Syyllisyydentunne

Vierailija

Miten sen voi poistaa? Lapsellani on nyt todettu sama sairaus mitä itsekin sairastan. Tiesin ennen raskautta että puolet (50/50) lapsistani sen voivat saada, mutta kaikesta huolimatta uskoin ja toivoin että niin ei kävisi.

Niin kuitenkin kävi ja sen myötä olen alkanut syyttämään ja vihaamaan itseäni. Pelkään tulevaisuutta, pelkään että lapseni syyttää minua sairaudestaan. Mikä on kyllä varsin totta, minun geeneistäni hän sen sairauden sai. Miten voin jatkaa elämääni, ilman syyttelyä? Miten voin jatkaa elämääni, niin ettei lapseni näe että syytän itseäni...

Miten voin tulevaisuudessa kestää lapsen syyttelyt?



Jos olette rehellisiä, onko *sairaalla* ihmisillä oikeutta saada lapsia?

Kommentit (12)

Vierailija

että lastasi ei olisi ilman sinua!

Juuri tietystä munasolusta ja tietystä siittiöstä syntyi juuri tämä tietty lapsenne. Hän ei olisi voinut syntyä toisenlaisena, koska hän on hän. Perimämme on sellainen kuin on, emmepä me siihen voi vaikuttaa.

Kaikilla meillä on jotain geeneissä perittyä, minkä vaihtaisimme oikein mielellämme.



Onko sinulla oikeus olla olemassa, sairautesi kera? Onko sinulla oikeus saada lapsia, vaikka perisivätkin sairautesi?

Onko sinun elämäsi elämisen arvoista? Eikö silloin lapsesikin?



Sinulla on silti oikeus surra sitä, että lapsesi peri sairautesi. Sure surusi, mutta anna lapsellesi hyvä malli, miten sairauden kans voi elää. Tukiryhmiä löytyy varmasti, jos sellaista tukea kaipaat.

Vierailija

Itseni kohdalla...

Minun sairauteni on tullut minulle geenimutaationa.

Toisin sanoen, munasolusta (ja siittiöstä) kun on alkanut muodostumaan ihminen, jokin meni vikaan ... ja tässä ollaan nyt.

Itse en voi syyttää ketään, koska kukaan ei tätä minulle aiheuttanut. (Ja vaikka olisi, tuskin pystyisin syyttämään ketään).



Vierailija

Minun täytyy tosiaan miettiä niitä hyviäkin puolia nyt, huomasin juuri että en ole pystynyt miettimään tätä asiaa usealta eri kantilta. Nyt täytyy ryhdistäytyä jotta voin olla lapselleni se kaikkein turvallisin ja paras tuki sitten tulevaisuudessa (mutta myöskin nyt).

Vierailija

mutta kakkonen sun vika lause on miettimisen arvoinen. Minun mielestäni minun elämäni on elämisen arvoinen, miksi ei sitten lapsenikin kohdalla...

Tuota minun kannattaakin miettiä.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Jos itse koet oman elämäsi hyväksi ja elämisen arvoiseksi, miksi lapsesi kohdalla asia olisi toisin?




Ja sen verran vielä, että lapselleen voi tehdä niiiiin paljon pahempia asioita, kuin periyttää sairauden. Oikeasti, jo se että kannat asiasta noin suurta tuskaa kertoo että rakastat lastasi valtavasti, ja sen on huimasti enemmän kuin mitä moni lapsi saa vanhemmiltaan.



Ehkä joskus kun lapsesi on reilusti vanhempi, lähempänä aikuisuutta voit kertoa hänelle näistä tunteistasi, uskon että se tekee suhteellenne hyvää. Ja lisäksi lapsellasi on aina sinut tukenaan sairaudessaan, sinä tiedät millaista sairauden kanssa on elää, ja näin lapsellasi on yksi todella hyvä tukija ja ymmärtäjä elämässään.





JA vielä lopuksi, harvoin kait ne lapset, ainakaan pieninä syyttää vanhempiaan tollasista asioista. Tosiasiahan on, että jos ei olisi lastasi sairauksineen, niin häntä ei olisi ollenkaan. Joten elä itsekin vain onnellisena, niin lapsesikin tekee niin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat