Vauva-arki yllätti..

Vierailija

Onkohan muita sellaisia joita vauva arki on totaalisesti yllättänyt,enpä olisi koskaan uskonut olevani näin väsynyt ja ehkä hieman masentunut vauvan kanssa oloon joka on niin vaativainen ja itkuinenkin toisinaaan eikä saa yöllä nukuttua..Tiedän toki että tälläistä se vauvan kanssa on,mutta en olisi uskonut että se sitten vaikuttaa joka asiaan.ei oikein huvita lähteä mihinkään eikä ole ystäviä.Tytön (4kk)ollaa vaan kotosalla kahdestaan ja odotetaan miestä töistä kotiin..

olisi niin kiva jos olisi kohtalotoveri jonka kanssa jakaa iloja ja suruja ja vauva -arkea..mutta ei täällä meillä päin taida olla.KAikki vaan tuntuu puhuvan kuinka ihanaa ja ruusuista se vauvan kanssa on olla..olisi kiva tutustua samoin tuntevaan kuin minä :)Onko teitä?Itse asustan Joensuussa..Ja vaunulenkitkin päivisin toisi vaihtelua ja saisi itsensä täältä kotoa ulos ;)

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


kaikki kun aina valittaa että vauvan kanssa on niin vaikeaa, ja blaa blaa blaa... eikä se olekaan sitten niin kauheaa, olen tosi yllättynyt!

ihana vauvani, meillä on oikeasti ihanaa!!! harmittaa kun vauva kasvaa!!!

Vierailija

Itse masennuin valtavasti ja kökötin sisällä kotosalla miestä töistä kotiin odotellen. Ei se arki niin ruusuista ollutkaan, mitä kaikki väittivät! Lopulta mies oli lomalla viikon verran, ja käytiin yhdessä joka päivä kävelyllä. Piristyin silmin nähden, ja mies ehdotti että ottaisin itseäni vaan niskasta kiinni ja raahautuisin joka päivä vaunulenkille, vaikka korvessa asummekin eikä seuraa juuri löydy kävelylle. TOIMII! Ulkoilu vaikka ihan itsekseenkin vauvan kanssa auttaa kummasti jaksamaan. Ehkäpä kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin raitis ilma... Ja sitten, kun miehellä on vapaapäivä, niin raahaa sekin mukaan lenkille. Tekee varmaan sillekin ihan hyvää :)

Mutta toivon kyllä, että löydät seuraa muista vaunuilijoista sieltä suunnalta! Se auttaa lähtemään ulos ovesta. Itse asun ihan toisella puolella Suomea.

Vierailija

Ei siihen mitään kaveria tarvita. Jos sulla kerran on normaali terve vauva, joka nukkuu hyvin rattaissa.



Mulla oli koira, jonka kanssa liikuin aina paljon. Koira lähti uuteen kotiin (tuttavalle maalle, metakoi kerrostalossa liikaa eikä suinkaan vauvan takia) ja minä ikävissäni meinasin ensin losahtaa sohvannurkkaan " no kun ei ole sitä koiraakaan" . Sitten älysin että voihan sitä vauvaakin " ulkoiluttaa" ja pitääkin!. Menin vaunulenkeille, saatoinpa istahtaa huilille penkille jonkun mummon viereen ja toivotella hyvät päivät ja aina siinä juttusillekin ruvettiin. Vastaantulevia koiriakin taputtelin, kävin ostoksilla ja join kahvit jossain, kun vauva kuorsasi vaunuissa. Sitten keksin äiti-vauva-jumpan ja siellä olikin mukavaa. Ja kirjaston, hain lukemista.



Keksi itsellesi ohjelmaa äläkä kitise passiivisuuttasi! Ei kukaan sua sieltä oven takaa hae eikä sulle ohjelmaa järjestä. Yhden kanssa on vielä helppoa liikkua, verrattuna kahteen vaippaikäiseen. Tottakai siinä on hankaluuksia entiseen lapsettomaan aikaan verrattuna, pitää kuskata vaippoja ja pesuvehkeitä ja varavaatetta ja kenties vastikettakin mutta se nyt on vaan hidaste. Vai miten tulevaisuudessa aiot hoitaa lapsiperheen arjen, lapsi aina hoitoon kun pitää käydä vaikka kaupassa....? Herätys, sisko!

Vierailija

kaveria tarvinnut.

No nyt sitten jo lähes nauran jollekin koliikki-itkulle, joka kestää vain muutaman kuukauden. Esikoinen nimittäin olikin itkuistakin itkuisempi tapaus. Ensinmäinen vuosi suoraa huutoa lähes koko ajan ja syytä ei löytynyt, edes lääkärissä.

Lopulta löytyi paha laktoosi ongelma, jota ei ollut mitkään allergiatestit näyttänyt. Nyt, kun esikoinen on 1,5 vuotias, alkaa vähän helpottamaan. Ja tämän kaiken huudon keskellä piti vielä huolehti uhmaikäisestä esikoisestakin.

Itsekin ärsyynnyt näistä kommenteista " vauvat vain saattavat itkeä, se kuuluu asiaan" . Tai sitten tulee hiekkalaatikolla joku äiti narisemaan ja neuvomaan, miten heillä on tehty ja on tosi tyytyväinen lapsi.

Vierailija

MEijät yllätti se miten helppoo on ollu. Oltiin valmistauduttu kaikkeen pahimpaan, mutta meijän tyttö onkin aivan hirmu kiltti ja terve ollu koko ajan. Yötkin nukkuu hienosti. En oo ollu ollenkaan väsyny. Ja alkukankeuden jälkeen parisuhdekin on parantunu huomattavasti.

Toivon kaikille tarvitseville paljon voimia ja jaksamista!

Vierailija

Ja joskus se oli yhtä huutoa, toisinaan vauva rauhottui pelkästä uutuudenviehätyksestä. Siis mielestäni kannattaa lähteä ulos koska se piristää. Ainakin kotiintullessa oli sellainen fiilis, että ihanaa vihdoin kotona. Kun taas jos oli ollut koko päivän kotona oli fiilis " tulispa se mies jo" .



Ja tuosta masennuksesta: se on ihan todellinen tauti, jota voi lääkkeillä helpottaa.



T: olikos se nyt 4

Vierailija

Jotenkin kuulostaa tutulta tuo vauvan huutaminen ja lyhyet unet. Minun täytyy myöntää, että en ollut valmistautunut tähän arkeen. Väsymys ja avuttomuus ovat iskeneet, hermot ovat kireällä ja pelkään, että lyön vielä lastani (on jo nyt yli 1.5 vuotta) heikkona hetkenä. Olen siis ihan surkea äiti. Meillä odotetaan kovin, että lapsi kasvaa ainakin kolmivuotiaaksi, jolloin hän osaa jo sanoa, että mihin sattuu tai mikä harmittaa ja pahin uhma on ohi. Vauvavuodesta jäi mieleen, että se oli yhtä painajaista. En varmaan jaksa enää ikinä toista lasta. Mietin töihin paluuta vaan siksi, että en jaksa enää olla lapsen kanssa kotona. Asutaan kyllä aika kaukana Joensuusta, joten lenkkiseuraa ei meistä valitettavasti saa. Myötätuntoa kovasti!





Vierailija:

Lainaus:


KAikki vaan tuntuu puhuvan kuinka ihanaa ja ruusuista se vauvan kanssa on olla..olisi kiva tutustua samoin tuntevaan kuin minä :)




Vierailija

Mulla oli ihan samanlaista vauvan kanssa...Onneksi löysin samalta kylältä lenkkikaverin, jonka kanssa joka päivä vaunuteltiin tunti tai kaksi. Sitäkin haittasi kylläkin se, että aina jommankumman vauva sai itkuraivarit lenkin aikana. Jee.



Menin töihin heti mammiksen jälkeen ja mies oli lapsen kanssa kotona, kunnes lapsi oli vuoden. Nyt odotellaan toista...Melkein kaksi vuotta kesti unohtaa vauvavuoden masentavuus, josko seuraava vauva ensinnäkin valvottaisi vähemmän, etten aina olisi niin zombie...



Meillä muuten esikoinen paljastui maitoallergikoksi ja kun se puoli saatiin kuntoon, helpotti vähän elämää...Meillä kun ei lapsi nukkunut päiväuniakaan kunnolla, viidentoista minuutin pätkiä vaan. Eli en päivällä saanut itekään nukuttua.



Koita jaksella. Symppaan kovasti!

Vierailija

kaikki kun aina valittaa että vauvan kanssa on niin vaikeaa, ja blaa blaa blaa... eikä se olekaan sitten niin kauheaa, olen tosi yllättynyt!

ihana vauvani, meillä on oikeasti ihanaa!!! harmittaa kun vauva kasvaa!!!

Vierailija

mutta silti yllätyin, kuinka vaikeaa se onkaan öisin nousta ylös. Ja kuinka vauvan tulo " yllätti" vaikka sitä olinkin jo kuukausia odotellut. Usein iltaisin olen hyvin surumielinen ja itkuinen, tulee miltei sellainen " koti-ikävä" . Käyn ystävien ja heidän vauvojensa kanssa ulkona ja se auttaa aina, myös kun ääneen sanon miehelle kuinka kurjalta tuntuu, niin olo helpottuu. SIlti odotin suurta onnen tunnetta, sitä että tuntuisi kuin olisi saanut jotain suurenmoista lahjaksi. Eikä sitä että tuntuu kuin rauha, lepo ja onnellisuus olisi iäksi mennyttä. SIlti onnellinen vauvasta ja tilanteesta, tätähän minä olin jo pitkään toivonut! OLen varma että helpottaa kunhan hormonit rauhoittuvat ja tottuu uuteen rytmiin ja elämään.

Vierailija

Meillä poika nyt reilu 10 kk ja nyt vasta osaan nauttia tästä lapsiperheellisen elämästä. Vauva-ajasta on jäänyt vain olo, että siinähän se meni. Mulla ei ole ennen omaa lasta kokemusta pienistä vauvoista, joten kaikki väsymys, täysin lapsessa kiinni oleminen yms. kaikesta huolimatta yllätti. Nyt on ihanaa, kun pojan kanssa voi touhuta kaikkea niin sisällä kuin ulkonakin. Eipä sillä, kyllä minä olen pojan pienenä vauvanakin parhaani mukaan hoitanut. Me ollaan vaan erilaisia; toisilla menee vauva-aika hyvin, toisilla taapero. Toiset nauttii toisista asioista.



Onneksi saan olla vielä kotona lapsen kanssa. Suunnitelmissa olisi kotiäitinä olemista vielä ainakin vuosi. Jos olisin lähtenyt heti äitiysloman jälkeen töihin olisi koko vauvatouhusta jäänyt aivan erilainen fiilis.



Lisäksi minusta on tosi hienoa, että myös tästä asiasta uskalletaan puhua, eikä vaan hymistellä, että hienosti menee...

Vierailija

Ja nelonen, hyvä että sinulla on kaikki hyvin ja että sinulle kaikki on noin helppoa. Minäkin olen pojan 6kk kanssa vain kotosalla ja odotan miestä kotiin. Pari uutta kaveria tässä lähimaastossa on muttei aina huvita lähteä mihinkään, saanhan edes sen tunnin mitä poika päikkäreitä nukkuu käyttää johonkin minulle tärkeän, käsitöihin, askarteluun. Itse en tosiaan ole mitään laumautuvaan sorttia, en voisi kuvitella istuvani missään mammapiirissä, yäk, ei kiitos. Jonkun tutumman kaverin kanssa voisi käydä lenkillä tai kaupassa tms. mutta vielä on nämä ystävyyssuhteet vähän alkutekijöissään...uusi kaupunki ja silleen. Mutta, uskon että tämä tästä helpottaa, pitäisi toki ottaa itseäkin niskasta kiinni.

Vierailija

Sinulla ei koskaan ole ollut vaativaa ja itkuista vauvaa.

Sellaisen kanssa ei vaunutella tuntikausia tai muuten on korvia huumaava huuto päällä kun tuolla kävelet.

Sellaisen kanssa ei kyläillä suuremmin. Heti kun kylään pääset, alkaa kitinä ja marina joka yltyy huudoksi jos ei koko ajan hyssytä.

Sellaisen kanssa ei mennä vauvamuskariin, koska siellä ei huudon takaa kuule kukaan mitään. Ei voi mennä sinne pilaamaan toisten muskaria.

Itse olen pieniä lenkkejä lukuunottamatta ollut 4-seinän vankina ensimmäiset 9kk, vaativan ja todella itkuisen vauvan kanssa.



Revi siitä ja ole onnellinen että sulla on ollut tutti suussa napottaja jota on voinut kuskata ympäri maailmaa.



Pliis älkää te jotka ette vaativasta lapsesta ymmärrä, tulko tänne viisastelemaan että harrastakaa, harrastakaa.





Vierailija:

Lainaus:

Senkun lähdet ulos vaan. Avoimeen päiväkotiin, lapsi-vanhempi tanssiin, muskariin, kauppaan, kävelylle ym ym. Jos et oikeasti pääse lähtemään, niin olisko aika käydä lääkärillä

masennuksen vuoksi?




Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat