Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuulovammaisten lasten äidit/isät!

Vierailija

3-vuotias poikamme saa kuulolaitteen ja haluaisin kysyä kokemuksia kuulolaitteesta pienillä lapsilla. Tottuiko lapsesi nopeasti? Mikä oli hankalaa? Miten ympäristö asiaan suhtautui?

Kommentit (6)

Vierailija

eli meillä sellainen tilanne että kolmivuotisneuvolassa ei poika tajunnut (ilmeisesti siis ei kuullut) kuiskaustestiä ja nyt käytin uudestan samassa testissä ja tilanne oli jopa huonompi. Kokeiltiin kuulokkeilla myös (siis se piippaus homma, en muista nimeä) ja sillä tulokset oli selvästi keskivertoa huonommat. Toki poika jännitti mutta silti. Kotona olen huomannut että saan toistaa sanani koko ajan kun poika kysyy aina että, mitä? Ja hoidossa jos leikkii yksin ja hoitotäti kutsuu syömään niin poikani ei mene vaikka muut menee. Kotona saan myös toistaa kokoajan että: sun ei tarvitse huutaa, äiti kuulee kyllä. Huutamiseela meinaan että puhuu todella kovaa.



Nyt odottelemme TAYSiin kutsua tarkempiin tutkimuksiin.

Vierailija

en ole kuulovammaisen lapsen vanhempi (luultavasti, lapsiani testataan puolen vuoden välein..) vaan itse kuulovammainen.

vamma todettiin 4-vuotiaana, luultavasti kysessä on synnynnäinen, keskivaikea sisäkorvatyyppinen kuulovika. kuulolaitteen sain n.5-vuotiaana, jonka jälkeen se on ollut melkein jatkuvassa käytössä. yläasteella olin käyttämättä.. eli pärjään siis ilman vaikka se vaikeaa onkin. olin soputunut laitteeseen hyvin. se eka oli vanhaa mallia, nykyäänhän modernien kojeitten käyttö on hyvin sujuvaa ja helpompaa.

luen huulilta hyvin ja kielenoppimisessa ei ole ollut ongelmia, poikkeuksena s- ja r-viat, jotka korjattiin ala-asteella (johtui kuuloviasta luultavasti).

paljon onnea teille jatkossa, tukekaa lapsianne ja olkaa aktiivisesti mukan kuulonhuoltoliiton toiminnassa, sieltä saa vertaistukea ja mukavia kavereita =)

Vierailija

meillä ilmeisesti poika myös osaa lukea huulilta koska kuulee yleensä heti jos katsoo suoraan kohti. ja olen huomannut että hänen katse kiinnittyy nimenomaan suunliikkeisiin, silloinkin kun esim. luen satua.

Eilen oli heillä ollut kirjaston satutunti ja kun kysyin sadusta niin ei tiennyt mitä oli luettu. Sit kysyin vielä että miksi et tiedä mikä satu oli niin vastaus oli että en mä kuullut sitä

Vierailija

Syntyessään asfyksia (=hapenpuutetta) > vastasyntyneenä OAE:n (tai jotain tonnepäin) mukaan epäiltiin kuulon alenemaa. Yksivuotiaana kuulo tutkittiin kuulokeskuksessa ja todettiin tuolloin normaaliksi.



Tänä keväänä (noin 2,5 vuotiaana) päiväkodista tuli epäily, että lapsi ei kuule normaalisti. Alettiin seurailemaan kotonakin ja huomattiin, että todellakin lähietäisyydeltä hän kuulee, mutta kauempaa ehkä ei. Lisäksi hän lukee selvästi huulilta. Saatiin neuvolan kautta lähete kuuloklinikalle ja kuukausi sitten käytiin tutkimuksissa ensimmäisen kerran.



Nyt toisella kerralla diagnosoitiin keskivaikea kuulovamma ja tilattiin siis kuulokoje. Epäillään ns. perinnöllistä tai synnytyksen hapenpuutteesta johtuvaa vammaa.



Voin kertoa lisää, jos haluat. Minkälainen tilanne teillä on?





Vierailija:

Lainaus:


mistä teillä kävi ilmi ja minkä ikäisenä? me odotellaan jatkotutkimuksiin pääsyä.

Vierailija

Ilmeisesti sinun vammasi on samantyyppinen kuin pojallamme: synnynnäinen, keskivaikea ja sisäkorvatyyppinen kuulovika. Kaikki nämä sanat ainakin vilahtivat diagnoosissa.



Poikamme lukee myös huulilta hyvin, onnistuu siksi ehkä " huijaamaankin" kuulemistaan, ainakin useimmat, joille olemme asiasta kertoneet, eivät olleet osanneet aavistaa kuulonalenemaa. Mukava kuulla, että sinulla ei ollut vaikeuksia kielenoppimisessa. Mietin sitä, että mahtaako poikamme saada kuulolaitteen saamisen jälkeen ikätoverinsa kiinni puheessa? Entä onkohan vieraiden kielten oppimisessa sen kummempia vaikeuksia kuin muillakaan?



Kiitos vielä ja mukavaa jatkoa!



ap



Vierailija:

Lainaus:


en ole kuulovammaisen lapsen vanhempi (luultavasti, lapsiani testataan puolen vuoden välein..) vaan itse kuulovammainen.

vamma todettiin 4-vuotiaana, luultavasti kysessä on synnynnäinen, keskivaikea sisäkorvatyyppinen kuulovika. kuulolaitteen sain n.5-vuotiaana, jonka jälkeen se on ollut melkein jatkuvassa käytössä. yläasteella olin käyttämättä.. eli pärjään siis ilman vaikka se vaikeaa onkin. olin soputunut laitteeseen hyvin. se eka oli vanhaa mallia, nykyäänhän modernien kojeitten käyttö on hyvin sujuvaa ja helpompaa.

luen huulilta hyvin ja kielenoppimisessa ei ole ollut ongelmia, poikkeuksena s- ja r-viat, jotka korjattiin ala-asteella (johtui kuuloviasta luultavasti).

paljon onnea teille jatkossa, tukekaa lapsianne ja olkaa aktiivisesti mukan kuulonhuoltoliiton toiminnassa, sieltä saa vertaistukea ja mukavia kavereita =)

Uusimmat

Suosituimmat