Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Motivaation säilyttäminen laihdutuksessa?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meillä Isoissa Flikoissa kyseltiin aiheesta ja ajattelin, että senhän voisi laittaa ihan jokaisen mietittäväksi. Motivaatio on varmaan jokaisella joskus hakusessa, sortumisia tulee ja niistä on taas noustava. Välillä taas laihdutus sujuu omalla painollaan, mukavasti siinä sivussa.



Millä pidät motivaatiota yllä kun laihdutat pitkän aikaa, jopa useita kuukausia?



.............................................................



Ohessa oma ajatelmani, minun keinoni:



Minulla tuppaa motivaatio ajoittain katoamaan, mutta olen löytänyt nyt kultaisen keskitien, joka sopii minulle: en käytä tästä kuurista nimitysttä " laihdutus" vaan olen muuttanut elintapani ja ruokavalioni terveempään suuntaan. En siis pyri vain pudottamaan painoa vaan löytämään takaisin sen entisen, terveemmän tavan elää. Kaikin tavoin.



Tästä on ollut seurauksena se, että paino ei ehkä putoa kovin nopeasti, mutta kokonaisuutena se putoaa. Kunto kohoaa ja liikunnasta tulee taas se kaivattu henkireikä ja elinikäinen harrastus. Jaksan paremmin lastenkin kanssa kun elämänilot löytyvät muustakin kuin suklaasta - pystyn jopa vastustamaan sitäkin nykyään jo ihan kevyesti :)



Minulla viikonloput menevät usein " penkin alle" eli silloin tulee syötyä hyvää jälkiruokaa ja ehkä leivottua pullaa ystävien ja/tai perheen kera. En silti niistä välitä, ne kuuluvat elämääni nyt ja tulevaisuudessa. En ole kokonaan lopettamassa herkkuja, mutta osaan valita kevyemmät vaihtoehdot eivätkä nekään kuulu jokaiseen päivään. Jos jotain hyvää olen Mattiesko Hytösen kynästä lukenut niin juuri nuo elämänohjeet: arkipäivisin syödään kevyesti ja terveellisesti ja sunnuntaille kuuluvat syömisen nautinnot - kohtuudella silloinkin.

........................................................................

Kommentit (4)

Vierailija

Minulle laihdutus on projekti, jonka olen päättänyt hoitaa kunnialla loppuun saakka. Olen lapseni tehnyt ja nyt on aikaa minulle itsellenikin. Rakastan liikuntaa ja pidän terveellisestä ruuasta, vain masentuneena syön liikaa. Motivaation ylläpito vaatii siis kohdallani mielialan kohdallaan pitämistä, silloin laihdutus sujuu kuin itsestään. Toki välillä harmittaa valita kevyempi vaihtoehto, mutta mitä kauemmin kevyemmällä ruokavaliolla olen, sen paremmin siinä pysyn enkä kaipaakaan rasvaista ja ällömakeaa. Vielä jos vaikka rakastuisi uudestaan, niin jopa lähtisi kilot karisemaan ;)



Kritisoin hieman tuota Mrs H:n kirjoitusta, sillä suurelle osalle meistä pienten lasten äideistä kilot on tulleet raskauksien ja vauvavuosien myötä. Sitten kun elämä pääsee normalisoitumaan ja lapset kasvavat, on painonhallintakin taas helpompaa. Minä olen ainakin pystynyt olemaan hyvänolonpainossani vuosikausia, enkä usko koskaan enää lihottavani itseäni uudestaan - kunhan näistä kiloista pääsen. Laihduttaminen ja kalorivaje kun on ihan eri asia kuin painon ylläpito!



[quote]

Mun mielestä silloin ei oo laihdutustyylin valinta kovin onnistunut jos motivaatio ei pysy yllä. Sehän johtaa helposti siihen, että " kuurin" jälkeen lipsahdetaan takas vanhaan tuttuun systeemiin ja pikku hiljaa kilot tulee takas. Kokemusta on.

Vierailija

Mun mielestä silloin ei oo laihdutustyylin valinta kovin onnistunut jos motivaatio ei pysy yllä. Sehän johtaa helposti siihen, että " kuurin" jälkeen lipsahdetaan takas vanhaan tuttuun systeemiin ja pikku hiljaa kilot tulee takas. Kokemusta on.



Olen laihduttanut aiemmin kaalisoppatyylillä, paikkareiden tyylillä, kalorien laskennalla yhdistettynä liikuntaan jne ja aina ne kilot jostain hiipi takaisin, kun vähitellen tavoitteeseen päästyä (tai jopa ennen sitä) alkoi taas entisenlaiset syömämeiningit.



Sen tähden olinkin varsin yllättynyt, kun aloin karppaamaan ja tajusin, että se mikä ennen oli vaikeinta - eli kohtuudessa pysyminen - ei muodostunut laisinkaan ongelmaksi! Ei tarttenut myöskään laskea mitään, eikä tuntea huonoa omaatuntoa jos joskus meni överiks, karppiruokaahan se oli joka tapauksessa, jota tuli mätettyä.



Motivaatio pysyi siis hyvin yllä, kun sai syödä tarpeeks ja sitä hemmetin suklaatakin (tosi tummaa) ihan hyvillä mielin pari kertaa viikossa ja vielä kermavaahtokuorrutuksen kera.. Paino tippui puolen kilon viikkovauhtia mun hyvänolonpainoon (56 kg) ja siinä se on nyt pysynyt jo 11 kuukautta! Ja karppaaminen jatkuu loppuelämän, eli takas en enää liho!

Vierailija

Emonamoha:

</p> <p> <br /> Kritisoin hieman tuota Mrs H:n kirjoitusta, sillä suurelle osalle meistä pienten lasten äideistä kilot on tulleet raskauksien ja vauvavuosien myötä. Sitten kun elämä pääsee normalisoitumaan ja lapset kasvavat, on painonhallintakin taas helpompaa. Minä olen ainakin pystynyt olemaan hyvänolonpainossani vuosikausia, enkä usko koskaan enää lihottavani itseäni uudestaan - kunhan näistä kiloista pääsen. Laihduttaminen ja kalorivaje kun on ihan eri asia kuin painon ylläpito!<br /><br /><br /><br /></p> <p>[quote kirjoitti:

Mun mielestä silloin ei oo laihdutustyylin valinta kovin onnistunut jos motivaatio ei pysy yllä. Sehän johtaa helposti siihen, että " kuurin" jälkeen lipsahdetaan takas vanhaan tuttuun systeemiin ja pikku hiljaa kilot tulee takas. Kokemusta on.




Puhuin ihan itsestäni, niinkuin tuossa sanon, että kokemusta on. Ja tällä palstalla on myös sellaisia laihduttajia, joilla ei ole lapsia. Joten saa sitä jojoilua aikaiseks ihan ilman niitäkin! =)

Uusimmat

Suosituimmat