Onko työtä tekevä mies aina kotona täys invalidi?

Vierailija

Miehelläni on rankka, ruumiillinen työ ja ymmärrän kyllä, että töiden jälkeen väsyttää. Ei sitä kaikkea pysty tai jaksa enää töiden jälkeen tehdä ja lepääminen on ihan sallittua, mutta kun mies ei tee kotona YHTÄÄN MITÄÄN. Minä yritän selvitä opinnoista, lapsen- ja kodinhoidosta sekä raskauden myötä väsyneemmäksi käyvästä kropastani ilman, että mieheltä saa mitään apua. Vetoaa väsymykseen ja sanoo, ettei " jaksa nyt just" tehdä jotain asiaa, jota pyydän, mutta minun on kuitenkin sitten jaksettava se aina tehdä, jos häntä ei kiinnosta :-( Eli ajattelee, että minulta ne hommat sujuvat tuosta noin vain ohimennen, mutta hänelle ne ovat jokin suuri suoritus ja uhraus sekä palvelus minulle, jolle ne hommat oikeasti kuuluisivat (esim. lapsen vaipanvaihto, tiskaus jne).



Ainoaksi ratkaisuksi ongelmaan mies tarjoaa sitä, että pyytäisin isältäni rahallista apua (" isäsihän sinua kannusti palaamaan opiskelemaan ja lupasi auttaa, joten auttaisi nyt sitten" ) tai ottaisimme lainaa, jotta hän voisi olla vähän aikaa pois töistä. Ei tuo ole mikään ratkaisu. Isän pitäisi hoitaa tyttärensä perheen aikatauluongelmat? Mieheni pitäisi vain hiukan vähentää vuorojaan ja osallistua perheensä elämään muutenkin kuin sohvalta käsin...Haluan asennemuutoksen, en kaipaa hätäratkaisua.



Eikö kotitöiden, lastenhoidon ja minun opintojeni pitäisi olla ihan yhtä tärkeitä asioita kuin miehen töidenkin? Yhtä arvokkaita ainakin ovat minun mielestäni. Miten saan miehen vaihtamaan asennettaan ja tajuamaan, ettei minun yliopistolla hengailemisestani ole mitään hyötyä, jos en mitään kirjallisia töitä saa tehdyksi eikä tentteihin ole koskaan voimia/aikaa lukea? Hän, uskokaa tai älkää, saattaa jopa mököttää, jos ei ole ruoka valmiina, kun tulee töistä, vaikka tietää, että minulla on omat hommani. Jos olen ollut kotona, minun olisi pitänyt hoitaa kaikki kotihommat siinä koulutöiden ohella. Hänen ei kuitenkaan omien töidensä ohella tarvitse omasta mielestään tehdä mitään...Ottaa päähän!!!



Hyvänä esimerkkinä miehen kummasta ajattelutavasta voisi käyttää vaikka sitä vastausta jonka sain, kun eilen kysyin, voisiko hän viedä pojan hoitotädille aamulla. Mies oli vasta klo 10 menossa töihin ja minun piti jäädä kotiin lukemaan tenttiin. Olisi ollut hiukan järkevämpää, että mies vie pojan kun kerran on sinne suuntaan menossa ja kotoa lähdössä, mutta ei. Minun piti nousta pojan kanssa ennen isää, laittaa aamupalaa, laittaa itseni ja poika valmiiksi ja ajaa metrolla edestakaisin vain, koska miestä ei huvittanut. Vaikka minä olin se, jonka olisi pitänyt saada nukkua kerrankin ja olin kaikenlisäksi jäämässä kotiin. Pojan hoitopaikka on miehen työmatkan varrella. Pitäisi nousta metrosta pari pysäkkiä asemamme jälkeen, jättää poika hoitoon ja palata asemalle. Koukkausta tulee max 20 min. Mies ei milläääääään voinut edes ajatella asiaa, koska hänenhän pitäisi silloin herätä noin puoli tuntia aikaisemmin!! Ihan älytön ajatus hänen mielestään. Nyt kun kerrankin sai nukkua myöhempään jne. jne. Poika on nyt ollut hoidossa pari kuukautta eikä isä ole vienyt häntä sinne kertaakaan. Kerran on käynyt katsomassa paikan, kun menin häntä vastaan töihin ja pakotin mukaani. Nyt kuulemma perjantaina voisi viedä, kun on vapaapäivä. Eli tarvitsee koko päivän vapaaksi, jotta voi viedä pojan aamulla hoitoon??! Minä kuitenkin järjestän aikatauluni lapsen mukaan joka päivä.



En tajua tätä. Voisiko joku mies vaikka yrittää selittää tämän minulle? Tekeekö työ miehestä kotona kädettömän?



Kommentit (7)

Vierailija

Mieheni ei ole suomalainen, vaan aivan toisenlaisen kulttuurin kasvatti. On kuitenkin asunut länsimaissa koko aikuisikänsä ja tietää kyllä, ettei täällä toimita kuten " kotona aikoinaan" . Kummasti se vain sieltä syvältä jostain kumpuaa se asenne kuitenkin, ja hän antaa sen huomaamattaan vaikuttaa tekemisiinsä. Ei koskaan myöntäisi ajattelevansa, että kodinhoito ja lapset kuuluvat naisen tehtäviin tai että naisen pitäisi palvella miestään, mutta silti käyttäytymisellään osoittaa toista...



Tämä tässä juuri onkin ongelmana. Hän on itse sanonut, ettei halua sellaista perhe- ja parisuhdemallia kuin lapsuudenkodissaan eikä varsinkaan halua olla sellainen despootti-isä kuin hänen kulttuurinsa miehet usein ovat. Nyt sitten vain on koko ajan pikkuhiljaa menossa siihen suuntaan eikä tajua sitä itsekään. Loukkaantuu, jos mainitsen jotain sellaista. Tämä tilanne on vain väliaikaista, sanoo hän, ja " kohta saan paremman työpaikan" jne. Ei tässä nyt ole siitä työstä kyse, vaan siitä, että hän käyttäytyy huonosti eikä siihen ole mitään tekosyitä. Piste.

Vierailija

Äijä makaa sohvalla ja eukko hoitaa kaiken kotiin ja lapsiin liittyvän, huolimatta siitä vaikka molemmat kävisivät myös töissä..

Itse en tuollaista menoa katselisi pätkääkään. Varsinkin nauraisin paskaisesti jos äijä alkaisi kiukuttelemaan ettei ole pötyä pöydässä. AIkuinen mies kai osaa itsekin ruokaa laittaa, ettei tarvitse nälkään kuolla...?

Vierailija

Sitä piti vielä sanomani, ettei minusta tuota kulttuuri-asiaa voi pitää minään perusteluna. Se voi olla taustalla vaikuttava syy ja se helpottaa ymmärtämään miehen käytöstä, muttei se mikään sellainen syy ole, jonka vuoksi pitäisi hyväksyä tuollainen paskamainen käytös. Mies kuitenkin tietää varsin hyvin, ettei se ole oikein ja tietää, etten minä halua sellaista elämää enkä hyväksy sellaista ajattelutapaa. Silkkaa huomaavaisuuden puutetta.



Ap

Vierailija

ilmeisesti perinteinen ajattelumalli " nainen vastuussa kodista ja lapsista" ???



Taitaisi olla kiireisen keskustelun paikka, vaikka ulkopuolisen luona. Tuskin jaksat tuota loputtomiin: tossun alla ja alistettuna, kaiken lisäksi vielä palvelija (jos ruuan pitäisi olla valmiina kun herra tulee töistä).



Kokeeko miehesi alemmuuden tunteita opintojesi tähden? Teet korkeakoulututkintoa (sanoit olevasi yliopistolla) ja miehesi tekee ruumiillista työtä (harva akateeminen tekee ruumillista työtä).

Vierailija

Mieheni on akateeminen, muttei ole saanut Suomesta koulutustaan vastaavia hommia. Ei todellakaan nauti nykyisestä työstään, vaikka onkin siinä hyvä ja saa paljon kiitosta. Kokee kai koko työssäkäynnin jonain " uhrauksena" , siis puurtaa paskaduunissa perheensä takia, ja siltikin se nainen kotona vaan valittaa...:-/ On monesti sanonut, että tekee tämän minun ja pojan takia, mutta eihän meitä siitä saa syyllistää! Emme me häneltä ole mitään vaatineet. Itse hän asettaa itselleen näitä " miehen velvollisuus on elättää perheensä" -sääntöjä. Ja meidän perheemme tulisi kyllä vähemmälläkin rahalla toimeen, isä sen sijaan olisi tarpeen!



Ap

Vierailija

kulttuuriero nimittäin voisi selittää tuon ajatusmaailman.



Jos ei ole suomalainen, niin mistä kulttuurista tulee?



Oli miten oli, vakavan keskustelun paikka.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat