+++SYYSväki keskellä viikkoa+++

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Sivut

Kommentit (27)

Vierailija

Taas pitkästä aikaa... Kyllä osaa ihminen olla laiska kun ei muka kerkeä edes tänne pikaiseen kuukumisia kirjoittamaan kuin kerran viikossa tai kahdessa...



Ensiksi Enkelille todella paljon voimia! Ajatuksissani halaan teitä ja kyyneleitä isäsi takia vuodatan! Älä mieti huomista, älä tulevaa, nyt on aika pysähtyä hetkeksi.



Helsingissä ilmeisesti tulee räntää... Turussa maa on rännässä mutta lunta se on mitä taivaalta tulee... Koko päivän tullut. Auratkin menivät tiellä aamulla! Puut ja talojen katot valkoisena. Kaunista! Poika on ihan innoissaan ja osoittelee ikkunasta taivaalle ja selittää tohkeissaan siansaksaa.



Meillä oli viime perjantaina hammastarkastus. Kaikki meni hyvin eikä poika edes vastustellut suuhun katsomista. Samana päivänä puhkesi herran kuudes hammaskin! Mentiin hammaslääkäristä suoraan miehen äidin luo ja vietettiin siellä koko päivä. Oli ihanaa kun sai omaakin rauhaa. Anoppi niin innoissaan leikkii pojan kanssa. Siellä sitten opittiin myös kävelemään kunnolla ilman tukea. Aivan yhtäkkiä poika läksi hieman horjuen kävelemään ja poispäin minusta! Luulin että aina äitiin päin kokeilevat ensin lyhyitä matkoja. Ei kun herran tahtoi itse mennä menojaan! Nyt jo suunnilleen juoksentelee! Kuvittelee olevansa nyt erittäin hyvä jo ja kokoajan nousee ja tahtoo kävellä. On ollut naama aika ruvella kun poika on nurin heti kun silmä välttää!



Eipä mitään ihmeellistä asiaa muuta...

Siirryn lukemaan vanhoja pinoja.

Sittis & Axu

Vierailija


Ykkönen myhäili tyytyväisenä kouluun lähtiessään, että kiva kun täälläkin on nyt lunta :) Jos katsoo ikkunasta silmät sirrillään, ei huomaa märkyyttä eikä lumesta törröttävää mustaa, vaan kaikki näyttää kauniin valkoiselta.



Puuron ja kaffen keittoon, hop!



Vierailija

Hyh mikä ilma ulkona, vettä vaan sataa. Sinne ei kyllä yhtään huvita lähteä. Taitaa tältä päivältä ulkoilut jäädä.

Meillä mies vaihtoi eilennä talvirenkaat autoon, mutta ne on jo niin huonossa kunnossa että pitää uudet ostaa.

Huomenna aukee jumbon se laajennusosa. Pitänee siellä lähteä käymään. Onkohan siellä jotain hyviä tarjouksia.

Tuntuu että Veeti yltää nykyään ihan joka paikkaan. Keittiön pöydältä saa jo tavaroita alas. Eilennä oli jotenkin onnistunut sokerikipon saamaan alas, mutta ei onneks ehtinyt niitä syödä. Koko ajan joutuu Veetin perässä juoksemaan.

Jaahas lemulude tuli joten taas vaipan vaihtoon.





Öttis ja Veeti

Vierailija

minusta asiat on kateuden kanssa niin kauan hyvin, kun itselleen pystyy myöntää asian mistä on jollekin kateellinen. Ja sanomaan sen jopa jollekin ääneen. Hyvä on, jollei joudu itselleen päivittäin myöntää uusia kateuden aiheita.



Noloja tunnustuksia kateudesta täältäkin. Hyvä ystävänihän sai keväällä vauvan. Vauva painoi n.2500g. Ja äiti selvisi esikoisestaan naarmuitta. Istui päivän renkaalla ja se oli siinä. Huolihan oli tietenkin kova vauvasta, syntyihän hän täysiaikaisena mutta alipainoisena. Minä silti olin koko sydämmeni pohjasta kateellinen. Kateellinen siitä että äiti pystyi istua, käydä ilman käsisuihkua pissalla, opetella sairaalassa istualtaan imettämistä, seksielämästä joka pian palautuu normaaliksi jne... Äitihän sai vain vain keskittyä vauvaan eikä kuukausia mennyt kipeän epparin kanssa takutessa! Mielestäni se oli niin väärin. Että tätä kamalaa kateutta on täältäkin löytynyt ja vielä noin typerästä asiasta.. En ole todellakaan ylpeä! :-(



Pikkusieluinen minä.



Vierailija

Huoli miehestä on seurana aamusta iltaan... siellä Japanissa ei toimi kännykkä, siis miehen. Ovat luultavasti vuokranneet lentokentältä puhelimen yhteiseksi, reissun ajaksi. Yhden ainokaisen puhelun olen sieltä saanut, maanantaina ja se kesti 46 sekuntia, sitten siitä riivatun vehkeestä loppui akku ja sen jälkeen ei ole soittanut. No kerkesin ainakin kuulla että hengissä on.

Olen hyvin levännyt, Lintsu ihanainen herätti äidin puol-yhdeksän tänään ja ilman huutoa, ihmeellistä.



Itikseen on suuntima kun L herää päikeiltä, talvitamineita lapsille lähden metsästämään.



Hilu

Vierailija


Pieneksi tunnen itseni täällä, kun hiljaa sinua ja perhettäsi ajattelen.

Usein olet päivällä ajatuksissa, mutta vaikea on mitään sanoa, viestisi saavat kyyneleet silmiin. Raskaalle matkallesi toivotan paljon voimaa ja pieniä enkeleitä lohduksi.



Lämmöllä halaten



Aavis

Vierailija

Tämä aikas mukavaa kun mies on saikkarilla. :-) Päätettiin että vuorotellen on molemmilla ns. " työpäivä" . Eli toinen hoitaa 8h tyttöä ja pyörittää kotia ja työpäiväläinen tekee sen ajan mitä lystää! Tänään on minun " työpäivä" . Eilen suunnittelin että aloittaisin päiväni pitkällä lenkillä koiran kanssa, koira ei tuohon myteriin vain ollut halukas lähtemään.. :-/ Painun navettaan, kera hiomakoneen, Sinin heppakeinu odottaa kunnostajaansa.. :-)



Lila75

Vierailija

niin iloisista kuin suruisistakin. Laitetaan käsi käteen, virtuaalisesti, ja lämmitellään hetki toistemme läheisyydessä.



Kukkuu



P.s. Ja Saamersson, tietenkin viimeisetkin kuulumiset luetaan. Aamun ensimmäiseksi ;-)

Vierailija

[color=red]♥[/color]

----0----++---0----++----0----+`0´ Tämä tässä on syysmammojen piiri :)



*Yhtyy sitten lämpimään ryhmähalaukseen Enkelille*





Mitä minulle kuuluu? Hyvää..kai.. Hyvää siksi, että lapset ovat terveitä (ja -ah- niin täydellisiä), siksi että töissä ei tarvitse miettiä mitä tekisi ja on tarpeellinen, siksi että elää täällä turvallisessa Suomessa ja kauniissa lumen peittämässä Lapissa. Siksi että minä itse -ja läheiseni- olen -ja olemme- terveitä ja hyvin voivia (juuri nyt, joka tapauksessa). Ja hyvää siksi, että on mukavaa kuulua yhteisöön :0)



Kai tuli kai siitä, että yhteys on (väliaikaisesti, toivottavasti) katki (tai pätkii, ainakin) meilläkin (miehelläni ja minulla). Molemmat kai kuvittelemme liian paljon ja puhumme liian vähän. Mitä minä kuvittelen? Että mieheni kannustaisi ja tukisi minua työssäni, eikä murjottaisi, jos työpäiväni venyy puoli tuntia. Että kultasení ei kuuluisi olla mustasukkainen (miesten kanssa käymistäni)työpuheluistani, että hänen pitäisi luottaa minuun, antaa yksityisyyteni ja rakastaa, että alkeellista järjestystä pidettäisiin yllä kodissamme päivisinkin...Jäkä-jäkä-jäkä.. Entä toinen puoli? Vaikea sanoa, koska en taida itsekään ymmärtää...Musta kylki kummassakin... Enkä minä (=minäminäminä) kai halua ottaa ensimmäistä askelta (=mustat pilvet kerääntyvät entistä paksummalti mieheni pään päälle>yhteys pätkii entistä enemmän>>>).



Nyt katkesi kirjoitusyhteys, kun keskimmäinen tuli sängystään höpöttämään ja minä ärähdin>loukkaantunutta itkua>>>moi!



SaaMa

Vierailija

Vähän pahalta tuntuu kirjoittaa omasta arjesta, niistä pienistä ilon ja surun hippusista, jotka perheessämme vierailee. Siinä missä toiset taistelevat perimmäisten kysymysten äärellä ei ole ole helppoa kertoa samaan vyyhtiin omista hammasitkuista. Olet enkeli ajatuksissani -ollut monena päivänä. Silti on ehkä parempi vain kirjoittaa arjesta. Toisen tossuihin kun ei ole tunnetusti helppo astua. Ehkäpä enkelikin tahdot jotain muuta luettavaa hetkeksi. *näin perustellen siirtyy eteenpäin*



Ilma voisi olla parempikin. Toisaalta räntäinen lumi tuo valoa. Kerttu ihmetteli aamulla kovin miksei piha-auto (työntökärri) oikein kulje. Menimme siis ulkoilujen sijaan avoimeen. Viikko on itketty. Flunssa on myös vaivannut yli viikon. Yskä on paha ja maha kovalla. Sivuhuomautuksena todettava, että minä jo luulit että kivikakoista on päästy kun Mr. K vieraili joka toinen päivä, mutta sehän olikin vain maitotuotteiden aloittaminen. Siis siinä missä useilla vetää löysäksi -meillä tuli joka toinen pv ;) Konttaus on vaihtunut kävelyksi. Minulle eka tentti takana. Miehen kanssa pientä nahistelua ilmassa.



nyt herää lapsi. mentävä on,

hk

Vierailija

hiljaista näyttää olevan, kasvatetaan pinoa vähän.



ei mitään ihmeellistä kuulu, yö meni tavalliseen tapaan ilman t:n herätyksiä, masuasukkikaveri juoksutti vessassa kerran tavalliseen tapaansa.



jatu: esikoinen on jo kolmannella luokalla koulussa, eli kesällä täytti jo 9 vee. jonka vuoksi itse tunnen olevani melkein fossiili... esikoinen tuumasikin viime talvena, kun täytin 30 vee, että " meiänpä äiti on nyt keski-ikäinen, mutta sitä ei saa muistuttaa siitä, kun se ei tykkää olla keski-ikäinen" ! lasten ja imeväisten suusta se totuus kuullaan :)



t levittää paikkoja sen minkä kerkiää, pitää mamman virkeänä ja selän kipeänä. ja kamala kilkatus kuuluu koko ajan, mutta ei oikein ota jutuista selvää, vasta muutamia yksittäisiä sanoja.



odotan huomista innolla. lähdetään koko perhe kylpylään pariksi yöksi rentoutumaan. minä en itse siitä kylpemisestä ole niin innoissaan, odotan vain, että pääsee sinne hotellin ihanalle aamupalalle syömään... mahdan muuten upota altaan pohjalle, tai sitten kellun siellä kuin saimaan norppa mahani kanssa. siitäpä tuli mieleen, että kannattaisikohan sovittaa uimapukua valmiiksi näin niin kuin kotioloissa? voipi olla nimittäin, että ei mahdu päälle, sen verran iso tuo mahavarustus alkaa olla.



mutta nyt haisee herra Koo, pitänee lähteä vaipan vaihtoon! se on moro!



mimmu ja haisuli-t

Vierailija

Äiti ja sisko soitti, et voisinko vielä lähteä isää katsomaan. Näyttää siltä että loppu on käsillä, on tullut hengityskatkoksia ja mennyt eilisestä huonomman näköiseksi. Itkun jälkeen aloin laittamaan ilmeettömänä ruokaa. Mies ottaa 2 päivää palkatonta, lähden ehkä jo tänään illalla. Sydän on kuin kivi, kaikki tuntuu epätodelliselta. Rukoilen vaan, että isäni pääsisi Jeesuksen syliin.



Äiti ja sisko ovat joutuneet taas taistelemaan kipulääkkeen annosta. Isälläni kamalat tuskat, oli sanonut vain haluavansa kuolla, kun koskee niin. Ja riidan jälkeen vasta sitten lääkeannosta lisäsivät, kun äiti sanoi, että soittaa kohta Kotkaan syöpäosastolle.Ei kuulemma sellaisia lääkkeitä ole, mitä voi antaa. Ja sit kuitenkin oli. Uskomatonta. Miksi pitäisi kärsiä tuskista, kun annostusta kuitenkin pystyi lisäämään, nyt taso 3 ja 6:n asti voi lisätä. Olisivat väkisin antaneet joitain suuria kapseleita nieltäväksi, vaikka isäni muutenkin vaikeaa niellä. Tuntuu jotenkin surulliselta, että Kuusankosken sairaala terrorisoi vielä isäni viimeisiä päiviäkin ja että siellä ne joutuu viettämään. Niin paljon pahaa sieltä sairaalalta on jo saanut. Ehkä ne viimeseen asti sitten yrittävät säästää. Eivät raaskisi kalliita lääkkeitä antaa, kun kuolee kuitenkin.



Tää päivä on ollut todella raskas. Koko päivä sisällä ja Nea täysin viihdytettävä ja kiukkuinen. Odotin hetkeä, että saisin tytön päiväunille. Sitten tulikin tämä puhelinsoitto. En oikein tiedä, että miten pystyn mennä Kouvolaan ilman miestä. Äiti ei ole vielä desinfioinut kotia, pakko mennä yksin, kun ketään hoitajaakaan Nealle ei ole. Miten pystyn siellä nukkumaan isäni tavaroiden ja kaikkien muistojen keskellä. En tiedä. Tänä isänpäivänä ei tarvitse lähettää korttia. Nea ei koskaan enää näe pappaa. Kyyneleet kirvelee silmiä. Tänään tuli valokuvia postissa, siellä on Nea papan sylissä. Katsoin kuvia turtana.



No. Olo on tyhjä. Tässä minun kuulumiset.



Enkeli1 ja Nea

Vierailija


Tänään täällä sataa lunta enemmänkin. Ulos mentyämme katsoi Motti näkymää silmät pyöreinä ja sanoi painokkaasti: Mita, Mitaa!(Ei osaa sanoa äätä) ja sitten monta kertaa oho ohoh:) Söpöistä oli toisen ihmetys ja into, tuli mieleeni se pieni tuuheatukkainen peikkovauva, joka vuosi sitten uinaili vaunuissaan sen paremmin ja pidempään mitä kovempi oli tuuli ja tuiverrus. Ja kokematon äiti juoksi ulkona 10minsan välein katsomassa hengittääkö se:))



Kiitos kysymästä, olipa kiva kun joku kysyy mitä kuuluu.



Päällimmäisenä mieltä kaihertelee parisuhteen kiermurat, meillä kangertelee henginenyhteys pahemman kerran. Tämä on uusi tilanne, yleensä riidellään asioista, ei siitä, että toinen ei ymmärrä. Aamulla oli kovinkin surullinen mieli, mutta ulkoilu ja kunnon jumppa veivät mielen paremmalla asteelle.



Kuuluu myös monta onnea tuovaa asiaa: kultainen poikani, joka piristää äitiään kaikin tavoin ja saa hellyydellään kyyneleet silmiin. Iloiset, kirkkaat silmät, jotka kurkistelevat sieltä täältä, ilkikurinen ilme tuntuu tietävän tästä elämästä enemmän kuin minä.



Kuuluu iloa siitä, että sain ison opiskelutyön valmiiksi ja hyvän palautteen. Tämä viikko opintovapaata aluetta, saa rauhassa oleskella ja tehdä kotihommia.



Kuuluu kateutta. Pitkään mietin kehtaanko kirjoittaa. Kuulimme eilen, että yhdelle läheiselle pariskunnalle tulee vauva ja minun ensimmäinen tunne oli suunnaton kateus. Olen heille kateellinen monesta muustakin asiasta, juuri valmistuvasta talosta, jostain käsittämättömästä harmoniasta kaikissa asioissa ja nyt siitä tunteesta, siitä iloisesta odotuksen tunteesta, jota he käyvät läpi, vaikkei vauvakuumetta olekaan. Ja kateellinen olen siitä, että heillä on lähelle aivan uskomatoman ihanat isovanhemmat, ovat olleet meillekin " vara" isovanhemmat ja nyt minusta tuntuu että me jäämme syrjään kun oma ensimmäinen lapsenlapsi syntyy.

Noin, nyt joku voi olla onnellinen siitä, että ei ajattele niin sairaasti kuin minä:/ Täytyy sanoa että reaktio yllätti minutkin!



No niin, kuului jo varmaan tarpeeksi:)))



Aavis ja Motti

Vierailija


Enkeli, en osaa sanoa muuta kuin, että lohdutussäteitä lähtee täältä ~~~~! Olo on aika sanaton, kun luen sun viestejä, mutta isäsi kivut on ainakin loppumassa. Kärsimys on varmaan hirmuinen.



Aavis! Kiva, että löytyy muitakin samoin ajattelevia:) Kateellisia siis! Kuulosti ihan mun reaktiolta silloin, kun omat raskaudet oli vielä toiveissa. Nyt on eri olo, kun en oikeasti kaipaa raskautta enkä pientä vauvaa syliini tällä hetkellä. Aikaisemmin sanoinkin yllättäneeni itseni sillä, etten ollutkaan kateellinen kaverin raskautumisesta. Minä luulen, että se oma kaipuu on vaan niin kova, että saa tuntemaan kateellisuutta. Ehkä toi on kuitenkin sellaista tervettä kateellisuutta, ei mitään kauheaa katkeruutta ja negatiivisia ajatuksia itse kaveria kohtaan.



Nyt mua enemmän vaivaa se, että en jaksa olla edes niin kauhean kiinnostunut tämän kaverin raskaudesta, tai toisten pienistä vauvoista. Kyllä sitä juttua riittää ja on kiva muistella omiakin kokemuksia, kun pääsee vauhtiin, mutta ei ole sellainen innokas olo, että ois koko ajan kyselemässä niin kuin ennen. Mutta ehkä sekin on normaalia.



Jos nyt miettis enemmän sitäkin mitä mulle kuuluu. Mua vaivaa myös liika kaveruus miehen kanssa. Aikaisemmin asia myös vaivasi, vaikken ehkä edes kaivannut kauheasti muutosta. Nyt kaipaan sitä romantiikkaa ja yhdessäoloa enemmän ja asia pyörii myös enemmän mielessä. Kysymys kuuluu, että pyöriikö se myös miehen mielessä. Katkerana en halua aina olla se joka asian ottaa puheeksi. No, nyt on mieskin pois maisemista huomiseen ja huomenna menen itse kaupungille illalla:) Toisaalta miksi katkeroitua miehelle, jos ei ajatukset kulje koko ajan samaa rataa. Miten voin odottaa, että mies täysin samaan aikaan alkaa taas kaivata sitä muutosta, kun jossain vaiheessa oltiin varmaan aika samassa tilanteessa. Jos minä nyt kaipaan jotain enemmän, niin voinko vaatia, että mieskin kaipaa sitä nyt heti paikalla:) Uskon kuitenkin, että vielä meidänkin aika tulee taas.



Lapsista nautin taas enemmän. En tiedä voiko olla puolueellinen, mutta pikkurinsessaa varsinkin tekee mieli jatkuvasti halata ja pussailla. Ehkä se on sitä, että toinen on sellainen pieni möykkynen. Isorinsessa on hellyyttävä omalla tavallaan joka on erilainen tapa. Kyllä tän mamman sydän sulaa molempien kanssa.



Koiruuskin tuntuu nykyään mukavammalta ja onkohan karvaturri itsekin huomannut fiiliksen muutoksen. On nimittäin ruvennut kiehnaamaan kovasti mun ympärillä, laittaa kuonoa polvelle ja tuijottaa:) Iltaisin kun lapset on nukkumassa, niin yhtäkkiä syöksyy koira lelun kanssa ja haastaa leikkiin. Hauskaa! Kun vaan aika ja energia riittäis enemmän koiran kanssa touhuamiseen.



Monessa asiassa on aika riittämätön olo:( Tuntuu, että olen täysin saamaton ja laiska tekemään mitään lasten tai koiran kanssa. Jospa lapset kuitenkin saa multa jotain omalaatuisen ihanaa elämäänsä jossain muussa muodossa, vaikken niin aikaansaava oiskaan.



Johan tulikin tarinaa taas:) Nyt lähden pitämään sohvaa paikallaan...



T: Ynis

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat