Katolinen kirkko ja seksuaalinen hyväksikäyttö

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/tuoreet/artikkeli/Irlannin+katoli...



Taas!

Mikä kumma siinä on, että etenkin katolisen kirkon parista löytyy näitä irstaita pappeja? Vai uutisoindaanko jutut vain puolueellisesti?

Selväähän toki on, että hyväksikäyttäjiä löytyy muualtakin kuin katolisen kirkon piireistä, mutta miksi katolisen kirkon papit alkavat tulla jo " kuuluisiksi" näistä poikien hyväksikäytöistä?

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

kristinuskolla on hyvin seksuaalikielteinen leima. MUTTA ennenkuin alatte inttää hampaat irvessä vastaan, sanon että minä tarkastelenkin asiaa toiselta kannalta kuin kristitty.



Katselen kristinuskoa sen historian kannalta ja se on hyvin seksuaalikielteinen ja minusta myös sovinistinen. Sellaisena se on vaikuttanut yhteiskuntaan ja vaikuttaa edelleenkin. Siihen en ota sitten kantaa, onko kristinusko nykyisellään tai pohjimmiltaan sellaista.



Yleensä jos seksuaalisuus on tabu ja täysin normaalielämästä pois suljettu asia, se sitten löytää " epänormaaleja" tapoja purkautua. Vaikkapa viktoriaanisella ajalla seksiä ei virallisesti ollut edes olemassa ja sitten toisaalta euroopassa ei koskaan ole ollut enempää prostituutiota kuin tuolloin.



Vierailija

Bombus:

Lainaus:


Ja ketä se neitsyyttään/poikuuttaan pihtaava ihminen oikein tosissaan rakastaa? Itseään? Eihän siinä mitään pahaa ole, että opetetaan nuorille, että ihan jokaiseen sänkyyn ei tarvitse hypätä, mutta jos kaksi nuorta seurustelee ja tykkää toisistaan, niin ei minun mielestäni seksielämän aloittamisessa ole mitään pahaa, niin kauan kuin muistaa ehkäisyn ja niin kauan kuin muistaa, että se suhde ei kuitenkaan välttämättä jatku koko loppuelämää. Totta, suhteen loppuessa varmasti sattuu, mutta eikö silloin sattuisi, jos voisi todeta että " no onneksi olen sentään vielä neitsyt?"




Minulle (ja miehelleni) seksi oli niin tärkeä ja iso asia, että halusimme jättää sen avioliittoon. Olemme siihen tyytyväisiä - edelleen, usean vuoden ja kahden lapsen jälkeen. En koe sen olevan seksuaalikielteistä, vaan päinvastoin meille se on ollut hyvä asia. Olemme yhdessä saaneet opetella ja kasvaa seksuaalisuuteen. Seksielämäämme leimaa molemminpuolinen luottamus: ei ole missään vaiheessa tarvinnut pelätä esim. sukupuolitauteja tai vertailla puolisoa edelliseen kumppaniin. Luottamusta lisää se, että asenne avioliittoon on molemmilla sama. Uskomme sen kestävän kuolemaan asti, ja liiton eteen tehdään töitä.



Muutamia kunnon kriisejäkin on ehditty käydä läpi eli ihan turhaan en tuosta avioliiton eteen tehtävästä työstä puhu.



Toki maalliseltakinkannalta katsottuna seksiä voi harrastaa fiksusti ja itseään kunnioittaen, ehkäisyä käyttäen jne. Eikä siinä mitään. Mutta miksi ei sitten voi edes yrittää ymmärtää, että toisille seksuaalisuuden kunnioittamiseen kuuluu tällainen elämäntapa? Ja ettei se tee asenteesta silti seksuaalikielteistä?



Ja kyllä, minulle on nimenomaan ollut tärkeää se, ettei nuoruuden aikaisten ihastusten kanssa ole tullut harrastettua seksiä. Miksi juuri sen pitäisi sattua, ettei olekaan harrastanut seksiä sellaisen kanssa, jonka kanssa ei sitten suhde onnistunutkaan?



Mietin sitäkin, että toisessa keskustelussa jotkut loukkaantuivat siitä, että puhuttiin new age -henkisyydestä (ja kuten Magdalena kirjoittikin, " hörhö" -nimitys ei ollut hänen käyttämänsä). Ei olisi saanut sillä tavalla yleistää palstalla keskustelevia tällä tavalla. Mutta pitääkö meidän kristittyjen sitten vain kuunnella yleistyksiä kristinuskon seksuaalikielteisyydestä - kun ei kuitenkaan tunnista itseään siitä kuvauksesta? Varsinkin kun kristinuskon historiaan kuuluu niin monenlaista: muun muuassa luterialiseen uskonpuhdistukseen kuului yhtenä osana se, että papitkin alkoivat mennä naimisiin. Luther itse - entinen munkki - sai vaimoksi entisen nunnan. Mikä sitten on oikeampi tulkinta kristinuskosta?



Kristinuskon historia on polveileva ja monipuolinen, enkä itse suostu niin sanotusti kantamaan vastuuta KOKO kristinuskoon kohdistuvista seksuaalikielteisyys-väitteistä, joita perustellaan vaikkapa juuri katolisen kirkon pappien selibaatilla tai neitsyt Marian palvonnalla. Eivät kuulu minun elämääni, eivätkä välttämättä ole minusta edes oikein.

Vierailija

Mina luulen, etta tuon katolisen kirkon ongelman takana on isolta osin selibaattilupaus. On varmasti ihmisia, joille se sopii ja jotka ottavat sen kilvoitteluna tms. Ja hyva niin.



Mutta uskon, etta on toinenkin puoli. Pappeus ja siihen liittyva selibaatti on houkuttelevampaa niille, jotka eivat voi toteuttaa seksuaalisuuttaan avoimesti muutenkaan (homoseksuaalisuus tietyissa kulttuureissa ja yhteisoissa, pedofilia...). Ja vaikka aie on ollut hyva, voi sortua. Joku ehka on niin haikailematon, etta tarkoituksella hakeutuu ko. asemaan. Ja ehka joku ajautuu vaaristyneeseen seksuaalisuuteen (tarkoitan nyt lapsiin sekaantumista, en homoutta) sopivassa ymparistossa, vaikka ns. normaalielamassa suosisikin aikuisten valista seksia.



Suurin osa papistosta on varmasti kunnollisia ihmisia, mutta tuollaisessa luottamus- ja auktoriteettiasemassa olevien ihmisten (toteutettu) pedofilia on erityisen tuomittavaa ja mielia kuohuttavaa. Samoin kuin esimerkiksi opettajien tai vaikkapa vammaisten kanssa tyoskentelevien.

Vierailija

Tosin näyttävät olevan yksittäistapauksia. Googlailin hiukan ja löytyi jopa niinkin tunnettu nimi kuin Sogyal Rinpoche. Näyttivät kuitenkin olevan kaikki uhrit - jotka minä löysin - täysi-ikäisiä, eli en löytänyt artikkeleja lasten hyväksikäytöstä. Vaikka eihän mikään seksuaalinen hyväksikäyttö ole hyväksyttävää.



Tosin lueskelin mm. tuota Sogyal Rinpochen tapausta eteenpäin ja siihen näyttää liittyvän niin paljon erilaista markkinahumua ja rankkoja korvausvaateita, että vaikuttaa minusta hiukan epäilyttävältä. Dalai Lamakin on vedetty mukaan ja dharman harjoittajia - erityisesti munkkikuntaa - syytetään seksuaalissävytteisestä salaliitosta. Hohhoh.

Vierailija

Ruotsi oli juuri käynyt raskaan sodan ja valtio oli korviaan myoten veloissa Lyypekille. Kustaa keksi, että jos hän ja valtio alkavatkin protestanttiseksi, saa valtio kirkon mittavan omaisuuden. No, tuumasta toimeen, tulos tiedetään....

Vierailija

kosmomamma:

Lainaus:


Minun on ihan pakko sanoa, että en missään nimessä tarkoittanut tätä. Seksin jättäminen avioliittoon on kunkin henkilökohtainen ratkaisu




Eikä siis sinun viesteistä Kosmomamma.



Mutta eipä siinä mitään, tiedän kyllä että Bombus varmasti kuitenkin myös ymmärtää kristittyjä tässä asiassa.



Ragnborg. Vielä kristinuskon historiasta. Olen samaa mieltä, että kristinuskon historiasta löytyy paljon pimeitä kohtia. No minä tietenkin siihen sanoisin, ettei se ole aitoa kristinuskoa. Esimerkiksi se kaksinaismoralistinen ajatus, että naisella ei saa olla seksikokemuksia ennen avioliittoa, kun taas miehelle kokemukset olisivat luvallisia ja melkeinpä myös suotavia, ei ole pelkästään ns. kristittyihin maihin/kulttuureihin liittyvä asia. Tätä esiintyy myös muualla maailmassa.



Yksi pikku asia vielä, kunhan tuli vain mieleen. Siinä vaiheessa kun en ollut kristitty (tai uskossa, miten sen nyt haluaakin ilmaista, mutta oli sellainen etsiskelyvaihe), en kuitenkaan halunnut harrastaa seksiä avioliiton ulkopuolella. Ja tämä oli aivan itsestäänselvää. Kai se sitten oli vain niin iskostunut pieneen mieleeni - ja kai minä sitten olin jonkun sortin romantikko siinä suhteessa...



Ja toisaalta, onhan minulla toki sellaisia kristittyjä ystäviä, jotka ovat harrastaneet seksiä ennen avioliittoa. Eivät nämä nyt ehkä ole tärkeitä pointteja, mutta kunhan vain pienenä lisänä tuon keskusteluun. Sellaisina käytännön pikku esimerkkeinä, ettei elämä ole aina mustavalkoista.



No mutta. Tästähän alkoi kai rönsyillä ihan hyvä keskustelu...

Vierailija

Essai:

Lainaus:


Essai:

Lainaus:


Mutta miksi ei sitten voi edes yrittää ymmärtää, että toisille seksuaalisuuden kunnioittamiseen kuuluu tällainen elämäntapa? Ja ettei se tee asenteesta silti seksuaalikielteistä?




Piti siis olla, että miksi on vaikea ymmärtää, että joillekin seksin jättäminen avioliittoon on juuri seksuaalisuuden kunnioittamista. Ja miksi juuri sen pitää olla merkki seksuaalikielteisyydestä?




En usko että tuo tosissaan on vaikea ymmärtää. Ainakin minulle henkilökohtaisesti on aivan se ja sama harrastaako aikuinen ihminen seksiä ja kenen (aikuisen) kanssa ja milloin. Tunnen erään joka uskonnollisista syistä on odottanut avioliittoa. Se on hänen valintansa. En sitä äimistele että häneltä jäisi kaikki kiva välistä kun valitsi ns sian säkissä, toisaalta ei hänkään epäile että kantaisin tusinoittain sukupuolitauteja ja panisin jokaista vastaantulijaa. Arvelisin että näissäkin asioissa on kummallakin puolensa, ja jos itse on tyytyväinen niin hyvä juttu.



Itse EN perustele käsitystäni kristinuskon seksuaalikielteisyydestä sillä että seksiä odottaa avioliittoon. Kuten jo aiemmin sanoin, katson kristinuskoa historialliselta kannalta. Siinä esiintynyt kaksinaismoralismi (nainen harrastaa seksiä ennen avioliittoa ja on huora, miehen kohdalla ei useinkaan niin olut vaikka virallisesti vaadittiinkin. Tässä EN väitä seksuaalikielteiseksi sitä että seksiä " piti" odottaa avioliittoon vaan sitä että toiselta vaadittiin ja toiselta katsottiin läpi sormien.), sitten juuri itsetyydytyksen " vaarat" , ja yleensäkin juuri naisen seksuaalisuuden mollaaminen.

Vierailija

Essai:

Lainaus:




Kristinuskon historia on polveileva ja monipuolinen, enkä itse suostu niin sanotusti kantamaan vastuuta KOKO kristinuskoon kohdistuvista seksuaalikielteisyys-väitteistä




Se nyt olisi jo liian raskas taakka kantaa kenelle tahansa. Ei ole tarkoitus mitenkään saada ketään tuntemaan oloaan ahtaaksi. Kristinuskon sanomahan on aivan mahtava! Tässä yritimme vain viritellä keskustelua historiasta käsin, ja miettiä, onko siellä kirkkoisien historiassa sellaisia aineksia, joista voisi löytyä selitys tietylle käytökselle.

Vierailija

Rangborg:

Lainaus:


Ruotsi oli juuri käynyt raskaan sodan ja valtio oli korviaan myoten veloissa Lyypekille. Kustaa keksi, että jos hän ja valtio alkavatkin protestanttiseksi, saa valtio kirkon mittavan omaisuuden. No, tuumasta toimeen, tulos tiedetään....




Hyviä seurauksiahan siitä oli, vaikka tarkoitusperät olivat näin raadolliset. Mm. suomen kirjakielen synty ja kansan lukutaito.



Mutta mutta. Keskustelu todellakin rönsyilee. Ja olen edelleenkin sitä mieltä, että kun kristillisiä kirkkoja ja seurakuntia on niin huiman paljon ja vieläpä hyvin erilaisissa kulttuureissa, niin pitäisi kuitenkin ehkä olla varovainen kristinuskoa koskevia yleistyksiä tehdessä. Jos kristitty sanoo, ettei koe kristinuskoa seksuaalikielteiseksi, niin onko hän sitten täysin väärässä? Etenkin jos hän myöntää, että kristinuskon historiasta löytyy pimeitä kohtia.



Ragnborgille vielä: eikö kuitenkin ole positiivista, jos kristityt itse kritisoivat uskontonsa historiassa ilmenneitä asioita? Vai olisiko sitten parempi, jos me nykyajan kristityt sokeasti vain puolustaisimme vääryyksiä, vain koska niidenkin tekijät olisivat olleet/ovat nimellisesti kristittyjä. Eikö ole parempi, että seuraamme esikuvaamme Kristusta, joka herätteli aikansa ihmisiä ja tarttui epäkohtiin?



Ja pitäisikö sitten yhtä lailla syyttää nykyajan pakanoita Neron aikaisista vainoista, ateisteja Neuvostoliiton ajasta jne.? Kysyisinkö pakanalta: " No mitäs sitten sanot kristittyjen vainoista, kun kerran uskot samoihin jumaliin? " .



No minä poistun takavasemmalle vaatimattomine mielipiteineni (= pidän taas palstataukoa, kun aikani ei oikein riittäisi kirjoitteluun).

Vierailija

Rangborg:

Lainaus:


Luther kannatti yhdessä vaiheessa myös moniavioisuutta. Tietenkin niin, että miehellä saisi olla monta vaimoa. Se ei liene yleisen mielipiteen mukaan oikea tulkinta kristinuskosta. Samaa asiaa voi nähdä monella tapaa, niin mekin katsomme tätä eri puolilta.




Että missä vaiheessa kannatti? Sekin on aika merkittävä asia, kun kyseessä on Luther.

Vierailija

Bombus:

Lainaus:


Tuskinpa se kovin helposti ylittää uutiskynnystä, jos katolinen pappi on ollut yhdynnässä aikuisen naisen kanssa.




Elävät sitten avoliitossa. Ikävää siinä on se, että toisinaan sitä tarvitsee peitellä (tosin joissakin tapauksissa taas ei, syrjäkylillä ihmiset voivat ihan hyvin ymmärtääkin tällaista... ) ja tietysti huonoa on juuri tuo " epävirallinen" asema. Haittaa toisinaan perheen elämää.

Vierailija

Essai:

Lainaus:




. Mutta pitääkö meidän kristittyjen sitten vain kuunnella yleistyksiä kristinuskon seksuaalikielteisyydestä - kun ei kuitenkaan tunnista itseään siitä kuvauksesta? Varsinkin kun kristinuskon historiaan kuuluu niin monenlaista: muun muuassa luterialiseen uskonpuhdistukseen kuului yhtenä osana se, että papitkin alkoivat mennä naimisiin. Luther itse - entinen munkki - sai vaimoksi entisen nunnan. Mikä sitten on oikeampi tulkinta kristinuskosta?

.




Kyse oli kristinuskon (ilmiö) seksuaalikielteisyydestä, ei kristittyjen yksilöiden. Jos yksilö ei koe itseään seksikielteiseksi, niin hyvähän se on!



Luther kannatti yhdessä vaiheessa myös moniavioisuutta. Tietenkin niin, että miehellä saisi olla monta vaimoa. Se ei liene yleisen mielipiteen mukaan oikea tulkinta kristinuskosta. Samaa asiaa voi nähdä monella tapaa, niin mekin katsomme tätä eri puolilta.

Vierailija

Katolisen kirkon pappien pakkoselibaatti aiheuttaa ongelmia. Sen sijaan olen hieman eri mieltä Kosmomamman kanssa siitä, että kristinusko noin yleensä olisi seksuaalikielteinen. Toki perinteiseen kristinuskoon ei esim. kuulu avoliitto - mutta ei se silti tee uskonnosta välttämättä seksuaalisuuskielteistä, kuten ei esim. islamistakaan. (Ja tässä sivuammekin aihetta josta on keskusteltu aiemminkin: Muslimien Puolustajan Kosmomamman en ole kertaakaan nähnyt kirjoittavan mitään positiivista kristityistä - missä siis tasa-arvoinen suhtautuminen eri uskontoihin?).

Vierailija

Minunkin on sanottava, etten ole kuullut buddhalaisten munkkien harjoittamasta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Eihän se tietysti sitä tarkoita, etteikö sellaista ole tapahtunut. On jopa todennäköistä, että on, vaikkei ehkä laajamittaisesti.



Suurin osa buddhalaisista munkeista on ns. määräaikaisia munkkeja. Nuoret miehet antavat munkkilupauksen, opiskelevat buddhalaisuutta ja palvelevat yhteisöä muutaman vuoden ennen perheen perustamista. Loppu munkkikunnasta on todennäköisesti jo niin pitkällä buddhalaisuuden harjoittamisessa, että he eivät enää takerru seksuaalisiin haluihin.



Buddhalaisuus suhtautuu seksuaalisuuteen tietyllä tapaa neutraalisti, buddhalaisuuden harjoittajaa kehotetaan pidättäytymästä ylettömästä seksillä mässäilystä ja toiminnasta joka vahingoittaa muita. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö luetaan tähän jälkimmäiseen kategoriaan.



Mutta eihän mikään oppi estä niitä, joilla on ihan oikeasti vikaa korvien välissä.

Vierailija

Essai:

Lainaus:




Ja pitäisikö sitten yhtä lailla syyttää nykyajan pakanoita Neron aikaisista vainoista, ateisteja Neuvostoliiton ajasta jne.? Kysyisinkö pakanalta: " No mitäs sitten sanot kristittyjen vainoista, kun kerran uskot samoihin jumaliin? " .


Ei kai täällä kukaan ole syyttämässä nykyajan kristittyjä siitä, mitä menneisyydessä on tapahtunut? Kannattaa muistaa, että uskonto ja uskovaiset on eri asia. Uskovaiset ihmiset seuraavat omaa uskontoaan, mutta persoonina, jokainen omalla tavallaan. Se, että joku uskonto on seksuaalikielteinen historian valossa, ei tarkoita sitä, että nykyajan uskovaiset olisivat seksuaalikielteisiä. Ja kannattaa muistaa, että tuo seksuaalikielteisyyskin on vain mielipide, minun nähdäkseni me kaikki jotka olemme arvostelleet kristinuskoa seksuaalikielteisyydestä olemme sanoneet, että kyse on siitä miten me kyseisen uskonnon näemme. Ja edelleen, kyse on uskonnosta, ei uskovaisista.



Toki uskovaiset vaikuttavat uskontoon siinä mielessä, että uskonnon " suuret linjat" seuraavat hitaasti uskovaisten mielipiteitä. Ehkä jo sadan vuoden päästä kristinuskoa pidetään hyvinkin seksuaalimyönteisenä uskontona. ;) Mitä tulee noihin kristittyjen vainoihin jne., niin ei, enpä itse pakanana ole niistä sen kummemmin mitään mieltä. Sitä en tietenkään hyväksy, että ihmisiä vainotaan vain siksi, että he uskovat toisin, mutta toisaalta eivätpä nuo kristityt tainneet tänne Suomeenkaan kovin rauhallisesti tulla. ;) Eli vainoa on ollut puolin ja toisin. Se on kuitenkin ollut sen ajan ihmisten juttuja, enkä minä koe olevani siitä mitenkään vastuussa. Ihan niin kuin nykyajan kristityt eivät mielestäni ole millään tavalla vastuussa ristiretkistä (siis niistä muinaisista). Silti mm. niiden ristiretkien vuoksi en pidä kristinuskoa kovinkaan rauhanomaisena uskontona. Mutta jälleen kyse on uskonnosta, ei uskovaisista. Niin ja ihan vain vielä kommenttina, en minä pidä kaikkia pakanauskontojakaan rauhanomaisina, ei pakanuus ole pelkkää valkoista valoa ja iloisia ajatuksia.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat