Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kertomus pikku-Oliverin syntymästä 14.10

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Torstaina 13.10 aamuyöllä heräsin lapsivesien lorahteluun. Kävin pari kertaa vessassa ja toisella kerralla vaihdoin yöpuvun housutkin, ennen kuin uskoin, että todellakin tämä on jo jotain muuta kuin lorahtelevaa valkovuotoa. Kirjoittelinkin sinä aamuna vielä pinoon ennen synnärille lähtöä ja yritin saada nukuttua huonolla menestyksellä. Ajatukset laukkasivat jo kovaa vauhtia tulevassa. Herätin miehen klo 09 maissa ja vietimme ikimuistoisen aamun nautiskellen viimeistä kertaa kahdestaan olosta. Söimme aamiaisen pitkän kaavan mukaan, kävimme molemmat suihkussa ja laitoimme tavaroita kasaan. Synnärillä olimme vasta puolenpäivän maissa, sillä ei ollut mitään hätää kiirehtiä, kun supistelut olivat vielä ihan olemattomia.



Torstaipäivän vietin supisteluja odotellen osastolla ja illalla nukkumaan mennessä sitten alkoikin jo olemaan sellainen olo, että vaikka kuinka luulin löytäneeni hyvän asennon, niin muutaman minuutin välein oli pakko nousta ylös ja lähteä kävelemään osaston käytäville. Kivunlievityksenä lämmittelin kaurapussia useaan otteeseen ja kun en enää kyennyt maata sängyssä, kävelin osaston käytävillä ja keinuttelin itseäni kiikkutuolissa. Joskus puolen yön maissa olin hetken aikaa käyrillä ja kätilö teki alatutkimuksen jonka mukaan olin väljästi kahdelle sormelle auki (puhui 4 cm). Sain myös peräruiskeen, jonka jälkeen menin kuumaan suihkuun ja puoli kahden maissa olo oli jo niin heikko suihkuhuoneen kostean kuumasta ilmasta, että mut laitettiin makaamaan paareille ja lähdettiin viemään synnytyssaliin. Soitin siinä vaiheessa miehelle, joka tulikin paikalle synnärille klo 02. Siinä vaiheessa kätilö oli jo laittanut mulle Amor-ammeen täyteen vettä ja menin sinne ottamaan vastaan kipeitä supisteluja. Tehokkaan hengitystekniikan, veden tarjoaman rentoutusmahdollisuuden ja miehen päänsilittelyn avulla kärvistelin ammeessa 45 minuuttia ja kun kätilö tutki minut sen jälkeen, olinkin jo täysin auki ja sain rueta ponnistamaan. Siinä vaiheessa puhkesin ääneen kiittämään Jumalaa¿ jos tilanne ei olisi nimittäin kehittynyt yhtään pitemmälle kuin edellisestä tutkimuksesta, olisi todellakin jo pitänyt rueta miettimään muita kuin luomukivunlievityskeinoja. Nähtävästi se, että pystyin supistusten välillä rentoutumaan ammeessa kelluen kuin kuollut kala, oli vaikutusta siihen, että aukesin niin nopeasti. Ponnistamaan sain alkaa klo 3.20 ja parinkymmenen passiivisen ponnistusminuutin jälkeen koitin pungertaa toden teolla kahden kätilön avustuksella, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Tuntui, ettei pää tule esiin millään. Olisin halunnut kokeilla kyykkyasentoa sängyllä tangon tukemana, mutta koska sitä ei ehdotettu enää (vaikka olin kirjallisesti toivonut nimenomaan muuta kuin puoli-istuvaa asentoa) enkä osannut sitä itsekään siinä kipeänä vaatia, jouduin ponnistamaan puoli-istuvassa asennossa sängyllä. Olin pyytänyt, ettei minulle tehtäisi epparia muutoin kuin pakon edessä, mutta ponnistuksen loppuvaiheessa kätilö joutui kuitenkin leikkaamaan haavan ja sain pienen I asteen repeämän lisäksi. Pääasia oli kuitenkin, että 14.10 minuuttia vaille 04 syntyi meidän suloinen poika maailmaan synnytyssalissa 4. Hyvän päivän poika valitsi syntymälleen, sillä äidin syntymäpäivä on 14. huhtikuuta, isän 14. joulukuuta, meidän hääpäivä on 14. syyskuuta ja nyt esikoisen syntymäpäivä 14. lokakuuta! 9 pisteen poikavauva sai punnituksessa syntymäpainokseen 3225g ja pituutta herralla oli 48,5cm. Pipon ympärys oli 35 cm. Syntymäpainoksi oli gynekologi vielä edellisenä päivänä arvioinut 3500-3700g, joten etenkin äidille pojan mitat olivat iloinen yllätys. Olihan sitä siinäkin jo tarpeeksi tekemistä! :D Vauvalta imettiin ensin limat ja lapsivedet pois keuhkoista ja sitten kuului pieni rääkäisy ja pikkuinen kinainen vauva laskettiin mun mahan päälle. Vauvan napanuora oli sen verran lyhyt, ettei se yltänyt aivan tissille saakka, mutta siinä mahan päällä se kuitenkin makoili peiton alla hetkisen, ennen kuin tuore isä pääsi leikkaamaan napanuoran, kylvettämään pojan ja mittaamaan painon ja pituuden. Tuntui aivan ihmeelliseltä pitää mahan päällä sitä uutta ihmistä, joka oli kasvanut mun sisällä 9 kuukautta. Olin heti aivan ihastunut meidän vauvaan ja katselin sen täydellisiä kynsiä ihaillen! Tästä alkoi meidän perheen uusi elämä! :)



Synnytyksen kokonaiskestoksi merkittiin 7h10 min, alkaen 13.10 klo 21 alkaneista säännöllisistä supisteluista. Avautumisvaihetta kesti 6h 40 min ja aktiivista ponnistusvaihetta 19 min. Jälkeiset syntyivät 11 minuutin päästä vauvan maailmaan tulosta. Olin todella positiivisesti yllättynyt koko synnytyskokemukseen. Olin varautunut paljon pahempaan ja vaikka en usko kenenkään synnytyksen olevan varsinaisesti helppo, niin luulen päässeeni ensisynnyttäjänä kuitenkin melko vähällä - onneksi! :) Synnytys voi siis olla nopea ja lempeäkin, jos sitä sanaa nyt voi synnytyksen yhteydessä käyttää ;)!



Sairaalassa meillä oli aivan ihania kätilöitä, jotka opastivat kädestä pitäen imetystä, vaipanvaihtoa ja kylvetystä. Oli johdatusta, että juuri sinä viikonloppuna olikin todella rauhallista synnytysosastolla ja siitä seuraten myös vierihoito-osastolla. Henkilökunnalla oli aikaa ja energiaa kuunnella meidän kysymyksiä ja auttaa meitä vanhemmuuden ensiaskelten ottamisessa. Vaikka emme saaneet toivomaamme perhehuonetta, niin silti mies pystyi olemaan melkein koko päivän kanssamme osastolla ja saimme yhdessä opetella vauvan kanssa touhuamista. Nyt olemme olleet tasan viikon kotosalla kolmisin ja täytyy sanoa, että ihanaa on ollut (, vaikka sain heti keskiviikkona rintatulehduksen riesakseni.) On se vaan niin mahtava tunne, kun saa suukotella ja pitää hyvänä ikiomaa pientä lastaan. Tajuaa, miten pienestä elämä lähtee ja mikä on loppujen lopuksi tärkeää. Kiitos, kun jaksoit lukea!



Tsemppiä kaikille vielä odottaville toivottaa



Precious, poika ja sen isä :)

Kommentit (7)

Vierailija

Kertomuksesi oli ihana ja kannustava, kiitos siitä!

Hyvää jatkoa teidän pienelle perheelle! :)



äippä, isi, neito 2v9kk ja masuasukki rv 21+4

Vierailija

Olen lukenut tosi vähän (tarkoituksella) synnytyskokemuksia, mutta jotenkin käsi lipsahti tämän lukemaan ja olen siitä kiitollinen.

Tippa silmässä luin ja samalla jännittyneenä odotan omaani tapahtuvaksi muutaman viikon sisällä.



Sylintäydeltä onnea!!



Helinä rv.37+1

Uusimmat

Suosituimmat