oletteko päässeet irti ensirakkudestanne? siis vaikka nyt jo lapset ja avoliitto tms.

Vierailija

Kommentit (13)

Vierailija

Oli minulle eron jälkeen niin ilkeä että itsetuntoni romahti täysin. En ollut uskonut sellaista pahuutta edes löytyvän maailmasta. Kuin helvetin syvyydet olisi avautuneet edessäni. Ja tässä kyse vain sanallisista loukkauksista!



Siinä mielessä kylläkin kesti kauan päästä hänestä eroon ajatuksissa, että katkeruus kesti kymmenen vuotta. Vieläkään minulla ei olisi varmaankaan mitään kaunista sanottavaa hänelle. Tapahtuneesta nyt 15 vuotta.

Vierailija

Kovasti yritän päästä. Naimisissa oltiin ensirakkauteni kanssa 10 vuotta, saatiin kaksi ihanaa lasta ja hän löysi toisen. Harkinta-aikaa tässä elelen ja terapiassa käyn. Kaipa se on aika aikaa kutakin. Tuskaista tää aika nyt on, mutta pakko jaksaa uskoa, että minuakin odottaa se toinen rakkaus jossakin...

Vierailija

4 lapsen jälkeen ja 5 yhteisen vuoden jälkeen mietin yhä millaista olisi elämä sen ensirakkauden kanssa. Jos tiedän että kohdataan jossain, parhaat pistän päälleni ja meikkaan tuntikausia.. Hullako. No varmasti.. En tiedä pääsenkö ikini irti..

Vierailija

Vaikka vakavampaa suhdetta en hänen kanssaan edes ole ajatellut olleen mahdollista, mukana kulkee tyyppi edelleen ajatuksissa.

Nykyisen mieheni kanssa olen ollut reilusti kymmenen vuotta ja lapset on hänen kanssaan (en olisi ensirakkauteni kanssa osannut kuvitella edes lapsia, oltiin tosin aika nuoria).

Ensirakkaus ei ollut järjestyksessä ensimmäinen poikaystäväni, mutta hän oli se ensirakkaus, joka vei jalat alta ja oli mulle todellinen rakkaus, vaikka vaikea.

Suhteestamme on mielettömän pitkä aika, mutta hän on edelleen tärkeä, vaikken hänen kanssaan tekemisissä varsinaisesti olekaan emmekä sattumalta törmää. Ensirakkaus on sinänsä arvokas ja tietoisuus siitä, että muistamme ja olemme olleet toisillemme olemassa on minulle se juttu hänessä. Olen muutaman kerran ollut hänen kanssaan kontaktissa vuosien varrella ja puhe jatkuu hänen kanssaan siitä, mihin edellisellä kerralla jäi.

Ensirakkaus ja perheeni eivät ole mitenkään verrattavissa toisiinsa tai kilpailullisessa asemassa toisiinsa nähden. Perhe on tärkeä ja ensirakkaus silloin tällöin pilkistelee päätään jostain ajatuksesta tai unesta tai päivämäärästä. Ensirakkaus antoi paljon (ja kulutti paljon). Ihana, että sain sen kokea. Miss You.

Vierailija

niin ja toivottavasti ex-miehesí tuntee fyysisesti nahoissaan joku päivä temppunsa, raukkamainen luuseri. (raivoan puolestasi, olen hyvä siinä :)



Olen päässyt yli ensirakkaudestani vaikka haikeana muistelen häntä ja yhteisiä hetkiämme.

Vierailija

aloitettiin seurustelu 12v sit. erottu pari kertaa. näiden jälkeen muutettu yhteen, saatu pari lasta, menty naimisiin. Ihanaa on edelleen...

Vierailija

Usein ajattelen, millaista mun elämä nyt oisi jos hän ei olisi lähtenyt 10 vuotta sitten. Löysin tämän uuden heti perään, ois ehkä pitänyt katsastella kauemmin...



(10v ja 3 lasta tämän " uuden" kanssa)

Vierailija

Tulee uniin ja jos näen sen jossain niin kyllä sukat pyörii jaloissa.



Se oli se suuri rakkaus, silti epäilen, ettei elämästä sen kanssa olisi pidemmän päälle mitään tullut. Tiedän, että on pettänyt vaimoaan, juoksee kapakoissa (vaikka siis vaimo ja lapsia) ja muuta vastaavaa. Olisi vain murtanut mun sydämeni tuollaisella.



On kyllä joskus sanonut, ettei olisi mun kanssa samanlainen, koska mäkin olin sen suuri rakkaus... joo joo. Ollaan juteltu näistä asioista pari vuotta sitten, kun toisella oli kriisi nykyisessä parisuhteessa.



Mutta ehkä me ollaan toistemme suuria rakkauksia juuri sen takia, että lopetettiin seurustelu ennen kuin rakkaus lakastui... tai lopetettiin, ensin sen piti olla vaan tauko, mutta sitten se jäi pysyväksi.



Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat