Olen varsin kamala ihminen :(

Vierailija

Tuttavani on aina saarnannut minulle tutin pahuudesta ja siitä, miten vastuuton olen ollut, kun olen antanut lapseni vielä 2-vuotiaana syödä nukkuessa tuttia ja kokonaan luovuttiin vasta lähempänä kolmea vuotta. Sama virsi on jatkunut tutista luopumisen jälkeenkin " odotahan vain" kommenteilla. Useamman kerran olen sanonut, että asia ei hänelle kuulu jne. Hän kuitenkin on kertonut ainakin sata kertaa, miten kamalaa oli käydä oikomishoidoissa jne. Joskus olen jopa hieman itkeätihrustanutkin, kun hän on piikitellyt " etkö rakasta lastasi" -kysymyksillä.



Viime viikolla kävimme hammaslääkärissä 3,5 vuotiaani kanssa ja kaikki tuntuisi olevan ok. Purentakin. Näin tänään tätä kyseistä tuttavaani ja hän kertoi, että heidän lapsellaan on purenta useammalla tavalla pielessä. Ja nyt minulla on kauhean paha mieli, koska tahtomattani olin mielessäni kauhean vahingoniloinen ja mieleni olisi tehnyt sanoa esim " ei kyllä pitäisi tuollaisilla geeneillä alkaa lapsia tekemään" . Vaikka kuitenkin samalla surettaa lapsen puolesta, mutta melkein enemmän olen kuitenkin iloinen siitä, että tuttavani " sai nenilleen" . Ja nyt tuntuu, että varmaan jotain pahaa tapahtuu, kun olen näin ilkeä.



Asuuko meissä kaikissa pieni piru?

Kommentit (5)

Vierailija

Ei kenenkään tarvitse puuttua toisten asioihin varsinkin jos on pyydetty olla puuttumatta.

Itse sain syödä tuttia 4-vuotiaaksi (!) ja jouduin rankkoihin oikomishoitoihin ala-asteen aikana. Purenta viat tosin kulkee myös suvussa.. :)

Vierailija

olisit vain todennut tuon mitä meinasit, vaan en minäkään olisi saanut sitä kiltteyttäni sanottua, mutta sen mitä olen tehnyt, olen jättänyt nuo tuollaiset sukulaiset ja ystävät hyvin vähälle huomille. En näe heitä juuri koskaan, koska ei ole mitään järkeä hommata itselle aina pahaa mieltä

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat