Esikoinen 2 v ja vauva tulee taloon, miten pärjätään?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Esikoispoika täyttää tosiaan kohta 2 vuotta ja päivänä minä hyvänsä meille syntyy pikkukakkonen. Ja äitiä jännittää ihan kamalasti, miten pärjätään...Esikoisella on nyt joku takertumisvaihe menossa, on tosi tiukasti äidissä koko ajan kiinni, nukkumiset ja nukahtamiset on yhtä huutoa. Meidän välissä kyllä nukkuisi, mutta ei siihen voi enää totuttaa, kun vauvaa pitäisi kohta öisin siinä imettää. Omat lelut ei kiinnosta, omassa huoneessa ei halua olla. Ja sitten uhmaikä alkamassa....eikä eikä eikä kaikelle. Ja kohta kotona on vauva, joka vaatii paljon...



Miten muut olette pärjänneet kahden pienen kanssa? Vinkkejä?

Kommentit (4)

Vierailija

Meillä tytöillä ikäeroa melkein tasan 2v2kk, nyt ovat 4 ja 2 vuotiaat. Ja kummasti jo helpompaa...

Nyt ajateltuna tuo kuopuksen vauva-aika oli tietty rankkaa, mutta hengissä ja suht täysjärkisinä selvittiin, heh heh. Meillä esikoinen aloitti varsinaisen " uhmailunsa" kun pienempi oli yli puolen vuoden. Silloin ei enää niin paljon päivisin ollut aikaa pelkästään esikoiselle, kun kaikki ruokailut(kiinteiden syöttäminen) ym. vei niin paljon aikaa. Ihan pienethän nukkuvat vielä paljon ja meillä ainakin se imettäminen hoitui " siinä sivussa" kun toiselle luin kirjaa tms.

Yllättävän hyvin ne vauvat sopeutuu samaan rytmiin toisen kanssa ja moni asia lähtee rullaamaan ihan kuin itsestään. Muistan minäkin kovasti pohtineeni etukäteen monia asioita (just nuo nukuttamiset esim), mutta jotenkin se vain meni. Meillä kans oli isompi tosi hankala nukutettava ja saattoi mennä melkein tuntikin siinä rumbassa ja olipa eräänkin kerran vauva tississä kiinni ja toista silittelit uneen, huh huh. No, pian siihen hermostuin ja isompi vaan opetettiin nukahtamaan itsekseen (keskusteltiin hänen kanssa ja pidettiin tiukasti kiinni päätöksestä, että nyt on opittava nukahtamaan itse) Ei kauan jaksanut huudella meitä ja oppi kuin oppikin:)Aina on kyllä nukkunut omassa sängyssä, mutta siihen nukahtamiseen meni tuhottomasti aikaa ja energiaa.

Mutta aika menee nopeeta ja nyt on ihanaa katsoa kun jo leikkivät keskenään, tosin kyllä osaavat tapellakin;)



Vierailija

Meillä on lapsilla ikä eroa kaksi vuotta (poika 3kk ja tyttö 2v 3kk). Yllätävän hyvin pärjättiin heti alusta alkaen. Me hankimme makkariin yhden runkopatjan lisää jotta kaikki mahtuvat samaan sänkyyn. Me nukumme niin että tyttö nukkuu seinän vieressä, sitten isi, sitten minä ja reunimmaisena poika. Sängyn reunassa on vielä pinnis sivuvaununa jotta poika ei pääse putoamaan. Monesti yöllä tyttö kapuaa isin yli minun viereen. Vauvan päälle tyttö ei ole koskaan yrittänytkään tulla, eikä tule kainaloon jos vauva syö. Tyttö odottelee rauhassa vieressä ja tulee kainaloon sitten kun siirrän pojan pois rinnalta. Aluksi tietysti tyttö heräili pojan ääniin, mutta tottui niihin viikossa.



Päivisin sitten imetän samalla kun leikimme tai luemme kirjoja. Olen alusta asti sopeuttanut pojan (tai poika on sopeutunut) tytön rytmiin. Nousemme samaan aikaan, syömme samaan aikaan (ihan pienenä poika tietysti söi useammin, mutta nykään seuraa aika hyvin tytön syömisrytmiä), poika nukkuu kun ulkoilemme ja silloin kun tyttökin nukkuu jne. Poika keikkuu mukana touhuissa koko ajan.



Itse olen kovasti panostanut tytön huomioimiseen ja koittanut löytää kahdenkeskistä aikaa. Lisäksi isi antaa paljon huomiota tytölle iltaisin kun poika aloittaa iltatankkauksen. Tyttö on kovasti äidin perään, mutta tuntuu ymmärtävän että vauvan syöminen on sellainen juttu jonka vain äiti voi hoitaa eikä siitä kiukuttele. Sen sijaan kun molemmat menevät nukkumaan yhtäaikaa, tyttö vaatii minut nukuttajaksi ja isin pojan nukuttajaksi.



Ainoa mikä meillä meni hiemna plörinäksi oli pottailu. Tyttö ei vielä puhu kovin paljoa joten kertoo pisusta vain pienellä merkillä enkä aina huomannut sitä vauvaa hoitaessa. Samoin imetyksen aikana ei aina pääse potalle viemään. Nyt tyttö ei sitten edes suostu potalle pissalle :-/.

Vierailija

lapsilla 1v10kk ja ovat nyt tyttö 2v2kk ja poika kohta 4kk.Minua jän-

nitti kamalasti,kun mies meni takaisin töihin,sillä neiti on aina ollut

aika voimakastahtoinen ja uhma on alkanut aika pahasti painaa päälle.

Myös vauva oli pari ekaa kuukauttaan aika itkuinen ja sai koko ajan

kantaa sylissä.Hetken aikaa oli vaikeaa,tyttö viskoi mullatkin kukkaruu-

kuista aina kun imetin.Kyllä oli kärsivällisyys koetuksella.Vauvalle

ei ole koskaan yrittänyt tehdä pahaa,mutta ihan isin tytöksi on muuttu-

nut.Aluksi teki tosi pahaa kun en kelvannut edes pipiin puhaltamaan,

mutta se on helpottanut.

Vauvan itkuunkin tottui onneksi nopeasti,ensin ahdistui ja rupesi joka

kerta itkemään itsekin...

Päiväkuiva tyttömme alkoi myös kastelemaan housunsa,joten vaipat

palasivat hetkeksi.

Mutta jo nyt helpottaa..vaipat on taas hylätty,vauvakin on tyytyväisempi ja minun hermoni eivät pauku koko ajan.Uskon,että

asiat saa kyllä sujumaan,kun vaan pitää päänsä kylmänä.Eikä vaadi

itseltään ja pieneltäsuurelta esikoiselta liikoja!



Riisimuro ja muksut

Vierailija

Esikoistyttö 1v10kk ja poikavauva kolmisen viikkoa vanha. Vauva tosin tuli kotiin sairaalasta viikkoa myöhemmin kuin minä, oli lastenosastolla 8vrk eli koko porukka ollaan asuttu samaa taloutta vasta 1½ viikkoa.

Esikoinen ei onneksi enää juurikaan heräile vauvan ääniin eikä mustasukkaisuutta ole vielä näkynyt. Tyttö on tosin vielä niin pieni ettei oikein kunnolla tajua mikä tää vauva on eli ei rinnasta sitä vielä itseensä sisaruksena. Vauvasta ei nyt vielä ole ollut niin paljoa tytölle haittaakaan kun lähinnä vain syö ja nukkuu, ja syöttö hoituu mulla enimmäkseen pullosta, imetän vain muutaman kerran päivässä maidon vähäisen herumisen vuoksi. Syötön ajaksi laitan yleensä tytölle vähän välipalaa sohvapöydälle ja ehdottomasti oman maitopullon ettei kadehdi veljeltä tuttipulloa. Sitten videolta pyörimään jotain takuuvarmaa ja aika rauhassa saan vauvaa hoitaa.



Illat ja yöt on vähän takkuisia välillä kun esikoinen näkee pahoja unia ja huutaa monena yönä, tuttia ja maitopulloa pitää välillä tarjota. Näiden yökauhujen takia nukkumaanmenokin on illalla aikamoista tuskailua, mutta mies otti iltatoimet hoitaakseen jo hyvissä ajoin ennen kakkosen syntymää. Mua kyllä pelottaa miten selviän joskus jos pitää yksin saada lapset nukkumaan...



Hirvittää myös mitä tulee ajan mittaan eteen kun esikoisella uhma pahenee ja vauvakin alkaa olla kohta " vaivalloisempi" kun valvoo pitempiä aikoja ja vaatii syliä ja seuraa. En myöskään ymmärrä miten hoidan ulkoilut näiden kahden kanssa, pitää varmaan lähteä jommankumman kanssa ulos vuorotellen kun mies tulee töistä. Mutta kaipa tästä selvitään kunhan jotenkin järjissä pysytään, kyllä se joskus helpottaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat