Keskenmeno pelottaa

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Itselläni oli keskenmeno elokuussa vk 9+4. Nyt sain tietää olevani raskaana uudelleen (vk 4+).



Pelottaa niin vietävästi,e ttä tulee uusi keskenmeno. Kysyisinkin Teiltä, joilla on ollut samanlainen tilanne, että kuinka olette selvinneet pelostanne? Kuinka raskautenne on sujunut muuten? Itse kyttään jokaista pientä nipistystä tai niiden puuttumista lähes fanaattisesti.

Kommentit (4)

Vierailija

Hei, tsemppiä sinulle! Keskenmenon jälkeen varmasti pelottaa ja ihmehän tuo olisi jos sinua ei pelottaisi. Mulla esikoisen syntymän jälkeen oli kaksi himpun yli toiselle kolmannekselle kestänyttä raskautta, jotka sitten päätyivät keskenmenoon. Näiden jälkeen pikkukakkosen suht hyvin sujunut raskaus, jonka aikana raskauden puoleenväliin saakka pelkäsin todella kovasti ja tarkkailin pienintäkin oiretta tai oireen puuttumista. Muutenkin kaikki raskauteni ovat olleet alusta saakka liki oireettomia (ei pahoinvointia tms.), joten voit uskoa että vauhkona olin. Tuota pikkukakkosta samaten kuin nyt pikkukolmosta odottaessa otin välietappeja eli tavoitteita, jotka ainakin itselläni helpotti jonkin verran oloa. Esim. eka tavoite eka ultra (että mahassa joku todellankin on), sydänäänien kuuluminen, rv 12 (jolloin suurin riskiaika ohitettu jne. Iloitsin jokaisesta tavoitteesta, mutta silti elelin varovaisen toiveekkaana.

Olen myös jälkeenpäin ajatellut, että kun kerran raskaudet päätyivät keskenmenoon, sikiöissä oli todennäköisesti jotakin vialla. Mielestäni parempi näin, että luonto hoitaa tehtävänsä jo alussa kuin että myöhemmin raskauden edetessä vauvan todettaisiin olevan esim. vakavasti sairas jo ennen syntymää tai heti syntymän jälkeen. Uskon, että menetys on helpompi kestää mitä varhaisemmassa vaiheessa näin tapahtuu. Jokainen vanhempi toivoo tervettä lasta, joskaan aina se ei mene toivomusten mukaan. Nämä ovat minun mielipiteitäni, joku voi olla erimieltä.

Valoisin mielin kohti ensi kesää!

Vierailija

On vain uskottava et kaikki menee hyvin ja jos jotain tapahtuu jossainvaiheessa,on otettava asia niin että näin se oli tarkoitettu.

Km.tarkoittaa yleensä sitä että se vauva ei ole elinkelpoinen tässä maailmassa meidän kanssamme,sillon on niin parempi.



Itellä ei ole keskenmenoa takana vaan vauvan syntymä ja kuolema päivän ikäisenä..

On vain yritettävä nauttia hyvistä päivistä ja kestettävä ne huonot hetketkin sekä haettava silloin apua.

Koko raskaus loppuun asti on pelottavaa,mutta siltikin yritän iloita tästä meille uudelleen annetusta onnesta.Yritän uskoa että tämä vauva tulee meille kotiin asti.Äidinvaisto peloista huolimatta sanoo kaiken olevan kunnossa,pystyn ajattelemaan elämää tämän vauvan kanssa:)



Että mene päivä kerrallaan,ota vastaan se mitä annetaan ja iloitse uudesta onnesta kun on ilon aika,sure vasta jos on surun aika!!



Vell@ rv 27

Vierailija

Mulla on neljä lasta ja nyt kolme peräkkäistä epäonnistunutta raskautta. Niistä kaksi keskeytynyttä km eli sikiö oli kuollut jo 4 vk aiemmin ja edellinen raskaus oli tuulimuna. Nyt on menossa rv5+2 ja kyllähän tämä on yhtä piinaa tuonne alkuraskauden ultraan asti ja tietysti vielä siitäkin eteenpäin. Ei auta kuin päivä kerrallaan mennä eteenpäin.



Jos haluat purkaa tuntojasi enemmänkin muitten km:ja kokeneitten kanssa, niin tule tuonne ex-haahuihin. Kaikilla on vähintään yksi km takana. Mulle ex-haahut on kyllä henkireikä. Ainoa paikka, jossa varmasti tietää, että kaikki ymmärtää mitä tarkoittaa, kun kertoo peloistaan. Tervetuloa! Ja onnellista odotusta sinulle!

Vierailija

(Km pelon jäkeen tulee pelko että vauva kuolee kohtuun, heti syntymän jälkeen että jos jotain onkin vialla ja vauva kuolee jne. uusia pelkoja jne.. aina uusia.Vauvan syntymän jälkeenkin on kätkytkuoleman pelko,sitten isompana pelkäät onnettomuuksia jne..)



On vain uskottava et kaikki menee hyvin ja jos jotain tapahtuu jossainvaiheessa,on otettava asia niin että näin se oli tarkoitettu.

Km.tarkoittaa yleensä sitä että se vauva ei ole elinkelpoinen tässä maailmassa meidän kanssamme,sillon on niin parempi.



Itellä ei ole keskenmenoa takana vaan vauvan syntymä ja kuolema päivän ikäisenä..

On vain yritettävä nauttia hyvistä päivistä ja kestettävä ne huonot hetketkin sekä haettava silloin apua.

Koko raskaus loppuun asti on pelottavaa,mutta siltikin yritän iloita tästä meille uudelleen annetusta onnesta.Yritän uskoa että tämä vauva tulee meille kotiin asti.Äidinvaisto peloista huolimatta sanoo kaiken olevan kunnossa,pystyn ajattelemaan elämää tämän vauvan kanssa:)



Että mene päivä kerrallaan,ota vastaan se mitä annetaan ja iloitse uudesta onnesta kun on ilon aika,sure vasta jos on surun aika!!

Tämä neuvo on läpi elämän meille kaikille vanhemmille odotuksesta aina lapsen isoksi kasvuun asti.



Vell@ rv 27

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat