30+ ESIKOT keskiviikkoa

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Heippa,



Ajattelin aloittaa uuden pinon juuri alkavan keskiviikon kunniaksi. Alkuviikon pinoon olikin alkanut kertyä paljon juttua. Eilinen oli töissä maanantaina flunssailun jälkeen kiireinen ja myöhään iltapäivällä ehdin häthätää lukea vain teidän muiden kirjoitukset läpi, mutten itse ehtinyt kirjoittelemaan sinne mitään.



Aivan ensimmäiseksi infoa torstain tapaamisesta. Laitoin kyselyn Omenapuuhun pöytävarauksen aikaistamisesta, mutta se ei ikävä kyllä onnistunut. Olemme kuitenkin tervetulleita paikalle klo 17 lähtien ja voimme kokoontua baarin puolella, tai sitten mahdollisesti vapaana olevassa pöydässä. Olen varoittanut meidän olevan odottavia mammoja koko joukon, joten tuskin yrittävät pitää meitä savuisissa tiloissa. Eiköhän sieltä jokin savuton vapaa soppi meille löydy.



Eli ylös makkaratalon toiseen kerrokseen Omenapuuhun klo 17 eteenpäin. Meille varattuun pöytään pääsemme sitten klo 18 ja pöytää voi kysellä nimellä ESIKKO, jollei meitä nyt sitten jostain syystä näy ja kuulu.



Tähtään itse paikalle klo 17, mutta iltapäivälle tuli yllättävä meno ja voi olla, että myöhästyn vähän. Tulen kuitenkin niin pian kuin kerkiän. Minut tunnistaa jo alkavasta masusta, mutta jos Toukkis olet paikalla jo klo 17, niin varmaan toiset löytävät oikean porukan.



Meillä on täällä vähän pinna kireällä. Olenko minä tässä se, joka keksii näitä ongelmia, vai onko miehessä edes pikkasen vikaa? Juteltiin käytännön asioista aikaisemmin illalla, tsekattiin tarpeita netistä yms. Mies oli laittanut saunan päälle ja ennen saunaan menoa sanoin, että voitaisiin yhdessä katsoa ne Kelan paperit läpi saunan jälkeen. Noh, saunan jälkeen mies ehdotti, että katsotaan eilen nauhoitettu Meduusan verkossa. Ihmettelin sitten, että hyvä, ei sitten katsota niitä papereita kuten oli puhe. Ruvettiin katsomaan leffaa, joka on yli 2 tuntia pitkä. Kymmenen aikoihin mies sanoi, että mitäs jos jätettäisiin leffa kesken ja mentäis nukkumaan? Noh, laitoin neuleen pois ja odotin kyseistä toimenpidettä tapahtuvaksi. Jonkin ajan kuluttua mies pysäytti leffan, mutta surffasikin kanavilta yhden dokumentin, jota jäi katsomaan. Minä siihen, että hyvä, katsotaanko siis tätä ja kaivoin neuleen taas esille. Luulin että vaihtoehdot olivat siis TV:n katselu tai sitten sängyssä höpöttely. Noh, noin 40 minuuttia myöhemmin mies sanoi menevänsä nukkumaan ja jätti minut istumaan yksinäni dokumentin ääreen (josta olin ehtinyt kiinnostua) neuleeni kanssa. katsoin dokumentin loppuun, mutta nukuttanut ei yhtään. Tässä sitä nyt istutaan närästyksestä kärsien, mies valittaen että pyörimiseni sängyssä häiritsi häntä. Itseäni ottaa päähän, kun emme jutelleet asioita loppuun ja joudun odottamaan huomiseen, jolloin ehkä on, jos on riittävästi aikaa puhua asiat ja katsoa paperit yhteisymmärryksessä läpi. Ottaa päähän!



Olen yrittänyt puhua siitä, että asioita voisi tehdä yhdessäkin, niistä yhdessä sopien ja jutellen. Mutta välillä vaan tuntuu, että mies tekee omat juttunsa kertomatta niistä minulle mitään. Itse yritän kertoa milloin kaipaan asioiden jakamista ja minua ärsyttää valtavasti asioiden keskeneräisyys. Yksi esimerkki erilaisista toimintatavoista on esimerkiksi se, että kun teen jonkin homman, siivoan myös jälkeni. Miehen jäljiltä saa jäljet mennä siivoamaan, mikä ei mielestäni ole reilua. Jos sotkusta kärsisi vain hän, fine, mutta kun minäkin joudun sotkusta kärsimään, ei ole mielestäni oikein jättää se minua ärsyttämään.



Noh, tällaista tämä yhteiselämä nyt sitten on. Onhan nämä huolet tietysti aika pieniä, mutta siltikin ärsyttäviä.



Vaan keskiviikkoa-aamua kaikille Esikoille!



terv.

RouvaSukkula & Astronautti (25+5)

Kommentit (13)

Vierailija

Moi!



Kyllä se taitaa olla kaikilla samanlaiset fiilikset kuin RouvaSukkulalla. Viime viikolla koko mies ärsytti ja nyt se on mennyt ohi. Viime viikolla sekin otti pattiin, kun mies muisti mainita aamuisin että ei ollut nukkunut kunnolla kun minä ravaan vessassa ja pyörin (kuten edelliselläkin)....hyvä että en sanonnut että olisiko parempi jos makaisin kuoleena ja liikkumattomana paikalla ja kusisin vielä siihen...



No nyt elämä hymyilee... eli johtunee tästä hormoonitoiminnasta.



Meillä rupes synkaamaan paremmin kun minä vaihdoin asennetta ja roikuin koko ajan miehen kimpussa ja hössötin vauvasta (ennen odotin vaan hiljaa että voi kun se sanos edes jotain kivaa vauvasta)... se ei jaksanut vastustella vaan päättii kanssa hössöttää ja miettiä niiitä kiipelyseinien vaihtoehtoja... yllättäen sanoi myös että jos tulee jotain ongelmia vauvan hoidossa niin vois olla max 3 kk hoitovapaalla, jos minun on pakko päästä töihin (siis vaan hätätapauksessa). Minusta tuokin on parempi kun ei mitään... Ja keksittiin hyvä nimi tytölle, mutta pojalle ei keksitty, eli vauvan on oltava tyttö. Sukunimi asia meillä on keskustelematta ja siitä tulee vaikea....kumpikin haluaa oman sukunimensä vauvalle... joudutaan kuitenkin yhdistelmänimeen ja se on molemmista ihan hirvee... voi vauva raasua ' Huusko-Virtanen' -tyylinen nimi



Meinasin pitää tänään lyhyen työpäivän. Katsotaan miten käy. Ajoin aamulla töihin yli tunnin ja en päässyt ohittamaan venälaistä rekkaa joka ajoi mottoritiellä 40 km/h... alamahaa alkoi taas sattua, nytkin välillä jomottaa... ei pitäs päästää vallalle tuota hermostumista. Ennen näitä työmatkoja pelkäsin autolla ajoa, nyt ajelen surutta 140 km päivässä... ja ajo on ollut tosi kivaa, mutta kun mahaa koskee niin se ei ole kivaa...



Mutta kaikkea kivaa kuuluu, vaikka mahaan sattuu. Ongelma on vaan se että en tiedä miten paljon saa sattua ja milloin se on vaan liitos tai muita asiaan kuuluvia kipuja... sisko sanoi että sillä ei ole sattunut odotusaikana yhtään... että se siitä avusta. Kertokaa te missä se raja menee? Enkä ikee sinne neuvolaankaan soitaa, kun tuntuu että valitan liian vähästä.... mutta jos sattus sikana niin soittaisin ihan heti.



Kirsi 17+3+ erkki

Vierailija

RUDDYCAT; et ole ainoa säärikarvoja mietiskelevä... Juuri eilen taas saunassa käydessä mietin, että miten sitä onnistuu loppuraskaudessa pääsemään säärikarvoista eroon.. ? Voi olla melkoinen haaste. Ja kenkien jalkaan saaminen, nyt jo välillä ahdistaa...



Tänään sain oman auton takaisin korjattuna.

Mutta voi olla ettei huomennakaan (tänään oli turvauduttava julkisiin)

ole asiaa tien päälle kun on edelleen ne kesärenkaat alla ja mies on just työreissussa, joten ei onnistu renkaiden vaihtaminenkaan ihan heti... Huomiseks just tarttis autoa!!

Eli jos pääsen normaalisti autolla töihin, niin pääsisin myös kotiin ajoissa ja ehtisin vähän hengähtää ennen iltaa. Jos taas joudun menemään julkisilla töihin niin kotimatkaan menee paljon kauemmin enkä ehtisi kuin käväistä kotiovella kun jo pitäisi lähteä keskustaan. Jos taas jään suoraan töistä kaupungille, niin sitten on useampi tunti " luppoaikaa" . Tulikohan vähän sekava selostus... :-))



Olis kuitenkin NIIN MUKAVA päästä tapaamaan teitä kaikkia!!



Nyt täytyy vähän valittaakin. Liitoskivut on tosiaan alkanu vaivaamaan ja välillä vihloo tosi ilkeesti. Muuten olo on edelleen ihan hyvä. Vauhti alkaa kyllä hidastumaan, vatsan kanssa ei yksinkertaisesti pysty esim. kävelemään yhtä reippaasti kuin ennen, varsinkaan ylämäkeen!!



eilen illalla kävin vielä kirjoittamassa jotain,mutta se tais jälleen

kerran kadota bittiavaruuteen.... en ole edellistä pinoa tarkastanut olisko höpinät näkyneet siellä.



Nyt painun suihkuun ja alan valmistautua unten maille.



Toivon, että selviän huomenna tapaamiseen!



Mukavaa loppuviikkoa kaikille!!

Suiza 26+5

Vierailija

Heippa,



Sainhan sitten kuitenkin unen päästä kiinni ja aamulla oli jo taas kerran paljon rauhoittuneempi olo.



Varmistelin vielä Omenapuusta, että löytyy myös baarin puolelta savutonta tilaa ja vakuuttelivat alueen olevan riittävän suuren, jotta savuttomat paikat meille löytyivät. Eli huomenna siis klo 17 sinne ja pöydän ääreen pääsemme klo 18.



Sonja, ne Subarukaupat siirtyivät juuri huomiselle iltapäivälle, eli mies heittää minut sitten uudella autolla takaisin keskustaan kaupantekohetken jälkeen. Vähän jännittää onko kaikki kunnossa. Tuo auto on vm 2005 ja ollut esittelyautona. Siinä oli joitain narmuja, jotka on nyt korikorjaamossa maalattu myyjän laskuun, tietysti. Toivottavasti kaikki on ok. Vielä tänäaamuna olin tyytyväinen, että myös minulla oli auto käytössäni, kun astuin ulos räntäsohjoon. Tästä eteenpäin auto tuleekin sitten olemaan enemmän miehen alla, kun hänellä eivät julkiset yhteydet ole samaa luokkaa kuin meikäläisellä. Se hiukan huolestuttaa, kun on välillä niin saaplurin ajattelemattomia nuo miehet, eli jäänkö ihan julkisten varaan tästä eteenpäin, vaikka auto onkin minun nimissäni. ;)



Tuo synnytys on kyllä huolestuttanut itseäni, mutta olen yrittänyt työntää koko asian taustalle. Pelkooni taitaa olla syynä yli kymmenen vuotta sitten minulle tehty kolposkopia YTHS:llä. Epäiltiin siis kondyloomaa, josta ei sitten kuitenkaan kys. tutkimuksessa löydetty mitään todisteita. Mutta YTHS:n gynekologi vain heitti meikäläisen tutkimuspöydälle, ei selittänyt mitään ja alkoi repimään näytepaloja emättimen limakalvoilta. Olin kivusta aivan jäykkänä ja tunsin oloni loukkatuksi, kun minulle ei mitään selitetä ja sitten vielä satutetaan niin että meinasin pyörtyä pöydälle. Hoitaja tuli sitten jossain vaiheessa sanomaan, että hengitä nyt edes vähän, ettet pyörry. Gynekologi juoksi kesken tutkimuksen aina välillä toisessa huoneessa muita potilaita katsomassa ja tuli taas välillä pahoinpitelemään meikäläistä. Itkin jossain vaiheessa nöyryytettynä ja hoitaja piti minulle saarnaa, ettei pidä hyppiä sängystä sänkyyn ja harrastaa vastuutonta seksielämää, vaikka olin siinä vaiheessa elänyt 3 vuotta suhteessa exäni kanssa, enkä koskaan ennen häntä ollut harrastanut petihommia muiden kanssa ilman kondomia. Noh, eipä hän sitä tiennyt, eikä välittänyt edes asiain tilaa minulta tiedustella. Oletti ilmeisesti vain minun olevan vastuuttoman opiskelijatyttösen.



Eli tuon kokemuksen perusteella olen ajatellut, että ehkäpä kipukynnykseni alapääni suhteen onkin herkemmässä kuin muualla ja se on luonut pienen pelon. Toki ymmärrän että normaalista alatiesynnytyksestä toipuminen yleensä on paljon nopeampaa kuin sektiosta ja toivonkin kaiken menevän siedettävästi. Pelkään kuitenkin sitä, että menetän kontrollin ja toiset ihmiset vain päättävät puolestani asioista välittämättä tunteistani, kuten YTHS:llä minulle aikoinaan kävi.



Nyt taisikin tulla oikein angstinen viesti, sorry siskot!



terv.

RouvaSukkula & Astronautti (yhäkin 25+5)

Vierailija

Moikka,



Voi mikä päivä, ilman puolesta mutta ennenkaikkea muutenkin. Täällä tänään vähän vaisumpi olo, tai no tosi tyhmä suoraan sanoen. Melkoinen päänsärky vaivaa, ja tällä viikolla pahoinvointi on tullu takaisin, vaikka jo viikolla 17 mennään. Vähän siitä jo huolestuinkin, että onko tää nyt varmasti pahoinvointia vai jotain muuta, mutta kaipa se on kun mikään ei maistu. Onko muilla ollut näin myöhästä etomista?



Helpottavaa kuulla Kirsi, että sielläkin päin vatsakipuja, vaikka ikävää tietysti. Täällä siis myös, nipistelyä ja polttelua, ja välillä sattuu lujemmin jommalle kummalle puolelle. Ei aavistustakaan miltä liitoskivut tuntuvat, onkohan se tätä. Tänään kyllä parempi kun jäin kotiin eilisen heikotuksen ym. vuoksi.



Mä en ole myöskään noilta mielialavaihteluilta säästynyt. Tänään vuorossa herkkä päivä, alkoi Tutannan kurja isä-vierailukin itkettää... plääh!



Ootteko te jatkaneet kahvin juontia? Mä olen koittanut olla sen kanssa varovainen, mutta päänsärkyyn se tekisi kyllä hyvää.



Mä päätin myös tulla omanepuuhun, tosi kiva. Viiden jälkeen ilmestyn paikalle. Nähdään silloin, ja muille hyviä vointeja!



Jaipur

Vierailija

kiva taas tavata huomenna :o) Tulen sinne Omppupuuhun joskus 17-18 välillä, riippuen siitä mihin aikaan päädyn aamulla töihin.



Kirsi kyseli eilen ajatuksia tulevasta synnytyksestä. Minua se hiukan hirvittää ja toisaalta ei hirvitä, tiedän että vauvan on tultava ulos ja tiedän että apua kipuihin on saatavissa. Sektio minua hirvittää oikeastaan enemmän kuin alatiesynnytys, koska olen itse ollut l-salissa työn puolesta ja nähnyt useita sektioita ja tiedossa on että toipuminen voi olla hitaampaa, kuten myös maidonnousu jne. Eli uskon että alatiesynnytksen jälkeen pääsee kuitenkin loppujen lopuksi helpommalla.



Mun miestä synnytys myös hieman hirvittää (tai lähinnä sairaala ja kaikki toimenpiteet), vaikka se on kerran tämän jo kokenut (keskossynnytys silloin, poika oli 1500g). Se ajattelee, että tuntee itsensä niin avuttomaksi kun ei pysty minua mukamas auttamaan. Ajattelinkin koota hänelle pienen isyyspakkauksen tässä syksyn aikana ja kirjoittaa siihen mukaan pienen kirjeen (humoristisen), jossa kerron ettei ole hänen syynsä, jos minä tunnen kipua (se on luonnollista) ja että ei ole hänen vastuullaan yrittää sitä poistaa, vaan hoitohenkilökunnan ;o)



Minä olen päässyt näiden mielialavaihteluiden kanssa helpolla = niitä ei juurikaan ole ollut :o) Parisuhde on vain parantunut raskauden (ja sitä edeltävien kokemusten) myötä, me emme ole riidelleet varmaan kertaakaan oikeasti raskauden aikana. Oikeastaan tämä on ollut sellaista auvoa, että en voinut kuvitellakaan. Toivottavasti se jatkuu samanlaisena huolimatta tulevista valvotuista öistä ja väsymyksestä ;o)



Olivera & ' Charlie' 26+3

Vierailija

Hei kaikille pitkästä aikaa! Meillä on tavarat muutettu Espooseen. Nyt sitten pikkuhiljaa puretaan pahvilaatikoita. Haastavaa löytää aamuisin jotain päällepantavaa. Ihanaa kuitenkin, että vihdoin ollaan uudessa osoitteessa. Kunhan vielä saadaan nettiyhteys marraskuun alussa, niin sitten pystyn entistä paremmin keskustelemaan teidän kanssanne.



Luin tästä ketjusta, että treffit on huomenna Omenapuussa klo 17. Kiva kiva! Mulla on tosiaan meno klo 18, joten olen tulossa jo viideltä. Olen jo sellaisissa mitoissa, että mut ainakin tunnistaa vauvanodottajaksi. Toivottavasti moni ehtisi jo viideksi.



Omasta olosta sen verran, että sain muutossa selkäni kipeäksi. Iskias vaivaa. Yritän venytellä sitä. Haluaisin nyt pysytellä töissä loman alkuun asti. Loma alkaa mulla 10.11.



Hauskaa keskiviikkoa kaikille! Nähdään huomenna Omenapuussa!

t.,Kanika rv30+4

Vierailija

Rva Sukkula, kuulostaa hyvinkin tutulta; kyllä se meilläkin on niin että kaikki käytännön asiat hoidan minä ja miestä on pakko patistella tai pahimmassa tapauksessa vahtia vieressä jotta saa jotain tehtyä. Noi hommat kun tahtoo aina jäädä sinne suunnitteluasteelle... Vakiokommentti on " hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" joopa joo vaan jos sitten joskus pääsisi sinne tekemiseenkin asti. Ärsyttävää että saa aina patistella ja hoputtaa - vai olenko vaan niin kärsimätön etten jaksa odottaa?



Ulkona on sitten tullut vähän lunta tai räntää kai se jo tässä vaiheessa on - autossa on vielä kesärenkaat alla eli täytynee laittaa pikimiten kitkat kehiin. Mites muuten Rva Sukkula, teittekö Subarukaupat?



Omaan napaan ei kummempia kuulu, napa pakenee vauhdilla ja maha on kyllä sen verran iso että alkaa jo olla tiellä. Ajatukset alkaa enemmän ja enemmän kääntyä sisäänpäin, työntekoon ja muutenkin maailman tapahtumiin ei oikein jaksaisi kauheasti keskittyä. Kyllä tässä alkaa jo pikkuhiljaa laskea päiviä äippäloman alkuun. Pesänrakennusvietti on hirmuinen, öisinkin kun ei saa nukuttua enää entiseen malliin niin tulee siivoiltua ja järjesteltyä kaappeja ja nurkkia. - onko muilla samoja elkeitä?



Sonja

Rv 30

Vierailija

Olin viikonlopun reissussa ja kotiuduin vasta maanantai aamuna. Eilen iski totaalinen väsymys oksenteluineen. Meni koko päivä makoillessa ja tuijotelessa televisiota jos en nukkunut. Lapissa oli jo täys talvi, aivan ihanaa kun joulu lähestyy.

Sain vaihdettua kolmivuorotyön kaksi vuoroon joten nyt nämä yövuorot onneksi loppuvat. Ovat nyt jo vaikeita niin mitä olisi ollut loppuraskaudesta. Tosin joudun vaihtamaan neuvola-ajat uusien työvuorojen mukaan kun en halua vielä kertoa työkavereille asiasta.

Vanhemmillemme kerroimme viime viikolla, olivat niin sekaisin uutisesta että unohtivat kysyä milloin on LA. Äiti soitti seuraavana päivänä ja kysyi, oli jo katsellut vaatteita ym vaikka kielsin vielä hössöttämästä. Hyvältähän se silti tuntuu, heidän ensimmäinen lastenlapsi :)

Itselläni alkaa olla kaikki housut liian puristavia. Miestä olen kiusannut että taitaa tulla kaksoset kun nyt jo maha kasvaa. Täytyy lähteä viikonloppuna ostamaan mammahousut.



t. Nasu 10+3 (LA 21.5)

Vierailija

Onpa taas ollut vilkas päivä viestien suhteen, kivaa.

Kirsi: niistä kivuista, mulla oli sunnuntaina vasemmalla alamahassa kovaa kipua, sellaista vihlontaa, joka välillä paheni ja sitten taas oli normaali. Tästä säikähteenä soitin neuvolaan ja sieltä sanottiin, että todennäköisesti ovat " kasvukipuja" , kun paikat venyvät. Ja tuolla kaikki jutut antavat tilaa suurentuvalle kohdulle ja vauvalle, joten välillä voi olla tosi inhottavia kipuja. Kannattaa aina soittaa neuvolaan, sitä vartenhan ne siellä töissä ovat. Itse ainakin soitan ihan hassuistakin jutuista, koska parempi saada asioihin varmuus kuin pyöritellä mielessään jotain kauhuskenaarioita... Ja vauvan liikkeet ovat hyvä merkki ( jos siis olet niitä yleensäkään vielä tuntenut).



Mulla on aika lailla samanlaiset fiilikset kuin Oliveralla: tuntuu, että parisuhteessa menee paljon paremmin kuin ennen raskautta ja on aika seesteistä tämä elo ja olo varsin rauhallinen satunnaisia puuskahduksia lukuunottamatta, mitkä tulevat yleensä väsyneenä. Liekö sitten siitä johtuvaa, että tähän pisteeseen pääsy on ollut niin mutkien takana, että sitä osaa olla vain onnellinen, kun meidän yhteinen suuri unelma on toteutumassa.



Synnytystä en ole vielä miettinyt paljoakaan, ainoastaan sitä että toivottavasti samassa huoneessa olisi sitten joku mukava eikä mikään huumorintajuton tiukkis... Lisäksi olen miettinyt sitä, että mitenköhän säärien ajelu onnistuu loppuvaiheessa, kun en haluaisi mennä karvaisin jaloin synnyttämään. Minäkö turhamainen...



Oikein mukavaa huomista iltaa syömisen ja juttelun merkeissä teille ketkä pääsette sinne tapaamiseen ja muille muuten mukavaa iltaa :)



t. rudis 21+1

Vierailija

Kivaa räntäsadetta,plääh..

Kirsi, minulla sattui parin viikon ajan oikealle puolelle aina töissä, välillä aika tuikeastikin (vaikka on ennen ollut korkea kipukynnys) ja terkkarille soittaessa hän kertoi kivun olevan kasvukipuja, liitoskipuja tms. Säikähdin kun esim. vatsanahka meni tunnottomaksi. Mutta sitten lääkärintarkastuksessa määräskin tälle saikulle, perjantaina pitäs yrittää töihin.

Harmittaa, kun minä en taida päästäkään siihen torstain tapaamiseen. Meillä on 4 d ultra yksityisellä juuri klo 18. Sain peruutusajan ja muut ajat menevät jonnekin tulevaisuuteen. Höppänä kun olen, ja vaikka olen hoitoalalla niin oman ja ensimmäisen kanssa on varpaillaan vaikka mitään syytä ei aina oliskaan. Kuulostelee kaikkea mahdollista tuosta mahan asukista. Ajattelin myös, et on kiva muisto raskausajalta kun saa sen dvd.n. Vaikka aika kallis muisto..

Nyt varmaan pitäs alkaa hieman hommailee näitä kotiaskareita ettei ihan mene velttoiluks.

Vierailija

Täällä Vantaalla (ainakin Päiväkummussa) sataa lunta, mikä tekee kaikesta valoisaa ja mielestä iloisen. Syksyn surumielisyydessä (ja samalla romanttisuudessa) on puolensa, mutta tällainen hetkellinenkin talvipäivä virkistää!



Lisäksi sain sen väitöskirjan luvun juuri printattua: 56 sivua tekstiä ja nyt aloitan LOMAN ihan oikeasti! Yksi artikkeli minun täytyy vielä korjata, mutta se ei voi motivoi eikä liity palkkatyöhöni. Sen kanssa en pidä kiirettä, vaan korjaan sen ensi tai seuraavalla viikolla fiiliksen mukaan. Nyt on helpottunut olo! Laitoin jo pesukoneeseen ensimmäisiä vauvanvaatteita - niitä kuuluja starttipaketin asusteita, joista pinomme alkuaikana kirjoittelimme.



En muista nyt mitä kaikkea piti kommentoida, mutta muistaakseni Cindillä ja Tutannalla on kummallakin avioaikeita: Onnea :)



Kirsi ja Olivera: minä olen miettinyt synnytystä, mutta se ei kumma kyllä pelota. Tietenkin mahdollinen sektio huolettaa kaikkien Oliverankin mainitsemien juttujen suhteen. Kuten kerroin, oli vauva ainakin viikko sitten perätilassa. Toivottavasti se olisi kääntynyt seuraavaan neuvolaan mennessä. Jos ei ole, niin ehkä kääntäminen onnistuu. Äitini mukaan olin itse ollut perätilassa ja minut oli käännetty.



RvaSukkula: Kiitos vielä, että olet hoitanut Omenapuun tapaamistamme. Siellä näemme huomenna, kivaa!



Katja rv 33 (tasan)



Vierailija

Täällä surffailee iloinen synnytystapa-arvion saanut esikonpyllykkä! Lääkärin mukaan kaikki oli OK, vauva normaalin kokoinen eli 3400g ja tilaa ulostuloon pitäisi löytyä! Mutta - kohdunkaula oli kadonnut ja kätilö sanoi että sehän voi nyt alkaa syntymään koska vaan, mutta ei välttämättä!! IIIIIIIIKS!! Nyt alko jännittää!!! Avautuminen ei ollu vielä alkanu, mutta herranjestas, sehän on vaan ajan kysymys!! HUI



Viimeyö oli ihan kamala. Supistelikin jo niin että uni katos pelkästä paniikista kun aloin aattelemaan että jokohan se lähtö lähenee... Ja meillä on tutustuminen Kättärille vasta 2.11!! Saa nähdä ehditäänkö käydä tutustumassa ennen tositoimia ja päästäänkö LA:n saakka (10.11)

Mieskin alkoi jo tänään kysellä että milloinkas me aletaan sitä sairaalalaukkua pakkaamaan :) Sanoin, että se on melkein pakattu, vain ajanviete, namut ja juomat puuttuu. Tuumas siihen että nehän vois käydä ostamassa... ja vaihtamassa kolikkoja. Sitäkin taitaa jo vähän jännittää ;)



Nythän tuo mies kuulostaa maailman lutusimmalta, mutta kyllä täälläkin ihan samojen ongelmien ja ärsytysten kans painitaan kuin muutkin. Lempilauseita on " kohta" jota ei tule ennenkuin alan ite sitä hommaa tekemään. Toinen lempilause on, että ei se varmaan niin onnistu. Mie kun olen maatilalla kasvanu, niin nuo otteet tuntuu olevan välillä vähän ronskimmat ku miehellä. Hyvä esimerkki on ku tässä yhtenä päivänä totesin että wc:n allas ei vedä kunnolla kun pukkaa pyykkikoneen vedet altaaseen. Mies tuumi että ei sille mitään voi, pitää ostaa jotain viemärinavaaja-ainetta ja toivoa että aukeaa sillä. Ehdotin että avataan hajulukko (vai mikä se mollukka on altaan alla), mutta ei sitä hänen mukaan voi avata. Tupisin siinä vähänaikaa ja hain siivouskaapista sankon ja avasin sen mollukan altaan alta. Siellähän oli tops-puikko poikittain johon oli tarttunu töhnää ja se tukki putken. Ukko tuli keskenkaiken kyselemään että mitä puuhaat, tuumasin vaan että putsaan tämän putken. Alko siinä sitten kiihkoileen mulle että no oishan hän ja plaa plaa plaa... tuumin vaan että eihän tätä voinu kuulemma avata enkä jaksanu ottaa että saat ostettua jotain ainetta.

Ja tuo jälkien siivous! Alkaa ottamaan päästä jo ku ajatteleekin. Kaikki jää niille sijoilleen ja jos -siis JOS- kerää jotain vaikka ruokapöydästä pois niin vain osan?! Jollain ihmelogiikalla aina jotain jää?! Onko ne sitten minun ruokia vai mitä. Huh huh...



Mutta kyllä se suurimman osan ajasta on maailman ihanin mies :) Pientä hiomista ja koulutusta vielä ja siitä tulee täydellinen ;)



Kirsille kivuista: mulla oli sellainen ajatus, että jos menee ohi ku käy vähän makoilemassa, niin ei ole vakavaa. Välillä vihloi tosi ikävästi, mutta terkka sanoi niiden tulevan siitä kun kiinnikkeet venyy. Tuo kiinnikekipu tuntu alavatsassa, jommalla kummalla puolen. Että kyllä niitä kipuja on välillä ollu täälläkin, mutta silti kaiken pitäis olla hyvin. Jos huolettaa niin soita vaan neuvolaan tai synnärin päivystysnro, sitä varten ne on olemassa että ne vastaa kysymyksiin, ei niiden kipujen kans kannata yksin painia ja murehtia!



Onnea Cindille ja Tutannalle naimakauppoihin!



Kukas se oli ku kyseli että onko muita jotka ei malttais nukkua ku järjestelee vaan kaappeja? Täällä on käsi ylhäällä - molemmat! Olen jo " julksesti" tunnustanut täällä että puuhailen yöt ja nukun päivät... Olen aina ollut yökyöpeli, mitä enemmän kello tulee, sitä enemmän minuun tulee virtaa. Aamulla tai päivällä ei oikein saa mitään aikaan mutta kun ilta koittaa.. voi pojat mitkä energiat! Ja vauvalla tuntuu olevan sama tahti, ysiltä illalla alkaa jammailut ja jatkuu puoleenyöhön, joskus jopa yli!



Jep, yritän olla huomenna 17 aikaan Ompun yläkerrassa ja jos Cindikin tulee siihen aikaan niin kenellekkään ei jää epäselväksi mikä joukko ollaan! On meillä sen verran jo tuota etumusta kertyny :)

Onpas jännää nähdä teidät, miehän en ollu viimeksi mukana.



Huomiseen Esikot! Nukkukaa hyvin, olkaa ahkeria töissä ja nälkäisiä illalla :D



Toukkis ja Papu 37+6 (hih.. huomenna tasan 38 HULPPEETA!)

Vierailija

Tutulta kuulostaa, kyllähän se niin on, että minä meillä hoidan ja muistan kaikki " paperityöt" ja mies muistaa ilmoittaa menoistaan - jos muistaa. Onneksi tavat on vähän parantuneet näin loppusuoralla.

Toinen juttu meillä on taas vähän toisinpäin - mulla tahtoo jäädä tavarat laittamatta paikoilleen. Mutta sitten kun laitan ne paikalleen ne myös on siellä eikä missä sattuu poissa silmistä. Eniten raivostuttaa kun mies puhisten tekee siivoustaan - mistään ei pyyhitä pölyjä tms ja tavarat sullotaan kaappeihin ja komeroihin, mikä minnekin ja seuraavalla kerralla kukaan ei tiedä missä mikin on, ja sitten kysytään multa ;)



Vielä toistaiseksi raskausdementia on sallinut muistaa tapaamisajan ja -paikan. Ja nimikekin on niin iskevä, että sen varmasti muistaa. Täytyypä laittaa päälle joku aikas tyköistuva asuste niin näkyy massu hyvin (niinkuin tässä vaiheessa muita olisikaan).



Napsukka paukkuu ja voi hyvin. Eilen vähän supisteli mutta kivuttomasti, eli kaipa tämä tästä edistyy... Puolentoista viikon päästä olisi jo la...



Semmoisia, jos nyt menisi toiselle aamiaiselle pohtimaan tän päivän agendaa =) Vointeja esikko-mammoille!



Cindi ja Teuvo-Tellervo rv 38+3

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat