Kysymys lapsettomille liittyen täällä vellovaan " maksakaa itse hoitonne" -riitelyyn

Vierailija


Tässä noita ketjuja lukiessani huomasin muutamia lapsettomien kommentteja adoptiosta. Joku kirjoitti, että he eivät halunneet adoptiolasta siksi, koska he tatoivat mieluummin lapsen, jolla on heidän geeniperimä eikä traumoja hylkäämisestä.



Kuinka monelle tuo oma geeniperimä lapsessa on tärkeää ja ensisijainen syy hedelmöityshoitohin turvautumisessa adoption sijasta?



Vai oliko taustalla kenties jotkut muut syyt?



Omalla kohdallani halukkuus mennä lapsettomuus hoitohin johtuisi (jos olisi ollut tarvetta)halusta kantaa lasta ja synnyttää, geeniperimällä ei ole minusta mitään merkitystä.



Jos adoptio olisi helpompaa ja halvempaa, valitsisitteko adoption nykyistä helpommin hedelmällisyyshoitojen sijasta?



Kiitos.



t. ei-kurttuotsainen pohdiskelija :)

Sivut

Kommentit (41)

Vierailija

oli näköjään ehtinyt ja osannut kysyä jopa ihan asiallisesti.

" Miksei adoptio ole vaihtoehto?"

" Eikö kuuden (luin toisesta ketjusta, että jotkut oli käynyt 6 vuotta hoidoissa!) vuodenkaan jälkeen?"

Olivat itselläni mielessä... Olisin varmaan saanut vähän erilaisia vastauksia ;-) vaikka en pahalla, mutta olisihan nuo siltä kuulostaneet :-/

Vierailija

En minäkään usko, että lapsesta luopuminen olisi ylitsepääsemätöntä. Kuten aikaisemmin mainitsin tykkään olla raskaana, ja taas vauva-aika on meillä ollut tosi raskasta kaikkien kohdalla. Joten olisi ensin raskaana ja pääsisi vauvasta hetimiten eroon:) No ei se noin yksinkertaista olisi varmaankaan. Sijaissynnytyksiä ei taida montaa olla vuodessa, olisiko pari, joskus ei kait ollenkaan. Niitä on tosiaankin hyvin vähän, ja en ymmärrä miksi sitä ollaan kieltämässä. Kyseessä on kuitenkin sellainen asia, joita tehdään vain pariskunnille joissa naiselta puuttuu kohtu, tai se on niin epämuodostunut, ettei kestä raskautta. Mutta tosiaankin itse luovuin ajatuksesta ainakin tältä erää. Toivottavasti he löytäisivät jonkun toisen synnyttämään heille lapsen, ja mielellään vielä sellaisen joka raskautuu helposti. Voi muuten olla, ettei minua lapsettomuusongelman takia olisi edes hyväksytty. Siinä tarvitsisi hormonihoitoja sekä minä, että tulevan mahdollisen lapsen äiti.



8



Vierailija

mutta sen sijaan halusin kyllä synnyttää lapsemme itse ja nähdä heidät vastasyntyneinä. Läheskään kaikki adoptiolapset kun eivät ole pikkuvauvoja, ja suoraan synnytyssalista ei tule yksikään. Ja raskausaikanakin tuntee jo lapsen...



Adoptiokin oli meille vaihtoehto, mutta sitä oltaisiin mietitty vakavasti vasta sitten jos hoidot eivät olisi onnistuneet.





Vastakysymys niille jotka eivät ole tarvinneet hoitoja: miksi ette adoptoineet? Oliko omalla geeniperimällä vaikutusta asiaan? Vai sillä että adoptio on kallis ja pitkä, raastava prosessi?



Miksi vain hoitoihin menijöiltä tivataan näitä kysymyksiä?

Vierailija

- pelkään lentämistä, en siis voi mennä kauas hakemaan lasta

- halusin kantaa lasta ja synnyttää

- halusin mieheni olevan biologinen isä, eihän hänessä ollut vikaa

- adoptio on liian kallis eikä mies ollut siihen valmis

- suvunjatkaminen oli " ihan kiva" lisä siihen, nähdä tuttuja piirteitä lapsissaan :)

Vierailija

En geeniperimää ajatellut lainkaan. Olimme adoptiojonossa, mutta jostain kumman syystä menimme vielä yhteen hoitoon ja se oli siinä... Toki halusin koskea raskauden, mutta olisin ollut onnellinen adoptiolapsestakin. Tosin täytyy myöntää, että toivoin mahdollisimman pientä (nuorta) vauvaa, siten siihen elämään perheenä pääsisi mahdollisimman aikaisin kiinni.

Vierailija

mutta on tässä jo pohdiskeltu kaikenlaisia vaihtoehtoja. me valitsisimme ensisijaisesti lapsettomuushoidot juuri siksi, että minä haluan kokea sen tunteen kun on raskaana ja myös synnytyksen. haluaisimme enemmän kuin yhden lapsen, joten jos toinenkin lapsi vaatisi hoitoja, niin silloin ehkä helpommin päätyisimme adoptioon. ei ne meidän geenit niin hienot ole, että niitä tarvis saada eteenpäin, mutta haluaisin kokea raskuden edes kerran:)

Vierailija


Minä olen aina, niin kauan kuin muistan haaveillut oman lapsen kantamiseta ja synnyttämisestä. Jos omaa lasta ei olisi kuulunut, luultavasti kaipuuni kokea raskaus ja ihan vastasyntynyt oma lapsi olisi johtanut kohdallamme lapsettomuushoitohin piekmmin kuin adoption harkintaan. Joten ymmärrän ajatuksenne oikein hyvin.



Adoptoidakin olisin voinut lapsettomuuden kohdatessa, mutta ensisijainen toive olisi luultavasti ollut saada synnyttää.





Uusi kysymys:



Olen itse harkinnut sijaissynnyttäjäksi ryhtymistä muutaman vuoden kuluttua. Mitä te ajattelette mahdollisuudesta saada lapsi näin? Toisen naisen kantamana. Raskautta ja synnytysttä pääsisi kuitenkin seuraamaan läheltä, osallistumaan tunteisiin jne. Eihän se toki sama ole kuin jos itse kokisi raskauden, mutta voisitteko harkita? Jos ette, niin miksi?



ap

Vierailija

paitsi noissa lapsien määrissä ;-)



Hoitoihin en olisi mennyt. En voi sanoa tietenkään sanoa täysin varmaksi mitä olisin tehnyt jos en olisi yhtään lasta luomusti saanut, mutta aina olen ainakin teoriassa näin ajatellut. Jos toista lasta ei olisi tullut olisin adoptoinut, sen voin sanoa ihan varmasti, koska esikoisen raskausaika ja synnytys olivat vaikeita. En mitenkään kaivannut raskaana olemista tms.

Myöskään mitkään omat geenit eivät ole minulle tärkeitä. Vain se, että meille tulisi se kaivattu lapsi.

Vierailija

Tällä en todellakaan halua loukata ketään adoptioäitiä. Aivan varmasti siinäkin se pitkä prosessi ja lapsen haku jo lähentävät lasta, vuosien kasvatustyöstä nyt puhumattakaan. Puhun siis ihan ja täysin vain omista tuntemuksistani, enkä mistään yleismaailmallisesta faktasta.



JOS lapsettomuushoidot eivät olisi onnistuneet, niin takuulla olisimme päätyneet adoptioon. Lapsen saamisen tarve ja halu oli niin kova.



Vierailija

Joo, olen tavallaan yliherkkä. Ihmisillä vaan on taipumus käyttää juuri tuollaista kieltä ajattelematta, mitä sanovat, ja miltä se tuntuu toisesta osapuolesta. (Ajatelkaas lasta, jonka kuullen hänen äidiltään kysytään, että ettekö voineet saada omia lapsia kun päädyitte adoptioon. Näinkin tapahtuu. Yksikin lapsi, pari-kolmevuotias, oli hädissään takertunut äitiinsä ja sanonut tädille, että minun oma äiti...) Itse olen myös ehdollistunut varsin voimakkaasti tähän retoriikkaan :)



Anteeksipyyntö hyväksytty :)



t. 10

Vierailija


Varsinkin tällä palstalla on helppo suivaantua turhista. Oikeastaan täne jo tullessa on jo puolustus hiukka yläkantissa. Täällä kun saa p..kaa niskaansa vain sanomalla " hei" , saati sitten jos uskaltaa lauseen, pari kirjoittaa.



Ja kyllä, ihmiset ovat liian usein empatiakyvyttömiä tällaisissa asioissa. On pöyristyttävää seurata ihmisiä ja puheitaan, eivät YHTÄÄN osaa välillä ajatella muita! Juuri tuollaiset ihmiset laukovat suustaan mitä julmempia juttuja, ilmeenkään värähtämättä.



Mutta...Jos me olisimme tavanneet ja olisin lukenut sinulle vaikka paperista tuon aloitukseni, et takuulla olisi suuttunut, koska olisit nähnyt ilmeeni ja eleeni. Tällä lailla kirjoittamalla koko sanomaa on vaikea saada perille pelkällä tekstilä, sanallinen viestintähän on vain 10 % viestinnästä!



Hyvää jatkoa sinulle ja OMILLE lapsillesi :)



ap



Vierailija

Ja kyllä tuollainen 7000e omasta pussistakin on paljon rahaa verrattuna siihen että tekee julkisella esim. IVF-hoidot jolloin kustannus on vain lääkkeiden määrä (600e) + poliklinikkakäyntimaksut (noin 15e/kerta ja kertoja on noin 5).

Vierailija

mutta uskallan sanoa että raha ratkaisi. Eli liian kallis. Meillä oli tuuria että hoidot onnistuivat kunnallisella puolella. Joten tässä ollaan niitä yhteiskunnan hyväksikäyttäjiä...

Vierailija

ei edes lapsettomuushoidoissa ollessamme. Tiedän sydämessäni, etten voisi koskaan tuntea samalla tavalla adoptiolasta kuin omaa, biologista lastamme kohtaan. Olen myös halunnut kokea äitiyden " alusta" asti; ts. kantaa lasta kohdussani, synnyttää, imettää ja hoitaa lapseni vastasyntyneestä vauvasta asti.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat