Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

KULTAINEN 60-LUKU, loppuviikkoa!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Aloitanpa kerrankin pinon, kun olen jo tunnin valvonut eikä uni tule millään. Johtuu pääosin shokista eilisessä ultrassa, sillä vaikka oma paino on ollut kurissa, verensokeri on jatkuvasti laskenut mittausten mukaan ja olen noudattanut tiukkaa dieettiä, tämä ei ole purrut. Vauva arvioitiin nimittäin 4 kiloiseksi ja rv oli tasan 36. Olin ihan shokissa, varsinkin kun jopa itse erotin ultrassa pulleat vauvan posket ja mahan. Eli kolmen viikon takaisesta ultrasta vauvan paino on noussut 1,5kg!



Tänään soitan sairaalaan, neuvottelevat tehdäänkö lapsivesipunktio ja tarkistetaan keuhkojen tila ja jos hyvä, leikataan ehkä hieman etuajassa 1-2 viikon sisällä. Tai sitten joudun käymään tihentyneessä kontrollissa muutaman päivän välein



Hienoa Hilima, että sinä olet saanut kasvun pysymään kurissa. Minulle lääkäri sanoi, että en saa vauvan kasvua enää dieetillä tässä vaiheessa loppumaan, kun se kerran on päässyt vauhtiin. Nyt poden syyllisyyttä, että vaikuttikohan se miehen sairaalaviikko, kun silloin meni ruoka-asiani ihan rempalleen. Korjasin tilanteen, mutta jospa se siitä lähti käyntiin. Ja unohdin ihan kysyä lääkäriltä, miten on mahdollista, että verikokeet, virtsat ovat ok, mutta silti on diabeetes ilmeisesti jyllännyt koko ajan pahasti.



Kasperina, miten sinulla meni ultrassa? Minäkin olen alkanut huolestua kohdun kunnosta, kun vauva on niin iso ja jatkuvat supistuksen ja vihlaisut ovat seurana. Mutta ehkäpä tänään selviää miten tästä eteenpäin.



Toivottavasti muilla näyttää valoisammalta tämä loppuviikko. Lunta ainakin näyttää sataneen, joten muksut varmaan innostuvat kun näkevät sen.



t. Triina 36+1 ja jättivauva

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

ja jatkan monologia. Että sunnuntaiaamua vaan kaikille!



Luulin pari vuotta sitten kokeneeni kaikkien aikojen pohjanoteeraus-vesopäivän, mutta eilen mentiin senkin riman alta. Pääasia että on takana, ja viime yönä sai nauttia tunnin pitemmästä yöstäkin. Ihan tulikin vedettyä taas 12-tuntiset yöunet... hohhoijaa!



Aamun sää näyttää täällä lounaisessa Suomessa harmaansynkeältä ja sadetta enteilevältä. En oo ihan varma, vaikka siellä tuliskin jo jotain vähän alas. Lumet ovat kyllä menneet sen siliän tien, mutta ei täällä oikeestaan ensilumi ikinä pysyväksi jää.



Eilis- ja tänä aamuna oli ensimmäiset heikot liitoskipujen oireet. Nyt jo!!! Kyllä ihmetyttää, kuinka raihnaisessa kunnossa mahdan sitten loppusuoralla ollakaan. Mutta hyvää lepopäivää kaikille, nautitaan vapaasta!

t. Bonita 15+1

Vierailija

Niin mikä se EML-potilas oikein on? Oon ihmetellyt tässä sitä jo moneen otteeseen mut unohtanut kysyä.



Pääskylle pitkää pinnaa pesukoneettomille päiville. Meillä oli samantapainen tilanne, kun kakkonen syntyi: just oltiin kotiuduttu sairaalasta, niin pesukone hajos ja (takuu)huoltajan saapuminen kesti ensiksi pari päivää, sitten se korjas sitä melkein vuorokauden ilman tulosta, sitten vei mukanaan koko rakkineen melkein viikoksi. Soitin vielä perään että eikös jo kannattais antaa uusi kone, kun ei noin vaivalloinen takuuhuoltokaan tuu valmistajalle halvaksi. Lupasivat että jos ei vuorokauden sisään ilmesty takas, niin saadaan uus tilalle (no vanha tietty tuli sitten pikavauhtia).



Olin totaalisessa pulassa vauvan kanssa, vaikka ei ollut ees kestovaippoja! Jouduin käymään pyykillä tuttavilla ja kylänmiehillä. Kyllä sitä sitten on ihmeen riippumvainen mokomista kodinkoneista.



Samaa muuten mietin toissa-aamuna, kun meiltä oli sähköt poikki edellisyön myrskyn jäljiltä. Kodinkoneiden toimimattomuus on pientä silloin kun lämmitys loppuu ja erityisesti (vauvaperheessä) vesipumppu ei toimi eikä lämminvesivaraaja. Meillä on siis oma kaivo; hyvin äkkiä ollaan jääkylmä kantovesi -tilanteessa. Pitäisköhän hommata puukiuas ja vesipata sen yhteyteen?



Omaanapaa: piinallinen jakso on tämäkin, kun odottelee ensimmäisiä liikkeitä. Olispa joku keino kurkistaa kohtuun, että ollaanhan siellä elossa....



Jymy

Vierailija

Helinä ja Triina, voi miten ihanan ihanaa, kun teillä on h-hetki jo NOIN lähellä!!! Ja ihana juttu, ettei Helinän vauvaa tarvinnu ruveta kääntämään. Mut lähetettiin esikoisesta äitiyspolille kun oli poikkitila aika viime tingassa ja pelkäsin kääntämistä ihan kuollakseni, mutta ylläriylläri, typy olikin yön aikana kääntynyt oikeinpäin ja siinä pysyi, joten itekin säästyin siltä operaatiolta.



Pidin tänään kaks ekaa oppituntia 14-asteisessa luokassa, ja nyt on vähän vilustunut olo. Meidän koulussa ei nykyään toimi mikään, ei edes lämmitys. Huomenna pitäis jaksaa turhista turhin veso-päivä, enkä oikein tiiä, miten sieltäkään kehtaa pois olla, kun kaikkihan sitä päivää vihaa mutta poissaolot katotaan just sen takia helposti lintsaukseksi, mutta toisaalta ei olis kyllä vilustuneenakaan järkeä sinne lähteä. Etenkään kun iltapäivällä lähetään jonnekin maastoon tulipaloja sammuttelemaan (juu, taas on ihan huippurelevanttia tää koulutuksen sisältö).



Yrjötys ei kyllä osoita mitään vähenemisen merkkejä. Tänä aamuna kumarruin poimimaan sukkahousut lattialta ja samaan syssyyn tuli osa aamiaisesta suuhun... voi jummi!



Mutta liikkeitä oon ollu aistivinani jo pari kertaa, semmonen jännä puskeva sykähdys. Varma en voi olla, mutta muistan tosta mein tokastakin tunteneeni ekat liikkeet tosi varhaisessa vaiheessa. Mut se VOI toki olla vielä jotain muutakin.

t. salmiakkia mussuttava Bonita 14+6

Vierailija

HEips kaikille! Ajattelin vihdoin esitellä myös itseni pelkän säännollisen epäsäännöllisen taustailun sijaan... tuonne maalismussujen palstalle olen parisen kertaa ehtinyt kirjoittelee mutta muuten vaan lueskellut juttuja. eli olen siis vuosimallia 69 ja kolmatta tässä odottelen. laskettu aika maaliskuun 12. päivä. Edelliset lapset , tyttö ja poika jo 13 ja 11 vuotiaita, joten olo on kuin ensisynnyttäjällä kun tässä vaiheessa jo tuo dementiakin taitaa vaivata ;)

Nykyiselle miehelleni vauva on ensimmäinen ja hän onkin aivan mahtavasti kaikessa mukana... sellaista myötäelämistä ja innostusta en olisi edellisen kanssa voinut kuvitellakaan.



Mutta oikeastaan olen kiinnostuksella lukenut tuota tän päivän pinoa isoista vauvoista ja sokereista. Kysyisinkin niiltä jotka ovat sokerien kanssa taistelleet, että oletteko huomanneet olossanne jotain poikkeavaa heittelehtivän sokerin takia?



Itse jouduin pieneen paniikkiin kun neuvolantäti laittoi sokerirasituskokeeseen rv. 28 , koska hänen mielestään edelliset lapseni ovat syntyessään olleet niin isoja... ? ( 4180 g ja 4350 g) Tosin molemmat täysiaikaisina ja toinen pari päivää päälle.

Aikaisemmissa raskauksissa ei kukaan puhunut sokereista mitään ja vauvat olivat pitkiä, mutta ei pullukoita. Nytkään ei neuvola virtsakokeissa ole ollut mitään huomauttamista ja itse en ainakaan tunne että ruokavalioni olisi mitenkään sokeripitoinen? Tähän asti oma painoni noussut 3 kg ( rv 21) ja rakenneultrassa vauveli oli ultraajan mukaan täysin lasketun ajan mitoissa.



Ensimmäisessä raskaudessani painoni nousi koko aikana 11 kg, jolloin neuvolantäti oli huolestunut liian vähäisestä painonnoususta ja käski syömään hyvin . Kuitenkin lopulta kaikki ok. Toisessa raskaudessa painoni nousi 20 kg ja kaikki neuvolan mukaan ok.



Onkohan nykyinen neuvolan täti vaan esim. ikäni takia huolissaan sokereista kun muuten kaikki on ollut erittäin hyvin?

tosin nyt kahden viimeisen viikon aikana on epämiellyttäviä supistuksia tullut enemmän kuin tarpeeksi, joista itse olen huolissani. Yleensä ne supistukset tulevat kun kävelen liikaa tai rasitan itseäni muuten paljon. Näitä ei siis aemmissa raskauksissa ole ollut ja laitankin ne nyt iän ja ei -enää-niin-hyvän-lihaskunnon piikkiin ;)



ai niin, piti vielä lopuksi sanomani että niinä päivinä kun ' kaikki ottaa päähän' on tämä palsta helpottanut oloani kun on voinut lukea millä mielellä muut raskauttaan kokevat sinä päivänä. Oikeasti minulla kuitenkin kaikki omassa olossani hyvin ja jostain kummasta syystä silloinkin kun asiat ottavat päähän tai olo on muuten epämukava, huuliltani lipsahtaa kaikille oloni kyselijöille automaattinen vastaus että olo on loistava.... ? MAhdoittekohan ymmärtää mitä tarkoitan ja onko kukaan muu huomannut vastaavaa?



kyselee

Unis ja rv 20+5 tai jotain





Vierailija

Voi Triina, tosi harmi että sait uusia huolenaiheita eilisessä ultrassa! Tosi hyvä että tilannetta seurataan nyt tarkasti!

Ehkä sinulla on vauva sylissä aikaisemmin kun mitä olet odottanut;)?

Tsemppiä sinulle!



Jaksamista myös Helinälle! Ikävää se on kun tunteet heiluvat laidasta laitaan. Koita kestää, vaikka fysiikkakin on kovilla! Eilen tapasin muuten muutama jo nyyttinsä saanut, jotka oikeasti kaipasivat vauvamahansa...katselin heitä kyllä varmasti aika epäluuloisesti;)!

Eli aika voi kullata muistot tosi nopeasti....



Kiva kuulla myös Hilimasta! Tosi aamuvirkkuja olitte tänään, sekä Triina että Hilima!



Tervetuloa mukaan Unifantti! Pieni kommentti tuohon " loistavaan oloon" - Välillä on kyllä helpompaa sanoa että " olo on loistava" kun ruveta kertomaan mitään kipeästä selästään tai hurjasta väsymyksestään jne. Eivätkä yleensä kyselijät haluakaan mistään vaivoista kuulla. Ehkä raskaana olevat ymmärtävät helpoimmin muiden raskaana olevien vaivoja?(paitsi ehkä joku, joka on raskauden aikana " elämänsä kunnossa" - silloin saattaa olla hieman vaikeampaa eläytyä toisten liitoskipuihin, iskiakseen, mielialavaihteluihin...)Ja sitäpaitsi, jokuhan saattaa uskoa, että kultaisen iän takia olisi ihan hirveästi erilaisia vaivoja eikä jaksaisi yhtään mitään...tällaisellehan on täysin pakko kehua miten hyvä on vointi;)!



Omanapaa...Eilen oli ensin neuvola, missä kaksi ihmistä, terkkari ja terkkariopiskelija, painelivat vatsaani oikein kunnolla ja kauan. Kumpikaan ei tuntenut vauvan päätä oikein missään, ja alhaalla oli tyhjiö terkkarin mielestä. No, sitten illalla oli se ultra....Ja olipa ultrassa kuitenkin pää aika alhaalla, vaikka ei ehkä ihan suorassa, kuitenkin rt lääkärin mielestä. Onneksi napanuoravirtauksetkin olivat ihan ok, sillä olin jo ehtinyt siitäkin huolestua, pitkän perä-ja poikkitilan jälkeen. Saattaa olla, että eilen neuvolakäynnin jälkeen mahaasukas on kääntynyt...tai sitten jo hieman aikaisemmin. Ainakin oma oloni helpotti viime viikonloppuna ja silloin mahan muotokin muuttui, joten veikkaan että pikkuinen muutti asentonsa silloin. Mutta sisimmässäni tunnen pientä pettymystä, sen täytyy myöntää. Synnytystapa olisi ollut niin selvä, jos olisi ollut poikki-tai perätila. Nyt kaikki on taas auki!

Mitään muutoksia, lyhennettyjä kanavia tms ei ollut havaittavissa eikä ainuttakaan supistuksen supistusta...kaikkea mitä mitattiin vastasivat n. rv 35-36. Joten jos ei sektio, niin olen varmaan synnärillä vasta joulukuussa. Ensi viikolla on synnytystapaarvio sairaalassa. Saa nähdä mikä tilanne on silloin, ja millainen lääkäri on vastassa....



Terveisin, kasperina

(rv 36+1)

Vierailija

Oli ankea aamu, kun piti syyslomapäivien jälkeen ponnistaa töihin. Voi yöksien yöks! Ei vois toi koulu kyllä vähempää kiinnostaa... Millai te muut jaksatte töissä? Oletteko motivoituneita vai raahaudutteko vaan päivästä toiseen jotenkuten niinkuin meitsikin? Mä odotan joka armas työpäivä että loppuis jo ja pääsis kotiin.



Täälläkin on lunta maassa, vaikka mullakin noi pihatyöt jäi pahasti kesken. Lasken sen varaan, että viikonlopuksi luvattu lämmin tosiaan tulee, lumipeite sulaa veks ja saisin edes isoimmat ja pahimmat lehtipeitteet tuolta alta vielä haravoiduksi.



Yrjöttää ja väsyttää edelleen. Nukuin lomapäivinä ihan vaatimattomia 12 tunnin yöunia ja päiväunet vielä päälle. Tällä väsymyksellä ei oo mitään mittaa eikä määrää!

Bonita 14+5

Vierailija

Triina, sinullahan oli jännittäviä uutisia! Luultavasti pääset sitten jo ensi viikolla jakaantumaan:)! Kiva kuulla, että sinulla on myönteisiä kokemuksia NKL:sta! Pidetään peukkuja ensi tiistain punktioon, että pikkuisen keuhkot olisivat valmiit-on varmasti erittäin todennäköistä jo näillä viikoilla!

Kyselit sektio- tai alatiesynnytystoiveistani...olisin kyllä toivonut että pikkuinen olisi pysytellyt vaan poikki-tai perätilassa ja että edessä olisi ollut sektio, koska nyt ensi viikolla sairaalassa ilmeisesti taas punnitaan synnytystapaa. En haluaisi taas mitään lantion kovakouraista tutkimusta mahdollisesti taas! uuden lääkärin asiakkaana enkä jaksaisi väitellä siitä, miten paljon turvallisempi alatiesynnytys on tai ei. Tällä hetkellä jännittää/pelottaa molemmat synnytystavat ja siihen menee aika paljon energiaa- etenkin aamuöisin kehittelen ajatuksissani kaikenlaisia kauhuscenarioita. Kun oli tuo poikki/perätila nukuin taas yllättävän levollisesti(vaikka vähän), joten ehkä se tarkoittaa sitä, että kuitenkin olisin enemmän sektion kannalla itse. Ja tosiaan, rankan alatiesynnytyksen jälkeen koin sektion suurena pelastuksena viimeksi- tuskin lapsi olisi tullut turvallisesti maailmaan muuten (toivottavasti en ketään pelästytä äskeisellä lauseella- tämä oli vain minun kokemukseni- synnytykset voi olla niin erilaisia ja tuttavapiirissäni on myös paljon myönteisiä alatiesynnytyskokemuksia)!



Onneksi olkoon kaikille joilla pienet (tai isommat)synttärisankarit kotona- ja Pääsky, teille, Valion hienosta tavasta juhlistaa 2 kk merkkipäivää...



Mukavaa perjantaiillan jatkoa ja Hyvää viikonloppua kaikille kultaisille!



t. kasperina

(rv 36+2)

Vierailija

Hei, vielä tuosta sektioarven tarkistuksesta...3/4 D ultralla olisi kyllä näkynyt jos esim. olisi ollut ns. aukkoja arvessa (lääkärillä oli joku tieteellinen nimi sellaisille, en vaan muista mikä se oli). On myös kuulemma mahdollista nähdä jos arpi olisi erityisen ohut. Kuvaruudusta en saanut itse mitään selvää, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että ainakaan ei mitään hälyttävää näkynyt. Jos olet kovin huolestunut suosittelen kyllä sitä 3/4 D ultraa. Tuttavallani huomattiin loppuraskaudesta että hänen sektioarvensa oli erityisen ohut, joten leikkauspäivä oli myös tämän takia hieman aikaisempi. Etkö ollut menossa Naistenklinikkaan synnyttämään? Luulen, että sielläkin saattaa olla 3/4 D-ultra käytössä? kannattaa kysellä asiasta. Jos ei, niin ainakin Helsingin lääkäriasemalla, Femedassa ja Felicitaksella on 3/4 D-laitteita.



terveisin, kasperina

Vierailija

No voi sun, nysse lumi tuli ja jämähti. Vaikka mulla oli pihatyöt ' kesken' . ;) Kesärengas-jumissa ollaan täälläkin, mut huomiseksi on luvattu sulaa.



Voi hurja Triinan ja Hiliman painoarvioita! Toivottavasti saatte pian tietää, miten edetään, ettei tarvitsisi kauaa jännittää kuinka paljon vauveli on viikossa kasvanutkaan. Mulla on isoin poika ollut 3250g ja se tuntui jättiläiseltä edelliseen (2390g) verrattuna... Veikkaan että tämäkin sitten aikanaan syntyy vähän turhankin hyvissä ajoin ja suht pienenä sinttinä. Tosin eihän näistä koskaan tiedä...



Tsemppiä Helinälle mielialaongelmien ja turvotusten yms. kanssa. Ei taida lohduttaa, että ' kyllä se siitä' . Vaikka välillä sitä ei muuta voi kuin uskoa siihen, että ennemmin tai myöhemmin helpottaa.



Omaanapaa: olo on kohentunut. Loistavaa. Energiaa on enemmän kuin aikaisemmin. Nyt vaan äkkiä kaikki hommat hoitoon, kun kohta ne ennenaikaiset supistukset sitten alkaa. Tähän mennessä joka raskaudessa hankalat supistukset on alkaneet viimeistään viikolla 24, eli paljon tässä ei vetreää aikaa oo jäljellä.



Meidän tiistainen allergialääkärireissu meni tavallaan hyvin, tavallaan huonosti. Kuopukselle tuli selkeä positiivinen tulos maitoaltistuksetsta. Olin jo ehtinyt ajatella, että saadaan vapauttava ratkaisu ja päästään koko porukka normaaliin ruokavalioon. Mutta eihän toi yksi allergisoiva ruoka-aine nyt mikään vaikee oo hoitaa, vaatii vaan vähän tarkkuutta. Se siis on hyvä, että saatiin vihdoin selvyys heinäkuussa alkaneisiin ongelmiin. Silloin siis lopetin imetyksen ja poika siirtyi kertaheitolla tutteliin.



Nyt pukemaan porukkaa, menevät ihailemaan eilen räntälumesta sinniikäästi rakentamaansa lumiukkoa, joka tuolla vilkuttelee iloisesti.



Hyvää päivänjatkoa kaikille kultaisille

t. Jymy rv 13+5

Vierailija

Perjantaihuomenta!

Mikä taivaallinen rauha! Kuopus päiväunilla ja isot pojat papan kanssa metsäretkellä. Meillä pappa on harvinainen ja erittäin odotettu vieras, joka on vielä niin hyväkuntoinen että jaksaa noiden puuhapetejen kanssa reissuta ja tehdä kaikenlaista, mikä on _luksusta_ !



Tervetuloa joukkoon Unifantti! Yhdyn Kasperinan (olihan ne kommentit sun?) ajatuksiin siitä, miksi tulee sanotuksi että olo on loistava. Sitähän ihmiset haluaa kuulla. Ja tosiaan ihan riittävästi saa kuulla niitä juttuja, kuinka nainen on elämänsä kunnossa, entistä hyvinvoivempi hiuskruunu ja iho sädehtien huokuu äitiyden kaunistamana, masu somasti pyöristyneenä, olemuksellaan koko muuta maailmaa syleillen ja ilahduttaen... Joku voi kuvitella, että vaivojaan valittava odottava äiti on jotenkin kiittämätön ja itsekäs. Eli helpompaa tosiaan vaan kuitata olo hyväksi, niin pidetään kysyjä tyytyväisenä.



Vaahtis: onnea teidän synttäripojalle! Meidän ikäkaima ei ymmärtänyt lahjoistaan mitään vaan keskittyi papereihin ja pakettinauhoihin, joista kyllä riitti iloa. Isotveljet sitten leikki innoissaan niillä vauvanleluilla!



Voi että alkoi jännittää teidän loppusuoran ihmisten tilanne! Olispa jo teidän kanssa lähtökuopissa!



Hyvää viikonloppua t. Jymy rv 14+0

Vierailija

Olo on vähän rauhoittunut nyt, kun on alustava sektiopäiväkin tiedossa, eli ensi torstai. Tosin tämä riippuu tiistain punktio-tuloksesta, mutta ainakin jotain tapahtuu. Nyt sitten tuntuu että on äkkiä kauheasti asioita hoidettavan ja järjestettävänä ennen mahdollista sektiota, lähinnä että kotijoukot selviävät. Mutta tosi loistavaa palvelua ja kohtelua olen tähän mennessä saanut sairaalasta, en sitten tiedä onko siinä eroa kun on EML-potilas.



Hilima, minulla vaikutti suurelta osin rivakkaan toimintaan se, että on sektio kuitenkin edessä, joten ilmeisesti sen aikaistamista ei nähdä niin suurena ongelmana. Veikkaisin, että jos alatiesynnytystä suunniteltaisiin, ei vauhti olisi ollenkaan tällainen, vauvan koosta huolimatta.



Helinä, toivottavasti sinäkin pääset pian synnyttämään, ymmärrän kyllä täysin tuskaisen olosi, minua se vaivasi usean viikon ajan, tosin nyt helpotti. Minulla on vähän sama ongelma, olen niin keskittynyt itseeni tällä hetkellä, että kaiken muun ajattelu on rasittavaa. Mutta eiköhän se siitä muutaman viikon sisällä helpota.



t. Triina 36+2

Vierailija

Töihin olen just lähdössä, mutta ihan pikaisesti pitää tässä kommentoida tuota kapaloasiaa...



Mä olen nukuttanut Aapoa ihan syntymästään saakka ensin kapalossa ja nyt myöhemmin unipussissa. Meillä ollaan oltu aina hyviä nukkujia ja jo 5vrk ikäisenä oltais nukuttu koko yö heräämättä. Oli vaan pakko herättää kerran syömään kun oli niin matalat sokerit syntyessään ja mun rintamaito ei oikein riittänyt ja aluks paino ei tahtonut nousta. En oikein kunnon kapaloa osannut tehdä, mutta kääräisin poitsun peiton sisään sillä lailla, että kädet oli siellä tiukasti ja se riitti oikein hyvin meillä. Olen tullut siihen tulokseen, että se on loistava keino nukuttaa ja aion sitä jatkossakin käyttää.



Jymylle kiitokset onnitteluista. Myöhäiset onnittelut teillekin. Nyt on pakko lähteä kyyräämään poitsua naapuriin ja kiiruhtaa iltavuoroon. Huomenna on vielä isovanhemmat tuloosa juhlimaan joten aamulla kiiruusti kauppaan ja sitten leipomaan, että klo 16 on kaikki valmista.

Vierailija

Noista ' hienosti menee' kommenteista, suutahdinkin jossain loppuraskauden hormooneissa miehelle, kun hän kaupasta palatessaan kertoi nähneensä sen ja sen tutun, joka oli kysellyt vointiani. Mies siinä sitten luetteli mulle, mitä hän sille tutulle vastasi = luetteli mun kaikki todelliset vaivat ja kolotukset ja huonot nukkumiset. Josta tietenkin ärryin; minähän vastasin kaikille, että mitäs tässä, hienosti menee, tällasta pientä kränää, no, täähän kuuluu asiaan, olo on loistava! Mullakin oli varmaan tää ikä mielessä, vielä minä pärjään siinä missä nuoremmatkin.



Tervetuloa mukaan, täällä oli uusiakin taas linjoilla!



Eilinen päivä meni pesukoneremontissa, nyt ollaan sitten ilman, maanantaina tulee vasta remonttireiska ja milloin se sitten on kunnossa..etsittiin siis eilen tukosta (Valion sukka?Liivivsuojus?) tuloksetta, ilmeisesti se poistopumppu on rikki. Hyvin menee kestovaippataloudessa!



Valio juhli eilistä 2 kk päivää nukkumalla yöllä 8 tuntia putkeen, sitten tissiä ja 2 tuntia lisää. Osasyyllinen oli luultavasti kapalo, johon ukkelin illalla kääräisin, on tuo omien käsien löytyminen lisännyt niillä vispaamisen ihan maksimiin. Aamupäiväunetkin sujuivat kapalossa vaunuissa, eilen tuo sai kiskottua lapasenkin kädestä... Miestä nauratti aamulla kun purki Valion kapalosta, heilui kuulema kädet kuin helikopteri ihanasta vapaudesta!



Mukavaa, aurinkoista perjantaita kultaisille ja tsemppiä nakkisormille, pahoinvoiville ja kaikille muillekin...tai siis kaikkihan voivat siis aivan erinomaisesti ;)



Pääsky ja VAlio, 2kk 1pv



Vierailija

Tiistaina on lapsivesipunktio, ja jos sen mukaan vauvan keuhkot on kypsät, niin sitten kuulemma ensiviikolla tehdään sektiokin. Nyt sitten kärvistelyä ja jännitystä siihen saakka, silloin selviää taas jatko. Huh, olen odottanut tätä kuin kuuta nousevaa, ja sitten tuntuukin kauhean äkkinäiseltä jos vaikka jo viikon päästä leikataan. Kyllä on sekava olo...



Tervetuloa unifantti (muistinko taas nickin oikein vai väärin). Siitä painosta vielä, että olen saanut sen pidettyä viime aikoina kurissa, mutta yhteensähän minulle on tullut jo reilu 20kg, joista eka 15kg tuli jo raskauden puoliväliin mennessä. Ruoka tahtoo maittaa ihan liikaa.. ei tosin enää, nykyisin kaikki närästää.



Voi Kasperina, toivottavasti sinun tilanteesi selviää. Oletko itse oikein päättänyt, että haluatko sektion vai alatien, vai vieläkö punnitset asiaa? Hilima, toivottavasti sinulla vauva päättää tulla maailmaan ennenkuin on liian iso.



Tsemppiä muille perässä tulijoille!



t. Jännittävä Triina, josko jättivauva olisi jo sylissä ensiviikolla..

Vierailija

Onpas jännä lukeskella teidän loppusuoralla olevien kuulumisia. Mulla on noi sokeridieetit vielä edessä. Edellisessä raskaudessa keksivät lähettää mut jo viikolla 18 ekaan sokerirasitukseen ja sitten olinkin kolme kertaa Kättärillä siinä vuorokausikäyrässä ja aina siellä joku yksi arvo oli mukamas pielessä. Viimeisellä kerralla keksittiin, että pitää alkaa pistämään insuliinia. Sain oikein opastuksen pistämiseen yms. Sitten oli just tulossa ruoka-aika ja vielä testattiin, että toimiikos mun hieno uus sokerimittari. Toimi se vallan hyvinkin ja sokeriarvo oli 2.3 joten tuli lääkärille äkkiä kiire perua koko pistäminen. Onneks ei aloitettu sillä sokerit pysyivät hyvinä ja vauvakin painoi syntyessään rv42 3880g eli eipä ollut liian kookas.



Eilen oltiin poitsun synttärin kunniaks neuvolan 1v-tarkastuksessa. Nyt poitsu oli tasan 10kg ja 75cm pitkä eli ihan sopusuhtainen kaveri. Mä pyörähdin kans puntarilla ja huikeat 300g oli pudonnut kahdessa viikossa. Jos jo nyt olisin noudattanut dieettiä niin olis varmaan jokunen kilo lähtenyt. Käytiin toissa viikolla Porvoossa vähän namuostoksilla synttäreitä varten ja kyllä on suklaa maistunutkin. Nyt kyllä näitten synttärijuhlien jälkeen koitan ihan oikeesti syödä terveellisesti ainakin jouluun saakka. Ja eiks se niin ole, että jouluna saa sitten luvan kanssa mässäillä...



Eilen meillä vietettiin niitä ihan ensimmäisíä synttäreitä poitsun kans. Voi että sillä oli hauskaa kun sai niin ihania lahjoja. Ilta venyi vaan turhan myöhäks ja eipä olis malttanut poitsu millään mennä nukkumaan. Nukkuikin sitten yön kun tukki ja heräs vasta yhdeksän jälkeen.



Nyt pitäis kipasta äkkiä suihkuun kun pitää lähteä iltavuoroon töihin. Ja meidän autossa on kyllä kans kesärenkaat, mutta silti meinaan sillä lähteä. Tää meidän pikkukadunpätkä on vähän luminen, mutta näyttää jo tuo iso tie olevan ihan sula ja mun työmatka taittuu tosiaan ihan isoja teitä joten ei syytä huoleen.



Terkuin Vaahtis, poitsu ja " Iines" rv 14+1

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat