Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ylivilkas lapsi ei aina oppimishäiriöinen, päinvastoin! Kokemuksia?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Onko täällä muita vanhempia, jotka ovat ihmeissään vilkkaan mutta " oppivan" jälkikasvun kanssa? Olen pitempään jo miettinyt, että tyttärellämme voisi olla jonkinlaista ADHD-oireistoa, mutta aina kun etsin tietoa ylivilkkaudesta, keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriöistä, törmään väitteisiin, että ylivilkkailla lapsilla on usein oppimishäiriöitä. Onko teillä tietoa tai kokemuksia vilkkaista lapsista, joilla on loppumaton tiedonjano ja jotka lukevat ja laskevat aivan ikätason mukaisesti ja paremminkin. Tyttäremme on nimenomaan parhaimmillaan ja sopuisimmillaan silloin kun tekee tehtäviä. Sisarusten vanhat matikankirjat, ristisanat, puuhalehdet, askartelukirjat, kaikki on koluttu ja lapsi vaatii lisää. Hän keskittyy erinomaisesti kaikkeen tällaiseen, mutta kun tulee iltaunien aika, alkavat ympäristön vähäisetkin äänet haitata unen saantia. Hänet pitää heijata uneen tai sanella " rentoutuskasetti" , itse hän ei osaa rentoutua. Lapsi ei siedä toimettomuutta, vaan alkaa valittaa ja haastaa riitaa muiden kanssa. Mutta heti kun hänelle keksii vaikkapa porkkananraastamista, ilme kirkastuu. Siis loppumaton energia, jonka kanavoimiseen käytämme perheessä paljon energiaa. Jos lapsella ei ole " mitään tekemistä" , hänestä puhkeaa raivoisa meluava häirikkö. Koulussa lapsi on kuin kala vedessä, siellähän tulee uutta tekemistä koko ajan. Hän ei siellä häiriköi vaan käyttäytyy kuin mallioppilas.

Kommentit (12)

Vierailija

Ekaluokkalainen poika on todella vilkas. Tänä aamuna esim. ei päivä lähtenyt hyvin käyntiin kun ei olisi halunnut herätä. Kauhulla odotan koko ajan soittoa koulusta. Karmea syyllisyys kun en vahtinut illalla, että nukahtaa ajoissa. Meni kyllä sänkyyn, mutta puhua pälpätti pikkuveljensä kanssa...



Oppimisvaikeuksia EI ole, siis matematiikka ja lukeminen menee hyvin, on edellä ikäisiään. En usko, että kyllästyy koulussa, koska on yhdysluokassa ja mahdollisuus saada vaikeampiakin tehtäviä. Hiljaa ja paikalla oleminen tuskaista. Hän ei ole hetkeäkään hiljaa, siis oikeasti. Puhua päpättää koko ajan, selittää tekemisiään ja jos ei mitään sanomista ole niin vaikka hymisee, että jotain ääntä kuuluu.



Olen aika voimaton. Seuranta menossa koulussa, kohta uusi tapaaminen ja sovitaan jatkosta. Mahdollisesti jotain tutkimuksia, jos ei homma rauhoitu. Vaikeaa hänelle siirtyä tekemisestä toiseen ja ottaa vastaan käskyjä. Ohjeiden noudattaminen ja niiden mukaan toimiminen on hankalaa, välillä mahdotonta.



Nämä ovat tilanteita, jolloin vanhemilla herkästi nousee syyllisyys-tunteita mieleen ja joka päivä pohdin, että mitähän olen tehnyt väärin. Eikä ole esikoinen vaan keskimmäinen viidestä. Päätin tänään, että tästä lähtien illalla jompi kumpi vanhemmista istuu poikien huoneessa ja odottaa kunnes toinen nukahtaa.



Tosi sekavaa tekstiä, taidan olla vähän väsynyt =)



Vierailija

Joskus kun lapsi selviytyy helposti tehtävistään käytös voi muuttua myös häiritseväksi varsinkin jos lapsi on vilkkaampi ja tempperamenttisempi. Kuinka sitten iltojen kanssa saako lapsi rauhoittua tarpeeksi ennen nukkumaan menoa (rauhallista tekemistä) tuskin aikunenkaan suoraan aktiivisesta tekemisestä nukkumaan pystyvät. Myös se väsymys (Niin kuin joku heitti) vaikuttaa levottomuutena ja nukahtamisongelmina. Ajattelin heittää tälläisiä ajatuksia ennen kun mietitään onko jokin vialla.

Meillä on yksi levoton fiksu lapsi ja olen noiden asioiden kanssa joutunut pohtimaan ja kun näitä asiota mietin niin päädyin siihen että meillä se johtuu vain yllä olevista syistä.

Vierailija

Minulle ei ole edes tullut mieleen ajatella, etta poikani olisi ylivilkas, jos han vaatii tekemista, ei osaa odottaa ja on puheilias. Se on vaan hanen luonteensa ja ian myota han taatusti rauhottuu. Pitkastyn itsekin helposti enka pida odottelusta mutta se nyt ei ole mikaan ylivilkkauden merkki.

Vierailija

..." Koulussa kun kai edelleenkin suositaan niitä kilttejä ja hiljaisia, koko ajan väkkäräna pyörivä on helposti silmätikkuna vaikka olisikin tiedollisesti hyvä oppilas..."



Tämä lause hieman särähtää korvaani! Toivottavasti minulle suodaan oikeus punnita asiaa myös koulun näkökulmasta. Opettajana sanoisin, että valitettavasti juuri nämä kiltit ja hiljaiset ovat niitä, jotka jäävät aivan liikaa vaille opettajan huomiota, koska aikaa on rajallinen määrä. Nämä vilkkaammat ja levottomammat tapaukset ovat niitä, jotka väistämättä saavat opettajan huomiosta leijonan osan, jotta homma toimisi luokassa. Mitäpä siis on opettajan " suosiminen" ?



Suurin osa opettajista pitää oikeudenmukaisuutta ja työrauhaa (toki monia muitakin asioita) kantavina ajatuksina työssään. Lapset kuitenkin ovat erilaisia. Jos halutaan, että heitä kohdellaan yksilöinä ja vahvistetaan niitä osa-alueita lapsen taidoissa, jotka eivät vielä ole hallussa ja jotka kuitenkin ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta työ normaaliluokassa sujuu, opettaja ei voi kohdella heitä samalla tapaa. Osalla lapsista on jo kouluun tullessaan hyvät työskentelyvalmiudet, osa alkaa harjoitella niitä vasta koulussa. Jos ja kun me toivomme luokkiin työrauhaa, pitäisi myös ymmärtää, että toisten lasten kohdalla opettaja joutuu tahtomattaan käyttämään voimakkampia keinoja päästäkseen levolliseen luokkahuonetyöskentelyyn. Kaikilla alkuopettajilla on varmasti kokemuksia lapsista, jotka eivät tahdo pysyä paikoillaan, ääntelehtivät, konttaavat lattioilla, räpeltävät jatkuvati tavaroita, eivät keskity, häiritsevät muiden lasten työskentelyä ym. Mitä heidän kohdalla pitäisi sitten tehdä: olla puuttumatta häiritsevään käytökseen?



Emme me opettajat halua ottaa ketään silmätikuksi, mutta, jos haluamme taata työskentelyrauhan luokkaan, on meidän puututtava asioihin, jotka estävät tai hankaloittavat levollista luokkahuonetyöskentelyä. Tuntuu siis aika pahalta tuo käsite " open silmätikkuna" oleminen. Olisi mukava kuulla, mitä se konkreettisesti tarkoittaa ja miten opettajan mielestänne pitäisi näissä häiriötilanteissa toimia, jotta kukaan ei olisi " silmätikkuna" ? Onko tässä siis kyse open " epäoikeudenmukaisuudesta" häiritsevää lasta kohtaan vai häiritsevään käytökseen puuttumisesta (joka mielestäni on kaikkien luokassa olevien lasten edun mukaista)?



Itselläni on runsaasti hyviä ja joitakin " ei niin hyviä kokemuksia" ADHD-lapsista + tarkkaavaisuushäiriöisistä normaaliluokassa. Kaikkiin hyviin kokemuksiin liittyy ymmärtäväiset vanhemmat, jotka tiedostavat että tälläinen lapsi vaatii erityishuomiota ja erityistoimenpiteitä ja eivät ole aina helppo homma opettajalle, kun luokassa on monta muutakin avun tarvitsijaa. Ts. he ymmärtävät työtäni ja sitä, että heidän lapsensa ei voi aina olla keskipisteessä ja hänen tarpeensa etusijalla muihin nähden. He näkevät koulutyön moninaisuuden ja kokonaisuutena, eivätkä pelkästään oman lapsensa näkökulmasta.

Vierailija

Kiitos IS- ja AS-vinkeistä. Aspergeriin olen entuudestaan perehtynyt, tyttäremme kohdalla sulkisin sen pois, hänellä on esim. mielestäni hyvät vuorovaikutustaidot. Sensorisen integraation toimintahäiriössä viitataan jälleen oppimisen vaikeuksiin, mutta ainakin tähän mennessä olemme päinvastoin kokeneet että tyttö imee ja oppii kaiken helposti ja aikaisin. Sen sijaan se ominaisuus, että lapsi hakisi jatkuvasta liikkeestä tasapainoa kuulostaa hyvin osuvalta! Temperamentti-kirjan olen lukenut ja sieltä monia oivalluksia löytänyt. Ei ole helppoa etsiä tietoa tällaisiin vaikeasti määriteltäviin piirteisiin ja jotenkin tuntuisi liian helpoltakin, jos me kaikki olisimme leimattavissa jollakin diagnoosilla. Mutta tosiasia on, että helpottaisi valtavasti, jos saisi apuvälineitä itselleen lapsen käyttäytymisen ymmärtämiseen ja oikeaan suuntaan ohjaamiseen.

Vierailija

väsymys. Esim. kita/nielurisat aiheuttavat hengitysongelmia öisin, mikä taas huonontaa unen laatua ja lapsi on kaikenaikaa väsynyt ja menee päivät ylikierroksilla.

Vierailija

Tiedän lapsia, joilla on kuvaamiasi ongelmia ja joilla on joko SI-häiriö tai AS. Näillä lapsilla on kuitenkin muitakin ongelmia, joten en suinkaan yritä tehdä nettidiagnoosia lapsestasi. Mutta jos itse tutustut noiden häiriöiden kuvauksiin, voit päätellä, sopivatko ne lapseesi. SI-häiriöstä on olemassa hyvä kirja Tahatonta kohellusta, AS:stäkin löytyy joku.



On lapsia, jotka kärsivät jommasta kummasta näistä häiriöstä ja menestyvät silti koulussa loistavasti, osa suorastaan poikkeuksellisen hyvin.

Vierailija

taisinpa muotoilla sanomiseni huonosti, kun se loukkasi sinua... Tarkoitin lähinnä sitä, eetä koulujärjestelmässä on helpompi edetä omien kykyjensä mukaisesti, kun on kiltti ja hiljainen. Jos on vilkas ja fyysisesti levoton, paikallaan istumisen vaatimus voi viedä paljon energiaa. Silloin opiskelu tuntuu helposti tuskaiselta, vaikka lapsi olisi kuinka älykäs. Ja opettajan taas voi olla vaikea huomata lapsen kykyjä, jos lapsi häiritsee muita oppilaita ja häntä joutuu siitä kovin usein torumaan.



Kun luokassa on parikymmentä oppialsta ja yksi opettaja, ei vaihtioehtoja tietenkään juuri ole. Eihän se vilkas lapsi saa muita häiritä tietenkään! Ihanteellisessa maailmassa lapsia opetettaisiin niin kuin juuri heille on parasta: nopeaälyinen vilkas luonne saisi tehdä vaikka monta tehtävää yhtä aikaa ja liikuskella välillä ympäriinsä kun paikallaan istuminen tuntuu vaikealta ja rauhallinen puurtaja saisi tehdä hommansa omaan tahtiinsa omassa huoneessaan...



Kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen Temperamentti-kirja. Siinä puhutaan paljon juuri siitä, miten monet piirteet jotka myöhemmässä elämässä ja toisenlaisessa ympäristössä voivat olla positiivisia, ovat koulussa negatiivisia.

Vierailija

tosin vasta 4 v. ja siksi olikin kiva lukea että teillä koulu kuitenkin sujuu. Meidän pojasta tulee nimittäin päiväkodista aika ajoin palautetta, että ei osaa odottaa rauhassa jos on muita ennen esim. syönyt, häiritsee kieppumisellaan muita aampiirissä jos aihe ei kiinnosta, pyörii lepohetkellä patjalla jne. Samoin joskus on kerrottu että poika puhua pälpättää niin, että hitaammat ei saa suunvuoroa... Olen vähän huolissani siitä, miten hän sopeutuu aikanaan kouluun ja tuleeko tuosta fyysisestä levottomuudesta ongelma. Koulussa kun kai edelleenkin suositaan niitä kilttejä ja hiljaisia, koko ajan väkkäräna pyörivä on helposti silmätikkuna vaikka olisikin tiedollisesti hyvä oppilas.



Poika on kuitenkin kaikkien mielestä fiksu (sai siinä kettutestissäkin täydet pisteet) ja verbaalisesti ikäistään edellä. Viime viikolla hän yllätti meidät laittamalla shakkinappulat oikeaan aloitusasetelmaan laudalle: oli pari kertaa nähnyt kun me isoveljen kanssa pelataan ja painanut järjestyksen mieleensä. Kun vaan jaksaisin häntä opettaa, varmaan itse pelaaminenkin sujuisi jo pian... Täytyykin varmaan ottaa oikein projektiksi keksiä hänelle älyllistä tekemistä, ehkä se myös rauhoittaa meidän iltoja jos saan hänet hetkeksi vaikka tehtäväkirjan pariin.



ADHD:hen kuuluu mun käsityksen mukaan keksittymisvaikeudet kaikessa. Ainakin meidän pojan lastentarhanopettaja oli sitä mieltä että koska poika teki tuon kettutestin niin mallikkaasti, hänellä ei missään nimessä ole mitään diagnoosia vaativaan ongelmaa. Joka tapauksessa raja lievän häiriön ja luonteenpiirteen välillä on aika liukuva ja tulkinnanvarainen ...



Vierailija

Lisään vielä, että (yli)vilkkaaksi lapsen koen siksi, että hän on fyysisesti koko ajan liikkeessä. Hän ei oikeastaan koskaan istu rauhassa, jokin paikka nykii tai liikkuu. Tuolilla ja sylissä istuminen on kiemurtelua. (Muut lapset tuntuvat sylissäni jauhosäkeiltä, häntä pitäessä kuin pitäisin vaikkapa polkupyörää, siis joka suuntaan sojottavia jännittyneitä jäseniä, ei rentoa painavuutta.) Hän myös puhuu kovaan ääneen ja selittää pitkin ja oivaltavin sanakääntein asioita pitkään ja hartaasti. Kaikin puolin mielestämme terävä ajattelija ja kielellisesti sulava. Mutta se energia!

Vierailija

Samaa pohdin minä täällä.Meillä on 7v tyttö,mallikansalainen koulussa.Koulu menee erittäin hyvin.Ujon puoleinen on tosin koulumaailmassa.



Meillä lisänä vaan se että raivokohtaukset ovat kotona kohtuuttoman suuria asiaan nähden.Tavarat lentelee,potkii,kirkuu,huutaa.



Ilta ja aamutoimen eivät ota onnistuakseen vaan joutuu käskemään " noin miljoona kertaa" .Esim yksi aamu herättelin kouluun tunnin!



Ihmeissään olen neitokaisen kanssa.Ja pohdin olisiko paikallaan tutkimukset.



T.Äitix

Vierailija

meillä vilkas poika ekaluokkalainen,joka tarvitsee jatkuvasti puuhaa pysyäkseen tyytyväisenä.koulu on mennyt hyvin,erittäin taitava matematiikassa ja hyvä lukemisessa ja kirjoittamisessa.Tämän on pojan opekin vahvistanut,ja näenhän sen itsekkin.MuttA JOS tekeminen loppuu,alkaa hän puuhailla kaikkea muuta,usein hän on tehnyt paljon lisätehtäviä päivän aikana.Sosiaaliset kyvyt tulevatkin vähän jälkijunassa,on todella suorapuheinen ja muutenkin impulsiivinen.Tähän mennessä on pystynyt antamaan kuitenkin työrauhan muille,joten kyllä vilkkaatkin lapset voivat olla taitavia koulussa:)

Uusimmat

Suosituimmat