Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko " lapsuuden säilyttäminen" mielestänne

Vierailija

- tutin lutkutusta

- tuttipullosta juomista

- rattaissa istumista?



Minä kun olen aina ajatellut, että lapsuus on liian lyhyt, mutta nuo ylläolevat liitän kyllä vauvaikään... Mielestäni lapsuudessa mukavaa on



- uuden oppiminen joka päivä

- vapaus tehdä mukavia asioita

- itsenäistymisen ensi askeleet

- liikunnan riemun löytäminen

noin niin kuin esimerkiksi. Miksi lasten täytyy harjoitella kävelemistä niinkin vaikeiden asioiden kuin kääntyminen, ryömiminen ja konttaaminen kautta päästäkseen silti istumaan rattaisiin? Miksi lapselle ei voisi tarjota sitä onnistumisen iloa, kun hän ihan itse osaa juoda ensi kertaa mukista?



t. Lapsuuden puolesta

Kommentit (4)

Vierailija

Olen ihmetellyt nykyistä suuntausta päiväkodeissa ja nyt myos perhepäivähoidossa, että tehdään hienoja kasvatussuunnitelmia alle kouluikäisille lapsille. Halutaan standardoida mitä pitää osata ennen eskarii n menemistä. Ketä auttaa että lapsi osaa 5-vuotiaana tehdä vohvelikangas pujottelua (jota itse aiklinani tein ekaluokkalisena). Mitä muuta nämä aikaiset vaatimustaot tekevät kuin kovan kilpailun meille epävarmoille vanhemmille siitä että mitä lapsemme eivät vielä hallitse.



Varhaislapsuuden pitäisi olla turvellisen hoivan ja leikin aikaa ei liiallisen virikkeiden ja oppimisen. Koulu on enemmän oppimisen paikka ja itä edeltävä aika ehkä paras hetki sosiaaliseen kasvuun ryhmässä. Samalla varsinkin päiväkotien puolessa valitetaan resurssien puutteesta ja niitä vähiä resursseja käytetään hienojen kasvatussuunnitelmmien tekoon ja itse olennaiseen jää vähemmän.



Meillä Suomessa on kova halu itsenäistää lapset liian aikaisin. Me vanhemmat kai haluamme takaisin omaa aikaa ja annamme lapsillemme oikeuksia tehdä päätöksiä omasta elämästään, jotka eivät vielä edes kuuluisi heille- VANhempien tulisi olla vanhempia lapsilleen riittävä kauan.



Lapsuuaika on muutakin kuin vauva- ja ratasaika

Vierailija

poika söi tuttia 3½ vuotiaaksi asti vieroitusyrityksisitä huolimatta, lopulta vei itse tutit roskiin yksi aamu ja siihen homma vihdoin jäi...

Tuttipulloa käytettiin n. 1½ vuotiaaksi asti, iltamaidon joi pullosta vielä 2½ vuotiaana, siten saimme sen pois aikamoisen tappelun jälkeen. Rattaissa istuis vieläkin jos annettaisiin (nyt 3½v.), mutta pikkuveli (7kk) vie aina tuon paikan, joten se ei enää onnistu.



Muta enpä IKINÄ ole noita asioita liittänyt lapsuuteen?! Ne on enemmän tuollaisia vauva- ja taaperoiän apuvälineitä arjen sujumiseen...



Lapsuus on huolettomuutta arjen ja aikuismaailman ongelmista, jatkuvaa uuden oppimisen iloa, leikkejä. Naivia iloa pienistäkin asioista, vilkkaan mielikuvituksen hyödyntämistä turvallisissa rajoissa yms. Ja näitä pyrin lapsellani pitämän niin pitkään kuin mahdollista, lapsuus on liian lyhyt aika muutenkin.

Uusimmat

Suosituimmat