Kesäkertuille tiistaita!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kello heilautti just viisarinsa tiistain puolelle, joten taidan aloittaa uuden pinon näin uuden " aamun" kunniaksi! :)

Sivut

Kommentit (55)

Vierailija

Heips!



Heh, mä taisin nukkua teidän puolestakin ja voisin nukkua vastakin. Harmi että piti vääntäytyä aamulla ylös ja töihin.. sen verta paljon olis uni maittanut aamulla ...



Vointi ei kovinkaan huono edelleenkään (äitini tiesi kertoa ettei hänkään ollut kova voimaan pahoin kun odotti veljeäni tai minua .. joten meneekö samaan tapaan vähän kun hänelläkin) tänä aamuna töissä ollu vähän enempi sellasta yöks-oloa, ja just ennen palaveria mietin että mahtaako tulla oksu.. olo helpottui kun join kylmää vettä (tapana pitää 0.5 l tuoppia tossa pöydällä täynnä vettä työpäivän aikana... ) ja popsin muutaman viinirypäleen.. neuvolankin sain 15.11.. tuntuu että siihen valovuosi aikaa vaikka taitaa se aika kiiruhtaa aika vauhdilla kuitenkin... onhan jo ens viikolla marraskuu =) Saapa nähdä tuleeko huomenna lunta tänne Helsinkiin.. taidan ottaa bussin oman auton sijasta ettei käy huonosti autolle eikä kuskille..



Mukavaa tiistaita kaikille ja hyvää vointia ja odotusta tietenkin :D



-kesä06 rv 6+4 -

Vierailija

vähäks oli kylmä aamu!!!!



ihanaa, että muillakin on ongelmia esikoisen nukkumisen kanssa :)) meillä 2,3v poika lopetti kuin seinään kunnolla nukkumisen kesällä, kun tutti otettiin pois. nyt kukkuu illat = nukahtamiseen menee 1-2h joka ainoa ilta (paitsi jos ei ole nukkunut päikkäreitä) ja sitten heräilee yöllä ja viimeistään siinä vaiheessa änkeytyy meidän väliin.. mikä sinällää on kyllä ihanaa :) on ostettu uudet sänkykamat, lahjottu, uhkailtu, silitetty, paijattu, valvotettu, sadutettu jne. tulos aina sama. jos panee kl19 nukkumaan nukahtaa klo21 mennessä ja jos klo20 niin 2130 mennessä. ja herää kuitenkin jo klo7 aikaan. unen määrä ei päätä huimaa ja mua vähän se huolestuttaakin.. nojoo.



mutta kun mun olo on i-h-a-n kamala, paha olo 24h, ruokaan ei pysty, kylmä, kauhee väsymys, kaikki haisee, rinnat kipeet - ja mitä vielä. näiden oireiden takia toi nukkumis rumba rassaa, toivoo vaan, et saisi olla illat ' rauhassa' lepoasennossa, mutta ei. melkein yyhoona tälläkin viikolla miehen työ + koulun takia. anycase, huomenna alkuraskauden ultraan, tapaamaan tämän mahtavan olon aiheuttajaa - jännittää.. sen jälkeen vasta meinasin tilata ekan neuvolankin.



tänään rv7+0



hauskaa (työ)päivää kaikille odottaja-kesäkertuille!!

Vierailija

vieläkin kaikki ihan huurteessa ulkona...ihan kuin ei olis muutenkin vilu.

tänään pikkusta yökötystä... aikaisempien raskauksien kanssa ei tuota ookkaan oikeestaan ollut...elättelen toiveita että saatais vihdoin se poikakin ;)

olis noista äippävaatteista kysymys:

kun on taas fiksuna tullut myytyä äitiysvaatteet pois...kun en haluais taas koko raskaus aikaa käyttää vaan yksiä housuja niin onko kukaan kokeillut tuota vyötä mikä mahdollistaa jotenkin omien housujen käytön??

onko kätevät? entä paljonkohan ne maksaa suunnilleen?

kiitokset mielipiteistä :)



mulla vieläki ihan masentunu fiilis... no kai tää joskus tästä vielä iloks muuttuu...

Vierailija

Olin tosiaan ekalla lääkärikäynnillä tänään siis toisin sanoen gynellä. Ei ollut mikään mieltä ylentävä kokemus!



Sain okein puristaa tädiltä tietoa,että onko kaikki hyvin. Sydänääniä ei vieläkään saatu kuulumaan, joka laittaa kyllä hiljaiseksi. Etittiin ainakin vartin verran. Täti tosin että kohtu on suurentunut. Senkin sain irti kovalla kyselemisellä. Sain sitten uuden ajan ensi viikoksi ääniä kuunteleen. Sanoivat että olisi pitänyt jo nyt kuulua,mutta jos ensi viikolla ei kuulu niin aletaan sitten katsomaan mitä tehdään. Siinä vaiheessa olin kyllä jo tosi vakava.



Tästä innostuttuani en voinut enää olla soittamatta yksityiselle. Varasin ajan ultraan. Sain sen heti huomiseksi. Maksaa kuulemma 80€+lääkärin palkkiot. Mutta se ainakin sitten rauhoittaa kun tietää tilanteen! Oli pakko kertoa sitten pomolle kun tulee nyt niin paljon kaikkia menoja työaikana.Se otti sen iloisesti vastaan. Olen meinaan ensimmäinen meidän solussa varmaan 40-vuoteen joka saa lapsen. Pomo lupasi pitää omana tietonansa asian ja sanoin vielä että jos haluan tulla juttelemaan niin voin tulla milloin vain.Pitää kuulemma heti sanoa jos työ tuntuu raskaalta niin se uudelleen oranisoi mun töitä.



Lilli81 12+4 tai jotain,ku tietäiski

Vierailija

ettei esim. ensikertalaiset säikähdä tuosta selkäsärystä. Nimittäin tuolla ex-haahuissakin on sellaisia, joilla on alkuraskaudessa ollut selkäsärkyä ja silti vauvelit kasvaa normaaliin tahtiin masussa. Mä oon vaan tällainen ylipelokas tällä hetkellä...

Vierailija

Meilläki kitistiin yöllä ja aamulla miehen herättyä jatkettiin pojan kans unia meijän sängys... Tosin poika nukku vielä siinä vaiheessa ku ite karkasin neuvolaan,mummu ja kummi-täti viihdyttämässä sillä aikaa..(lapsenlikat luulivat et oon phtoimistossa,ja kävinhän mä sielläki....)



Ekan lääkäriajan+ultran sain 22.11.(rv11+5) ja np-ultraan soitin ajan kans 1.12.(rv13) Täällä ainaki tarjotaan 2 ultraa ja lääkärineuvoloissa kans ultrat....



Puhelin neuvolan tätille pahoinvoinnista ja se tuumas ettei niin aikasessa vaiheessa pitäs vielä olla ja epäili et ois pitemmällä...Ja mustaki tuntuu,niinku jollaki muullaki,et " tuntu" on pitemmällä,mahallaan ollessa painaa jo aikalailla...



Väsyttää ihan tajuttomasti ja saa nähä mihin aikaa päikkäreille,pikkuherra kun oli heränny vasta 9ltä....Normaalisti ollaan hereillä 7ltä,nyt ku on lomailtu nii venyy ja venyy....



Pakko mennä jotain syömään,josko jotain muuta ku sitä banaanijogurttia... :)



Suhmura 7+5

Vierailija

Mulla on ollu km:ja ennen esikoista, kakkosen ja kolmosen välissä ja nyt ennen tätä raskautta tosi monta. Jotkut on menny selvän plussan jälkeen kesken jo vkolla 5-6, pisimmälle ehtiny on ollu 8-9 kieppeillä. Mulla on nestekystia munasarjoissa ja aina välillä myös kohdussa asti (perinnöllistä). Lääkäri meinas, että johtuis niistä tod. näk. Sen enempää ei oo tutkittu, kun en oo halunnu.

Maha on edelleen kipeä, mutta onpahan huono olokin tullu takas. Tiedä sitte tätä. Välillä oon hirveän luottavainen, että kyllä tämä nyt ja välillä itken jo valmiiksi km:a. Onneksi mies on kultainen ja jaksaa lohduttaa ja halia!

Mutta tusta mahan koosta: Miten teillä muilla, kun rentona maatessa tunnen kohdun kasvaneen jo selvästi ja noissa kamaripuuhissa kanssa. Onko tämä normaalia? Ensvkolla on nla, joten sieltä saa sitte virallisempaa tietoa, missä mennään. Mutta kyllä ihmetyttää. Mies jaksaa vitsailla kaksosista, niitten suvussa kun niitä on... :)



Miona 7+5 kait

Vierailija

kiitti halista,se oli tarpeen.



Kysyit niistä oireista. Mullahan oli kovia kipuja tossa alkuraskaudessa. Nyt on oksettanut pariviikkoa. Mutta en ole oksentanut kertaakaan. Maha on turvonnu ja on väsyttänyt joka on tosiaan nyt alkanut vähän helpottamaan. Taitaa olla aika vähän oireita kumminkin. Täytyy vain nyt toivoa että kaikki on kunnossa. Lasken nyt vain tunteja että pääsen sinne ultraan.On tosiaan pomo nainen,mistä arvasit?



Jaksamista sinnekkin! Tulen sitten huomenna kertomaan mitä kuului masuun!



Vierailija

Minä muistelen myös kaiholla niitä aikoja, kun oli monta pientä yhtä aikaa. Meidän neljäs syntyi, kun esikoinen oli 4v.3kk. Kuopuksemme oli vauvana äärettömän helppo lapsi. Nukkui mielettömän pitkiä unia. Sanoinkin aina, ettei edes uskois, että tässä talossa on vauva. Edelleenkin, kohta 3 vuotta täyttävänä, on helppo lapsi. Rasittavaa oli silloin, kun kolmas oli vauva ja kahta isompaa ei meinannut millään saada päikkäreille. Riehuivat ja kikattivat, vaikka tarvitsivat kuitenkin ne yhdet päikkärit. Raskasta aikaa oli myös silloin, kun kolmonen oli 1-vuotias ja minä lyllersin sen perässä ison mahan kanssa (kaiken lisäksi talossa oli remontti). Aika menevä tyttö oli ja kommelluksiakin välillä sattui. Tosi hienoa aikaa se oli kuitenkin. Yhdessä käytiin mummolassa, maalaismarkkinoilla jne. Nyt kun esikoispoika on 7-vuotias, niin sitä ei tahdo saada enää mummolaan eikä mihinkään. Lomareissuille kyllä mielellään lähtee. Eikä meilläkään kukaan ole ollut vauvalle mustasukkainen. Tosi hyvin ovat aina pienimmän ottaneet joukkoonsa. Jos meille vihdoin kesällä se vauva syntyisi, niin saa nähdä, mitä tuo nykyinen kuopus sanoo. Vielä joku aika sitten oli tosi kiinni minussa, mutta nyt on kyllä jo oppinut nukkumaan isosiskojensa kanssa (siis aivan oma-aloitteisesti). Todennäköisesti hyväksyisi pikkusiskon tai -veljen aivan mainiosti.



Kun vaan saatais se vauva! Aina kun tulee etova olo tai rintoja nipistää kovemmin tai kun väsyttää ja haukottaa, olen onnellinen. Jospa tällä kertaa kaikki olisi hyvin. Aika montahan meitä tuntuu täällä olevan, jotka ollaan vielä aika varovaisia. Mulla km:t todettiin rv12+, mutta sikiöt oli kuollu rv7+ ja toisella kertaa rv8+ ja kolmannella kertaa oli tuulimuna. Ei tässä voi olla kuin varovainen, iloitsemaan en ole vielä pystynyt. Ajattelin, että kun menen alkuraskauden ultraan, sanon gynelle, että " minä tulin tätä tuulimunaa taas ultrauttamaan" . Saispahan sekin heti tietää, etten ainakaan liian suurin odotuksin ole liikenteessä. No, saa nyt nähdä, sanonko noin.



Mutta siitä iloitsen, että uusi viikko lähti käyntiin. Toivottavasti saan iloita vielä n. 35 kertaa!



Tsemppiä ja iloista mieltä kaikille kertuille!



neronja rv5+0



Vierailija

Tuskin järisyttävää hyötyä rasvailusta on, mutta jos on kovin kuiva iho, niin ajattelisin silloin kyllä auttavan... Turhia kemikaaleja tietty odotusaikana kannattaa välttää, mutta kukin tietty kohdallaan harkitsee, mihin vetää rajan. Kyllä sitä kauniina ja hyväntuoksuisena kuitenkin haluaa olla, ja ehkä juuri raskaana ollessa on tärkeää tuntea olevansa nätti.

Vierailija


Mullakin kaavittiin tuulimuna ja olin todella kipeä sen jälkeen. Kivut oli hirveät ja en edes kyennyt vessaan kävellä vaan konttasin. Olenkin valmiiksi miettinyt että jos vielä tarvetta josku kohdun tyhjäämiseen niin haluan sen lääkkeellisen tyjennyksen jos mahdollista.



Marieela 5+2

Vierailija

ja muillekin



Meillä 3 ensimmäistä on kaikki aikalailla puolentoista vuoden välein syntyneitä. Mun mielestä selvästi helpotti kun tuli toinen (vaikka mustasukkaisuus on ollut aika rajuakin), kyllä vauvasta jo oli puolitoistavuotiaalle seuralaiseksi tai hauskaksi katsottavaksi heti kun alkoi lattialla pitämään. ja muutenkin touhuilevat (ja riitelevät) paljon keskenään. Ja helpolla pääsee vaatteiden ym. vauvatavaroiden suhteen, kun on vielä tallella edellisen tavarat ja paremmin muistissa mistä kohti varastoa löytyy. Kaksosten rattaat ostin kun kolmas syntyi. Joskus nukkuivatkin (tosin harvoin) keskimmäinen ja nuorin päikkärit samaan aikaan niissä. mut kävelyillä tosi helpot ja tukevat. Sisaristuin oli vähän turhan kiikkerän olonen vaunujen päällä. Jalkalauta tuli omien jalkojen tielle. mut käyttökelpoisia kaikki, tällainen vinkki tähän väliin. Olin jo viemässä niitä kaksosrattaitakin kirppikselle, mut tämä plussaus pisti miettimään, et kantsuuko sittenkään. Josko onnistuisi tämä raskaus ja vaikka toinen vielä sen perään...



Mut pienestä ikäerosta ei kannata olla huolissaan. ja selvisin hyvin ilman menkkojakin, kun suoraan imetyksestä raskaaksi. Pikkuhiljaa (1kk-3kk sisällä about) sitten vaan lopetteli imetyksen. Neljäs ja viides raskaus tuntuivat jo rankoilta ja koinkin sitten aika syyllisyyttä, kun menivät kesken... Mutta kolme puolentoista vuoden välein (eli 9kk välein raskaana) ei tuntunut ollenkaan pahalta.





Miona:

[quote]


Mulla on ollu km:ja ennen esikoista, kakkosen ja kolmosen välissä ja nyt ennen tätä raskautta tosi monta. Jotkut on menny selvän plussan jälkeen kesken jo vkolla 5-6, pisimmälle ehtiny on ollu 8-9 kieppeillä. Mulla on nestekystia munasarjoissa ja aina välillä myös kohdussa asti (perinnöllistä). Lääkäri meinas, että johtuis niistä tod. näk. Sen enempää ei oo tutkittu, kun en oo halunnu.

Maha on edelleen kipeä, mutta onpahan huono olokin tullu takas. Tiedä sitte tätä. Välillä oon hirveän luottavainen, että kyllä tämä nyt ja välillä itken jo valmiiksi km:a. Onneksi mies on kultainen ja jaksaa lohduttaa ja halia!



On sulla ollut sitten aika rankkaa myös. Mulla on samanlaisia tuntemuksia, et välillä yrittää ajatella, että tää on hyvin epävarmaa ja yrittää olla toivomatta (joulua pelkään, mulla on silloin aina haluaisin-vauvan-olo, varsinkin kun oon kuunnellu yhtä Amy Grantin laulua joka kertoo Marian tuntemuksista raskaaksi tultuaan... Liekö vähän outoja mielleyhtymiä? Mut itse odottanut monesti jouluna... tai nyt myöhemmin surrut niitä kuolleita vauvoja.) Välillä taas ajattelee, että kun on kolme kuitenkin onnistunut, eikä mitään selkeää syytä ole löytynyt, mikä estäisi, niin toivoo, että tällä kertaa onnistuisi. ja rukoillutkin olen niin kovin. Ja tuli mieleen se raamatun paikka, kun Jeesus sanoi että kuka on se isä, joka antaa lapselleen käärmeen tämän pyytäessä leipää... eikö paljoa ennemmin taivaallinen Isänne antaisi hyvää niille jotka sitä pyytävät... Tietenkään ei elämässä aina kaikki mene toiveiden ja odotusten ja rukoustenkaan mukaan. Mutta ehkä tällä kertaa.



Raskaanahan on itkuinen muutenkin. Muttei edellisiä niin tarkkaan enää muista. Kun oikein itkettää, saatan jo päätellä et nyt kyllä menee kesken, selvästikin hormonitasot laskee... mut kuvotus ei kyllä näkymmä mene minnekkään... Välillä oli jo vähän helpompaa, hassua että sekin vaihtelee niinkin paljon. Taitaa vaihdella toisillakin. Väsymys vaikuttanee paljon. Muistakaa nukkua paljon kaikki, joilla vaan mahdollista!



Mahan koko on aika yksilöllistä... Täydempi (nopeammin täyttyvä) virtsarakkokin vaikuttanee tuntemuksiin. Ja paikat on herkempiä... Ruoansulatus muistaakseni hidastuu (selittänee sen ns.kaljamahan, minkä joku mainitsi ja miltä minullakin näyttää)... Mielenkiintoista aikaa, mutta myös vähän stressaavaa.

Vierailija

Zatu: Se mun kommentti että jos ei kertut-nimi sovi niin voi mennä muualle, ei todellakaan ollut tarkoitettu mitenkään piikittelyksi, vaan ihan oikeasti vaan niin että kun meistä niin kovin moni haluaa pitää tämän nimen niin miksi ihmeessä sitä vaihtamaan, ja jos todellakaan nimi ei kelpaa joillekin niin eipä sille sitten mitään voi. Eihän tämä kirjoittelu täällä voi kenelläkään nimestä kiinni olla.



Sulla tuntuu olevan sama tilanne työssäs kun mulla oli esikoista odottaessani. Olin määräaikaisena ja mulle tarjottiin 5kk ennen laskettua aikaa vakkaripaikkaa (raskaus ei näkynyt =0) niin menin sitten totuuden torvena kertomaan että kiitos mutta olen raskaana. Enpä saanutkaan sitten vakkaripaikkaa, vaan kiittelivät rehellisyydestäni (!) ja SAIN jatkaa määräaikaisena äitiysloman alkuun. Samassa mulle vielä luvattiin että koska olin niin rehellinen ja reilu (ketä kohtaan) saan tulla takaisin kunhan palaan lapsen jälkeen takaisin työelämään. No, kun aikanaan olisin palannut takaisin sain kohteliaan kirjeen että ei kiitos, emme tällä hetkellä tarvitse uusia työntekijöiä...pikkasen otti pannuun!!! Siitä lähtien en ole tosiaan enää ajatellut työnantajan parasta vaan vain omaani. Enpä tiedä oliko tästä varsinaisesti mitään hyötyä sulle, mutta kunhan vaan ajattelin kirjoittaa...Onnea kuitenkin työpaikan suhteen :)



t. mariadee 4+4

Vierailija

Milloin olette uskaltaneet kertoa lähipiirille ja ystäville odotuksesta? Itse ensin ajattelin, etten puhu asiasta, kun ei kuitenkaan tiedä kuinka käy, mutta pahan olon takia olisi helpompi kertoa asiat suoraan. Se kuitenkin tuntuu elämää jo nyt rajoittavan...



Selvisittekö te keskenmenoista kaavinnalla tai tuliko jopa itsestään pois? Minulla eka raskaus oli tuulimuna... oli aika surkea olo kaavinnan jälkeen, kun olo oli vielä kuin raskaana, mut tiesi, että mitään ei enää ole... Nämä kaksi viimeistä ihan synnytin... Ja sain sitten maidontuloa estävät tabletit... Eka tuli neljässä tunnissa, toisen kanssa meni kokonainen päivä ja oli kipeetä. Ihanan näköisiä pikkuisia olivat, halusin katsoa, vaikka joku oli pelotellut että näyttäisi pahalta. Ei näyttänyt. Olisinpa vielä uskaltanut koskettaa niitä pieniä käsiä... Mutta sellaista se. Onneksi tässä on kuitenkin kolmet ihan elävät pienet kädet ja jalat ympärillä, on helpottanut paljon surua niistä kahdesta muusta. Toivottavasti en masenna muita, kun ruodin näitä surullisiakin tapauksia tässä taustalla. Eipä kai niitä syrjään kannata työntää tässäkään raskaudessa, yleensä käsittelemättömät asiat tuppaavat paisua loppujen lopuksi kaikkein isoimmaksi tuskaksi. Kun aikansa itkee ja suree, niin sitten alkaa helpottamaan. Kyllä niitä ilon ja naurunkin aikoja on silti kylliksi riittänyt.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat