Uhma G =0) - kaikki joukolla vastaamaan!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Minä täältä (kauhulla) lueskelen näitä 2 v uhma, 3 v uhma, 4 v uhma ja 5 v uhma - aloituksia.



Missä iässä on minkäkin tyyppistä uhmaa? Milloin teidän lapsillanne on ollut seesteisiä kausia uhmaamisen suhteen / onko niitä?

Onko se todellakin niin (nyt vain uskottava ;0)), että kun se oman " tahtomisen" harjoittelu n. 1 vuotiaana alkaa, niin se tahtomisen (uhmaamisen) laatu ja määrä vain pikkuisen muuttuu - mutta määrä pysyy vakiona, ainakin kunnes murrosikäkin on ylitetty.



Apuva!

t. Yksi 2 v.n (ja yhden 9 kk) ikäisen tytön äiti, joka elää siinä toivossa, että tämä TAHTOMINEN tästä joskus (lähitulevaisuudessa?) helpottaisi..

Kommentit (10)

Vierailija

Meillä asustaa kova uhmaaja. Oikeastaan meko tarkkaan 2 v, 3 v ja 4 v alkanut uhmat. Nyt jälkeenpäin 2 v uhma jo narattaa, tuntuu että homma oli silloin kuitenkin jotenkin hallinnassa... 3 vuotiaana mukaan tuli lyöminen, siis aina kun oltiin kylässä toisen vanhemman oli istuttava lastenhoneessa vahtimassa, kun poika löi jatkuvasti muita lapsia. Kesti mutaman kuukauden ja meni ohi.



Nyt neljävuotiaana ei lyö enää muita apsia. Sen sijaan alkanut suttuessaan lyödä meitä vanhempiaan, kiukuttelee joka asiasta...

Vierailija

Nyt on helpottanut ja on suht seesteistä aikaa. Tyttö on 2v2kk. Tottakai välillä kinastellaan ja omaa tahtoa on paljonkin mutta se on vaan hyvä. Mutta sitä hirveetä älytöntä raivoamista mitä oli vielä kesälläkin ei ole enää..onneksi..*puun koputusta*. Tiedä sitten mitä ikä tuo taas tullessaan..

Vierailija

Eli kai tuo oma tahto ja sen ilmaisut, sekä oikean ilmaisutavan opettelu riippuu paljolti lapsen kehitysvaiheista ja lapsesta, jotka pääsääntöisesti tulevat tiettyyn ikään (jonkinlaista vaihtelua tietenkin on). Lisäksi ympäristö ja sen muutokset ja uudet asiat saattavat vaikuttaa tilanteeseen. Eli yksiselitteistä vastausta ei taida olla. Suuntaviivoja vain.



Meillä ainakin pahin " uhma" pian 6v pojalla ja pian 4v tytöllä tuli muuton myötä. Kuukausi muutosta poika alkoi löytää omia uusia kavereita ja sen asian myötä tuli uhma (oli varmasti stressaava ja vaativa tilanne pojalle). Tytölle tuli sitten uhma, kun veljeä ei enää niin paljon näkynytkään ja perheen rytmi muuttui. Eli aika loogista, eikä ehkä niinkään ikään liittyvää, kuin enemmän ulkoisiin tekijöihin.

Vierailija

uhmaa tuntuu olevan kausittain, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Meillä 4v , 2 1/2v ja 7vko tytöt ja tällä hetkellä kummallakin isosiskolla on uhmakausi menossa. 2vuotiaan uhmaaminen on meillä enemmän sellaista kokeilua, tekee perässä samat jutut mitä isosisko ja minä haluan nyt heti juttuja, esim kävellessä pistää jarrut päälle eikä suostu liikkumaan mihinkään jos ei pääse esim syliin... minä kysyn että käveletkö itse vai kannanko kainalossa?...kummallakin tytöllä on jarruttaminen loppunut muutaman kantokerran jälkeen... vanhemmalla on sitten mukana jo minä tulen ja lyön, rikon, heitän,nimittelyä,äiti on tyhmä yms juttuja uusin juttu on potkiminen ja sylkeminen...meillä ei kotona käyttäydytä noin, mutta jostain ne lapset nekin tavat kuitenkin oppii...kerhosta ja telkkarista todennäköisesti! Ainoat keinot mitkä tehoaa kovaan uhmaamiseen on kiristys(esim lempitavaran pois ottaminen) ja jos sekään ei tehoa, niin ensin varoitus ja sitten jäähypaikka... se kyllä sitten toimii varmasti. sitten kun taas tulee uusi uhmakohtaus, samat tehokeinot uudestaan.

meillä oli ihanan rauhallinen kausi tässä välissä, kunnes vauvan syntymä lähestyi, eiköhän nuo tytöt vaistonnut sen ja kummallakin alkoi kova uhmaaminen ja kilpailu äidin huomiosta...

Yleensä yritämme olla niin että emme huomaa koko kiukuttelua, ja kehumme ja kannustamme kun käyttäytyy hyvin, silloin jos kiukku kohdistuu muihin perheenjäseniin puutumme heti tilanteeseen.



No monet on sanonut että tuntuu että tää on yhtä uhmaamista ekan vuoden jälkeen eikä taukoja tule, niinhän se melkeen onkin, välillä vaan on parempia kausia välissä...=))))

Vierailija

että nyt se alkaa uhma sitten tässäkin taloudessa... Ikää pojalla vasta 1,5 vee mutta nyt on " ei" sana niin hyvin hallussa että JOKA asia minkä pojalle ehdottaa on " ei" ; pukeminen saa aikaan raivarin, ulos lähteminen saa aikaan raivarin, sisään tuleminen saa aikaan raivarin, syöminen saa aikaan raivarin, syömättömyys saa aikaan raivarin, pesulla käynti saa aikaan raivarin jne, jne.... Lista on loputon. Ja raivarien pituudet senkun kasvaa päivä päivältä.



Ja tämä muutos on tosiaan tapahtunut yllättävän nopeasti... tuntuu ettei ole kauaakaan siitä kun poika vielä oli aurinkoinen, tottelevainen ja herttainen pieni miehenalku. Tällä hetkellä sopivia adjektiiveja ovat kiukkuinen, yhteistyöhaluton ja raivostuttava!!! ARGH. Kertokaa tosiaan kuinka tästä selviää ja onko tosiaan normaalia, että uhmailu alkaa jo 1,5 vuoden iässä??

Vierailija

Mutta mulla on sellainen kamala aavistus, että pikku mustikkaiset ovat säyseitä suunnilleen puolitoista vuotta ja sen jälkeen taistellaan enemmän ja vähemmän jostakin siihen ikään kunnes muuttavat pois kotoa. Ja ehkä vielä senkin jälkeen. =:-O

Vierailija

Niinhän se varmasti onkin, kuten insinööriäiti sanoi, että kovin on yksilöllistä lapsen persoonasta ja perheen tilanteesta johtuvaa tämä " uhmaaminen" on - mutta silti on mukavaa kuulla miten toisilla on tämän suhteen mennyt.

Vierailija

rankin kausi oli noin 2-2,5-vuotiaana. Hän sai pitkiä karjuntakohtauksia (jopa 2 h), testasi rajojaan ja kiusasi vauvaa aamusta iltaan. Minusta tuo kiusaaminen oli juuri kaikkein raskainta. Hän valehtelematta aloitti aamulla ja lopetti illalla - hän löi, puri, töni jne. aina kun aikuisen silmä vältti. Siinä oli tekemistä omien tunteidenkin kanssa, koska totta kai kiusaaminen laittaa äidinkin kiehumaan ja hermot menivät totaalisesti, kun tyttö ei millään uskonut.



Tuon vaiheen loputtua tytöllä on ollut lähinnä sellaisia lyhyempiä (muutama viikko) kausia, jolloin hän testaa rajojaan. Hän vastustaa joissakin asioissa meitä viimeiseen asti ja myös osaa laukoa näsäviisaita kommentteja. Onneksi useimmiten meillä menee kuitenkin ihan kivasti, tyttö on hirmu kultainen ja fiksu.



Kuopuksemme on nyt 2 v, ja minusta hänellä ei ole ollut varsinaista " uhmaa" vielä. Tahtoa hänelläkin kyllä on, hän esim. heittäytyy lattialle huutamaan ja kieltäytyy liikahtamasta, jos ei halua lähteä jonnekin. Hän kuitenkin myös leppyy aika nopeasti eikä hänen kanssaan ole tullut sellaisia valtataisteluja kuin esikoisen kohdalla. Saattaahan siihen toki vaikuttaa sekin, että kuopuksen kanssa on jo enemmän rutiinia enkä äitinä ota niin helposti enää pulttia pikkujutuista, kun isompiakin on koettu.

Vierailija

Ja äidillä meinasi kyllä moneen kertaan järki lähteä. Varmaan tähän liittyi myös se, että perheeseemme syntyi poikani ollessa 1v4kk tyttövauva. Aluksi kaikki meni ihan kivasti, mutta sitten tosiaan alkoi tämä järjetön uhma. Sitä kesti pahana noin 2v8kk asti ja sitten kolmen vuoden ikää lähestyttäessä alkoi hieman järkeäkin tulemaan ja keskustelu auttoi moneen kiukkuun. No onpa niitä vaiheita vieläkin pojan ollessa 3v4kk, mutta kuitenkin paljon lievempänä kuin siinä kahden vuoden korvilla.

No nyt meillä puolestaa tyttö 2v on alkanut oikein toden teolla kokeilemaan rajoijaan. Hänellä tämä tuli noin puoli vuotta poikaa myöhemmin.

Innolla odotan tämän vaiheen päättymistä perheessämme, koska tyttöni saattaa saada näitä kamalia kiukkukohtauksi yölläkin, ja vanhemmilla jää yöunet tätä nykyä aika vähille. Samoin nukuttaminen ym. on paljon hankalampaa kuin aiemmin. Mutta toisen lapsen kohdalla näihin vaiheisiin osaan suhtautua hieman ymmärtäväisemmin, näitä vaiheita tulee ja menee, itse yritän pysyä järjissäni ;-)

Vierailija

Meillä menee viikonloppuisin kivasti, kun olen/olemme lapseni kanssa kotona ja puuhailemme omaan tahtiimme kaikennäköistä. Annas olla, kun arkisin töiden jälkeen haen poikani hoidosta (ikää 1v. 9kk) ja pääsemme kotiin. Kiukku alkaa jo kotipihalla, jatkuu ja jatkuu, mikään ei ole hyvin. Illemmalla tuo kiukuttelu vihdoin -yleensä- päättyy ja poika saa näitä " katsokaa, kun olen hassu!" -kohtauksia ja nauraa räkättää.



Nuo hoitopäivien iltapäivät on rankkoja, ei puhettakaan että menisimme esim. ruokakaupassa käymään ennen kotiin menoa, siellä se vasta tappeluksi meneekin. Käyn nyk. illemmalla joko yksin tai koko perheen kanssa kaupassa, siis kun tuo kolmen tunnin älytön kiukkukohtaus alkaa olla ohi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat