Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

4 v jää hoidosta kotiin äidin ja vauvan kanssa. Kokemuksia?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Eli meillä tosiaan tilanne että 4 v lapsi jää äidin ja vauvan kanssa päivähoidosta kotiin. Lapsi on viihtynyt hyvin hoidossa ja erityisesti kaverit ovat olleet siellä tärkeitä. Odotan innolla, kun itselläni on nyt mahdollisuus olla enemmän lapsen kanssa. Toisaalta vähän jännittää, kuinka kotona olo tulee sujumaan. Minkälaisia asioita olette puuhailleet tuonikäisten kanssa kotona? Oletteko käyneet paljon tapaamassa muita samanikäisiä ja missä?

Kommentit (14)

Vierailija

Meillä poika jäi hoidosta pois kun oli noin 4,5v ja vauva oli silloin reilun kuukauden. Minäkin ensin vähän jännitin tilannetta, koska poika oli aina viihtynyt erinomaisesti hoitopaikassa ja tykännyt olla siellä tosi paljon. Ja sitten tuli kaksi muutosta melkein yhtä aikaa, vauva ja kotihoidon aloitus. Kuitenkin mielestäni meillä on mennyt ihan hyvin. Asumme maalla ja ihan kävelyetäisyydellä ei ole muita kavereita pojalle, mutta hän käy kerran viikossa seurakunnan kerhossa ja kerran viikossa kansalaisopiston pitämässä tanhukerhossa sekä silloin tällöin parilla kaverilla leikkimässä ja päinvastoin. Myöskin vaihtelua arken tuovat lähellä asuvat mieheni vanhemmat, jotka usein vievät poikaa esim uimaan ja mökille yöksi.

Kotona ulkoilemme, poika tykkää piirrellä, käymme lähimmässä kaupungissa ostoksilla, katsomme videoita...yms.

Pikkusisko täyttää pikapuoliin vuoden joten heidän leikitkin alkavat pikkuhiljaa sujua paremmin.

Tässä on minusta meille ihan tarpeeksi ohjelmaa, kouluikäisenä ehtii sitten harrastamaan enemmänkin.. =)

Vierailija

Tuntuu vain niin yleiseltä nykyään, että vanhempi lapsi/lapset jatkavat hoidossa. Melkein oudoksuen katsellaan vanhempaa joka ottaa lapsen pois hoidosta... Minustakin virikkeitä korostetaan nykyään aivan liikaa! Ei kai sitä lasta tähän maailmaan ja perheeseen synnytetä hoitoa varten? Kyllähän se perhe on se tärkein, ainakin alle kouluikäiselle.



Itselläni on se tilanne, että odotan kolmatta syntyväksi alkuvuodeksi. Ensin kyllä pähkäilin, otanko esikoiset (kaksoset jotka silloin 4v3kk) pois hoidosta, mutta nyt kyllä olen päätynyt siihen, että kotona saavat olla kun kerta itsekin olen täällä!! Haluan, että hekin saavat kunnolla ottaa osaa vauva-arkeen ja lisäksi ajattelen sen niin, että on niin lyhyt aika kuitenkaan enää jäljellä tätä pikkulapsiaikaa ja kohta nuo ovatkin jo eskarissa. Silloin eivät voi enää noin vain olla sieltäkään pois (siis eihän sekään ole pakollista, mutta meillä menevät kyllä eskariin).



Toki tiedän, että varmasti tulee välillä olemaan rankkaakin. Mutta sitten toisaalta lapsillani on seuraa toisistaan ja seurakunnan kerhossa saavat jatkaa keväällä ja ensi syksynä. Siinä on heille riittävästi virikettä, kavereita ja puuhaa 2x3h/viikko. Tulevat olemaan kotosalla aina eskariin saakka eli vajaa puoltoistavuotta.

Vierailija

Nykyään tosiaan moni lapsi on hoidossa, vaikka äiti tai isä kotona. Ja tätä perustellaan juuri virikkeillä. Itsestäni ainakin tuntuu, että pystyn järjestämän virikkeitä kotonakin. Lukeminen ja askartelu ovat itsestänikin kivoja. Ja meidän lapsi myös tykkää kovasti osallistua kaikkiin kotitöihin. Ja kuten joku yllä sanoi, niin elämän kuuluukin välillä ollaa tylsää, eikä pelkkiä virikkeitä. Minustakin olisi hyvä, että lapsi oppisi myös itse keksimään tekemistä ja leikkimään itsekseenkin. Mutta samanikäinen seurakin olisi tietysti hyväksi. Yritänkin selvitellä alueemme kerhomahdollisuuksia.

Vierailija

Isoveli täytti juuri neljä vuotta ja aloittaa seurakunnan kerhon ensi vuoden alusta (aluksi kerran viikossa 2 t kerrallaan). Nyt asumme vielä evakossa talonrakennuksen takia, joten en haluakaan että hän ystävystyy tämän alueen lasten kanssa koska muutamme 3 kk päästä tästä pois. Iloa ja väriä elämään tuovat sitten serkut, joiden luona poika vierailee usein (näitä serkuksia yhteensä 6), samoin mummola, jossa viettää suunnilleen yhden päivän viikossa. Lisäksi käy temppukerhossa, joka on tosi tärkeä juttu, on oppinut paljon motorisia taitoja ja se on taas isin ja pojan ikioma juttu. Lisäksi meillä käy perhetuttuja lastensa kanssa, joten kavereita on onneksi. Joskus kaipailee kyllä enemmänkin kaveria kun pitää yksin leikkiä pihalla, toisaalta viihtyy erinomaisesti yksikseen ja leikkii joskus tunninkin pihalla yksinään. Siskon (1 v) kanssa myös touhuilee. Poika kävi aluksi, kun vauva oli pieni, entisessä päiväkodissaan 2x viikossa, mutta sitten itse halusi jäädä kotiin kun tiesi, että äiti ja vauvakin on päivän kotona. Alkoi kysellä, että mitä te teitte, joten silloin hänkin jäi kokonaan kotiin. Aluksi tosin kävi innoissaan päiväkodissa.



Meillä myös poika yhtenä aamuna huokaisi pöydän ääressä, että " äiti on ihana olla kotona" . :-) Näin sopii ainakin meille!

Vierailija

Hän käy kahdesti viikossa srk:n päiväkerhossa, kerran viikossa muskarissa ja yhdessä pikkuveljen kanssa usein vielä srk:n perhekerhossakin. Tämä ohjelma tuntuu meille sopivalta, tyttö ei marise tekemisen puutetta. Lisäksi käymme silloin tällöin leikkipuistossa, isovanhemmilla, asioilla. Pihan kavereita nähdään lähinnä neljän jälkeen. Pikkuveljestä on myös jo leikkiseuraksi. Nautimme kaikki tästä kotona olosta, ja kun kolmena aamuna lähdetään 9-9.30 liikkeelle, muut aamut on ihana ottaa rauhallisesti.



Minusta isojen sisarusten kuuluu saada olla äidin ja pienempien sisarusten kanssa kotona, joskin he kaipaavat jotain omia juttuja. Ehkäpä kerhoista löytyy sitten myös piha/leikkipuistoseuraa. Meidän nelivuotias haluaa kyllä aikanaan tarhaan, mutta " ei vielä pienenä" , kuten hän itsekin sanoo.

Vierailija

Meillä siis 3-v. jatkoi hoidossa kahtena päivän puoli päivää, kun jäin äityslomalle. Nyt vauva vasta 3vkoa, joten kokemusta ratkaisusta ei vielä paljon ole, mutta järkeilin sen niin, että miksi vaihtaisin srk:n kerhoon, kun pk:ssa on tutut tärkeät kaverit (ehti olla pk:ssa melkein 2vuotta) ja hoitajat ja on siell suht saman ajan kuin olis kerhossa. Ajattelinko ihan tyhmästi...ainakin pk:ssa sanovat, ettei vie kenenkään kokopäiväpaikkaa.



Mutta kotona me puuhataan kaikenlaista...tällä hetkellä aika menee kyll vielä pääsin vauvalle, kun hän ei viihdy yhtään missään muualla kuin sylissä ja siinäkin haluaa vaan ruokaa kokoajan. Käydään kuitenkin paljon avoimella pk:lla ja puistoissa...jotenkin itsekin kapaan sosiaalisia kontakteja tosi paljon. Sitä minä ihmettelen, miten jotkut ehtivät askartelemaankin lastensa kanssa kun vauva on talossa??? Ainakin näin alkuun tuntuu mahdottomalta.



Mutta mielestäni sinun päätöksesi on hyvä! Nauti lapsistasi ja heidän kanssaan olemisesta täysin rinnoin vaan, JOTENKIN sitä aina pärjää.



Vierailija

Esikoinen,kohta 5v. Käy 2krt/vko tarhassa klo 10-15.Samassa ryhmässä kuin on käynyt jo ennen toisen lapsen syntymää (poika n.5kk) Sillä aikaa kun tyttö on tarhassa hoidan minä meidän perheen yrityksen asioita. Työllistämme 15 vakituista ja 10 osa-aikaista ja voitte kuvitella vaan että hommaa riittää. Aluksi ajattelin että otan tytön tarhasta pois ja hoidan firman asioita siinä sivussa ja iltaisin... Onneksi kuitenkin päädyimme siihen että tyttö käy tarhassa ja sillä aikaa saan hoidettua kaikki tärkeimmät mm.kirjanpidon,laskutuksen yms. Tämä järjestely on sopinut meille kaikille...



Vierailija

Meillä 3,5 ja 5,5 -v lapset jäi kotiin kun jäin äitiyslomalle. Olivat ehtineet olla 10 kk päiväkodissa. Minusta oli itsestään selvää, että lapset ovat kotona jos minäkin!



Lapset on käyneet srk:n kerhossa 1-2 krt/vko ja sen lisäksi käytiin perhekerhossa ja pienemmän (ja vauvan) kanssa perhekahvilassa, kun isompi oli kerhossa. Lapset kävivät myös jumpassa 1krt/vko. Tässä oli mielestäni lapsille ihan riittävästi ohjelmaa ja virikkeitä.



Minusta on hyvä muistaa, ettei päiväkotipäiväkään (onneksi) ole täynnä ohjattua " viriketoimintaa" . Yleensähän ohjelmassa on yhteinen toimintatuokio aamulla ennen ulkoilua. Muu päivähän kuluu yleensä normaaleissa rutiineissa: puetaan, syödään, nukutaan, lapset leikkii keskenään. Kotona tehdään samat asiat, tekijöitä on vain vähemmän ja jotkut asiat (ulosmeno yms) vain sujuvat nopeammin.



Toki päiväkodissa on lapsille leikkikavereita enemmän kuin kotona. Mutta myös riitakavereita on enemmän :), ja melua ja odottelua...

Kotona ollessa lapset saavat mielestäni mukavasti sekä kavereiden seuraa (siis pihalla, puistossa, kerhossa) että rauhallista aikaa omiin puuhiin ja leikkeihin!



Hämmästyttävän usein olen törmännyt kysymyksiin lasteni kotihoidosta. Varsinkin ajatus siitä, että lapsi ei menisi " edes" eskariin tuntuu olevan monille käsittämätön. Minä ainakin harkitsen tarkkaan laitanko seuraavaa eskari-ikästäni lasta eskaan jos silloin vielä olen kotona. Uskon, että kotihoito voi olla paras vaihtoehto myös eskaikäiselle!

Vierailija

esikoinen on ollut koko ajan kotihoidossa joten ei muusta (paremmasta? ;) tiedäkään... mutta ihan kivasti meillä menee päivät.



esikoinen käy 3x viikossa kerhossa aamupäivisin 2,5 tuntia kerrallaan ja kerho on kyllä ehdoton! sieltä esikoinen saa ne " virikkeet" ja askartelut ym. ja kavereitakin on löytynyt. näitä kavereita sitten tapaillaan usein myös kerhottomina päivinä, joko ollaan leikkipuistossa tai välillä kyläilevät toistensa kotona leikkimässä. joskus käydään päivällä kylässä esim. mummolassa tai mennään kaupungille asioille tms. vaihtelua puistossa olemiseen.



iltapäivisin esikoinen leikkii yksin tai pikkuveljen kanssa tai askartelee itsekseen tms. tämäkin on minusta tosi tärkeää, että oppii itse keksimään tekemistä eikä kaiken tarvitse olla valmiiksi ohjattua. välillä esikoinen tietysti valittaa että on tylsää mutta niinhän elämä välillä on :)



sinullekin suosittelisin että laitat lapsesi johonkin kerhoon pari kertaa viikossa. ihan jo senkin takia että niitä tärkeitä kavereita löytyy sieltä kaikista parhaiten, pelkästään leikkipuistossa käyden ei lapset välttämättä tutustu toisiinsa tarpeeksi hyvin.





Vierailija

Jäin äitiyslomalle vuosi sitten jolloin vanhemmat lapset, tyttöjä molemmat, olivat 3 ja 4v. Kyllä muakin jännitti aluks et miten se sujuu, miten pystyn antamaan virikkeitä, enhän mä ehdi askarrella tms. kun on vauva jne.

Ihan turhaan!!! Ensihämmingin jälkeen lapset sopeutu tosi kivasti tähän kotonaoloon.

Me ollaan askarreltu,luettu, leivottu, leikitty, löhötty, katsottu videoita, kävelty pitkiä pitkiä lenkkejä, käyty kaupoissa, ihan vaan oltu ja laiskoteltu. Niin ja 2xvko lapset käy srk kerhossa 3 tuntia kerrallaan. Ie mitään ongelmia " virikkeiden" keksmimisen suhteen. Kyllä lapset pitää siitä itse huolta!



Nyt hirvittääkun työmaa kutsuu taas 3kk kuluttua...pitää nauttia vielä viimeisistä viikoista!



Ja asian vierestä: mun mielelstä jotenkin on ITSESTÄÄNSELVÄÄ että jos äiti jää äitiyslomalle niin isommat tenavat jäävät kotiin. Turha selittää niillä virikkeillä tms. Kyllä ne lapset keksii niitä ihan itse. Niin ne on maailmansivun tehneet!

Vierailija

ei tunnu olevan kovin yleistä nykyään:)Kun jäin äippälomalle kolmosemme kanssa otin silloiset 3 ja 4-vuotiaat kotiin.Käyvät kirkon kertsissä 2krt vko ja siinä se.Taloyhtiössämme on paljon lapsia joten seuraa piisaa.Nykyään musta korostetaan vähän liiaksi noita " virikkeitä" .Meidän molemmat tytöt ovat suusanallisesti sanoneet että ihanaa olla kotona ja ihanaa kun sä äiti hoidat nyt meitä etkä niitä mummoja (olen vanhainkodissa töissä:))

Vierailija

Alkuun pidin kokopäivähoitopaikkaa, koska olin aiemman synnytyksen jälkeen tosi kipeä ja varauduin siihen että jos olen kipeä niin lapsi pääsee edes ulos päivittäin. Tästä synnytyksestä olisin kuitenkin voinut lähteä vaikka fillarilla kotiin, joten turhaan maksoin ekan kuukauden 200 euroa päivähoidosta. Puoli vuotta isoveli oli päivähoidossa 2 krt viikossa 4 tuntia. Lapsi ei tarvinnut päivähoitoa, mutta minä kyllä tarvitsin.

Vierailija

esikoinen oli 3v 4kk kun jäi kotiin minun ja vauvan kanssa ja hän meni kerhoon vasta seuraavana syksynä eli 4-vuotiaana. Se eka talvi me oltiin ihan keskenämme, naapurustossa oli yksi samanikäinen poika jota tavattiin ehkä kerran viikossa, muuten oltiin myös ulkona ilman samaikäistä leikkiseuraa. En väitä että se olisi ollut leppoisaa ja kivaa ainakaan koko ajan mutta ihan hyvin me pärjättiin. Vauva onneksi söi ja nukkui (kantoliinassa) melko hyvin, joten pystyin touhuamaan paljon esikoisen kanssa, ja se oli ihanaa. Esikoinenkin oli vauvaan tosi ihastunut, varmaan osin juuri siksi että tajusi vauvan ansioista saavansa nyt lukea ja leikkiä niin paljon äidin kanssa. Kävimme myös aika usein kirjastossa, museoissa ym. retkillä niin kauan kun peinempi oli vielä ihan vaunuiässä. Hän kulku pakettina mukana siinä sivussa, kun minä ja esikoinen tehtiin juttuja ;-)



Minusta vaikeinta aikaa kotiäitinäa oli se kun kuopus oli n. 1-vuotias ja esikoinen yli 4v. Lasten tarpeet ja kyvyt olivat ihan eri tasoa ja kumpikin vaati paljon huomiota. Silloin esikoisen kerho ja sieltä löytyneet kaverit tulivat todella tarpeeseen...

Uusimmat

Suosituimmat