Oletko uskonut lapsesta asti?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Haluaisin kysyä teiltä, että oletteko uskoneet Jumalaan lapsesta asti? Tai toisaalta, jos et usko Jumalaan, oliko ajatusmaailmasi jo kallellaan tähän suuntaan jo lapsuudessa? Olisi mielenkiintoista tietää, miten se " lapsen usko" säilyy.

Kommentit (4)

Vierailija

En ollut lapsena hämmentynyt, vaan lähinnä epäluuloinen. Luin mielelläni Raamatun tarinoita, mutta pidin niitä ihan satuina. Muistan että esim. Jobin tarina vain vahvisti epäilyksiäni.

Vasta teininä löysin satanismin. Tai löysin siis ajatuksilleni ja periaatteilleni nimen, ja tajusin että en ole ainoa joka ajattelee monista asioista kuten minä.

Siskoni ja veljeni taas ovat tapakristittyjä. He eivät lapsenakaan olleet kovin kiinnostuneita aiheesta.

Jännää :) Nyt tulin vasta ajatelleeksi tätäkin.



Mielenkiintoinen kysely!

Vierailija

Olin aikamoinen epäilijä. Olin jo silloin enemmän kiinnostunut fysikaalisista ilmiöistä. Myöhemmin sitten mukaan tuli ilmiöiden tarkastelu niiden todellisen luonteen löytämiseksi. Niinpä sitten rantauduin buddhalaisuuteen.

Vierailija

vahvasti.Vanhempani ovat tapakristittyjä,eikä uskonnosta juurikaan puhuttu.Silti uskoin Jumalaan vahvasti.Tiesin aina,että Jumala on luonut maailman ja kaiken muun.

Ylä-asteella aloin kiinnostumaan uskonnosta enemmänkin.Kirkossa ei koskaan tuntunut,että olisin oikeasti Jumalaa lähellä.Se tuntui jotenkin tekopyhyydeltä,enkä koskaan tajunnut,miten Jumala voisi olla kolme.

Pohdin myös sitä,miten kaikki ihmiset voisivat päästä taivaaseen.Hyvät ja pahat,eikä itse tarvitsisi tehdä mitään sen eteen.

Rippileirillä oli mahdollisuus kysellä näistä asioista.En kuitenkaan sielläkään saanut mitään tyydyttäviä vastauksia.

Aloin tutkimaan eri uskontoja,ja löysin Islamin.Heti kun olin oppinut sen pääperiaatteet,tiesin että tähän uskon.Kiitos Jumalalle,että sain palata Islamiin.

Vierailija

Asmaa:

Lainaus:


Haluaisin kysyä teiltä, että oletteko uskoneet Jumalaan lapsesta asti? Tai toisaalta, jos et usko Jumalaan, oliko ajatusmaailmasi jo kallellaan tähän suuntaan jo lapsuudessa? Olisi mielenkiintoista tietää, miten se " lapsen usko" säilyy.




Kaiken tämän sekamelskan pohjalla onkin juuri se " lapsen usko" . Jos vaikka rukoilen, käytän yhä sitä samaa retoriikkaa, jonka lienen jo pyhäkoulussa oppinut. Sen lisäksi juttelen maailmankaikkeudelle kyllä kaikin muunkinlaisin tavoin...



Miten se säilyy? En minä vain tiedä. Se on ehkä annosteltu minulle sellaisessa muodossa, että olen kokenut sen tarpeelliseksi säilyttää. Ei ole koskaan tullut tuputettuna, olen sen itse löytänyt. Ajatusmaailmani on ollut varmasti kallellaan pohdiskeluun jo lapsena. Olen kuulemma ollut pikkuisen erakko...







Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat