaihdot, pesut jne. Ja mielummin myös voimakkaimmat hellyydenosoitukset.



Siis en ajatellut, että meitä ei saa kukaan tavata vuoteen. Mutta olen kyllä ihan oikeasti sanonut, että kun lapsi tulee, niin meidän täytyy olla ainoat, jotka hoitavat ja hellittelevät häntä. Ja selittänyt miksi, antanut luettavaa jne.



Miten sitten käytännössä? Olen kuullut, että yksi hyvä tapa on pitää lapsi omassa sylissä, kun tutustutaan muihin, esim. mennään ovikellon soidessa yhdessä tervehtimään tulijaa. Silloin hän ei niin helposti pääse muiden syliin. Ja jos hän pyrkii jokaiseen syliin, niin jompikumpi vanhemmista voi ottaa hänet omaan syliin.



Meidän mummit & papat asuvat kaukana, ja eivät ole joka päivä kylässä, joten voi olla että heille sallin lapsen sylissä pidon, mutta en jo lentokentällä, jos lapsi on muutenkin kauhuissaan muutoksista elämässään ja ihmisten paljoudesta. Ehkä jonkun ajan päästä, kun tilanne on vähän rauhoittunut, niin mummot & papat voivat olla ne ensimmäiset muut hellivät.



Mutta mitään kiertopalkintoa sylistä syliin kierrättäen en lapsesta tee missään tilanteessa.




Uusimmat

Suosituimmat