***Syystaaperoiden torstaiturinat***

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Eikö ollut pinoa yökuppareilta?

Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

EIlen meillä alkoi aamu jo kello 6 ja sen seurauksena mulle tuli migreeni, joka vaikutti oleellisesti jaksamiseeni. Ja koska lasten unet meni aikaisesta aamusta johtuen ihan risitiin, en saanut päivällä levätty. Iltapäivällä olo jo parani, mutta sain vielä uuden kohtauksen illalla. Ei kivaa. Nyt olo on aika hyvä, vähän jälkikipua, muttei mitään kovaa. Eilen taas totesin miten hyvin asiat ovatkaan kun on terve.



Mitä minulle kuuluu? Rehellisesti. Kaipaan omaa aikaa, aikaa miehen kanssa, aikaa ystävien kanssa, aikaa ilman lapsia, siis aikaa joilloin olin vain minä en äiti. Kaipaan aikaa kun kukaan ei halunnut multa mitään keskellä yötä, kun olin vessassa, kun syön, kun teen töitä, kun halaun vaan olla. Kaipaan aikaa kun siivous näkyi kauemmin kuin tunnin. Kaipaan joutilaisia viikonloppuja, kun ei oikeesti tarvinnut tehdä muuta kuin tilata pizzaa. Lista on loputon, mutta tämmöiset on fiilikset.



Fiiliksistä johtuen, tapaan ystäviä lauantaina ja suurin osa niistä on lapsettomia. Olemme hyvä kavereita, mutta viime aikoina olemme tavannet aika vähän. Mitenköhän ulkopuoliseksi itseni tunnen? Tulen sitten kertomaan.



Tänään mennään tytön kanssa Allergiasairallaan. Lähete on kyllä eri vaivalle ku mistä aijomme valittaa, mitenköhän käy?



Enkelin isän tilanne saa mieleeni muistoja, joita en halua ajatella. Riittämätön kipulääkitys ja muutekin elämän/tuskan pitkitääminen siinä vaiheessa, kun mitään ei ole tehtävissä on todella ikävää. Enkelille edelleen voimia.



Nyt aamutoimiin.

Ai niin vielä, tyttö sanoo kahden sanan lauseen: " Anna tota" :)))



Pile

Vierailija

Meillä lunta oli aamulla lähinnä autojen ja talojen katolla. Poika oli kuitenkni vähään tyytyväinen ja huusi:" Kipii, keekka mukaan ulos" :) Ei ihan vielä.



Ihminen on hassu. Aamuisesta oma olo parantunut kummasti. Miksi? Mies tuli kotiin jo klo 17.30, sain hetken makoilla yksin makkarissa ja kuunnella kun muu perhe touhusi. Kävin jumpassa ja sillä välin pienempi jo nukkui ja isommankaan nukahtamiseen ei mua tarvittu. Meillä on kotona siis keskusteltu ja nyt tuntuu hyvältä.



Kukkuu kyseli tänään paljon :) ja töitäkin jotain. Mieheni on viime aikoina ehnyt töitä reilusti yli 60 tuntia viikossa, sietorajani on varmaan lähempänä 50 tuntia viikossa ja 10 tuntia päivässä. Nyt tosin näyttäis taas paremmalta, sillä mieskin on sitä mieltä, että lon iikaa töitä tekee ja kärsii siitä itsekin, joten on kypsä muutokselle.



Parisuhde voi ihan hyvin (taas tänään :)). Yhteistä aikaa on liian vähän, tietenkin, mutta muuten. Nyt kun tyttökin tuntuu paranevan oikeesti, niin taas voi pyytää hoitajaa kotiin ja päästää vähän mökistäkin pois.



Allergiasairaalassa meitä kohdeltiin hyvin ja otettiin vakavasti. Menemme uudestaan maanantaina - hyvillä mielin.



Lemmparille halaus, voi kurjuus :(





Nyt menen sänkyyn kera kahden akkojen lehden.



Pidetään taas keskustelua yllä, tää on niin kivaa ja piristävää.



Pilette





Vierailija

ja sitä tässä nautiskelen, suodatinpaprut loppu ja en muistanu käydä ostamassa kun aamulla ulkoiltiin.



Lintsu ei tainnu olla lumesta moksiskaan, liekö edes huomannu. Tänään käsissä oli teddyvuorelliset Jonathanin rukkaset=kädet aivan yhtä jäässä kuin ohuemmillakin syysrukkasilla tai lapasilla.

Täytyy käydä HenkkaMaukassa kattoo Tean mainitsemia lapasia, alkaa epätoivo iskeä, mitä laittaa käsiin pienelle sitten kun on -20 pakkasta, vai ollaanko talvi sisällä.



Hui mitä tutkimustuloksia. Heti piti alkaa miettimään meidän tilaa, kaksistaan olisi kyllä aika päästä vaikka leffaan ja syömään. Täytyykin ottaa suhteen tila puheeksi jahka saan armaan ukkoni sieltä Japanista kotiin, ellei sitten joku geisha viettele miestäni ja jättää pian tulematta ollenkaan :))



Toiveeni, ei mitään ihmeitä, mukavaa olisi jos rahat riittäisi niin ettei joka senttiä tarttis laskea.



Jaksua Mimmulille ja Nöösalle parempaa oloa.

Toivottavasti Enkeli on kerennyt isänsä luo.

Tealle tsemppiä töiden aloitukseen.



Hilu

Vierailija


" Minä en voi elää niin, että rajut riidat pyyhkäistään terveisiä lähettämällä pöydän alle ja sitten ollaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Minun mielestäni pitää pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Ja vaikka riitaan tarvitaan aina kaksi, tässä asiassa pallo on anopilla. Minä pelkään, että jos nyt annan periksi, se antaa vaan viestin siitä, että minua ei tarvitse kunnioittaa ja minulle voi jatkossakin sanoa mitä sylki suuhun tuo."





Täysin samanlaisia ajatuksia oli mulla toissakesänä, kun anoppi haukkui lyttyyn eikä oltu väleissä koko kesänä. Toivottavasti anoppisi edes jotenkin saa sen anteekispyynnön aikaseksi. Omani sai ja nyt välit on ihan hyvät taas.



T: Ynis



Ps. Jaksua Lempolle ja Pönkyrälle!

Vierailija


Poika parka kaatusi pyörällä kun äiti vaan päätti eetä kyllä voi pyöräillä :-/ No ei sattunu onneks!!



Illalla kyllä kävin lukemassa,en vain osannut kirjottaa mitään..ajatukset pyörii niin paljon Enkelin murheessa ja samalla sitä ikävöi omia rakkaitaan jotka ei ole täällä enää :-(



PArisuhteesta...Niin nuo erotilastot on pelottavia!Jotenkin koko elämä on vaan nyt niin sekasin että en jaksa mitään enkä jaksa olla vaimo.Mielessä käy miten tästä selvitään ja selvitäänkö ja itse ajattelen kyllä et kun aika kuluu,mutta ajatteleeko se mies niin...Niin se keskustelu on keksitty,mutta..



Päälimmäinen toive kai olisi että voisin hyvillä mielin jättää lapset hyvälle hoitajalle ja saisimme käydä miehen kanssa paripäivää jossain kaksin...Toiveeksi se jää,koska typyä ei voi jättää,ainakaa niin että minulla olisi hyvä mieli..pari iltamenoa on sen todistanut ja lisäsi pahaa mieltäni ja ihan käytännössä ei meillä olisi rahaa mennä mihinkään!..mutta ehkä torstai antaa luvan toivoa..



Tuo Pilen lista kuulostaa niin tutulta..Täytyisikin alottaa se turhauttava siivous.Mielenkiinnolla odotan miltä tuntui ilta lapsettomien seurassa.



Kukkuu pistäytyy taas päivittäin :-) Taitaa pelottaa nettikatko ja yrittää varastoon täällä hypätä?



Niin jos sinne siivoomaan..



jatu

Vierailija

mutta ei jaksa nyt kirjoittaa muuta kuin Öitä rakkaast sisaret!



Tuttis



ps. huomenna tai siis tänään on juhlapäivä, pääsemme yhdessä juhlimaan, kipii!

Vierailija

Laitan korteni kekoon. Ensiksi toivon enkelille onnea isän tapaamiseen. Sitten kaikkea hyvää muille, uuteen kotiin, pakkaamiseen, rakennusprojektiin, runsaaseen painonnousuun, kylmille käsille, päivähoidossa kävijöille, työssäkävijöille,ensiaskeltajille, allergioille, sairaille jne...



Minulla menee kiitos ihan hyvin. Kunhan saan olla nyt kotiäitinä, tapaan välillä muita äitejä ja pääsen silloin tällöin laittamaan YKSIN pääni pihalle, siis vähän vaikka kaupungille tuulettumaan. Tänään oli minun päiväni ja tyllerö sai viettää isin kanssa laatuaikaa.Kävin YKSIN kaupungilla ostamassa joulukankaita, muutamassa sisustusliikkeessä, vaatekaupassa ja ostamassa neidille lämpimät hanskat.



Olen kyllä omasta mielestäni käyny tosi vähän yleensä yhtään missään ilman taaperoa. Muutaman tunnin silloin tällöin, eikä neiti ole ollut muiden hoidossa KOSKAAN, kun äidin ja isin. Tänäänkin oli niin surullista katsoa, kun tyttö itkien vilkutti äidille, vaikka isin kanssa jäi. Autossa sitten tuli äidille kyynel silmään, kun toinen oli niin reppana. Haikeeta on jättää ja kiire on takasin kotiin. Koetteko samalla tavalla vai oonx mä outo?



Ynis:meillä austaa tuommonen kymäkäsi, jolle ei ilmeisesti mikään auta. Ostin Lennen talvihanskat ja tunnin ulkoilun jälkeen tytön kädet oli aivan kylmät. Ja minä, kun uskoin noihin Lenneihin. Jalassa oli tavan sukat, paksut villasukat,kuomat ja jalat oli kylmät. En siis aio ressata, oon ostanu laatutamineet, mutta neiti on kylmä. Toivottavasti selvitään talven yli paleltumilta. No äitinsä on samanlainen, aina kylmät jalat,kädet ja huulet sinisenä.



Nukutukseen menee vaihteeksi 45min-1h, kun täytyy pöpöttää kaikki päivän tapahtumat (tätityttö,tetä, tukutukutuku, tippitappitippitappi, tätitäti,tyttö...), maata selällään jalat kattoakohti heilutellen (kuin koppakuoriainen)Päivisin neitin on ollu tosi hyvän tuulinen, haluaa sovitella erilaisia hattuja mitä taloudesta löytyy (uusi suosikkipuuha). Hassua, miten kausittain mennään hyvässä ja huonossa.



Kaikkea oli mielessä makuuhuoneessa maatessa, mut nyt ei muista.



Hyvvee yötä toivotan

Vierailija

ihana aurinko näkyvissä ja ulkoilu sujui mainiosti. Kätösissä oli äippäpakkauksen tumput ja pysyivät matkassa kotiin saakka, lämpöiset oli kädet ja Typyn posken omenanpunakat. Yleensä aamu/aamupäiväulkoilun jälkeen simahtaa helposti päiväunille, mutta tänään jaksoi riekkua sängyssään vaikka haukotteli jo ulkona ollessamme.



Parisuhteesta: Tahtomista pitää mielestäni miettiä aina välillä eikä pitää asiaa jatkumona. On ihanaa tulla uudestaan ja uudestaan siihen tulokseen, että juuri meidän kuuluu olla yhdessä vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Ja jos joskus alkaisi epäilyttää niin käydä niitä epäilyksen syitä ja tunteita läpi. Elämä on kuitenkin tarkoitettu elettäväksi. Minen haluu olla muumio tai marttyyri. Tärkeää on myös, että tulee uusia ajatuksia ja näkökulmia (kuten tässä yhteisössämme), palataan välillä vanhoihin mietteisiin, jaksaa kestää huonoja hetkiä ja kausia ja muistaa huomata ja nauttia pienistä hyvistä asioista.



Tutkimustulos kamala, mutta odotettavissa.



Kohtuuodotus on kai hieman yli kaksi tuntia, juuri ja juuri alle kaksi ja puoli :-) olen huomannut. Sitten alkaa harmittaa.



Miehellä on yksi viikko kuukaudesta työn takia aina täynnä työkiireitä ja siihen ei voi vaikuttaa. Mun mielestä se on ok ja koitan olla silloin tukena, mutta kun menee kolme viikkoa putkeen samaa rataa niin alkaa tuntua tylsältä, koska toinen ei jaksa kotona kuin nukkua ja kiukutella.



Toiveita / odotuksia täytyy taas miettiä lisää. Yksi pieni henkilökohtainen toive on ainakin osittain toteutumassa, mutta ennen tarkempaa miettimistä tyydytään siihen maailmanrauhaan :-) (Sen takia ne missitkin sitä toivoo, koska eivät jaksa päiväkausia miettiä?)



Keilin & Typy

Vierailija


Tuli vaan mieleen, kun kukkuu kysyi sitä, että missä vaiheessa alkaa tökkiä kun toinen viipyy. Mietin sitä koko aamupäivän ja totesin että alan lopullisesti hiiltyä kahden tunnin jälkeen.



Tea: Jonkun asteinen yh- täälläkin, mä olen ajatellut että ollaan varmaan ainoa perhe, jossa mies (tällä hetkellä)näkee lasta vain tunnin pari. Tsemppiä töihin menoon!



Enkeli mielessä täälläkin:(



Aavis

Vierailija


http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=5457520&p=&mpage=3&tmode=1...



tuolla enste eiliset.



Kukkuu kysyi, mitä kuuluu. Minä jatkan ja kysyn, mitä eniten toivotte? (maailmanrauhat yms. voidaan jättää missikandien huoleksi :D)



Vastaan eiliseen kysymykseen... hmmm... minulle kuuluu enempi hyvää. Joskus mietelausekorttien kulta-aikana luin, kuinka huolten linnut lentelevät pääsi yllä, mutta voit estää niitä pesimästä hiuksiisi. Esto-kohta minun täytyy nyt pitää tarkasti mielessä. Pääni ympärillä nimittäin liitelee lapsiin liittyviä huolia. Tasapuolisesti kaikkien neljän.



Parisuhdekiemuroihin liittyen en näköjään saa suutani pysymään kiinni (tai sormia pysymään kurissa näppiksellä), pahoitteluni... :)

Tiistain 20:30 uutisissa - löytyy Ylen sivuilta vielä jos joku kiinnostuu eikä ti nähnyt - kerrottiin Nina Halmeen väitöstutkimuksesta. Hän oli haastatellut 200 isää, joilla oli 3-6 vuotiaita lapsia. Haastatelluista puolet kertoivat parisuhteessa olevan merkittäviä ongelmia ja että olivat harkinneet eroa. Minusta tuo on pelottavaa.

Aiheesta on puhuttu meillä sekä tiistai-iltana, että eilen. Totesimme, ettei meillä ole merkittäviä ongelmia, mutta yhteistä, kahdenkeskistä, aikaa kaipaamme.



Suurin toiveeni on silti pienten allergioiden paraneminen. Väkkärä ei enää suostu oikein syömään riisi-poro -ruokaansa, vastahan sitä on muistaakseni kahdeksan kuukautta kahdesti päivässä syöty. Minulla on allergiauupumus...

Jaa, kamalan vaikeaa nimetä vain yksi toive, koska sitä aikaa rakkaani kanssa toivon myös - iloitsen siitä, että sitä on luvassa :) Sisko-kultani ottaa pesueemme viikon päästä yökylään.



aos ayap

Vierailija

POmppaan omalle paikalleni, tuttuun ja turvalliseen :)



Tahdon tahdon tahdon! Ja niin tahtoo miehenikin, kyllä minä sen tiedän. Itsekin aina olen toitottamassa ollut, että tahto se on tärkeintä, ja halu. Olotilaani vaikuttaa varmasti miehen stressi (ainahan syy on siinä toisessa ;)). Opiskelevan koti-isän stressi. Tuntee tuo varmaan hylätyksi itsensä myös, ja saamattomaksi ;)



Yllättäen päälimmäinen toiveeni liittyy Antsan kävelemään lähtemiseen. Minä, joka päätin etten siitä hätäile, alan hätäilemään, kun tuntuu, että kaikki kamraatit ympärillä jo kävelevät. Vaikka fysioterapeutti sanoikin, ettei hätää. Olen jopa diagnostisoinut ongelman (vaikka samalla tiedänkin olevani hassu); se johtuu siitä, että nukutin poikaa niin kauan peitolla tehdyssä " puolikapalossa" . Hmmmmmmm...melko epätieteellistä?



Omaa napaa--oo--Taitaa työnteko tehdä minusta itsekeskeisen (aina syitä löytyy ;)).



Mutta kaikille kivaa LOPPUviikkoa (työnteon suola=vapaapäivät).



SaaMarska



Vierailija

purkkiruoat: Hedelmäsoseita tulee purkista annettua aika usein välipalaksi. Niitä liharuokia käyttäisin ilolla edes joskus, mutta Nöösän allergiat estää moisen. Olisi meinaan niin kivan helppoa välillä vaan avata purkki. Erityisesti reissussa tämä ruokapolitiikka on hankalaa ilman purkkiruokaa.



Öttis: ihana vauvakuumeisena lukea, että aiotte ryhtyä pikkukakkosen yritykseen. =)



Hampaita yritämme pestä aamuin illoin, mutta Nöösän tuulesta kiinni, miten onnistuu.



Enkeli: Jaksamista ja hali! Rukoilen.



Hilu: Hurjaa, millaista kohtelua äitisi sai kipujensa kanssa. Hali!



Ihanaa on aina lukea Saamuskan juttuja, kun niistä välittyy niin mukavasti lapin tunnelma. Minä niin kaipaan Lappiin. Harmistuttaa, kun täytyi luopua syysmammojen Levireissusta. :(



Leppis: Mukavaa, kun olet jakanut hoidon aloitus tunnelmat kanssamme. Jaksua!



parisuhde: Samoin kuin Kukkuu välillä mietin, tiedän, että jaksan odottaa parempaa kiireettömämpää aikaa, mutta jaksaako toinen. Uskon, että jaksaa. Yritän kuitenkin tällä hetkellä sen vähäisen yhteisen ajan viettää antamalla huomioni täysin rakkaalleni. Samoin yritän muistaa, että väsymyksessäni en saisi rakkaalleni vain ärähdellä, koska kuka jaksaa rakastaa ihmistä, joka vain kiukkuilee. Meillä kun oikeasti asiat eivät ole huonosti. Yritän siis olla myös vähän enemmän rakastettava. Tietenkin väsymys ym. pitää toiselle näyttää ja kertoa, mutta yritän muistaa, että rajansa ja aikansa kaikella. Hmm, osasinkohan selittää ajatukseni ymmärrettävästi.



Miehen työajat ovat sellaiset, että ole tottunut odottamaan todellakin kauan ennen kuin hermostun.



-M

Vierailija

Ä-neuvolassa tuli käytyä, ihan palkallisen työpäivän päälle. Minun on ollut väsy ja kun minulla on väsy, syön. Painoa tullut kuukaudessa reilu 5kg! Hemppa oli 106, selittää kyllä miksi olen ollut väsynyt.. Mutta eihän minun pitänyt lihoa tässä raskaudessa. :-( Harmittaa!



Sinillä oli ollut kiva päivä isin kanssa. Palailen illalla muiden napoihin paremmalla tuulella..



Lila75 rv 22

Vierailija


Päällimmäinen ajatus ylipäätään: onkohan enkeli jo perillä, ehtikö ajoissa paikalle? :´´(



Minulle kuuluu töihinpaluuahdistusta. Olen levoton, revin kynsinauhojani ja herään aamuisin huonotuulisena. Katson kalenterista päiviä ja ihmettelen niiden kulumista niin nopeasti. Pala nousee kurkkuun kun leikin rakkaan tyttöni kanssa ja yhtäkkiä tyttö tulee halaamaan ja pussaa omalla ihanalla tyylillään. En haluaisi että kotiaika on ohitse. Haluaisin pian jäädä uudelleen äitiyslomalle. En halua työelämää ollenkaan! Ei koko ajan tunnu tältä, toisina hetkinä tuntuu ihan kivaltakin mennä töihin, saada syödä rauhassa ja aikuisten seurassa jne. Itse työ on vastaanottoa, skarppina täytyy olla koko ajan eikä ole varaa huonoihin päiviin. Välillä se on raskasta, ei voi yhtenäkään päivänä ottaa rennommin. Vastuu on niin suuri. Vaikka ihminenhän minäkin vain olen.



Mieskin on mietteissään, jotenkin masentunut. Itse en ole läsnä koska ajatukset ovat jo ensi viikossa. Ollaan riidelty ajankäytöstä, siitä että mies näkee typyä päivässä 1-2h (arkipäivinä siis) ja tunnen oloni joskus yksinhuoltajaksi. Kyse ei ole pitkistä työpäivistä vaan yltyneestä urheiluvimmasta (!!). Tähän asiaan töihinpaluuni on tavallaan pelastus, koska töistätultuani haluan keskittyä typyn kanssa olemiseen ja mies voi rauhassa lähteä urheilemaan. Joskus vähän kadehdinkin miehen itsekkyyttä ja vakaata päätöstä ottaa omaa aikaa. Tekisi ehkä mullekin ihan hyvää, etten täällä olisi pirttihirmuna vastassa kun toinen tulee treeneistä...



Arkiasioihin: eilen oli sisäpäivä ja illalla kitinä jo melkoista. Oli pakko lähteä räntäsateeseen haukkaamaan happea ja typy oli niin onnellinen. Keltaisessa sadetakissaan ihmetteli säätilaa :) Minulla ei pinna riittäisi ikinä siihen, että ei aamulla painuttaisi ovesta ulos purkamaan energiaa puistoon! Onneksi tänään päästiin taas aamusta ulos lunta ihmettelemään.



Löytyi lämpimät hanskat: H&M lapaset, joissa fleecevuori. Täytyyhän niissäkin joku huono puoli olla: eivät meinaa pysyä kädessä. Mutta sormet pysyi lämpiminä eikä kostea lumi kastellut läpi asti.



Tällaisin miettein tänään. Kiva kun ootte olemassa.



- tea -

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat