Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Peikkotytön syntymä lokakuiseen aamuun 15.10

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Perjantai aamuna herättyäni (14.10) oloni oli kumman odottava...

Yöni olin nukkunut hyvin. Jostain syystä olinkin heti aamusta väsynyt.

Nukuin aamusella toista tunnin unet ennenkuin lähdin hakemaan koululaista.

Tytön kanssa päätettiin poiketa vielä kaupassa kotiintulomatkalla.

Kauppareissu kului kuin unessa, mikään ei jaksanut kiinnostaa, oli huono olo ja jotenkin kokoajan tuntui etten selviäisi takaisin kotiin.



Kotona otinkin taas päiväunet. Mies sanoi että nukuhan vaan että jaksat... Mitä lie silläkin tarkoittanut!



Unien jälkeen piristyin ja aloittelin siivoamista sekä ruuanlaittoa.

Päivä painui iltaan... kahdeksan aikaan menin vessaan ja paperiin piirtyi hentoinen vaaleanpunainen sävy.

Koko päivän olikin supistellut mutta ei sen kipeämmin kuin aiempinakaan päivinä!



Jatkoin siivoamista ja hommasin lapsia unille. Kymmenen jälkeen menin suihkuun ja aloin valmistautua nukkumaan...

ajattelin kuitenkin katsella hetken ohjelmia teeveestä. Kun maltoin panna maate sohvalle...SE iski!

SUPISTUS... katsahdin kelloon ja jatkoin ohjelmien katselua...JA TAAS...

Väliä oli vajaa kymmenen minuuttia! Tätä sitten jatkui ja jatkui...

Reilun tunnin saatoin kellottaa supistuksia ja sitten täytyi pompata ylös.

Kipu oli välillä ihan hirveä



Varovaisesti ilmoitin miehelle että taitaapi olla aika lähteä synnäriä kohti!

Keräiltiin loppuja tavaroita ja aloin pukemaan vaatteita päälle...

välillä lähes vaikeroiden supistuksen lyödessä päälle ja vieden jaloista voiman pois. Kipu tuntui reisissä ,alamahalla ja kohdunsuulla.Sitten soitettiin mummulle ja pappalle...hoitoapua kaivattaisiin. Kello näytti silloin puoli yksi yöllä.



Mummun ja pappan saavuttua paikalle kipusimme autoon ja matka kohti synnäriä saattoi alkaa...

Jännitys kutitteli mahan pohjassa... Katselimme kaupungin yöelämään ja vitsailimme josko tämä synnytystä olisikaan!



Synnärille kirjauduimme 15.10.05 klo 2.05 ja saliin päästiin 2.40. Olin vasta 3 cm avoin ja kanavaa jäljellä.

Halusin ammeeseen ja pääsinkin sinne 3.25. Kätilö antoi meidän jäädä rauhassa nauttimaan hiljaisuudesta ja supistusten alloista.

4.10 vessassa käynti pakottaa nousemaan altaasta pois ja pahemmat supistukset iskevät samantien... reissu vessasta salinpuolelle vaatii miehen avustusta.

Pitkän yrityksen jälkeen vaivun makaamaan sängylle (supistukset vie kaikki voimat jaloista). Enkä enää halua takaisin ammeeseen, koska lämmin vesi ja supistukset yhdessä tekevät oloni epämukavaksi-> kaipaan raitista ilmaa!!!



Kätilö tutki ja toteaa kohdunsuun olevan auki 4cm!! ja kanava hävinnyt.

Saan ilokaasun ja taivas laulaa jälleen *heh heh, humalassa ja vieläpä perjantai-iltana*

5.50 alkaa ponnistuttamaan ja kätilö puhkaisee kalvot tutkimuksen yhteydessä.

Aloitan passiivisen ponnistamisen klo 6.00.

6.25 aloitan aktiivisen ponnistamisen puoli-istuvassa asennossa

( taaskaan en saa pyydettyä synnytysjakkaraa vaikka haluaisin)

6.36 syntyy tummatukkainen prinsessa!!! Koko yhdeksän kuukauden odotuksemme palkitaan maailman ihanimmalla lahjalla!



Ihastellaan uutta tulokasta pitkään ja hartaasti ennenkuin uusi kätilö tulee ja haluaa pestä ja pukea prinsessamme.

1,5h synnytyksen jälkeen tyttö pestään,punnitaan ja mitataan ja samaan aikaan minä nautin raikkaasta suihkusta.

Kätilö tulee huhuilemaan minua pois suihkusta (pelkäsivät kai että olin tuupertunut suihkuun).



Synttärikahveja juodessamme tajuan kysyä prinsessamme strategisia mittoja ! 3990g ja 50cm... sain kuin sainkin alle nelikiloisen vauvan!





Waimo72 & peikkotyttö 10päivää

Kommentit (8)

Vierailija

Mitenkä esikko on suhtautunut vauvaan??

Meillä vauva arki on ihanaa,vauva on maailman kiltein, nukkuu ja syö.



Toivon kaikille pikaista nyytin haku reissua.



annu ja pikkumies 8vrk

Vierailija

niin vain toinen toisemme jälkeen meidät palkitaan ihanalla lahjalla... vauvalla. Nauttikaa elostanne ja olostanne uutena perheenä!



Sinilainen 39+6

Uusimmat

Suosituimmat