Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

**KOLIBRIT** Keskiviikkoon!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Aika huonoa huomenta...



Mun menkat alko tänään, elikkäs ainakaan vielä ei kolmonen ole aluillaan :o(



Kyllähän mä aika varma oli, että en voi olla raskaana. Ollaan yritetty niin epämääräisesti, koska isäntä ei edelleenkään oo ihan varma haluaako sittenkään kolmatta vai ei. Elikkä jos olisin ollut raskaana, se olis ollut suoranainen ihme!



Jotain positiivista menkoista; omat tunteet sai vahvistuksen! KYLLÄ, haluan kolmannen lapsen! Enää siitä ei ole epäilystäkään. Sen verran paljon kolahti, kun menkat alko. Nyt toivon vaan, että ukko olis samaa mieltä... Ainakin puhelimessa sano, että ei ole iloinen kun mun menkat alko. Pidä sitä hyvänä merkkinä :o)



Kylläpäs nyt vaan puhuin itsestäni!



Mitenkäs muilla? Jokos saadaan lisää kolmosplussia ;o) ?



Lapset oli muuten aamulla ihan innoissaan, kun huomasivat että on satanut lunta! Ei tarvinnut väkisin repiä sängystä ylös. Heti ensimmäiseksi kuopus heittäytyi selälleen maahan ja huusi tekevänsä enkeleitä!! Ihanaa kun talvi tulee!!

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

Edelleen lumista Torstaita!



Noista sukulaisista. Meillä luultavasti kaikki lähisukulaiset ottaa asian ihan rauhallisesti jos ja kun saadaan kolmas vauva. Miehen sisko tietää jo yrityksestä ja on asiasta varmaan enemmään innoissaan kun me itse :o) Oma äitini on hoitanut paljon tyttöjä (omasta tahdostaan), joten sen verran kysyin häneltä, että otathan sitten kolmekin muksua joskus hoitoon? Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, ennekuin tajusi että kolmatta ollaan siis yrittämässä!! Mutta lopultahan se on vain ja ainoastaan meidän perheen asia, viis siitä miten muut asiaan suhtautuu!



Pahoitteluni muille tädin yllättäneille :o(



Itellä alkaa jo olla ihan ok olo, eilen illalla kyllä istuin surkeena koko illan sohvalla ja söin suklaata. Isännän kanssa en edes viitsiny koko asiasta keskustella, riita siitä olis vaan tullu. Katotaan mitä ens viikolla tapahtuu, toivottavasti pistetään oikein kunnolla tuulemaan :o)



Tosta synnytys asiasta vielä. Mulla on ollut tosi helpot molemmat synnytykset, joten sitä asiaa en kyllä osaa miettiä näin etukäteen. Vaikka voihan se tietysti olla, että kun on päässyt kaks kertaa aika helpolla, kolmas yllättääkin oikein kunnolla...IIIKK!! Noh, jos jotain pelkään, ehkä sitä että kolmas tulee liian nopeesti. Meillä sairaalaan on kyllä viiden minuutin ajomatka, joten ehkä kerkeän sinne asti :o)



Mitenkäs muilla on lähtenyt torstai päivä liikkeelle? Itse painan täällä töissä hiki hatussa. Viime viikolla ei tullut työnteosta mitään ja nyt se sitten kostautuu. Paperipinot pöydällä vaan kasvaa ja kasvaa...



Hedelmällistä ja plussaista päivänjatkoa!!!

Vierailija

täti tulee vai olenko raskaana. Mulla vaan on niin epäsäännöllinen ja pitkä kierto ettei sitä koskaan tiedä milloin mitäkin odottaa. Edellises raskaudes oli jo vko 8 raskaana ku testasin. Siihen saakka melkein kannattaa odottaa tätiä tai pahaa oloa... Mutta jotenki vaan on sellainen olo etten oo raskaana. Tai ainakin psyykkaan itteäni, etten kuitenkaan ole, ettei tipahda niin korkeelta... Pessimistikö???!!! Hih.



PlussaOnnea kaikille!!!

Vierailija

Piti kyllä vielä kirjoittaakin jotain :-)



Mariadee: kylläpä olikin meillä samanlaiset ajatukset tuosta kolmannesta. Voi kunpa pian tulisin perässä...ja saisin sen plussan.



Tänään olenkin sitten nukkunut ja kerännyt voimia yövuoroon. Iltapäivällä nukun vielä hieman, niin ehkä sitten jaksan ensi yön töissä valvoa.



Olisi kiva kuulla, onko täällä muita vuorotyötä tekeviä ja miten se vaikuttaa hormoneihin, vai vaikuttaako mitenkään? Itse ainakin koen, etteivät nuo yövuorot ole ihan minun juttuni. Niiden jälkeen rinnatkin ovat tosi kipeät ja paino nousee 3kg/yö, mikä onneksi tasaantuu taas kun alkaa normaali rytmi.



Tänään on siis kp 4, joten ihan kierron alussa mennään. Toivottavasti tässä kuussa tärppää. Joka toinen päivä olisi tarkoitus varmistella, ja täytyy kyllä heti aloitella kun vuoto loppuu. Minulla kun nuo kierrot ovat mitä ovat...eikä oviksestakaan ole varmuutta.



Ei maar, nyt kyllä lopettelen ja lähden hakemaan lapsukaisia kotiin koulusta ja eskarista. Plussasäteitä kaikille!



Vierailija

Koko päivän on lunta sadellut. Eikä siinä mitään, mutta kun viikonlopuksi luvattiin jo taas lämmintä. Itse pidän talvesta, tammikuulla syntynyt ;)



Minä se vaan vuodan edelleen??? Kp nyt 15. Ollaan silti rakasteltu joka toinen päivä. Jos vaikka ovuloisin tässä samalla. Käätilö meinas, että vuoto on jotain ylimääräistä välivuotoa. En vaan oikein tiedä kuinka kauan tätä voi katella. No painotti kyllä, että jos kipuja tulee tai lämpöä tai vuoto yltyy, on mentävä lääkäriin. Perhesuunnitteluneuvolan lääkäriaika kun meni 14.11. asti.



On kyllä epämiellyttävä olo, kun ei tiedä mistä tämä johtuu. TK:n päivystykseen ei oikein hinguta ja toisaalta tuohon 14.11. on vielä pitkä aika.



Tietenkin sitä ottaa myös päähän tälläinen ylimääräinen viivästymä vauvanteossa. Itse haluaisin niin kovasti että vauva syntyy viimeistään ens vuoden lokakuussa. Kun se esikoisen koulukin alkaa...



Meillä tämä projekti on vähän julkinen salaisuus. Eli aika moni tietää jo, että yritys on päällä. Useimmat on ottanu ihan hyvin. Ja tosiaan meidän asiahan tämä on. Isovanhemmat onkin ainoat, joille ei oo kerrottu ja luulen, että ne vois enemmän miettiä järjellä. Mun työasiaa esimerkiksi.



Mulla oliskin nyt eka kerta sitten ku työnantajalle pitäis kertoa raskaudesta. Se oikeastaan jännittää JO. Ekan aikana olin vielä koulussa, toisen aikana työsuhde loppui ennen laskettua aikaa. Nyt on määräaikainen työ, joka on kirjoitettu 07/07 asti. Työparini tietää ja ymmärtää...



No joo tulihan sitä taas räpistyä itsestä....

Vierailija

Itse olen myös painiskellut noiden sukulaisten ym ulkopuolisten mielipiteiden kanssa kun olen miettinyt kolmannen lapsen hankkimista.Tuntuu väärältä, että muut määrittävät omaa elämää ja sotkeutuvat turhaan omiin asioihin.Ja tiedän ainakin omalla kohdallani, jos kolmas lapsi sattuisi olemaan sairas tai vaativa muuten, niin sitten sanottaisiin selän takana että pakkoko oli hankkia kolme lasta, eikö kaksi olisi riittänyt.Sama juttu noiden raha -ja asuntoasioiden kanssa...Tiukkaa tulee varmasti olemaan mutta onko raha tärkeintä maailmassa vai se, että on ihana, rakkautta tarjoava perhe joka pitää elämää yllä??Mekin muutimme syksyn alussa uuteen asuntoon ja ajattelimme että lapsiluku onkin täynnä.Myin kaikki lasten tarvikkeet,suuren osan vaatteista,ostimme uudet huonekalut (ei lapsiystävälliset kun ovat hankalia pitää puhtaana/hoitaa) ja makselemme suurta asuntolainaa, mutta silti nyt pamahti uudestaan kova vauvakuume päälle ja ajattelen et kyllä kaikesta selviää ja se mitä vauva tuo lisää perheeseen, ei korvaa mikään eikä sitä voi rahalla mitata!



Plussatuulia kaikille:) älkääkä antako muiden vaikuttaa päätöksiinne!!!Muuten sitä katuu myöhemmin...

Vierailija

Mekään ei olla kerrottu isovanhemmille kolmos haaveista. Meillä on nämä edelliset 2 vuoden ikäerolla, ja 1vuotiaalla on astma ja korvakierre ollut. Ei voi tietysti verrata teidän tilanteeseen, mutta ymmärrän siis että muut ajattelee ettei nuo varmaan jaksa/halua lisää lapsia kun nuista edellisistäkin on niin kovasti huolta. Minä taas olen aina halunnut isomman perheen. Miehellä on 3 sisarusta, siis lapsia yht 4, eli anoppi ymmärtänee paremmin. Itsellä on vain veli joka 6v uorempi, ikinä ollut siitä mitään seuraa. Haluaisin itse antaa ilon sisaruksesta omille lapsille. Voimia teille ja toivotaan että heikko plussa muuttuisi pian vahvoiksi sydänääniksi!!!

Vierailija

Sukulaisista vielä. Mun äiti on jo jonkin aikaa kyselly, että eikö jo kolmatta tee mieli. Joten sille ei ainakaan olisi yllätys, jos/kun kolmas on aluillaan. Anoppi onkin sitten eri asia, mutta hänkin tietää että tykkään kovasti lapsista, jotta ei varmaan mikään iso uutinen hänellekään. Pari kaveria tietää että yritetään kolmatta. Isovanhemmille ollaan kerrottu aikaisemmin siinä 12 viikon jälkeen, sitten kun on jo vähän " turvallisimmilla vesillä" .



Kun päätimme että rupeemme yrittämään kolmatta, mulle muistu mieleen viime synnytys, mikä oli hirvee. Esikoinen käynnistettiin, mut sektoitiin sitten kun sydän äänet laski (keskonen). Eli kakkosen synnytys oli mun ensimmäinen alakautta. Käynnistettiin myöskin, kun vesi meni, mutta ei supistanut. Lopuksi vedettiin imukupilla ja kätilö painoi mahasta. Syntyi käsi poskella, jonka vuoksi repesin pers saakka. Ei kiva! Mutta kyllä siitäkin selvittiin, miksei seuraavastakin...



Aurinkoista talvi päivää kaikille!!

Vierailija

Olemme joutuneet paljastamaan asian jo äidilleni ja toiselle veljelleni, mutta muuten asia on visusti omamme. Voihan olla, että tämä vauva -projektimme aiheuttaa lievän kohahduksen muussa suvussa, mutta ovathan nuo kaikki salaa meille kolmatta toivoneet...jotkut jopa ovat sanoneet, että eikö se kolmas nyt vielä voisi tulla. Kohahduksen aiheuttaa luultavasti se, että muutimme mielemme jyrkästä EI:stä vahvaan KYLLÄ...mutta sellaistahan elämä on...



Vierailija

Odottelen täs vielä et testaan joko huomenna tai perjantaina uudelleen, jos tuo plussa vahvistuisi!!

Olen myös kerennyt miettimään noita ihania sukulaisia, et miten ne reagoi tähän meidän uutiseen kolmosesta. Voihan se aika järkytys olla kaikille, kun tuo meidän 2-vuotias tyttö on sydänlapsi ja odottaa leikkaukseen pääsyä lähiaikoina. Kaikki sukulaiset on luultavasti varmoja et meillä lapsiluku täynnä..mut ehei!!

Välillä tietty mieleen tuli et onko täs mitään järkeä enää kolmatta haaveilla, kun on saanut niin juosta ton tytön kanssa lääkärissä Helsingissä asti.

No tulipahan taas vuodatettua uusia asioita meidän perheestä!

Lopuksi vielä pahoittelut tädin yllättäneille ja ++onnea uuteen kiertoon!!

+++säteitä myös muille!!

Vierailija

Mulla nyt kp 27/26-28. Tänä aamuna tein testin ja negaa näytti. Tädin tuloa puoltaisi myös eilen illalla ja yöllä ollut alaselän jomotus ja tunti sitten alkoi nippailemaan ilkeesti alavatsasta. Todennäköisesti siis vuoto alkaa illan/yön aikana :(



Meillä varmaan sukulaiset varmasti ottavat aikanaan asian aika vaihtelevasti. Olemme molemmat useampi lapsisesta perheestä ja aika moni kyllä tietää varsinkin mun haaveni useammasta lapsesta. Mutta varmasti joukkoon mahtuu kummastelijoitakin. Varsinkin niitä joiden mielestä mun pitäs nyt mennä töihin ja tienata ja maksella asuntolainaa urakalla. Hassuinta on vielä se, että olen hoitoalalla ja kaikkihan sen palkkauksen tietävät. Siitä kun vähennetään ph-maksut, auton kulut ja matkakulut niin paljon enempää jää käteen kun nytkään. Siksipä me miehen kanssa onkin päätetty, että lapset " tehdään" peräkkäin ja sitten mietitään miten toimitaan sen jälkeen.



Esikoisesta kerroin töissä ihan alussa, kun mulle tarjottiin vakipaikkaa. Pakkohan se oli siinä vaiheessa mainita varsinkin, kun lähimmät työkaverit sen tiesi jo. No asia ei haitannut ja mut vakinaistettiin vähän ennen, kun äitiysloma alkoi (sitä ennen olin ollut jo raskauden puolivälistä saikulla).

Kuopuksesta kerroin myöskin alkuvaiheessa, kun alkoivat epäilemään raskautta, kun olin tupakanpolton lopettanut.

Töihin olen ilmoittanut palaavani keväällä, mutta aion jatkaa hoitovapaata vielä. Jos siinä vaiheessa olen raskaana niin sitten ilmoitan siitä asiasta samalla.



Jospahan sitä lahtis vielä pihalle lumisateeseen tuon esikoisen kanssa.

Vierailija

Ihanaa kuulla Mariadee, että teilläkin on mies " pelleillyt" tekemisen kanssa. Mä aattelin, että meidän perhe on jotenkin poikkeava, kun ei isäntä osaa päättää että mitä haluaa. Eikä sen puolin, pitkäänhän olen itsekin pähkäillyt mitä oikeastaan haluan. Vasta tänän aamuna sain 100%:sen varmistuksen sille, että todellakin haluan vielä kolmannen lapsen! Viis järkisyistä!



Toivottavasti meille siis käy yhtä onnellisesti kuin teille ja saisin jo ens kierron jälkeen juhlia ISOA plussaa!!!

Vierailija

Jep, lunta alkoi sadella viimein täälläkin.. :)



Kirpulle pahoittelut tädistä! :( ja peukutukset uuteen kiertoon.



Itse odottelen, että milloin se naisihminen saapuis tänne.. pientä tunnetta on jo mahanpohjassa, että kohta alkais, mutta ei v ieläkään. No, ei mikään hätä, kp taitaa olla vasta 24 eli sama kuin viime kierto oli. Oon vaan vähän malttamaton, kun mitä nopeammin sitä nopeammin.. :D



Eilen jo uskallettiin olla ilman ehkäisyä, kun mulla oli niin varma tunne, että menkat alkaa just.. Kai tuo nyt suht " varma päivä" jo oli, vaikka eipä se nyt (kai) niin katastrofi olis, jos siitä nyt jotain " vahinkoa" ilmaantuis :D Varmistelin siinä sitt2en vielä mieheltä, että onhan se nyt sitten varma kanssa, että n. kuukauden päästä aloitetaan -ja olihan se! Jee.. ;D



Hmm.. kaksi huomionkipeetä lasta roikkuu kiinni, joten parempi lopetella, ennenkuin esikoinen suutuspäissään painelee tässä näitä nappuloita, eli heipat teille! :)



Vierailija

Laitan nyt viestini tähän keskiviikkopinoon, vaikka torstai onkin :-) Vielä yhden yövuoron kun jaksan, niin sitten koittaa vapaa viikonloppu ja saan nukkua.



Nyt on meneillään kp 5 joten ihan alussa mennään. Suurin toiveeni on, että tämä kuluva kierto olisi kahta aiempaa lyhyempi.



Niin, aiemmista synnytyksistä: Eipä ole varsinaisesti jäänyt mitään hampaankoloon. Tietenkin sitä tulevaa synnytystä ajattelee sellaisin kauhunsekaisin tuntein, varsinkin, kun ikää on jo taas paljon enemmän kuin kahden ensimmäisen kanssa. Odotusaikakin vähän pelottaa: Tuleeko taas 22kg lisää painoa ja onko vauva terve jne.? Mutta kunhan nyt ensin tässä tulisi raskaaksi, niin voisi sitten alkaa murehtimaan oikein toden teolla.



Esikoisen synnytys oli hieno kokemus, vaikken mitään hienoja " järjestelyjä" synnytykseltäni vaatinutkaan. Tyttö syntyi kuin itsestään laskettuna päivänä ja aikaa meni vain 5h 25min. Ainoa synnytyksen aikainen vaihe, jonka koin hankalaksi, oli ponnistusvaihe. Kivunlievityksenä sain paracervikaalipuudutuksen ja ilokaasua. Väliliha jouduttiin leikkaamaan auki, ja tikit pysyivät tasan pari päivää kiinni...alapää näyttää tosi hassulta kun väliliha on kadonnut jonnekin.



Kuopuksen laskettu aika meni yli 12pv, ja synnytys lähti sitten viimein käyntiin, kun kävin sairaalassa yliaikaistutkimuksessa. Gynekologi tutki melko kovakouraisesti, jotta jotakin alkaisi tapahtua. Synnytys oli ihan helppo, mutta kivuliaampi kuin ensimmäinen ja olihan lapsikin todella suuri. Poikamme painoi syntyessään 4800g (55cm pitkä + pipo 39cm), ja näin jälkikäteen olen ihmetellyt, miten olen hänet saanut oikein punnerrettua ulos. Kivunlievityksenä sain saman kuin ensimmäisessäkin synnytyksessä. Punnerrus kesti kaiken kaikkiaan 8h 30min. Synnytyksen jälkeen olin pitkään ihan hajalla, enkä varmaan ennallani ole vieläkään.



Ihan positiivisin mielin olen silti tätä kolmatta yrittämässä. Nyt osaisin jo varmaan sanoa, että haluaisin kokeilla synnyttää jakkaralla tai vedessä, sillä selällään synnyttäminen ei ole herkkua...tosin kun oikein polttelee, en kykene juurikaan kivuiltani liikkumaan ja koen sen todella rajoittavaksi synnytyksen kannalta.

Vierailija

Hauska lukea teidän viestejänne.

Meillä siis vasta ehkä mielessä kolmas yhteinen lapsi.

Toisaalta en yhtään ihmettele ettei miehiä inspiroi tämä meidän vauvakuumeilu. On nämä jutut sen verran epäeroottista luettavaa : )) Ei se ole helppoa miehilläkään. Mulla on vielä visusti kierukka, mutta

ajatukset kummasti kiertävät samalla lailla kuin teilläkin. Mietin synnytystä ja tuttavien kommentteja, järkisyitä jne.. Ja silti se pieni vauva tuoksuu jo nenässäni.. Synnytykseni ovat olleet luomuja ja helppoja, mutta eihän se kipu kivalta tunnu. Mies on tähän asti pääsääntöisesti yöheräilyt ja nyt sanoo että alkaa olla liian vanha siihen (=46v) Elämä on muutenkin kummasti helpottanut kun kuopus on kohta 3. Sitten keksin jo nimen pojalle (meillä on yht. 3 tyttöä) ja se oli tosi hämmentävää (työlle mulla onkin ollut jo nimi). Rakastan ajatusta että meillä on koti täynnä elämää!

Toivon teille kaikille onnea ja jaksamista tämän koti-työ-lapset-kuvion kanssa!



Sivut

Uusimmat

Suosituimmat