Seuraa 

Kello heilautti just viisarinsa tiistain puolelle, joten taidan aloittaa uuden pinon näin uuden " aamun" kunniaksi! :)

Sivut

Kommentit (55)

Heips!



Heh, mä taisin nukkua teidän puolestakin ja voisin nukkua vastakin. Harmi että piti vääntäytyä aamulla ylös ja töihin.. sen verta paljon olis uni maittanut aamulla ...



Vointi ei kovinkaan huono edelleenkään (äitini tiesi kertoa ettei hänkään ollut kova voimaan pahoin kun odotti veljeäni tai minua .. joten meneekö samaan tapaan vähän kun hänelläkin) tänä aamuna töissä ollu vähän enempi sellasta yöks-oloa, ja just ennen palaveria mietin että mahtaako tulla oksu.. olo helpottui kun join kylmää vettä (tapana pitää 0.5 l tuoppia tossa pöydällä täynnä vettä työpäivän aikana... ) ja popsin muutaman viinirypäleen.. neuvolankin sain 15.11.. tuntuu että siihen valovuosi aikaa vaikka taitaa se aika kiiruhtaa aika vauhdilla kuitenkin... onhan jo ens viikolla marraskuu =) Saapa nähdä tuleeko huomenna lunta tänne Helsinkiin.. taidan ottaa bussin oman auton sijasta ettei käy huonosti autolle eikä kuskille..



Mukavaa tiistaita kaikille ja hyvää vointia ja odotusta tietenkin :D



-kesä06 rv 6+4 -

vähäks oli kylmä aamu!!!!



ihanaa, että muillakin on ongelmia esikoisen nukkumisen kanssa :)) meillä 2,3v poika lopetti kuin seinään kunnolla nukkumisen kesällä, kun tutti otettiin pois. nyt kukkuu illat = nukahtamiseen menee 1-2h joka ainoa ilta (paitsi jos ei ole nukkunut päikkäreitä) ja sitten heräilee yöllä ja viimeistään siinä vaiheessa änkeytyy meidän väliin.. mikä sinällää on kyllä ihanaa :) on ostettu uudet sänkykamat, lahjottu, uhkailtu, silitetty, paijattu, valvotettu, sadutettu jne. tulos aina sama. jos panee kl19 nukkumaan nukahtaa klo21 mennessä ja jos klo20 niin 2130 mennessä. ja herää kuitenkin jo klo7 aikaan. unen määrä ei päätä huimaa ja mua vähän se huolestuttaakin.. nojoo.



mutta kun mun olo on i-h-a-n kamala, paha olo 24h, ruokaan ei pysty, kylmä, kauhee väsymys, kaikki haisee, rinnat kipeet - ja mitä vielä. näiden oireiden takia toi nukkumis rumba rassaa, toivoo vaan, et saisi olla illat ' rauhassa' lepoasennossa, mutta ei. melkein yyhoona tälläkin viikolla miehen työ + koulun takia. anycase, huomenna alkuraskauden ultraan, tapaamaan tämän mahtavan olon aiheuttajaa - jännittää.. sen jälkeen vasta meinasin tilata ekan neuvolankin.



tänään rv7+0



hauskaa (työ)päivää kaikille odottaja-kesäkertuille!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

vieläkin kaikki ihan huurteessa ulkona...ihan kuin ei olis muutenkin vilu.

tänään pikkusta yökötystä... aikaisempien raskauksien kanssa ei tuota ookkaan oikeestaan ollut...elättelen toiveita että saatais vihdoin se poikakin ;)

olis noista äippävaatteista kysymys:

kun on taas fiksuna tullut myytyä äitiysvaatteet pois...kun en haluais taas koko raskaus aikaa käyttää vaan yksiä housuja niin onko kukaan kokeillut tuota vyötä mikä mahdollistaa jotenkin omien housujen käytön??

onko kätevät? entä paljonkohan ne maksaa suunnilleen?

kiitokset mielipiteistä :)



mulla vieläki ihan masentunu fiilis... no kai tää joskus tästä vielä iloks muuttuu...

Olin tosiaan ekalla lääkärikäynnillä tänään siis toisin sanoen gynellä. Ei ollut mikään mieltä ylentävä kokemus!



Sain okein puristaa tädiltä tietoa,että onko kaikki hyvin. Sydänääniä ei vieläkään saatu kuulumaan, joka laittaa kyllä hiljaiseksi. Etittiin ainakin vartin verran. Täti tosin että kohtu on suurentunut. Senkin sain irti kovalla kyselemisellä. Sain sitten uuden ajan ensi viikoksi ääniä kuunteleen. Sanoivat että olisi pitänyt jo nyt kuulua,mutta jos ensi viikolla ei kuulu niin aletaan sitten katsomaan mitä tehdään. Siinä vaiheessa olin kyllä jo tosi vakava.



Tästä innostuttuani en voinut enää olla soittamatta yksityiselle. Varasin ajan ultraan. Sain sen heti huomiseksi. Maksaa kuulemma 80€+lääkärin palkkiot. Mutta se ainakin sitten rauhoittaa kun tietää tilanteen! Oli pakko kertoa sitten pomolle kun tulee nyt niin paljon kaikkia menoja työaikana.Se otti sen iloisesti vastaan. Olen meinaan ensimmäinen meidän solussa varmaan 40-vuoteen joka saa lapsen. Pomo lupasi pitää omana tietonansa asian ja sanoin vielä että jos haluan tulla juttelemaan niin voin tulla milloin vain.Pitää kuulemma heti sanoa jos työ tuntuu raskaalta niin se uudelleen oranisoi mun töitä.



Lilli81 12+4 tai jotain,ku tietäiski

ettei esim. ensikertalaiset säikähdä tuosta selkäsärystä. Nimittäin tuolla ex-haahuissakin on sellaisia, joilla on alkuraskaudessa ollut selkäsärkyä ja silti vauvelit kasvaa normaaliin tahtiin masussa. Mä oon vaan tällainen ylipelokas tällä hetkellä...

Meilläki kitistiin yöllä ja aamulla miehen herättyä jatkettiin pojan kans unia meijän sängys... Tosin poika nukku vielä siinä vaiheessa ku ite karkasin neuvolaan,mummu ja kummi-täti viihdyttämässä sillä aikaa..(lapsenlikat luulivat et oon phtoimistossa,ja kävinhän mä sielläki....)



Ekan lääkäriajan+ultran sain 22.11.(rv11+5) ja np-ultraan soitin ajan kans 1.12.(rv13) Täällä ainaki tarjotaan 2 ultraa ja lääkärineuvoloissa kans ultrat....



Puhelin neuvolan tätille pahoinvoinnista ja se tuumas ettei niin aikasessa vaiheessa pitäs vielä olla ja epäili et ois pitemmällä...Ja mustaki tuntuu,niinku jollaki muullaki,et " tuntu" on pitemmällä,mahallaan ollessa painaa jo aikalailla...



Väsyttää ihan tajuttomasti ja saa nähä mihin aikaa päikkäreille,pikkuherra kun oli heränny vasta 9ltä....Normaalisti ollaan hereillä 7ltä,nyt ku on lomailtu nii venyy ja venyy....



Pakko mennä jotain syömään,josko jotain muuta ku sitä banaanijogurttia... :)



Suhmura 7+5

Mulla on ollu km:ja ennen esikoista, kakkosen ja kolmosen välissä ja nyt ennen tätä raskautta tosi monta. Jotkut on menny selvän plussan jälkeen kesken jo vkolla 5-6, pisimmälle ehtiny on ollu 8-9 kieppeillä. Mulla on nestekystia munasarjoissa ja aina välillä myös kohdussa asti (perinnöllistä). Lääkäri meinas, että johtuis niistä tod. näk. Sen enempää ei oo tutkittu, kun en oo halunnu.

Maha on edelleen kipeä, mutta onpahan huono olokin tullu takas. Tiedä sitte tätä. Välillä oon hirveän luottavainen, että kyllä tämä nyt ja välillä itken jo valmiiksi km:a. Onneksi mies on kultainen ja jaksaa lohduttaa ja halia!

Mutta tusta mahan koosta: Miten teillä muilla, kun rentona maatessa tunnen kohdun kasvaneen jo selvästi ja noissa kamaripuuhissa kanssa. Onko tämä normaalia? Ensvkolla on nla, joten sieltä saa sitte virallisempaa tietoa, missä mennään. Mutta kyllä ihmetyttää. Mies jaksaa vitsailla kaksosista, niitten suvussa kun niitä on... :)



Miona 7+5 kait

kiitti halista,se oli tarpeen.



Kysyit niistä oireista. Mullahan oli kovia kipuja tossa alkuraskaudessa. Nyt on oksettanut pariviikkoa. Mutta en ole oksentanut kertaakaan. Maha on turvonnu ja on väsyttänyt joka on tosiaan nyt alkanut vähän helpottamaan. Taitaa olla aika vähän oireita kumminkin. Täytyy vain nyt toivoa että kaikki on kunnossa. Lasken nyt vain tunteja että pääsen sinne ultraan.On tosiaan pomo nainen,mistä arvasit?



Jaksamista sinnekkin! Tulen sitten huomenna kertomaan mitä kuului masuun!



Minä muistelen myös kaiholla niitä aikoja, kun oli monta pientä yhtä aikaa. Meidän neljäs syntyi, kun esikoinen oli 4v.3kk. Kuopuksemme oli vauvana äärettömän helppo lapsi. Nukkui mielettömän pitkiä unia. Sanoinkin aina, ettei edes uskois, että tässä talossa on vauva. Edelleenkin, kohta 3 vuotta täyttävänä, on helppo lapsi. Rasittavaa oli silloin, kun kolmas oli vauva ja kahta isompaa ei meinannut millään saada päikkäreille. Riehuivat ja kikattivat, vaikka tarvitsivat kuitenkin ne yhdet päikkärit. Raskasta aikaa oli myös silloin, kun kolmonen oli 1-vuotias ja minä lyllersin sen perässä ison mahan kanssa (kaiken lisäksi talossa oli remontti). Aika menevä tyttö oli ja kommelluksiakin välillä sattui. Tosi hienoa aikaa se oli kuitenkin. Yhdessä käytiin mummolassa, maalaismarkkinoilla jne. Nyt kun esikoispoika on 7-vuotias, niin sitä ei tahdo saada enää mummolaan eikä mihinkään. Lomareissuille kyllä mielellään lähtee. Eikä meilläkään kukaan ole ollut vauvalle mustasukkainen. Tosi hyvin ovat aina pienimmän ottaneet joukkoonsa. Jos meille vihdoin kesällä se vauva syntyisi, niin saa nähdä, mitä tuo nykyinen kuopus sanoo. Vielä joku aika sitten oli tosi kiinni minussa, mutta nyt on kyllä jo oppinut nukkumaan isosiskojensa kanssa (siis aivan oma-aloitteisesti). Todennäköisesti hyväksyisi pikkusiskon tai -veljen aivan mainiosti.



Kun vaan saatais se vauva! Aina kun tulee etova olo tai rintoja nipistää kovemmin tai kun väsyttää ja haukottaa, olen onnellinen. Jospa tällä kertaa kaikki olisi hyvin. Aika montahan meitä tuntuu täällä olevan, jotka ollaan vielä aika varovaisia. Mulla km:t todettiin rv12+, mutta sikiöt oli kuollu rv7+ ja toisella kertaa rv8+ ja kolmannella kertaa oli tuulimuna. Ei tässä voi olla kuin varovainen, iloitsemaan en ole vielä pystynyt. Ajattelin, että kun menen alkuraskauden ultraan, sanon gynelle, että " minä tulin tätä tuulimunaa taas ultrauttamaan" . Saispahan sekin heti tietää, etten ainakaan liian suurin odotuksin ole liikenteessä. No, saa nyt nähdä, sanonko noin.



Mutta siitä iloitsen, että uusi viikko lähti käyntiin. Toivottavasti saan iloita vielä n. 35 kertaa!



Tsemppiä ja iloista mieltä kaikille kertuille!



neronja rv5+0



Tuskin järisyttävää hyötyä rasvailusta on, mutta jos on kovin kuiva iho, niin ajattelisin silloin kyllä auttavan... Turhia kemikaaleja tietty odotusaikana kannattaa välttää, mutta kukin tietty kohdallaan harkitsee, mihin vetää rajan. Kyllä sitä kauniina ja hyväntuoksuisena kuitenkin haluaa olla, ja ehkä juuri raskaana ollessa on tärkeää tuntea olevansa nätti.


Mullakin kaavittiin tuulimuna ja olin todella kipeä sen jälkeen. Kivut oli hirveät ja en edes kyennyt vessaan kävellä vaan konttasin. Olenkin valmiiksi miettinyt että jos vielä tarvetta josku kohdun tyhjäämiseen niin haluan sen lääkkeellisen tyjennyksen jos mahdollista.



Marieela 5+2

ja muillekin



Meillä 3 ensimmäistä on kaikki aikalailla puolentoista vuoden välein syntyneitä. Mun mielestä selvästi helpotti kun tuli toinen (vaikka mustasukkaisuus on ollut aika rajuakin), kyllä vauvasta jo oli puolitoistavuotiaalle seuralaiseksi tai hauskaksi katsottavaksi heti kun alkoi lattialla pitämään. ja muutenkin touhuilevat (ja riitelevät) paljon keskenään. Ja helpolla pääsee vaatteiden ym. vauvatavaroiden suhteen, kun on vielä tallella edellisen tavarat ja paremmin muistissa mistä kohti varastoa löytyy. Kaksosten rattaat ostin kun kolmas syntyi. Joskus nukkuivatkin (tosin harvoin) keskimmäinen ja nuorin päikkärit samaan aikaan niissä. mut kävelyillä tosi helpot ja tukevat. Sisaristuin oli vähän turhan kiikkerän olonen vaunujen päällä. Jalkalauta tuli omien jalkojen tielle. mut käyttökelpoisia kaikki, tällainen vinkki tähän väliin. Olin jo viemässä niitä kaksosrattaitakin kirppikselle, mut tämä plussaus pisti miettimään, et kantsuuko sittenkään. Josko onnistuisi tämä raskaus ja vaikka toinen vielä sen perään...



Mut pienestä ikäerosta ei kannata olla huolissaan. ja selvisin hyvin ilman menkkojakin, kun suoraan imetyksestä raskaaksi. Pikkuhiljaa (1kk-3kk sisällä about) sitten vaan lopetteli imetyksen. Neljäs ja viides raskaus tuntuivat jo rankoilta ja koinkin sitten aika syyllisyyttä, kun menivät kesken... Mutta kolme puolentoista vuoden välein (eli 9kk välein raskaana) ei tuntunut ollenkaan pahalta.





Miona:

[quote]


Mulla on ollu km:ja ennen esikoista, kakkosen ja kolmosen välissä ja nyt ennen tätä raskautta tosi monta. Jotkut on menny selvän plussan jälkeen kesken jo vkolla 5-6, pisimmälle ehtiny on ollu 8-9 kieppeillä. Mulla on nestekystia munasarjoissa ja aina välillä myös kohdussa asti (perinnöllistä). Lääkäri meinas, että johtuis niistä tod. näk. Sen enempää ei oo tutkittu, kun en oo halunnu.

Maha on edelleen kipeä, mutta onpahan huono olokin tullu takas. Tiedä sitte tätä. Välillä oon hirveän luottavainen, että kyllä tämä nyt ja välillä itken jo valmiiksi km:a. Onneksi mies on kultainen ja jaksaa lohduttaa ja halia!



On sulla ollut sitten aika rankkaa myös. Mulla on samanlaisia tuntemuksia, et välillä yrittää ajatella, että tää on hyvin epävarmaa ja yrittää olla toivomatta (joulua pelkään, mulla on silloin aina haluaisin-vauvan-olo, varsinkin kun oon kuunnellu yhtä Amy Grantin laulua joka kertoo Marian tuntemuksista raskaaksi tultuaan... Liekö vähän outoja mielleyhtymiä? Mut itse odottanut monesti jouluna... tai nyt myöhemmin surrut niitä kuolleita vauvoja.) Välillä taas ajattelee, että kun on kolme kuitenkin onnistunut, eikä mitään selkeää syytä ole löytynyt, mikä estäisi, niin toivoo, että tällä kertaa onnistuisi. ja rukoillutkin olen niin kovin. Ja tuli mieleen se raamatun paikka, kun Jeesus sanoi että kuka on se isä, joka antaa lapselleen käärmeen tämän pyytäessä leipää... eikö paljoa ennemmin taivaallinen Isänne antaisi hyvää niille jotka sitä pyytävät... Tietenkään ei elämässä aina kaikki mene toiveiden ja odotusten ja rukoustenkaan mukaan. Mutta ehkä tällä kertaa.



Raskaanahan on itkuinen muutenkin. Muttei edellisiä niin tarkkaan enää muista. Kun oikein itkettää, saatan jo päätellä et nyt kyllä menee kesken, selvästikin hormonitasot laskee... mut kuvotus ei kyllä näkymmä mene minnekkään... Välillä oli jo vähän helpompaa, hassua että sekin vaihtelee niinkin paljon. Taitaa vaihdella toisillakin. Väsymys vaikuttanee paljon. Muistakaa nukkua paljon kaikki, joilla vaan mahdollista!



Mahan koko on aika yksilöllistä... Täydempi (nopeammin täyttyvä) virtsarakkokin vaikuttanee tuntemuksiin. Ja paikat on herkempiä... Ruoansulatus muistaakseni hidastuu (selittänee sen ns.kaljamahan, minkä joku mainitsi ja miltä minullakin näyttää)... Mielenkiintoista aikaa, mutta myös vähän stressaavaa.

Zatu: Se mun kommentti että jos ei kertut-nimi sovi niin voi mennä muualle, ei todellakaan ollut tarkoitettu mitenkään piikittelyksi, vaan ihan oikeasti vaan niin että kun meistä niin kovin moni haluaa pitää tämän nimen niin miksi ihmeessä sitä vaihtamaan, ja jos todellakaan nimi ei kelpaa joillekin niin eipä sille sitten mitään voi. Eihän tämä kirjoittelu täällä voi kenelläkään nimestä kiinni olla.



Sulla tuntuu olevan sama tilanne työssäs kun mulla oli esikoista odottaessani. Olin määräaikaisena ja mulle tarjottiin 5kk ennen laskettua aikaa vakkaripaikkaa (raskaus ei näkynyt =0) niin menin sitten totuuden torvena kertomaan että kiitos mutta olen raskaana. Enpä saanutkaan sitten vakkaripaikkaa, vaan kiittelivät rehellisyydestäni (!) ja SAIN jatkaa määräaikaisena äitiysloman alkuun. Samassa mulle vielä luvattiin että koska olin niin rehellinen ja reilu (ketä kohtaan) saan tulla takaisin kunhan palaan lapsen jälkeen takaisin työelämään. No, kun aikanaan olisin palannut takaisin sain kohteliaan kirjeen että ei kiitos, emme tällä hetkellä tarvitse uusia työntekijöiä...pikkasen otti pannuun!!! Siitä lähtien en ole tosiaan enää ajatellut työnantajan parasta vaan vain omaani. Enpä tiedä oliko tästä varsinaisesti mitään hyötyä sulle, mutta kunhan vaan ajattelin kirjoittaa...Onnea kuitenkin työpaikan suhteen :)



t. mariadee 4+4

Milloin olette uskaltaneet kertoa lähipiirille ja ystäville odotuksesta? Itse ensin ajattelin, etten puhu asiasta, kun ei kuitenkaan tiedä kuinka käy, mutta pahan olon takia olisi helpompi kertoa asiat suoraan. Se kuitenkin tuntuu elämää jo nyt rajoittavan...



Selvisittekö te keskenmenoista kaavinnalla tai tuliko jopa itsestään pois? Minulla eka raskaus oli tuulimuna... oli aika surkea olo kaavinnan jälkeen, kun olo oli vielä kuin raskaana, mut tiesi, että mitään ei enää ole... Nämä kaksi viimeistä ihan synnytin... Ja sain sitten maidontuloa estävät tabletit... Eka tuli neljässä tunnissa, toisen kanssa meni kokonainen päivä ja oli kipeetä. Ihanan näköisiä pikkuisia olivat, halusin katsoa, vaikka joku oli pelotellut että näyttäisi pahalta. Ei näyttänyt. Olisinpa vielä uskaltanut koskettaa niitä pieniä käsiä... Mutta sellaista se. Onneksi tässä on kuitenkin kolmet ihan elävät pienet kädet ja jalat ympärillä, on helpottanut paljon surua niistä kahdesta muusta. Toivottavasti en masenna muita, kun ruodin näitä surullisiakin tapauksia tässä taustalla. Eipä kai niitä syrjään kannata työntää tässäkään raskaudessa, yleensä käsittelemättömät asiat tuppaavat paisua loppujen lopuksi kaikkein isoimmaksi tuskaksi. Kun aikansa itkee ja suree, niin sitten alkaa helpottamaan. Kyllä niitä ilon ja naurunkin aikoja on silti kylliksi riittänyt.

täältäkin ajattelin vähän kirjoitella, jospa vaikka saisin omia ajatuksiakin vähän selkeytettyä.



Viikkoja menossa nyt 5+2 ja alkuraskauden ultra on viikolla 8+3 eli kolme viikkoa vielä pitää odotella, tuntuupa tosi pitkältä ajalta. Täällä oli muutamilla varattu tuo ultra 7.viikolle. Lääkäriasemalla hoitaja kuitenkin neuvoi minulle, että tuo 8. viikko olisi parempi, että kanssa sitten näkyy jotain... tiedä häntä, mutta nyt yksi viikko tuntuisi niin paljon aikaisemmalta.



Ultran varasin siis siitä syystä kun takana on alkuraskauden keskenmeno ja olen aika peloissani. Ajattelin että varmistuisi onko siellä masussa ketään.



Oireita minulla on ollut vielä aika vähän, mutta kaipa se on ihan tavallista, että esim. pahoinvointi alkaa vasta 6. viikolla. Enpä sitä toivoisi, mutta huolettaa vaan enemmän jos ei ole oireita. Aika väsynyt olen ollut ja ruoka ei oikein maistu. Rinnoissa myös vähän tuntuu paisutusta ja olen aika äksy ja menetän hermoni helposti. Ja tosi helposti itkettää. Myös palelu on vaivannut (taitaa johtua siitä kun tuli kylmä ulkona ja pattereita ei vielä kunnolla säädetty:)



Onko muilla ollut " henkisiä oireita" ? Niin että pinna on kireällä, eikä jaksaisi ihmisten löpinöitä kuunnella. Oman äitini kanssa käyty puhelinkeskustelu meinas viedä hermot kokonaan tänään kun tuntuu, että se vaan kyselee tyhmiä ja sanoo kaiken hölmösti.



Ei olla kerrottu vielä kenellekään raskaudesta. Sekin kai ahistaa kun on niin ahistunut olo eikä voi kenellekään paljastaa ja jutella asiasta. En tiiä pitäiskö kertoa oman itseni takia joillekin, sitten se vaan helposti leviää, enkä haluaisi sitä.



-Salzu ahdistuksissaan

mulla on kans määräaikainen työsoppari joulukuun loppuun ja puhetta on ollut jatkosta niin kauan kuin työpaikka on olemassa. (meillä on lakkautusuhka päällä) Kuitenkin menin kertoon tänään pomolle kun joudun käymään niin usein siä neuvolassa kun ei ääniä ole kuulunut.



En usko että se vaikuttaa mun jatkoon millään lailla. Ei ainakaan pomo vaikuttanut siltä. Ja ajattelin olla murehtimatta sen enempää asiaa.

Hyvä tietää että muutkin ovat samassa tilanteessa niin voi sitten jutella siitäkin jos tulee jotain mielipiteitä.

Meillä on esikoinen eppuluokalla ja samaan kouluun lähtee keskimmäinen eskariksi enssyksynä.



Me etittiin kauan taloa/tonttia paikasta, josta lapset saa kävelemällä laittaa turvallisin mielin kouluun. Meiltä on 1,5 km koulumatkaa, koko matka pyörätietä ja valaistuna omakotitaloalueen keskellä. Ihan turvallista siis ja mukavaa kaikin puolin.

Haittapuoli on se, ettei täällä ollu vapaita tontteja, kun oltiin hakemassa, joten nyt asutaan melko ahtaasti tämän revohkan (kolme lasta, neljäs siis tulossa) kanssa. Vaihtoehtoja ei meijän kunnassa oo kovin hurjasti, joten nyt sitte mitotaan tätä suht suurta tonttia ja mietitään laajennusvaihtoehtoja.

Lapset viihtyy täällä hyvin, joten muutto ei tuu kyseeseen. Ite yritän kestää tätä omakotitaloalueen hulinaa, työ kun vaatis vähän rauhallisemoia oloja. Mitäpä sitä ei lasten eteen tekis! :)

Ootko aatellu jotain kimppakyyti-järjestelmää jonkun toisen äitin kanssa? Aiemmin asuttiin syrjemmässä ja se toimi hyvin naapurin äitien kanssa kerhokyytien suhteen. On tässä ollu kaupunkilaisäitillä ollu tottumista vähän maalaisempaan meininkiin - kaupungista kun muutettiin maalle halvemman ja väljemmän asumisen perässä.

Jaksamisia!

Ulkona on aivan ihanan näköinen ilma, valitettavasti saan kuitenkin tyytyä vain katselemaan. Tyttö on vieläkin kovasti kuumeinen, joten sen kanssa ei ulos kyllä pääse. Mutta odottelen kunhan mies tulee kotiin, niin lähden kyllä lenkille.



Hiukan alkanut tuo väsymys painaa, se mulla oli suurin oire viime raskaudessakin. Olisin vain nukkunut ihan koko ajan. Nyt hirvittää kun pitää tuon taaperon kanssa jaksaa ja töissä jne. Illalla pitäis miehenkin kanssa jaksaa seurustella eikä vain nuokkua sohvalla kuola poskella:)



Mä varmaan tilaan kuitenkin jo tänään sen neuvolan, en malta odottaa ensi viikolle asti. Sitten on enemmän raskaana kun on neuvola mitä odottaa :)



Joku kyseli siitä masurasvasta, sori kun en muista nimimerkkejä vielä!

Mä käytin koko viime raskauden ajan, eli suurinpiirtein rv5 lähtien vauvaöljyä. Sitä sellaista Natusan baby oil-geeliä. Se oli ihan jättihyvä muutenkin kuivalle iholleni, sitä käytän nykyään ihan päivittäin suihkun jälkeen. Ja raskausarpia mulle tuli kaks, nekin rv39+3, tytö syntyi 40+1. Nyt ne arvet on muisto vain :)



Nyt täytyy mennä päiväunille, kun tyttökin nukkuu. Jaksaa sitten taas olla, kun se tuolta heräilee.



Ihanaa päivänjatkoa kaikille !!



Helmis

Minä myös kannatan kesäkertut nimeä ehdottomasti! Jos se ei kelle sovi, voinee sitten listailla muualla. Kerttuset on jo niin pitkään ollut voimissaan että en ymmärrä miksi se pitäisi nyt yks kaks vaihtaa?



Täällä vaan edelleen särkee vasenta jalkaa, ihan kummallista, mielessä jo pyörii ties mitkä verisuonitukokset, höh. Muuten olo on ihan hyvä, ei oikeastaan mitään oiretta, alaselkä tosin on kipeä, jomottaa ja muutenkin on " outo" .



Väsymys kyllä on alkanut painaa, iltapäivisin alkaa armoton haukotus-parituntinen! Illalla kampean sänkyyn viim.klo kymmenen ja aamulla kun kello soi 7.00 ei meinaa millään saada silmiä auki. En ymmärrä miten jaksatte heräillä öisin te joilla on pieniä lapsia, vaikka kyllähän sitä itsekin tuli heräiltyä kun kakkosta odotin ja esikoinen oli ihan vauva...rankkaa!! Voimia teille jotka joudutte heräilemään...



Tänään on vapaapäivä, ihanaa! Tosin nämä mun vapaapäivät menee tässä koulu/eskarirumbassa, aamulla aikainen herätys ja hetkeksi kotiin ja sitten hakemaan lapsia....Mietinkin eilen että mitenköhän tämä sitten sujuu jos vauva saadaan? Siis pitää herättää sekä vauva että isommat ja autoilla kouluun ja takas ja sitten taas hetken päästä kouluun ja takas hakemaan isommat, ja tietenkin sit aina vauvan päiväuniaikaan ja muuta kivaa? Huh, mihinköhän sitä tosiaan itsensä sotkenut? Mites teillä muilla on joilla on isommat lapset niin onko teillä koulumatka sellainen että lapset selviytyvät siitä ihan itse? Meillä ei toivoakaan, 2,9km matka ja ei kävelyteitä kuin ehkä 1km matkalla.



t. mariadee 4+4 (kait)

Enpä silloin tajunnut valittaa, olin olevinani jopa onnekas että sain edes jatkaa äippälomaan asti töissä. Ja nuoruuskin teki musta liian pehmon, nyt jos kävisi noin vetäisin oitis liiton ja ties mitä kuvaan mukaan.



Nyt onneksi oon vakipaikassa töissä, tosin sielläkin on ollut sellaisia uudistuksia että ei tee yhtään pahaa jos pääsen sieltä muutamaksi vuodeksi pois! Sulla on ainakin sit se hyvä etu jos on vaikea löytää jatkajaa sun työlle. Tosin kyllä siinä määräaikaisessa työssäkin hyviä puolia oli, tai oikeastaan vain yksi, eli ei ollut mikään kiire/painostus palata takaisin työelämään ennen kuin itsestä oikeasti siltä sitten tuntui...

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat