Tutti pois, tissi pois, omaan sänkyyn, omaan huoneeseen!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Nämä tuntuvat olevan ohjeet, joita jo puolivuotiaan vanhemmille sanotaan neuvolassa. Ja todetaan, että jos hiukan huutavat, niin tottuvat nopeasti. Palvelut pois, lukee meidän pojan neuvolakortissa tämän ikäisenä! Tämä tällainen auttaa itsenäistymään ja luo itsevarmuutta selviytymisestä. Ja justiinsa.



Neuvola ei millään tavalla huomioi lasten erilaisia tarpeita eikä valmenna etu- eikä jälkikäteen psyykkisen kehityksen tukemiseen muuten kuin noilla yllä mainituilla ohjeilla. Minusta nämä omaan huoneeseen lusikoimaan soppaansa -ohjeet (karrikoiden siis) tuntuvat julmilta.



Yksi-vuotias ei tarvitse enää tuttia, ei tissiä ja voi nukkua ihan hyvin omassa sängyssään omassa huoneessa. Ei tarvitse ei, jos fyysistä terveyttä ajatellaan. Entäs sitten se henkinen kehitys niillä herkillä, läheisyyttä kaipaavilla, aroilla lapsilla? Kuka neuvolan tädeistä on edes kysynyt, millainen se teidän lapsonen on luonteeltaan? Ei meillä ainakaan kukaan, vaikka me, jos ketkä, olemme nähneet monenlaisia, sillä meillä on yli puolet käymistämme kerroista tätinä ollut sijainen tai opiskelija.



Ja mikäs on sitten tämän pamfletin juju? No se tietenkin, että minä kaipaisin inhimillisyyttä ja henkistä valmennusta neuvolan palveluihin. Olenkos ainoa?

Kommentit (2)

Vierailija

En ole koskaan itse kokenut painostusta neuvolan suunnalta, mutta olen kyllä kuullut vastaavanlaisista kokemuksista. Meillä on 1v2kk poika, joka syö vielä rintaa päivisin n. 3krt ja öisinkin pari kertaa. Ja samassa huoneessa nukutaan, kun ei ole ylimääräistä huonetta. Toisinaan kyllä mietin, että meidän poika nukkuisi paremmin, jos pääsisi oman huoneen rauhaan. Nykyään tuppaa heräämään mm siihen kun menemme mieheni kanssa nukkumaan. Poika on ollut aina tosi huono syömään kiinteitä, joten sikälikin ihan hyvillä mielin imettelen häntä. Neuvolassakin vaan kannustettiin jatkamaan, jos itse jaksan.



Olen itse ehkä vanhanaikainen, mutta äidiltäni olen oppinut, että lasta lohdutetaan, kun se itkee ja näin vältetään turhat kitinät ja vänkäilyt. Otan siis lapsen aina viereeni imulle, kun hän itkee. Vierotusta on yritetty, mutta yirtykseksi on jäänyt! Luotan siihen, että lapsi vierottuu itsestään, kun aika on kypsä.

Vierailija

Itselläni on ollut terkkari joka antaa minun tehdä omalla tavallani, mutta tiedän kyllä että monet terveydenhoitajat tosiaan antavat kaikenlaisia ihmeen ohjeistuksia joissa vähät välitetään lapsen luonnollisista tarpeista läheisyyteen ja turvallisuuteen jne. Jokin lisäkoulutus varhaisesta vuorovaikutuksesta ja sen tukemisesta olis kyllä tarpeen terveydenhoitajille. Tuntuu välillä että terkkareiden mielessä on vain se kuinka saadaan vanhempien elämä mahdollisimman helpoksi kun enneminkin voisi olla aihetta siihen että äitejä ja isiä opastettaisiin ymmärtämään lapsensa viestejä ja sitä että pienellä lapsella ei vielä ole välttämättä psyykkisiä eikä fyysisiä valmiuksia rauhoittaa itseään vaan lapsi tarvitsee vanhemman läsnäoloa ja lohtuakin esim. tutista tai rinnasta tms.

Onneksi kaikki terveydenhoitajat eivät ole näin " kamalia" , mutta jotenkin säälittää niiden vanhempien puolesta jotka uskovat th:n joka sanaa ja sitten kohdalle sattuukin tällainen perustelemattomia ohjeita jakeleva tyyppi :(.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat