Onko normaalia, jos vauvalla ei tule ollenkaan vierastusvaihetta?

Vierailija

Meidän vähän yli vuoden ikäinen poika on aina ollut niin sosiaalinen, ettei ole älynnyt vierastaa ketään. Voiko tästä olla jotain haittaa?

Sivut

Kommentit (51)

Vierailija

Kyllä meidän lapset vähän saattavat ujostella vaikkeivat vierastakaan. Ja äidin syli on aina se lohtu- ja turvapaikka kun kolhuja tulee.

Vierailija

kaikille vieraillekin ihmisille hymyilee mutta saa hysteerisen itkukohtauksen jos vain näkee vilauksenkin veljestäni.se on kait sit tosiaan niiiin ruma;)

Vierailija

Sama on näkynyt välillä Vauvan palstoilla: äidit kehuvat samalla asialla ja viilettävät milloin baarissa, milloin missäkin. En siis tarkoittanut, että syy-seuraus-suhde olisi välttämättä tuo, mutta ei se mahdotontakaan ole...



17



[quote]

Siis kun lapsemme ei ole 1 v 2 kk ikään mennessä ollut kuin kaksi kertaa sukulaisilla hoidossa, eikä siltikään vierasta? Tarkoitiko sitä, että ei-vierastavat lapset olisivat jatkuvan muiden hoidossa olon tulos, vai?

Vierailija

Meidän 5-v. esikoinen on todella vilkas poika, kova menemään ja määräilevä luonteeltaan, hänen kanssaan on oltava hyvin tiukka kurinpitäjä tai hän hyppii nenille. Vauvana hän ei vierastanut yhtään ja meni kenen syliin vain. Ei edelleenkään osaa arkailla ketään ja saa pelätä, että lähtee pahojen matkaan liian luottavaisena ja " maailmoja syleilevänä" , kuten neuvolassa sanottiin.



Itse epäilen hänellä lievää adhd:ta, koska ukillaan on se ja hänellä on samanlaisia ongelmia, kuten muistamisessa, keskittymisessä, puheen selkeydessä ja toisten kanssa leikkimisessä (esim. ryhmässä pelin sääntöjen noudattamisessa), minkä myös muut ihmiset ja neuvola ovat huomanneet.



Kuopus alkoi vierastaa heti 3 kk iässä, sylissä sai pitää vain oma äiti, isä ja veli, esim. mummo ei kelvannut! Edelleenkin menee selän taakse piiloon, jos kohtaa vieraampia ihmisiä ja arvioi sieltä, kannattaako tutustua. On ujompi ja rauhallinen luonne, joka kuuntelee mitä puhutaan ja muistaa asiat todella hyvin.



Minä ainakin pidän vierastamista parempana. Minusta on turvellisempaa että lapsi vierastaa, että vauva alkaa parkua, kun joku vieras ottaa syliin. Se on vaan omaan perheeseen leimautumista ja hälyttämistä, jos joku vieras yrittää viedä.

Vierailija

Vierastamista pidetään usein huonona ja virastamattomuutta hyvänä. Lapsi joka ei vierasta on " sosiaalinen" ja lapsi joka vierastaa " ujo, pelokas jne" . Näinhän asia ei ole.



Lapsella, joka vierastaa on nimenomaan vahva perusturvallisuus. Hän on saanut rauhassa leimautua vanhempiinsa ja perheeseensä. Hän tietää, ketkä ovat " hänen puolellaan" . Esim. tilanne, jossa pieni vauva on hoidossa siellä ja täällä ja tuolla jatkuvalla syötöllä saattaa saada aikaan sen, että lapsi ei leimaudu kehenkään. Kaikki ihmiset ovat ns. samanarvoisia. Tätä voi tietysti pitää hyvänä asiana, että lapsi sopeutuu kehen tahansa hoitajaan, mutta toisaalta se kielii ehkä jostain muustakin; siitä, että lapsi ei ole saanut kokea sitä tärkeää symbioosivaihetta.



En tietenkään tarkoita, että kaikki lapset jotka ei vierasta on jääneet tästä symbioosista vaille. Heillä tuo " vierastaminen" on voinut ilmetä niin laimeana, että sitä ei kukaan ole edes huomannut. Mutta se, että niitä vierastavia lapsia pidetään sellaisina, joilla perusturvallisuus ei ole kunnossa, niin se on ihan silkkaa väärää tietoa. Heillä _ainakin_ on perusturvallisuus kunnossa. Voi olla myös vierastamattomalla lapsella, mutta ainakin sillä, joka vierastaa.

Vierailija

" koko kylä kasvattaa" -tekniikallakin kyllä kasvaa lapsia, joilla perusturvallisuus on erinomainen. Riippuu toki siitä ovatko hoitajat aidosti kiintyneitä lapseen. Esim. oma isä tai isoäiti tai vanhempi sisarus voi olla erinomainen, turvallinen hoitaja. Näin lapsi sitäpaitsi oppii, ettei hänen turvallisuutensa ole ainoastaan äidin varassa.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Kuulemma sellaisilla lapsilla, joilla isä osallistuu aktiivisesti hoitoon, esiintyy vähemmän vierastamista. Lapsi on silloin oppinut luottamaan muihinkin ihmisiin kuin äitiin.



Taitaa olla aika länsimainen käsitys, että vierastaminen olisi jotenkin itsestäänselvä kehitysvaihe. Yhteisöllisissä kulttuureissa, joissa " koko kylä kasvattaa" , vierastamista ei juuri esiinny.




Isä on alusta asti osallistunut aktiivisesti hoitamiseen, ja kun on iso suku, jonka jäsenet käyvät usein meillä kylässä (isollakin porukalla toisinaan) ja ihan pikkuvauvasta asti sekä kavereita jotka kyläilevät usein myös, ja kaikki nämä toki osoittaneet huomiota lapsellemme, niin kai lapsi siihen on niin tottunut ;) eikä siis vierasta.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


sitä äidit erehtyvät pitämään hyvänä merkkinä, kun saavat lapsen jatkuvasti muiden hoidettavaksi...




Siis kun lapsemme ei ole 1 v 2 kk ikään mennessä ollut kuin kaksi kertaa sukulaisilla hoidossa, eikä siltikään vierasta? Tarkoitiko sitä, että ei-vierastavat lapset olisivat jatkuvan muiden hoidossa olon tulos, vai?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat