Mikä neuvoksi, kun kotiäitiä ahistaa?

Vierailija

Keksikää minulla nyt jotain millä voisin itseäni piristää... Olen hyvin kyllästynyt ja puutunut tähän olooni, kun olen ollut pian 1,5 vuotta kotona lasten kanssa ja joka päivä tuntuu olevan samanlainen kuin edellinenkin. Kävin jo lasten kanssa reissussakin, mutta sielläkin arki oli niin samanlaista ettei merkittävästi virkistänyt.



Mitä ihmettä keksisin..? Ei ole ystäviä joille mennä kylään, ei mahdollisuutta aloittaa uutta harrastusta, täällä maalla ei ole vaatekauppaa jossa käydä hepeniä hipelöimässä jne. Elämä on sitä, että odotan koko ajan sitä että pääsen miehen ja lasten kanssa ruokakauppaan, se on ihanan erilaista. :) Keksikää jotain, mitä voisin tehdä nyt tänään, kun oikein ahistaa...

Kommentit (12)

Vierailija

Valitettavasti vain eivät käy kaikkien elämäntilanteisiin. Esim. uimahalliin on vähän vaikea mennä kun sinne on pitkä matka ja nuorimmainen on alta yhden vanha. Iltaisin ei voi harrastaa mitään, mihin ei voi ottaa lapsia mukaan. Ajokorttia ei ole. Jne...



Perhekerhoon menemistä olen kyllä ajatellut, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Ehkä tässä joskus kun oikein ahistaa. ;)



ap

Vierailija

jos teillä on tapana lähetellä joulukortteja, niin miettiä tarpeita niihin/mitä piirtäisi niihin jne, leipoa pipareita/pullaa tms.



Olen kyllä itse ihan yhtä tympääntynyt arkeen (kotona reilut 2 vuotta)

Vierailija

Ap käy kyllä joka päivä " kaupungilla" lasten kanssa, mutta kun se koostuu kirjastosta, pankista ja ruokakaupasta, niin eipä sielläkään mitään uutta koskaan ole. Sitten jos on joku tapahtuma, esim. markkinat, niin siitä nautitaankin olemalla paikalla aamusta iltaan.



Olen vähän kade isommilla paikkakunnilla asuville äideille, sillä siellä on tekemistä ihan toiseen malliin. :/



ap

Vierailija

Jos ne nappaa edes vähän, niin kyhäilepä teille vaikka uudet verhot! Kummasti voisivat piristää! Tai ompele/neulo itsellesi jotain kivaa. Askartele! Muuta sisustusta! Siivoa kaapit ja vie tarpeettomat kierrätykseen. Käy ulkoilemassa, vaikka yksin! Puolen tunnin happihyppely voisi tehdä terää, tuulettuisivat sun aivot samalla :)



Tässä nyt muutama idea.

Vierailija

Meillä oli neuvolassa tosi hyvä idea. Eli neuvolan täti kutsui koolle 6 äitiä, jotka olivat saaneet esikoisen kuukauden sisään. Ensin tavattiin ja lähinnä rupateltiin noin kerran kuussa neuvolassa. Sen jälkeen ollaan jo yli 3 vuotta nähty noin kerran kuussa vuoronperään kunkin luona.



Lapset viihtyy, aikuiset viihtyy, ollaan myös käyty yhdessä retkillä, miehetkin otettu mukaan grillaan jne ja kun kaikilla samanikäisiä lapsia, on voinut jakaa kokemuksia ja lainailla jotain vaatteita esim. juhlakenkiä tarpeen tullen ja lelut on sopivantasoisia ja lapsilla juhlahetki kun taas pääsevät ensin vauvapiiriin, sitten taaperopiiriin, sitten muksupiiriinnn. Tosin nyt melkein jokaisella on jo pikkuveli- tai sisko, eli porukka on kasvanut.



Kysypä neuvolasta tai vie sepostus esim. tällaisesta ideasta kaupan tai neuvolan seinälle. Me ollaan tykätty kovasti.

Vierailija

vain kotona tekemättä mitään. Kotiäitinähän on ihan amahdollisuus tehdä kaikkea, mihin työn/opintojen aikana on vain illat ja viikonloput.



Äitiysloman aikana oli ihan erilailla aikaa käydä kylissä, pyytää vieraita, käydä mummoloissa ja pyytää lasten serkkuja yökyliin yms. Sitten oli paljon enemmän aikaa käydä kaikenmaailma uimahalleissa, seurakunnan kerhoissa, muskareissa, kirjaston satutunneilla, jumpissa (täällä Elixiassa lapsiparkki) jne.



Lisäksi sitten oli erilailla energiaa ja halua lähteä iltaisin erilaisiin kokouksiin ja harrastuksiin, kun oli jo päivät ollut lasten kanssa, esim. kuorossa kävin äityslomalla kyllä lapset mukana kun oli siellä muitakni pieniä leluineen. Ja pyhäkoulua pystyi pitämään hyvin äitiyslomalla vaikka ei ollut miestäkään apuna, koska lapset pystyi olemaan siellä mukana.



Vaikka olen ollut äitiyslomilla, paljon enemmän silloin on ollut vaihtelua ja puuhaa päivissä kuin töissä /opinnoissa olleissa kun on myös se päiväaika vapaata tehdä mitä vain, varsinkin jos saa auton käyttöön. Meillä lapset on nukkunut ihan hyvin vauhdissa autossa ja rattaissa jne. ja ihan pienenä vauvana nukkuvat ihan missä vain kun nukuttaa ja eihäns e päiväuniikä kestä kuin pari vuotta, eli sen jälkeen ei sitten tartte sitäkään ajatella, ettei voisi lähteä.



Ja matakeväinä käteviä isommillekin lapsilla kaupungilla sun muualla on erilaiset pillillä imettävät kiisselit, ne vauvapuurot, joita voi pakkauksesta puristaa nurkasta suoraan lusikkaan ilman lautastakin jne.



Minä en juuri tuosta erakoitumissyystä pystyisi varmaan asumaan maalla, mutta uskon, että sielläkin toimii erilaisia seurakunna päiväkerhoja ja perhekerhjoja tai jos järjestää, niin saisit varmaan parina päivänä auton käyttöön mieheltä, vai? Tai pidä jotain tupperkutsuja tai muita, niin saat väkeä teille seuraksesi.

Vierailija

Ja vaikka kyläilen ja harrastan käsitöitä, käyn lenkillä yms. MÄ HALUAN TÖIHIN JA PIAN... Totuus on se, et elämä pyörii koko ajan lasten ympärillä, kylällessäkin ne on mukana. mä kaipaan ihan vain aikuiskontaktia ja et saan olla omissa oloissani. Ja ennen kun joku taas ärähtää, et mitäs teit lapset tms. Voin sanoa, et kuvittelin olevani kotiäiti vielä 3 vuotta, mut mieli muuttui, ei voi mitään. kotiäitiys ei ole mun juttu, vaikka lapsia rakastan ja tykkään niiden kanssa touhuta. Onneksi pääsen töihin muutaman kk kuluttua. Mutta ymmärrän siis ap:n tuntemukset.

Itsellä on itsetuntokin laskenut tosi alhaselle tasolle ja masennus iskee aika pienistä vastoinkäymysistä jne.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat