PUREMISESTA

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meidän ihana 1v 11kk tyttö puree muita lapsia ja minua. Vaikuttaa että tekee sitä kun turhautuu tai kun on väsynyt.



Onko hyviä vinkkejä millä siitä pääsisi eroon?









Kommentit (6)

Vierailija

piiiitkästä aikaa puri minua jokin aika sitten.meillä siis suurin puremisen vaihe meni 1,5v jälkeen ohitse.mutta puri kyllä joka päivä,ja se sattui kyllä NIIIIN kovin.

10kk ikäisenä puri varpaita ja hartioita/kaulaa, " vanhempana" vain hartioiden/kaulan seutua.ja suurimmaksi osaki minua (äitiä)

kerran ainoastaan puri sukulaistyttöä käteen,ja tosi harvoin isääkään.

meillä se ilmeni kun turhautui,tai halusi saada huomiota.esim kun juttelin jonkun kanssa,tai olin vain paikallani ja tein muita juttuja, tuli puremaan. esim kiipesi syliin, halasi ja puri.välillä monta krt päivässä.



itse kokeilin huutamista (joka oli aika usein pojasta hauskaa), välillä huusin kuin mikäkin vihaisena,jota joskus pelästyikin, nipistin takaisin josta seurasikin itku (mutta ei varmaan loppujen lopuksi tajunnut tarkoitusta)

tai olin niinkuin en huomaisikaan,vaikka sattui niin pirusti,koitin olla vaan.

aikanaan se sitten vain jäi pois.ei kai siihen oikein ole poppaskonstia.

Vierailija

Meillä on pikku pureskelija, nyt 17kk ja puree välillä muitakin, kuin vain vanhempiaan (lue: lapsia ja esim. mummoa). Olemme olleet ihan ymmällämme, että mistä moinen johtuu. Sylkkyä, psuttelua ja haleja kyllä saa ehkä liikaakin kotona, joten siitä ei voi olla kyse. Puistossakin poika saattaa vaan mennä jonkun ' saaliinsa' luo ja puraista esim. olkapäästä ihan ohimennen!! Tämä on äidille äärimmäisen nolo ja hämmentävä tilanne, koska en usko, että poikani sitä ilkeyksissään tekee tai että haluaisi satuttaa. Jostakin muusta on kyse..

Kiellot olemme ottaneet alusta saakka käyttöön ja sylistä pois heti, jos esim. äitiä puree. isi yrittää ' hellempää keinoa' , eli alkaa ikään kuin itkeä, kun poika puraisee, että tajuaisi sen sattuvan isiä. Ei taida tepsiä..:)



Luulen, että aika parantaa tämänkin vitsauksen. uskon tämänkin asian olevan pitkälti tempperamenttikysymys..meidän ukkeli on todella vauhdikas, rajukin välillä ja kuin Duracell pupu koko ajan menossa.



sitruska ja eppu

Vierailija

meillä sama juttu ja vinkkejä kaivataan! Poika puree tosin myös jotenkin hellyyden osoituksena esimerkiksi jos olen ollut päivän poissa niin kotiintulohalauksen yhteydessä lapsi aivan hamuaa olkapäätä ja joskus kasvoja että jos niistä sais hampailla kiinni. Samoin väsyneenä ja nälkäisenä. Toisia lapsia ei poika niinkään yritä purra. No, ei toisaalta ole vielä leikki-iässäkään ku on vasta 1v1kk, mutta osa-aikaisessa perhepäivähoidossa kylläkin. Siellä muiden lasten kanssa on menny hyvin.



Meillä halaillaan ja suukotellaan tätä toistaiseksi ainokaista paljon ja olen osa-aikaisesti vielä lapsen kanssa kotona, joten ei lapsi kyllä huomioitta ole jäänyt. Pureminen alkoi yläetuhampaiden puhkeamisen myötä viime keväänä ja silloin ajattelin että menee ohi kunhan kutina ikenissä helpottaa, mutta ei. Toisaalta olen myös huomannut että puremis-into vähän vaihtelee. On päiviä ettei pura kertaakaan ja sitten taas välillä ihan hulluna.



Poika ymmärtää kyllä kiellon jos tekee jotain " pahaa" , mutta tämän puremisen kohdalla on ihan ymmällä kun kiellän. Tuntuu ettei yhdistä kieltoa puremiseen? Voiko olla ettei vielä pysty ymmärtämään että satuttaa?



neuvolassa neuvottiin vaan järjestelmälliseen kieltämisen ja siihen että menee aikanaa ohi.

Vierailija

Ei nuo yli 1v ymmärrä että toista sattuu. Kuitenkin yleensä lapsi ymmärtää jo puhetta ja kiellettyjä asioita varmasti alkaa löytyä lapsen elämään. Lisäksi lähes 2v ymmärtää jo puhetta jo todella hyvin ja toiset tuottavat sitä jo itsekin aika paljon, toiset vähemmän. Eli kyseessä ei enää ole ihan vauva, vaikka pieniä vielä ovatkin.



Mitä teillä tehdään kun lapsi tekee muita kiellettyjä asioita? Pureminen on yksi kielletyistä asioista ja voisiko ajatella että suhtautuminen siihen on kuin muihinkin kiellettyihin asioihin? Huutaminen ym. ei kyllä ole mikään keino suhtautua asiaan, vaan pikemminkin rauhallinen kieltäminen (Ei saa purra, se sattuu, tulee pipi) heti kun tilanne tulee eteen, samalla katsotaan lapsen silmiin. Tilanne siis katkaistaan heti ja toivon mukaan osataan jo estää juuri ennen kuin hampaat on taas kiinni (tosin varmasti nopeasti ja yllättävästi tapahtuva tilanne, joten voi olla vaikeaa). Kun homma on katkaistu, niin yritetään saada lapsi tekemään jotain sallittua (puremisen sijasta vaikka silittää tai halata ym. jos puremisella hakee fyysistä kontaktia). Toistoja vaan riittävästi... Sitten isommalla lapsella voi kokeilla vaikka jäähyä tai jotain rangaistusta, itse en niitä kovin pienellä kuitenkaan käyttäisi. Ne kun vaativat jo tietyn ymmärrystason, että niistä olisi hyötyä.



Olen ehkä hieman jäävi vastaamaan, kun meillä ei puremista ole koskaan ollut. Tosin voisi olla hieman sama kun toisella lapsellamme (tyttö) oli vajaa 2v yritys lyödä nyrkillä isoveljeä päähän suuttuessaan. Loppui kyllä vajaassa viikossa, kun kyttäsin vieressä ja kielsin heti ja yritin puuttua (tartuin kädestä) jo kun käsi nousi ylös ennen lyömistä. Meillä lisäksi selvitin aina lasten välisen kiistan ja helppoa oli saada tyttö siirtymään sanalliseen kiukun purkamiseen, koska tyttö puhui jo hyvin (samaan ikään isoveli ei edes puhunut kunnolla- tosin puhumattomalla lapsella voi vaikka ohjata lapsen pomppimaan tasajalkaa, jos se helpottaa kiukun purkamista). Eli tytöllä oli puheen myötä paremmat keinot siirtyä fyysisestä toiminnasta eteenpäin.

Vierailija

eli poika (1,2v) iskee hampaansa kiinni usein juuri tullessaan halaamaan/pussaamaan. tekee tätä yleensä tutuille aikuisille. toisia lapsia ei ole (onneksi ainakaan vielä) purrut.

joskus on kausia, että pureminen unohtuu, välillä taas yritetään purra koko ajan.

kiellämme aina tiukasti puremisen ja laitamme joskus lapsen esim. pois sylistä. tällä hetkellä niin tähän kuin muihinkin kieltoihin kuitenkin poika vaan nauraa innoissaan vastaukseksi...

Vierailija

myös ollut tuo puremisvimma jossain vaiheessa alle parivuotiaana.

Eipä tehokasta keinoa löytynyt lopettamiseen muuta kuin varoa hyökkäävää pikkusuuta.

Loppui kyllä itsestään....toki asiasta puhuttiin vakavasti joka tilanteessa.

Nyt kolmivuotiaana tuli uusi vaihe, mutta ei niin täysillä,että olisi satuttanut niinkuin pienenä.

Tämäkin loppui itsellään....eikä viikkoa kauempaa kestänytkään.



Kyllä tuo kieltäminen ja asiaan vakavasti suhtauminen kuitenkin pikkupäähän on jäänyt koska myöhemmin on toistellut vanhempien kieltoja kun esim. isosisko on tuhmaillut.(saattanut leikkiä hirviötä yn. missä näytetään hampaita)eli yhdistänyt tuon puremisasian kieltoihin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat