Uskonnot/elämänkatsomukset ja ihmiskuva

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Tartutaan nyt arnican haasteeseen ja yritetään keskustella jostakin yleisinhimillisestä ;D. Pohditaanko vaikka sitä, millainen ihmiskuva kunkin elämänkatsomukseen kuuluu, sekä niitä mielikuvia, joita muistakin uskonnoista herää?



Oma elämänkatsomukseni on panteistinen luonnonuskonto, tarkemmin määrittelemätön " eklektinen pakanuus" , jota värittää hyvin voimakkaasti tietynlainen shamanistinen tapa tarkastella todellisuutta (todellisuuksia :D).



Minä näen ihmisen olentona, jolla on periaatteessa kolme eri olemuspuolta; ruumis eli biologinen, fyysinen puoli, mieli, henki eli ajatuksen taso ja kolmantena " sielu" , " ydinihminen" , " kipinä" , miksi sitä katoamatonta osaa meissä sitten haluaakaan nimittää.



Minulle nämä kaikki osat ovat tärkeitä. Tämä eroaa aika paljon ns. new age -ajattelusta, joka korostaa nimenomaan tuota henkistä puolta, niinkin paljon että sen kehittäminen nähdään ihmisen tärkeimpänä elämäntehtävänä. Minun ihmiskuvani ihmisellä on myös fyysinen ruumis kaikkine tarpeineen ;D.



Ihmiskuvani sisältää kyllä jonkinlaisen mies- ja naiskuvan, vaikka pidän sukupuolieroja ainoastaan fyysisen ruumiimme ominaisuuksina. Tästä syystä ymmärrän varsin hyvin, miksi nainen voi rakastua naiseen tai mies mieheen, sillä hengen tasolla asialla ei loppujen lopuksi ole paljoakaan merkitystä.



Ihminen on mielestäni olento, joka on täällä päästäkseen tasapainoon, oppiakseen. Meidän on tärkeää päästä tasapainoon myös ympäristömme kanssa, ja tässä nousee esiin kunnioitus. Meidän täytyy kunnioittaa toisia, niin ihmisiä, eläimiä kuin muutakin olevaa. Olemme erottamaton osa kaikkea, " jumala" ei sijaitse mielestäni millään tavalla tämän kaiken " ulkopuolella" , vaan on läsnä meissä jokaisessa, kaikessa, joka hetki. Ihmiseen kuuluu myös kaipuu tuohon yhteyteen.



Muunlaisten elämänkatsomusten ihmiskuvasta herääviä ajatuksia:



Ateistinen ihmiskuva korostaa ihmisen biologista luonnetta. Ateistin ihmiskuva on mielestäni älyä ja teknologiaa korostava, joissakin tapauksissa myös kehosta tulee " palvonnan kohde" . Ihmiskuva on luonnollisestikin ihmiskeskeinen :D.



Kristityn ihmiskuva korostaa maanpäällisen elämän tilapäistä luonnetta ja tähtää tuonpuoleiseen elämään Jumalan luona. Ihmiskuvassa korostuu ihmisen syntisyys, ilman Jumalan armoa on ihminen tuomittu epäonnistumaan. Nais- ja mieskuva ovat korostuneen " raamatullisia" , kummankin sukupuolen luonne ja tehtävät määritellään tarkasti.



Palaan keskusteluun myöhemmin :D.

Kommentit (8)

Vierailija

Klassinen kysymys: Laivassa on nuori perämies, kapteeni, nainen, ja hänen vauvansa, vanha mies, ja hänen rakas koiransa. Pelastusveneessä on tilaa vain kahdelle. Kenen kahden kuuluisi päästä pelastusveneeseen?

Vierailija

Tässä niin lyhyesti, kuin näin monipuoliseen kysymykseen voin vastata. Ei kauheasti aikaa olla koneella, mutat silti en malta olla kirjoittamatta...



Vakaumus: kristitty. Vaikutukset ihmiskuvaan varmasti monenlaiset, osin myös tiedostamattomat. Muidenkin mainitseman jaon mukaan pidän ihmistä fyysisenä, sosiaalisena, henkisenä ja hengellisenä olentona (onko olento oikea sana? :D). Fyysisyydestä emme pääse tässä elämässä. Fyysisyys voi olla kahle (sairaudet, kivut, vanheneminen, rapistuminen ja lopulta kuolema), mutta toisaalta myös nautinnon lähde (syöminen, liikunta, seksi jne.). Fyysinen voi myös linkittyä olennaisesti henkiseen puoleen (ja tietysti myös sosiaaliseen): tanssi voikin muuttua henkiseksi kokemukseksi, samoin vaikka seksi ja lapsen syntymä.



Olen kasvanut seurakunnassa, jossa korostuu sosiaalisuuden merkitys: koti kehotetaan avaamaan vieraille, koska silloin voi tietämättään saada kotiinsa enkeleitä (lainaus Raamatusta). Lisäksi Jumalan voi kohdata lähimmäisissään - toki myös omassatunnossaan tai vaikka luonnossa, mutta yhteyttä toisiin kristittyihin ja saarnattuun Jumalan sanaan pidetään tärkeänä.



Henkisyys merkitsee minulle paljon, lähinnä kirjojen, musiikin ja taidenäyttelyjen puolesta. Joskus harvoin käyn elokuvissa tai teatterissa, tosin opiskelijana siihen ei ole kauheasti ollut varaa. Onneksi kuitenkin Suomessa on hyvät kirjastot. Minulle myös opiskelu on ollut erittäin tärkeää henkisen puolen kannalta, se ei ole siis ollut pelkkää ammatin hankkimista.



Henkisyyden tarpeen erotan hengellisestä ja minulle se on tärkeä ero. Henkiseen puoleen luen taiteen lisäksi mm. myös filosofian ja psykologian, mutta hengellisyyden puolella olen saanut vastauksen uskosta. Minulle hengellisyys on kaikista tärkeintä näistä ihmisyyden eri puolista.



Usko on antanut tarkoitusta elämääni: minun ei siis itse tarvitse tekemällä tehdä elämästäni merkittävää - se on merkityksellistä ihan itsestään. Tavallinen arkikin on siis hyvää, ja koen että minulla on tehtävä täällä maailmassa. Elämään olennaisesti kuuluva kuolema ja usko iankaikkiseen elämään tuovat arkeenkin syvän ulottuvuuden ja toisaalta korostavat elämän ainutlaatuisuutta.



Vielä kristinuskosta ja syntikäsitteestä sen verran, että minusta se antaa ihmiselle luvan olla vajavainen. Hyvään saa (ja tavallaan toki on velvollisuuskin) pyrkiä, mutta on lohdullista tietää saavansa kaiken anteeksi. Joku aamu aloitan uudestaan puhtaalta pöydältä. Huolet ja vajavaisuudet, kaiken kateuden, ahneuden, vihan ja muut tunteet saan ihan rauhassa jättää Herran haltuun.



Taidan nykyisin olla aika tyytyväinen elämääni ja onnellinen. Ja sehän on kai sinänsä saavutus ottaen huomioon, että olemme köyhiä ja kiireisiä, välillä väsyneitäkin. : )

Vierailija

Nämä neljä osa-aluetta. Jokainen osa-alue kärsii, jos yksi kärsii. Esim. fyysinen sairaus aiheuttaa masennusta, heikentää sosiaalista kanssakäymistä ja vaikuttaa Jumalakuvaankin.



Taivaassa jokainen osa-alue on täydellisesti eheä. Täällä maanpäällä ei ole. Jokaiseen neljään osa-alueeseen Jeesus on vastaus: Hän parantaa sairaat, eheyttää särkyneet sydämet, opettaa sosiaalisen kanssakäymisen avaimet (Rakkauden, uskollisuuden, toisen auttamisen jne.) ja vastaa täydellisesti hengelliseen tyhjiöömme.

Vierailija

Minä harjoitan myös luonnonuskontoa, aika lailla eklektinen pakana. Rituaalit eivät niinkään tärkeitä, vaan sisäinen ajatusmaailma ja mietiskely, sekä yhteyden hakeminen muuhun maailmaan.



Minulle ihminen on ennen kaikkea osa luontoa, ei sen ylä- eikä alapuolella. Olemme vain yksi eläinlaji muiden joukossa, ainutlaatuinen tosin, mutta niin ovat kaikki muutkin. Ihmisen pitäisi minusta kuunnella enemmän vaistojaan, mutta koska olemme (ainakin suuri osa meistä;) ajattelevia olentoja, ei vaistoakaan pidä totella sokeasti (hyökätä muiden kimppuun vain koska he ovat erilaisia tms).



Ihmisen jaan kahteen toisiinsa tiivissti liittyneeseen ja vaikuttavaan osaan, psyykiseen ja fyysiseen. Kumpaakin pitäisi kunnioittaa eikä toista saa väheksyä, sillä ne ovat yhtä tärkeitä. Psyykiseen osaan kuuluu olennaisena osana sielu, joka on jokaisen ihmisen ainutlaatuinen kipinä, mutta joka on samalla osa koko universumia. Vähän samaan tapaan kuin erilaiset molekyyliyhdisteet muodostavat yhdessä vaikkapa ihanan hajuveden :)



Muista uskonnoista: useimpien uskontojen edustajat jaan kahteen tyyppiin, fanaatikkoihin ja tavallisiin. Fanaatikot ovat sitä mieltä että vain heidän tapansa elää on ainoa oikea joten heillä on oikeus tehdä mitä tahansa, ovathan he saaneet sille hyväksynnän korkeimmilta voimilta. Tavalliset voivat pohtia uskontoaan syvällisesti tai olla tyystin sitä ajattelematta sen kummemmin, mutta he ovat kuin rauhallinen, lämmittävä nuotio verrattuna fanaatikkojen polttavaan tulimyrskyyn. Suuri osa muista uskonnoista on ihmiskeskeisiä eikä ota muuta maailmaa huomioon. Valitettavan useat uskonnot myös pelottelevat (ainakin passiivisesti), liity meihin niin et koskaan kuole/tulet kuoleman jälkeen onnelliseksi, jos et liity joudut kärsimään. Monet dissaavat fyysistä puolta ihmisessä.

Seuraavat siis mielikuvia, täysin subjektiivisia eikä vastaa varmasti kyseisten uskontojen harjoittajien mielikuvia omasta uskonnostaan. Anteeksi jos loukkaavat.



-Ateismi: järki rules. Tiede on korvannut ateisteilla uskonnon. (Jossain tutkimuksessa aivoille annettiin ärsykkeitä sähköllä. Tietyssä kohdassa ne saivat aikaan koehenkilöiden uskonnollisiksi tulkitsemia tuntemuksia, paitsi ateisteilla, joilla aivot eivät reagoineet samalla tavalla kuin muilla. Mitä tästä voimme päätellä? Vai voimmeko mitään) Ateismi ei välttämättä ole mielestäni ihmiskeskeistä, sillä ateistithan käsittävät ihmisen samanlaiseksi evoluution tuotteeksi kuin muutkin eläimet. Osa tietty voivat pitää evoluution huippuna.



-Kristinusko: Paljon hyvää, lähimmäisenrakkaus ym., mutta sortuu usein pelotteluun ja ylimielisyyteen muita uskontoja kohtaan. Vähättelee ihmisen fyysistä puolta. Väkivaltainen historia, ristiretkiä ja vainoja niin muita uskontoja kuin eri tavoin uskovia kristittyjäkin kohtaan.



-Juutalaisuus: kuin kristinusko, mutta käsitys jumalasta ankarampi.



-Islam: Väärinymmärretty, fanaatikkojen teot ylikorostuneet eikä muita mielipiteitä islamista haluta edes esittää. Perusajatukset hyvin samanlaisia kuin kristinuskossa, kunnioita jumalaasi, ole hyvä köyhille, älä kahmi itsellesi liikoja jne, myös huonot puolet paljolti samoja.



-Buddhalaisuus: rauhanomaista ja rakastavaa, fyysistä puolta väheksytään.



-Scientologia: täyttä huuhaata



-Pakanat yleisesti: monipuolinen ryhmä, voi löytyä mitä vaan. Osa mukana vaan koska sen on heistä trendikästä.

-Wiccat: Eirtyisen paljon trendiuskovaisia verrattuna muihin pakanasuuntauksiin. Ei kuitenkaan läheskään kaikki, ja uskonnolla olisi paljon tarjottavaa. Väheksytty trendityyppien vuoksi.

Vierailija

ihan yksinkertaisesti ajateltuna. Islamhan kattaa tämän kaiken ja lisäksi sen henkisen puolen jos sitä ei haluta laskea psyykkiseen puoleen



Määriteltää psyyke!



Islamissa on ihmiselle ohjeet vessassa käymisestä syntien katumiseen ja naapurin kohtelemiseen...



huh olen ollut liikaa töissä ajatus ei nyt oikein kulje. Palaan asiaan kun työputki on ohi.

Vierailija

Itse en osaa kyllä kategorioida itseäni mihinkään lokeroon uskonnollisesti jne.... ehkä joku muu osaisi. Tosin onko se edes tärkeää.



WHO:n terveyskäsityksessä puhutaan fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveydestä. Mun näkemykseni mukaan tuosta puuttuu henkinen puoli kokonaan.



Yhtälö lienee fyysinen + psyykkinen + sosiaalinen + henkinen = ihminen. Yhtälön jokainen muuttuja on tärkeä ja vaikuttaa. Kunpa vain jaksaisi ja olisi aikaa... Soimaan tässä itseäni... pitäisi pitää itsestään parempaa huolta, säteilisi ympäristöönkin.



tarkoitan siis että kun pitäisi fyysisestä kunnosta huolta (kauniisti sanottu lintsaukset astangajoogasta, lenkkeilystä ja muusta " rääkistä" ), mikä hoitaisi myös ainakin mun pääkoppaa (psyykeä). Samalla tapaisi ystäviä ja tulisi vähän hoidettua tuota sosiaalistakin puolta enemmän kuin töissä/päiväkodin ovella/kotona.



Tämä varmasti tuulettaisi mua ja myös henkistä minääni.



Tämän vuodatuksen jälkeen on helppo ajatella, KUINKA ITSEKÄSTÄ. Toisaalta kun on positiivisesti itsensä tankannut, jaksaa sitä jakaa eteenpäinkin.



Hei keittiöstä tuoksuu!!! Mun on mentävä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat