Tänään karmea totuus taas iski.

Vierailija

Olen pienen vauvan nuori äiti. Mieheni on minua vanhempi ja tehnyt useita ilkeitä tekoja joista olen luullakseni päässyt yli...

Asumme yhdessä, mutta hän ei ole moneen kuukauteen laittanut tikkuakaan ristiin kotona, saati että hoitaisi omaa lastaan. Kun pyydän häntä auttamaan, hän vetoaa siihen että tekee tarpeeksi kun käy töissä. Hän ei ole koskenut minuun kohta vuoteen ja tunnen itseni rumaksi ja epähaluttavaksi.

Olen todella väsynyt tähän tilanteeseen, olen niin yksinäinen. Joka kerta kun mieheni loukkaa minua, rakennan omaa suojamuuriani, kohta tuntuu että tukehdun...

Kertokaa miten jaksaa eteenpäin... Onneksi ihana pieni lapseni antaa minulle voimaa, harmi kun hänen isänsä vie sitä...

Kommentit (15)

Vierailija

Ap:hän sanoi ettei ole koskenut LÄHES vuoteen, ei KAHTEEN vuoteen. Opetelkaa lukemaan. Jos joku on väsynyt ja masentunut, pitääkö vielä vittuilla?



Keskustele miehesi kanssa onko valmis tekemään tilanteelle jotain. Jos on paskiainen, niin luultavasti vaan yrittää syyllistää sinua enemmän tilanteesta.

Vierailija

voisiko herkkä mielentilasi osittain johtua siitä että olet pienen vauvan äiti, väsynyt, ehkä masentunut, hormonien vallassa?



Varmasti nimittäin osa on sitä. Valitettavasti vain jos mies ei ole empaattinen eikä tue niin tuo ei tuosta parane vaikka lapsi kasvaisi 18-vuotiaaksi. Kokemusta nimittäin on. Soitapa esim. Perheneuvontaan/keskukseen ja pyydä keskusteluaikaa. Tai yksi kaveri antoi vinkin että Väestöliiton nettisivuilta löytyisi kanssa jotain.



Suurin osa meistä painiskelee ihan tämän saman asian kanssa, kaikki kaverini ainakin. Vaikka välillä menee hyvin niin aina palataan samaan kamalaan tosiasiaan, siinä sitä hoitaa lastaan niin yksin kuin yksin voi olla, seksi on loppu ja toinen vaan käy töissä.



Toiset eroo ja toiset ei... ainakaan vielä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat