Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

:( Hermot tosi tiukalla, tuntuu et ei jaksais yhtään noita muksuja...

Vierailija

Musta tuntuu et mä vaan huudan niille kokoajan ja oon kiree ku viulun kieli :( Ei oikeestaan väsytäkään, mutta mulla on niin paljon kaikkea ajateltavaa että en jaksais yhtään mitään muuta......

Kokoajan on paha mieli siitä kun olen niin huonolla tuulella mut en keksi miten saisin tän pahan olon pois :((((

Kommentit (14)

Vierailija

vaan itse et taida ymmärtää: olen itse töissä ja lopenuupunut työhöni ja työkavereihini. Kotonaollessani olin uupunut kotonaoloon.



Joten kaikissa kakuissa on monta puolta. Ei tarvi heti vetää hernettä nenään.

Vierailija

Synnytyksestä asti ollut tätä ja kaikki pienikin asia saa itkun päälle ja kaikille huudon.

Ei tarvi olla kuin pieni vastoinkäyminen ni johan alkaa kaikki ahistamaan.

Mulle yritettiin lääkkeitä tunkee mutta olen niitä vastaan ja aina kun asta rullaa kaikki on ok,mutta pienikin asia tosiaan saa kaikki tolaltaan.

Sitten ikävä kyllä tulee huudettuu lapsille ja miehelle vielä enemmän.

Masentavaa kun ei voi mitään itselleen.

Vierailija

Älä välitä, mulla aivan täysin sama juttu täällä.. kirjotinkin yhen avauksen aiheesta. Ei kai tässä auta muu kuin koittaa jaksaa. Yritä keksiä niille ipanoille jotain kivaa tekemistä, että saat hetken olla rauhassa. Jätä ihan suosiolla tän päivän " velvollisuudet" tekemättä, jos se helpottaa, ei siivousta, ei pyykinpesua tms.. Vain ihan välttämättömimmät, lapsille jotain syömistä nenän eteen muutaman kerran. Pidä tänään hemmottelupäivä itelles, hae kaupasta jotain erityisen ihanaa syömistä ja vaikka yks siideri. Laita lapset illalla aikasin nukkumaan ja nauti omasta hiljaisuudesta. Näin mä suunnittelin ite tän päivän viettää, ehkä huomenna on taas paremmin.

Vierailija

Nyt jotenkin tilanne ihan kärjistynyt kun olen itsekin kipeänä enkä jaksaisi sitten niin millään.



Meillä kuopus muutenkin " vaikea" lapsi, jota nyt täytyy (= heti kun suinkin jaksaa alkaa asiaa hoitamaan) lähteä viemään jonnekin erityistutkimuksiin. Ei yksikään lapsi enää tuossa iässä (2v) voi olla noin " tavoittamattomissa" , jos on ihan normaali. Koululainen toinen aika mahdoton: mikään ei ole hyvä kun sille päälle sattuu. Minulla pinna niin tiukalla että kohta pelkään tekeväni jommallekummalle (tai samaan pakettiin kaikille kolmelle...) jotain pahaa kun en vain yksinkertaisesti enää JAKSA.



Miljoona asiaa painaa muutenkin: epävarmuus työpaikasta, lemmikeistä luopuminen luultavasti edessä allergian takia, parisuhde näivettyy tämän kaiken p:n alla omaan mahdottomuuteensa jne.



Voimia muille väsyneille, kireille ja turhautuneille! Kai asioiden on joskus PAKKO helpottaa...

Vierailija

Eilen pidin ihan vapaa päivän (eskarilainenkin kotona) kun en aamulla vaan jaksanu lähtee raijautumaan eskarille. Tänään ei aamu maistunu yhtään sen paremmalta mutta ajattelin nyt kuitenki ryhdistäytyä ja raijautua lasten kanssa sinne eskarille. Kyllä meinas jo itku tulla ennen ku päästiin ovesta ulos ja tuola sohjossa kun rämmittiin lenkkareilla (kumpparit eskarissa ja talvikengät mummolla säilössä) niin kyllä teki taas mieli jättää leikki kesken! Kun tultiin takas niin kaikki oltiin kun uitettuja koiria. Tunnin päästä sama rumba uudestaan kun pitää lähtee hakemaan, pitäs vaan löytää lapsille jotain kuivaa ja lämmintä päälle kun tuo matka on just niin inhottavan pitkä ettei siitä nopeesti selviä joten on pakko pukea kun olis sotaan lähössä! Kyllä taas niin haluis lopettaa tän kotiäitiyden, mutta vuodenvaihteeseen olis vielä jaksettava ja sitten pääsee opintojen pariin taas lepäämään. Ajattelin ottaa jonkun ilta/viikonloppu työn nyt ainakin siihen asti että vähän pääsee kotonta joskus pois.



Tossa kun aamulla kotiin päin kävelin ja olin kai aika ressukkana siinä tarpoessani sohjossa niiden kärryjeni kans ni meinasin yhelle vastaan tulleelle pojalle sanoo että elä koskaan hanki kolmee lasta tai elä ainakaan pistää vaimoos hoitaa niitä kotona! :D No sain pidettyä sisälläni. ;)



Onneks niitä hyviäkin päiviä sattuu aina sillon tällön. Ei se auta muu kun alkaa laittaa ruokaa noille lapsille ja odottaa että se kesä taas koittaa! :) Nii ja miehelle lähetin jo viestiä että se auto on mulle hommattava ja vinku vinku vali vali! :D

Vierailija

Sen olen ottanut tavaksi että illalla lasten mentyä (ja miehen) nukkumaan, valvon vaikka väkisin muutaman tunnin että saan istua ihan yksin :)

Meillä kaks poikaa niin meno ei todellakaan ole mitään kovin maltillista ;) ulos kaan ei huvita mennä kun siellä on hirveen raaka ilma ja ei mitään tekemistä lapsille, meillä ainakin on leikkikenttä niin jäässä et siellä ei mitään voi tehdä...Lunta odotellessa....

Kiitos teille ja jaksamista kohtalo tovereille... pitää vaan yrittää jaksaa :( onneksi kohta on joulu :))

Vierailija

Mitenkäs kun nro 5 on jo töissä eikä siitä ole seurannut kuin kahta isommat solmut?



Sinulta varmaan löytyy lääke mihin vaivaan vain. Niin kuin yleensä ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä tuon taivaallista siitä, mistä puhutaan!



Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Minulla pinna niin tiukalla että kohta pelkään tekeväni jommallekummalle (tai samaan pakettiin kaikille kolmelle...) jotain pahaa kun en vain yksinkertaisesti enää JAKSA.



Vierailija

Mä poltan sit kun kaikki nukkuu yhden tupakan parvekkeella, ja soitan kitaraa hiljaa kylppärissa, (ääni ei kuulu sieltä) niin kauan kun jaksan, ja sit meen hyvin mielin nukkumaan. Aattelen aina vaan mun lapsien hyviä puolia, vaikka olis välillä kuinka rasittavia, ja kyllä sitä jaksaa paremmin. Lue jotain yhdessä lasten kanssa tai leivo valmistaikinasta piparkakkuja, turha kiire pois, ja syö suklaata se auttaa aina.

Uusimmat

Suosituimmat