Ne jotka väittävät, että " anoppia pitää ymmärtää" eivät tiedä mistä puhuvat.. Ja onnittelut siitä :-(

Vierailija

Kommentit (15)

Vierailija

Enää en edes yritä tulla hänen kanssaan toimeen. Ei kiinnosta. Minulta ei kuitenkaan ole mitenkään pois se, että hän on osa lapseni elämää. Touhutkoon lapsen kanssa jos haluaa ja jos ei halua niin olkoon touhuamatta. Minä en millään tapaa rajoita hänen aikaansa lapsen kanssa, meille saa tulla ja käymme anoppilassa. Ikinä en lapsen kuullen puhu anopista pahaa, hän muodostakoon mummostaan ihan sellaisen kuvan kuin haluaa.



Sitä en kuitenkaan ikinä suostu myöntämään, että minä olen syypää anopin käytökseen, että minä vetäisin herneet nenään turhasta. Anoppi ei ole koko 8 vuoden aikana osoittanut mitään kiinnostusta minua kohtaan, ei siis mitään. Useimmiten ei edes tervehdi minua. Minä olen yrittänyt, olen väkisellä raahautunut sinne ja ollut ystävällinen (jopa mennyt yksin anopille kylään...) mutta jossain vaiheessa se yksin istuskelu ja omiaan höpöttely on alkanut maistua puulta. Jos toinen ei tule puolitiehen vastaan, niin olkoon tulematta. Minäkin siis vetäydyn omaan päähäni ja olen kuin en anoppia huomaisikaan enkä kiinnitä juuri mitään huomiota häneen. Tosi kypsää, tiedän. Mutta enää en jaksa sitä pettymystä, jonka saa kun yrittää kaikkensa ja ei vaan saa hyväksyntää. Ei sitten millään. Kaikkeni olen tehnyt enkä enempää jaksa. Onneksi mieheni ymmärtää tilanteen ja tietää, että kyläilyt on mulle rankkoja ja arvostaa sitä, että ylipäätään viitsin mukaan tulla. Hän sanoi minulle vuosi sitten, että voisimme hänen puolestaan katkaista välit anoppiin kokonaan, mutta minä olin tietysti vastaan. Lapsella on oikeus mummoonsa, jos mummo vain haluaa mummona olla. Ainakin vielä on halunnut jollain tapaa olla ja se on hyvä.

Vierailija

Mulla on jokseenkin mennyt usko näihin anoppi-juttuihin täällä. Siis kun joka toisella tuntuu olevan ihan karsea anoppi. Tämähän tarkoittaisi sitä, että joka toinen poikalapsen äiti on ihan hirveä ihminen.



Mulla esimerkiksi on aivan loistavat appivanhemmat. SIis aivan ihanat, auttavat aina mielellään, mutta eivät koskaan tuppaudu mihinkään, heidän kanssaan on tosi kiva viettää aikaa. Kuitenkin, mieheni veljen vaimo on repinyt ihan käsittämättömiä pultteja näistä ihmisistä. Esim. alkuaikoina, tyyliin ekaan puoleen vuoteen anoppi ei saanut edes koskea heidän lapseensa. Ja senkin jälkeen jos olivat esim. saunassa anoppilassa, niin sieltä saunasta piti hypätä vahtimassa, ettei lapsella vaan olisi mitään hätää. Ja nämä appivanhemmat ovat täysin normaaleja oikeasti tosi ihania ihmisiä. Ja ne asiat, joista tämä miniä on loukkaantunut, ovat olleet sellaisia, että appi on tyyliin kysynyt, etät mikäs sulle tuli? Kun miniä on alkanut itkeä jossain hassussa tilanteessa.



Mä en oikeasti jaksa tuntea empatiaa niitä äitejä kohtaan, jotka ei pysty millään ymmärtämään, että esim. vauva on sille anopillekin rakas. Että jos hössöttää, niin antaa hössöttää, kyllä se siitä ajan kanssa laantuu. Ei ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa hoitaa lasta, ja joka tapauksessa se lapsi tulee siitä mummostaan tykkäämään, jos ei äiti sitä estä. Ne lapset kun ei ole mitään äidin omaisuutta, vaan omia yksilöitään, joilla on oikeus luoda omanlaisiaan suhteita muihin ihmisiin, ilman että äiti on siinä välissä vänkkäämässä kuinka meidän Lispettiä pitää käsitellä.



Ja vielä sen voin sanoa, että tällä en tarkoita, etteikö olisi oikeastikin huonoja anoppeja, mutta täällä kun tuntuu että anopit ei osaa koskaan tehdä yhtään mitään oikein ja ovat vaan ärsyttäviä, vaikka kyse ei olisi kuin pienestä suvaitsevaisuudesta myös äidin puolelta. Ja vielä, on ihan asia erikseen, jos anoppi on väkivaltainen, alkoholisti tai piittaamaton lapsen terveydestä, niistä en puhunut. Mutta ihan tavallisen anoppis-ihmisen toiminnalle soisi miniöidenkin antavan vähän arvoa.

Vierailija

anoppiinsa. Vasta aikuisena tajusin koko kuvion, ja se tuntui kyllä ikävältä. Sain sitten aikuisiällä kuulla anoppijuttua vähän liikaakin, ja jouduin kommentoimaan asioita, jotka eivät minulle kuuluneet.



Vierailija:

Lainaus:


Lapsella on oikeus mummoonsa, jos mummo vain haluaa mummona olla. Ainakin vielä on halunnut jollain tapaa olla ja se on hyvä.




Vierailija

Tiedän erittäin ihania anoppeja, ehkä enemmän kuin kauhistuksia. Omani on kyllä kauhistus, eikä vain itseni mielessä vaan kaikkien, jotka hänet tuntevat. Valitettavasti.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Mulla on jokseenkin mennyt usko näihin anoppi-juttuihin täällä. Siis kun joka toisella tuntuu olevan ihan karsea anoppi. Tämähän tarkoittaisi sitä, että joka toinen poikalapsen äiti on ihan hirveä ihminen.


Pitäisi muistaa että toisen naisen kotiin ja toisen naisen lapsiin pitää suhtautua erittäin varovasti.



Minulla on ollut kolme aivan ihanaa anoppia ja yksi suoraa Kyöpelivuorelta, kyllä anopeissa oikeasti on eroja. ;-)

Vierailija

Siis oikeasti se on tosi kiva, mutta monesti se puuttuu minun ja mieheni keskinäiseen työnjakoon, niin että hermot menee. Esimerkki: Olimme anoppilassa viikonloppua viettämässä ja mieheni oli koko päivän vanhan kaverinsa kanssa jossain. Olin sen aikaa lapsen 1,5v kanssa yksin kotosalla kun appiukko ja anoppi olivat omissa menoissaan. Mieheni ja hänen vanhempansa tulivat kotiin samoihin aikoihin ja kävi ilmi että mieheni oli unohtanut ostaa lupaamansa vaipat. Hän oli lähdössä ostamaan niitä ja lupasi ottaa lapsen mukaansa että saisin hetken hengähtää. Anoppi sanoi että ei tarvi kun hän voi hoitaa. Mieheni lähti ulos ja anoppi puutarhaan lähes samalla oven avauksella. Siellä minä sitten väsyneenä juoksin vielä lisää villin lapsen perässä ei niin lapsiturvallisessa talossa kun anoppi istui pihakeinussa polttelemassa tupakkaa antaumuksella. Ja kun sanoin hänelle myöhemmin asiasta niin hän vastasi: " mutta hyvinhän sinä täällä pärjäsit, mikä hätä sinulla muka oli"

Tässä yksi esimerkki tavasta jolla anoppi haluaa ottaa valtaa meidän elämästämme. Ja hän tekee vastaavaa siellä ollessamme jatkuvasti. Lupaa miehelleni että hoitaa lasta, eikä sitten hoidakaan. Muuten tulisin hänen kanssaa toimeen erinomaisesti.

Vierailija

Mullakin ihanat appivanhemmat. Mutta ei ne välttämättä jonkun muun äidin mielestä ole ihania kun haluavat hoitaa lastani. Ostelee kysymättä lapselle vaatteita. Saattaa neuvoa lapsenhoidossa ja kertoo miten itse kasvattanut omiaan. Mitä sitten? Kyllä anoppi saa neuvoa. Ei se ole minulta pois. Päinvastoin. Hienoa, että saa neuvoja naiselta joka on kasvattanut niinkin ihanan miehen kuin omani. Olen TODELLA tyytyväinen. Ja mitä enemmän meidänlapsilla on rakastavia sylejä sen parempi. Anopin ja appiukon läheisyys lastemme kanssa on rikkaus ei rasite. Kannattaa vähän katsahtaa sitä omaa asennetta anoppia sättiessä.

Varmasti ikäviä ääritapauksiakin on, mutta enimmäkseen anopit ovat normaaleja naisia, äitejä, mummoja, joita tapaa kaduilla. Miksi ne samat mukavat ihmiset muuttuvat anoppeina yhtäkkiä ilkeiksi ja pahantahtoisiksi? Olisiko kuitenkin aika katsoa peiliin?

Vierailija


Tässä yksi esimerkki tavasta jolla anoppi haluaa ottaa valtaa meidän elämästämme. Ja hän tekee vastaavaa siellä ollessamme jatkuvasti. Lupaa miehelleni että hoitaa lasta, eikä sitten hoidakaan. Muuten tulisin hänen kanssaa toimeen erinomaisesti.

[/quote]




Siis ihanko oikeasti luulet että anoppi yrittää ottaa valtaa teidän perheessänne ? Siis häh? Ei meidän perheessä ainakaan kukaan pysty eikä yritä mitään valtaa ottaa, ihan omituinen ajatuskin.



Veikkaanpa, että anoppi vaan yritti olla avuksi, eikä sen pidemmälle tullut ajatelleeksi. Siis aatteli että helpompi se lapsi on siellä kotona hoitaa kuin autoilla sen kanssa ympäri kyliä. Voisin hyvin kuvitella, että oma äitini tekisi just noin, ja silloin mä vaan menisin sen perässä ja sanoisin, että menepäs lapsonen sinne mummon kanssa tonkimaan puutarhaa, kun mummo lupas sua hoitaa.



Mä en ymmärrä kun ihmiset kuvittelee osaavansa lukea toisten ajatuksia ja tarkoitusperiä ja on siihen päälle aina valmiita ajattelemaan toisesta pahinta. Kertoo jotain itsestäänkin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat