Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vauva ja kissa

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

meillä on 3,5kk ikäinen vauva,ja olemme ajatelleet hankkia kissanpennun. onko kokemuksia,kuinka hyvin kissanpentu sopeutuu vauvaan?kuinka suuri riski vauvalla on sairastua esim.allergiaan?



kiitos jo etukäteen!:)

Kommentit (11)

Vierailija

Meillä on kaksi kissaa. Olivat molemmat jo aikuisia, vauvan synnyttyä. Toinen ei ollut lainkaan lapsiin tottunut. Kissat ovat sopeutuneet hyvin uuteen perheenjäseneen. Alkuun vauva nukkui kissaverkon alla, turvallisuussyistä. Nykyisin poika jo liikkuu ja on aivan innoissaan kissoista. Ottaa siis rajusti kissoista kiinni, jos vaan kiinni saa. Onneksi kissat ymmärtävät varoa vauvaa. Mitään vahinkoja ei siis ole sattunut. Tietääkseni lemmikkieläimet suojaavat lasta jonkin verran allergioilta. En ole ollut allergia-asiasta lainkaan huolissani.



Onko sinulla koskaan ollut kissanpentua? Saattavat olla varsin villejä. Toinen kissani tuli meille pentuna ja ensimäiset vuodet niin vaativa tapaus, etten millään olisi pärjännyt hänen kanssaan, jos meillä olisi ollut pieni lapsi. Pentu puri ja kynsi jatkuvasti, tuhosi kukkaset, sisäsiistiksi opettaminen vei yli vuoden, valvotti öisin jne. Kissanpentu oli yhtä työläs, kuin pieni lapsi. En kyllä lähtisi pentukissaa ottamaan nyt, kun on oma vauva hoidettavana. Ennemmin ottaisin aikuisen kissan, joka on jo valmiiksi lapsiin tottunut ja rauhallinen luonteeltaan.

Vierailija

Meillä oli kissa 13 vuotta ennen lapsen syntymää. Lapsen lähdettyä liikkeelle, elämä kävi aivan mahdottomaksi. Lapsi repii kissaa ja kissa kynsi ja raapi. Kissa oli turvallisuusriski lapselle. Tokikaan kissa ei ollut tottunut lapsiin, mutta empä usko että kissanpennut yhtään rauhallisempia olisivat. Päinvastoin! Tiedän että toisilla elämä kissan kanssa onnistuu lapsenkin kanssa, mutta meillä ei. Lisäksi lapsella puhkesi allergia ja kissan yhteyttä siihen pohdittiin myös. Minun neuvoni on, että odottakaa, kunnes lapsi on vanhempi ja osaa hoitaa ja myös varoa eläintä ja allergioiden kannalta kriittinen alkuaika on ohitse. Myös kissan kannalta tämä on järkevämpää kuin se, että se joutuu hylätyksi tai uuteen kotiin pitovaikeuksien tai lapsen allergian puhkeamisen vuoksi.

Vierailija

eli,meille tuli pentukissa n.3viikkoa sitten,ja 2viikkoa sitten reilu 1v kolli:) ja hyvin on mennyt,pentu ja vauva soputuuivat toisiinsa heti kättelyssä,ei kissa osoita vauvaan suurta kiinnostusta.iso kissa on arka,joten juoksee vaan karkuun:) oon kyllä iloinen että kissat otimme,vaikka niissä onki oma työ:)



-Enkuli,vauva ja kaksi poikaa:)

Vierailija

Heips!



Hankimme kissanpennun 3 vuotta ennen esikoisen syntymää ja kissanpennun hoidon vaativuus yllätti minut. Kissa herätteli useita kertoja yössä leikkiessään ja maukui ulos kovalla äänellä. Nyt kun kissa on 3 vuotta niin se on vähän helpottunut, mutta kyllä on rankkaa pienen vauvan ja huomiota kerjäävän kissan kanssa. Jos et pysty päästämään kissaasi ulos vapaana ulkoilemaan, niin sitten kannattaisi unohtaa koko asia. Ei kannata hankkia lisästressiä, vaikka niiiiiin ihania ne kisulit ovatkin!

Vierailija

Surullista, että kissasi joutui kissojen taivaaseen. Kuullosti todella ainutlaatuiselta katilta. Sillä on nyt hyvä olla kissojen taivaassa ja sieltä pilven hattaralta se seuraa perheenne elämää - uskokaamme näin :)



Meillä on 7 kk vauva ja 10-vuotias kissa. On pärjätty tällä yhdistelmällä ainakin vielä toistaiseksi kun vauva ei vielä kauheasti liiku. Lähinnä pelkään sitä, että kun tyttö alkaa liikkua ja tarttuu kissaa esim. hännästä kiinni, niin kyllä varmaan kissa raapaisee tai sähähtää ainakin. Varovainen on oltava koko ajan ja silmät selässäkin, sillä eläin on aina eläin eikä sen ajatusmaailmaa voi lukea. Samaan huoneeseen en kissaa ja lasta uskalla vartioimatta jättää. En tiedä olenki sitten ylihuolehtivainen, mutta en antaisi itselleni anteeksi jos kissa esim. kasvoista tyttöä raapaisisi...



Aikoinaan otin kissan sillä periaatteella, että se on perheenjäsen ja kun sen on kerran ottanut kotiinsa, on siitä pidettävä loppuun saakka huolta. Toivotaan, että hyvin menisi jatkossakin eikä haavereita sattuisi :) Vastaan kuitenkin kysymykseesi ottaako kissaa, että en ottaisi kissaa jos olisin kaltaissessasi vallintatilanteessa. Odottaisin muutaman vuoden ja vasta sitten harkitsisin. Tämä minun mielipiteeni, jokaisellahan on omansa.

Vierailija

Pennun kasvattaminen talon tavoille onnistuu vain työllä. Ellei ole aikaa, se hyppii pöydille ja repii sohvan tekstiilit. Kyseiset tavat saa karsittua pois ihan pentuna, mutta vain jos on siihen aikaa. Meillä on yli kymmenvuotias kolli, joka tulee hyvin juttuun lapsen kanssa, eli pitää kunnioittavaa etäisyyttä siihen, eikä taatusti raavi ketään (ei koskaan ongelmia vierailevien lasten kanssa). Et kuitenkaan tiedä pennun luonnetta ennenkuin elettyäsi sen kanssa jonkun aikaa.

Kissa alle yksivuotiaan lapsen perheessä on sitten muuten tutkitusti tehokas tapa ehkäistä allergiaa. Teidän kannattaakin vierailla ahkerasti lemmikkieläinperheissä, jotta lapsi saa sitä kautta vastustuskykyä.

Vierailija

Ja kamala tää on ääneen sanoa, mutta tällä hetkellä toivoisin, etttei olisi silloin opiskeluaikana tullut hankituksi... Nyt kun poika kävelee tukea pikin, pääsee vetämään hännästä ja tukustamaan turkista, niin täytyy olla tosi tarkkana koko ajan. Joskus kolli lähtee kyllä karkuun vauvaa, mutta muutaman kerran on huitaissut tassulla kun on joutunut " selkä seinää vasten" , ja hirvittää ajatella, jos olisi kynnet osuneet esim. silmään. Vaikka kuinka yrittäisi vahtia, niin kun itellä ei oo silmiä selässä...



Lisäksi täytyy aina olla katsomassa, ettei poitsu pääse kuopimaan hiekkalaatikolle tai ruokakuppeihin. Ja kun vauvan kanssa on muutenkin tekemistä, niin kyllä mua potuttaa se hiekkojen vaihtaminen, ruokkiminen jne - ja yölliset herättelyt, sillä sitä harrastavat sekä kissa että poika. Sitten vielä vähän säälittää, kun kissan hellittelylle ja malluttamiselle ei ole oikein aikaa, pikemminkin tulee vaan vähän huidottua jaloista pois. Hyi minua.



Kissat on ihania, ja silloin kun lapsia ei ollut, tuntui mukavalta kun oli " another heartbeat around" . Mutta nyt täytyy vaan ootella että Ällä kasvaisi niin isoksi, että osaisi olla tukistamatta kisua ja noista kahdesta voisi olla toisilleen jopa iloa!

Vierailija

meil on 2 kissaa 2 ja 3 vuotiaat...kissojen ja lapsen kans ei mitään ongelmaa kyllä kissa osaa karkuun mennä sit kun ei halua lasta lähelle.toki kissa antaa takasinkin mut täytyyhän lapsen jostain oppia se et mitä tapahtuu jos tekee jotain mistä kissa ei tykkää...ja yöt meillä on kissat eri huoneessa kun vauva...

joshu & niina 10kk

Vierailija

Meillä oli melkein 8-vuotias tempperamenttinen ja arka leikattu kolli, kun vauva syntyi puoli vuotta sitten. Etukäteen meitä varoiteltiin, että kissa ei sopeudu ja itsekin sitä vähän epäilin. Se ei ollut tottunut pieniin lapsiin ollenkaan ja aikuisiakin raapi kynsillään ja puri, jos sattui jostain hermostumaan. Kaikki sujui kuitenkin vauvan kanssa tosi hyvin. Kertaakaan se ei ollut edes sen oloinen, että se olisi aikonut tehdä vauvalle jotain. Muutaman kerran se yllätti meidät täysin, kun se hätääntyi vauvan itkusta. Itkevä vauva oli hoitopöydällä ja kissa istui lattialla siinä vieressä ja naukui hyvin surkeasti samaan tahtiin vauvan itkun kanssa. Vielä kipeänäkin se jaksoi raahautua vauvan lähelle makaamaan kun vauva itki. Näissä tilanteissa aluksi pelkäsin sen tekevän jotain vauvalle, koska se pelkäsi kovia ääniä, mutta ei se tehnyt, eikä edes yrittänyt. Nyt se on ollut viikon kissojen taivaassa, mutta lopetuksen syy oli sairaus, ei se etteikö sitä olisi voinut vauvan kanssa pitää.



Uskon, että normaali tervepäinen eläin, koira tai kissa, kyllä sopeutuu lapseen. Nyt kun meillä on enää koirat, täytyy myöntää, että helpommalla päästään. Kissan kanssa sai kaikesta huolimatta aina pelätä, että jos se vaikka menee pinnasänkyyn vauvan päälle tms. Koirien kanssa ei tarvitse sellaista miettiä. Ei tarvitse enää olla tarkistamassa että tuliko se makuuhuoneen ovi varmasti kiinni tms. Eläin on kuitenkin aina eläin, eikä siihen voi 100 prosenttisesti luottaa.

Vierailija

Kissa kyllä luultavasti sopeutuisi vauvaan oikein hyvin, mutta kissanpentu vaatii hoitoa ja huomiota niin paljon, että saattaa käydä rankaksi yhtä aikaa pienen vauvan hoidon kanssa. Meillä kissa oli yksivuotias vauvan syntyessä ja siihen mennessä kissa oli oppinut talon tavoille. Ainakin tämä meidän katti oli ensimmäisen vuoden sen verran vaativa tapaus, että millään en olisi pystynyt antamaan sille tarpeeksi huomiota jos siinä olisi ollut vielä pieni vauva samaan aikaan hoidettavana.

Uusimmat

Suosituimmat