Mitä syytä täällä enää on olla

Vierailija

Lapsi täytti vuoden. Olen yksin. Eihän minulle näin ptänyt käydä.

Itken joka ilta kun saan lapsen nukkumaan. Joskus itku tuleee päivälläkin, ilman mitään syytä. Jos itken poikani nähden, hän katsoo ihan kummissaan, ei kiukuttele, ei tyhjennä kaappeja, ei rasita, on vain ja katsoo äitiään.



Olen väsynyt ja kyllästynyt elämääni. Opintojani olen jatkanut, luulisi että aikuiset ihmiset joita koulussa päivittäin näen, auttaisivat jaksamaan. Äitiyslomalla kun niin toivoin aikuista seuraa arkeeni.



Mies on isä lapselleen joka toinen viikonloppu. Elämme on/off suhdetta: mies on välillä täällä kanssamme kunnes hänelle tulee taas tarve elää " omaa elämäänsä" . En pääse hänestä eroon vaikka haluaisin. Edes hetkittäinen apu on enemmän kuin hyvä asia. Ja edes hetkittäin voi käpertyä jonkun syliin ja unohtaa.



Eilen tuli taas se hetki kun mies lähti ovet paukkuen ja halusi " tilaa" itselleen. On niin vaikeaa. Osaan peittää suruni ja tuskani kaikilta. Joskus olen puhunut omalle äidilleni ja käynyt jopa terapiassa. Jotenkin on kuitenkin vain helpompi surra yksin kuin rasittaa muita. Itsehän olen tieni valinnut. Minulla ei ole muuta syytä olla täällä kuin sinä, rakas poikani. Vaikka sinullakin olisi parempi jonkun muun kanssa kuin huonon äitisi.

Kommentit (6)

Vierailija

Tätä on jatkunut jo melkein kaksi vuotta, siis siitä asti kun aloin odottaa vauvaa. Jotenkin hävettää edes puhua enää kenellekään koko asiasta. Kirjoitin tanne n 1,5 vuotta sitten aiheella " Menetänkö lapseni" . Tuohon aikaan mieheni uhkasi viedä vauvan minulta kun se syntyy. Niinpä pitkän harkinnan tuloksena päätin ottaa yksinhuoltajuuden, jotta mies ei voisi ainakaan ilman kunnon syytä viedä minulta lastani. Jotenkin ihmeen kautta suhteemme kuitenkin jatkui. Ja nyt tilanne on se etten yksinkertaisesti enää jaksa. Ei niitä voimia joka oven välistä jaeta.

Vierailija

Varaa aika srk:n diakonille ja keskustele tilanteestasi, he osaavat jostain syystä monesti tarjota enemmän konkreettista apua kuin sossuntantat tai mielenterveystoimiston psykologit.

Vierailija

Ystävät, kaverit, äiti varmasti haluavat auttaa, kun kerrot heille tilanteestasi. Ei kukaan voi muuten tietää, miten sinulla menee. Pelkkä puhuminenkin voi auttaa ja voit saada toisilta uutta näkökulmaa. Perheneuvola olisi myös hyvä paikka. Itsekin olen siellä käynyt. On sinusta kiinni, kuinka haluat elää elämäsi ja millaisen elämän haluat lapsellesi. Mutta apua ja kuuntelevia korvia on varmasti tarjolla. Sinä kyllä selviydyt, kun niin haluat. Elämässä tulee vastaan vaikeita aikoja itse kullekin, mutta pian aurinko paistaa risukasaankin.

Vierailija

Itsenäisty ja ala elää omaa elämääsi.Mullakin oli vastaava tilanne joskus ja ei edes äitiä tukena (kuollut) ja oma isä asui kaukana.Siinä ei auta muu kuin hokea itselleen:JAKSAN OLLA TARPEEKSI HYVÄ ÄITI LAPSELLENI JA SAAN LAPSELTANI PALJON. EN TARVITSE MOISTA MIESTÄ MIHINKÄÄN.Kyllä lapselta saa paljon rakkautta ja läheisyyttä,kun haluat vain asian niin nähdä.Älä anna muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa.Jotkut ihmiset ovat edelleen sitä mieltä,että yksinhuoltajat ovat muita huonompia ihmisiä. Ole vahva ja arvosta itseäsi, ei kukaan muu sitä tee.Hanki ystäviä ympärillesi,sellaisia jotka oikeasti välittävät.Vielä siitä lapsesi isästä:Yksinäistä on helppo käyttää hyväksi. Tee selväksi ettet enää ole käytettävisssä.Se ei ole helppoa,mutta kannatttaa.Itse pärjäsin hyvin tuon muutaman vuoden ilman miestä ja se vaati myös sen ajan,että pystyi kokoamaan ajatuksiaan ja tekemään suunnitelman jottei toistaisi samoja virheitä.Nyt minulla on kunnollinen mies,joka ei muuten ole ollenkaan tylsä vaikkakin on kunnollinen.Parisuhteessa joudun jakamaan päätöksenteon toisen kanssa,mikä on joskus vaikeaa.Nauti myös siitä,että saat tehdä kaiken yksin.Tulet kaipaamaan joskus myöhemmin sitä. ONNEA ELÄMÄÄSI.

Vierailija

Läpi kyynelten sä katsot maailmaa,

sateenkaareksi valo niissä taittuu,

kyynelsilmin et voi löytää aaretta,

pyyhit kyyneleet, ja sateenkaari haihtuu



Tiedän että sun on vaikeaa

keneenkään enää täällä luottaa,

koeta vielä, sisko, niin sydän aukeaa,

muuten yksin saat taas yöhön juosta



Mä en päästä sua pakenemaan,

pakotan sut avautumaan,

ystäväni, opetan sut rakastamaan



Tänä yönä vien sut pois,

kun palaa kuu ja tähdet hiljaa soi,

vihdoin säkin vapaa olla voit,

tänä yönä vien sut pois,

tänä yönä vien sut pois



Sanot, ettei kukaan välitä susta,

että olet vain ruma ankanpoikanen,

säälit itseäsi ja kaipaat lohdutusta,

uskallatko mulle myöntää totuuden



Et voi nousta kenenkään selkään

ja ratsastaa siellä läpi elämän,

pyyhi kyyneleesi ja päätä, ettet pelkää,

niin saat kaiken ja paljon enemmän



Kasva kanssani vahvaksi,

kasva kanssani rohkeaksi,

ystäväni, kasva voittajaksi



Tänä yönä vien sut pois,

kun palaa kuu ja tähdet hiljaa soi,

vihdoin säkin vapaa olla voit,

tänä yönä vien sut pois,

tänä yönä vien sut pois



Olet niin kaunis, että pelkään sua koskee,

koko taivas silmiisi mahtuu,

kristallihelmet valuu pitkin poskees,

mitä silmiesi takana tapahtuu



Yhtä pyydän sulta ainoastaan,

ota tunteeni vastaan,

älä pelkää, en aio mitään sulta varastaa



Tänä yönä vien sut pois,

kun palaa kuu ja tähdet hiljaa soi,

vihdoin säkin vapaa olla voit,

tänä yönä vien sut pois,

tänä yönä vien sut pois



(Pelle Miljoona: Tänä yönä vien sut pois)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat