Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Epäloogista. Tuo sektiohomma.

Vierailija

Jos pelkää jotain todellista asiaa, kuten repeämien uusiutumista tai peräpukamien todella kivuliasta pullistumista, niin eihän se mikään sektion syy ole.

Mutta jos pelkää ihan muuten vaan, niin se on hyvä syy.

Kommentit (11)

Vierailija

lapsi ei sitten vaan laskeutunut vaikka kuinka ponnistin. Mun ei tarvinnut miettiä vauvan hyvinvointia, se olis kyllä tehnyt jutusta vielä sata kertaa kamalampaa. Onneksi kuutosella loppu hyvin kaikki hyvin (jos niin voi sanoa. Kyllä noi synnytysjutut edelleen vaivaa ainakin mua sen verran, ettei toinen lapsi ole osaksi sen takia suunnitelmissa).

Vierailija

vauvan saa rinnalle heti kun vatsa on kursittu kokoona ja viedään ulos salista eli ehkä noin puolen tunnin päästä lapsen syntymästä. Eli ei sektiossa tosiaankaan joudu vauvasta eroon! Mun synnytysessä sektio oli paras osa. Olin todella helpottunut, kun viimeinkin tehtiin sektiopäätös! Menisin vaikka heti uudestaan.

Vierailija

kakalla käydessäni ponnistaa yhtään, heti sattuu ja veri tirskahtelee. Synnyttäminen on ajatuksenakin mahdoton. Edellisen synnytyksen jälkeen itkin ja huusin peräpukamista johtuvia hirveitä kipuja ja sen ymmärtää vain toinen pukamapylly.

Jos vielä hankin lapsen, hankin sektion vaikka pelkoon vedoten.

Vierailija

olin niin helpottunut siitä että se piina oli ohi, että en melkein vuoteen tajunnut lääkärien ja hoitajien mokia tilanteessa. ja sitä kuinka lähellä vauvani hengenlähtö todella oli :(

Vierailija

Edellisessä viestissä oli, ettei sektion jälkeen voi hoitaa vauvaa täysipainoisesti. Kyllä voi kun pääsee heräämöstä. Vauvaahan saa nostella ja mulla alkoi imetyskin toimimaan sektion jälkeen jo toisena päivänä.



Silti en haluaisi sektiota vaan alatiesynnytyksen jos vielä lisää lapsia. Toka kerta oli sektio käskystä kun eka alatiesynnytys oli liian raju. Sillon en pystynyt hoitamaan vauvaa. Ekaan viikkoon en jaksanut pitää sylissä vaan oli aina mun vieressä makaamassa tai isin hoivassa. En pystynyt edes kävelemään pariin päivään ja kaikki voima oli kadonnut käsistä. Silti alatiesynnytys tuntuu näin jälkikäteen paremmalta kuin sektio. Varsinkin kun ikääkin jo on ja sektiopuudutus oli liian vahva.

Vierailija

Siis kuinka joku haluaa kokea lapsensa syntymän täysin avuttomana leikkauspöydällä, ihan itse haluaa että leikellään maha ja kohtu auki... En pysty käsittämään...



Kun kuitenkin suurin osa synnytyksistä menee tosi hyvin ja itsekin pystyy asioihin tosi paljon vaikuttamaan. Miten voi olla parempi asia tosi iso leikkaushaava mahassa, kuin muutama tikki alapäässä? Koska sektiossahan tikkejä ja jäkikipuja, mahdottomuus hoitaa vauvaa heti täysipainoisesti saati sitten isompia lapsia jos niitä on, tulee varmasti, mutta alatiesynnytyksestä moni selviää ilman tikin tikkiä.



Itselläni tuli esikoisesta 6 tikkiä, kuopuksesta 3. Kummastakaan ei leikattu epparia ja olin heti jalkeillani ja voimissani. Ja tiedän että kokemukseni ei ole mikään poikkeuksellisen hyvä, vaan aivan normaali.

Vierailija

ihan vain viimekokemuksien perusteella.



synnytin 27 tuntia (siis kovia supistuksia, kemialla aiheutettuja), kohdunsuu avautui jonkin verran ja sitten alkoi sulkeutua! vauvan sydänäänet alkoivat pätkiä joka supistuksen (jotka olivat tosi tujuja, tippa oli täysillä) kohdalla. mentiin hätäsektioon.



kivusta viis, mutta sellaista hätää vauvan selviämisestä en hakua enää koskaan tuntea. joten tää seuraava syntyy sektiolla myöskin.

Uusimmat

Suosituimmat