Päiväkodin uskontokasvatuksesta

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Löytyykö muita esim. kirkkoon kuulumattomia vanhempia, jotka eivät halua lapsensa osallistuvan päiväkodin uskontokasvatukseen? Tai ylipäätään mulle on vähän epäselvää, että onko ihan normaali käytäntö opettaa esim. Raamatun kertomuksia 3-vuotiaille.



Me emme kuulu kirkkoon ja toivoisin, että voisin itse kertoa lapselle näistä asioista sellaisina hetkinä, kuin haluan. Vaikka emme ole uskovia, pidän kuitenkin tärkeänä, että lapsi oppii omaan elinympäristöönsä ja kulttuuriinsa kuuluen asioita kristinuskosta ja voi sitten itse myöhemmin muodostaa oman maailmankatsomuksensa. Tuntuu kummalliselta, että kunnallisissa päiväkodeissa on uskontokasvatusta, seurakunnan päiväkerhoissa tämä on tietysti itsestään selvää. Tietysti tärkeimpien kirkollisten juhlien merkitystä ja alkuperää on syytä valottaa myös lapsille, mutta muuten haluaisin itse olla se aikuinen, jonka kanssa lapsi näihin asioihin tutustuu.



Puutun nyt ehkä vähän arkaan aiheeseen ja toivon, ettei kukaan tästä suutu ja ymmärrän myös, että jonkun mielestä päiväkodin kuuluu nämä asiat opettaa myös meidän uskomattomien lapsille. Toivoisin kuitenkin asiallisia kommentteja sekä kokemuksia siitä, kuinka olette omat toiveenne päiväkodissa esittäneet sekä sen, kuinka niihin on suhtauduttu. En kuitenkaan haluaisi, että lapsi tuntisi tämän vuoksi oloaan erilaiseksi.

Sivut

Kommentit (47)

Vierailija

Pakkohan tuo islamilainen kasvatus olisi hyväksyä, jos laittaisin lapseni päiväkotiin, jota pidetään yllä valtion tai kuntien varoilla. Ei tulisi mieleenikään ruveta siellä valittamaan, että tuollainen ei minulle sovi. Kasvattaisin lapseni kotona, jos se olisi mahdollista, ja ellei olisi, kertoisin kotona lapselleni, että täällä maassa uskotaan näin, mutta me ajattelemme toisin.



Maassa maan tavalla!

Vierailija

eli ei ole sama asia kuin liikunta tai musiikki, tai tapakasvatuskaan. Minusta se on vähän sama kuin päiväkodissa opettaisiin mitä puoluetta pitää äänestää tai minkämerkkisellä autolla ajaa. Kuinka moni hyväksyisi tämän? Siis noin ajatusleikkinä: jos vaikka kunnanvaltuustossa keskustapuolueella olisi enemmistö, niin sitten kaikille lapsille opetettaisi keskustapuolueen arvoja jne. Tätäkin on varmaan ennenvanhaan kouluissa tehtykin, muistan että ainakin lukiossa yhteiskuntaopin opettajan poliittinen kanta tuli hyvin selväksi.



Juhlien yms. pois jättämistä en itsekään kannata, useimpia niistä on juhlittu vuosisatoja, milloin minkäkin asian kunniaksi. Ehkäpä olisi reilua kertoa kaikki vaiheet esim. joulun juhlinnasta, saturnaliasta alkaen? Mutta eikö tätä kaikkea kuitenkin ehtisi tehdä vasta koulussa, aikaisintaan eskarissa, ja päiväkodissa keskittyä näihin muihin kasvatusasioihin, niissäkin varmasti opetettavaa riittää ihan tarpeeksi (jos leikki-ikäisiä ylipäätään täytyy suunnitelmallisesti opettaa?)

Vierailija

joka kyllä vielä kuuluu seurakuntaan (en tiedä miksi, kun ei ole uskonnollinen eikä käy missään seurakunnan tilaisuuksissa). Mutta siis meidän molempien kanta on, että lapset saavat päättää uskonasioistaan sitten kun ovat siihen valmiita, emmekä lasten kanssa kuulu kirkkoon. Jotenkin olisin odottanut, että meiltä olisi kysytty asiasta syksyllä kun lapset aloittivat päiväkodissa, mutta ei kysytty, enkä itsekään muistanut mainita asiasta. Nyt sitten vähitellen on käynyt ilmi, että uskontokasvatushan siellä annetaan: pappi käy pitämässä jotain pikkukirkkoa, kirkkoon on askarreltu enkeleitä ja viety jne. Pojalleni (kohta 5v) en ole juuri kirkosta, papista ja enkeleistä puhunut, kun ei ole kysellytkään, joten hänellä on selvästi nyt aukko sivistyksessä sen suhteen. Tytön 2v kanssa tuntuu ettei asialla ole vielä merkitystä, ei varmaan juuri näistä jutuista ymmärrä. Hoitajille olen näistä kirkkojutuista jälkeenpäin kuultuani sanonut, että emme kuulu kirkkoon eikä lapsille ole asiasta puhuttu, etteivät ihmettelisi jos kyselevät " tyhmiä" . Sanoin että saavat osallistua tilaisuuksiin jos kaikki muutkin niin tekevät.



Ensi viikolla on pojan lto:n kanssa keskusteluaika, ja mietin pitäisikö asiasta esittää jotain toivomuksia tai kysellä tarkemmin. Jotenkin ajattelin että näitä asioita käsiteltäisiin vasta koulussa, jossa lapset menevät tietenkin ET -opetukseen. Löysin netistä eskareiden opetussuunnitelman, jossa kyllä jo mainittiin uskontokasvatus ja että uskonnotonta eettistä kasvatusta eskarissakin järjestetään " JOS VANHEMMAT SITÄ VAATIVAT" . Nuoremmista lapsista en löytänyt mitään. Tuo vaatiminen kuulostaa jotenkin isolta jutulta, en tiedä haluanko " vaatia" ?



Mutta toisaalta, miten selitän lapselle, että päiväkodissa opetetaan jotain mihin itse en usko? Kun en edes tiedä minkä uskontokäsityksen mukaan opetetaan, niin en oikein osaa olla uskovinanikaan siihen. Olen kyllä käynyt lukion uskontotunnitkin hyvin arvosanoin, mutta mahdetaanko lapsille päiväkodissa selittää asiat ihan täysin luterilaisen opin mukaan, esim. että kuolleet herätetään vasta tuomiopäivänä? Eikös " uskonnollisetkin" vanhemmat usein kerro lapsilleen että kuolleet lentää taivaaseen vilkuttelemaan pilven päältä? Ja juuri nämä rankat pääsiäisjutut, ristiinnaulitseminen, kallioon hautaaminen jne, onko ne nyt ihan lasten juttuja? Onneksi ensin tulee joulu, pikkuvauvan syntymää toki on kiva juhlia siinä missä joulupukkiakin...



Mielelläni kuulisin toisten kokemuksia, sekä uskontokasvatukseen osallistumisesta että siitä miten pois jäänti on järjestetty, tuntevatko lapset sitten itsensä jotenkin syrjityksi, jos eivät pääse kirkkoretkelle jne?

Vierailija

Joissakin keskustelussa annettiin ymmärtää, että suomalaisissa päiväkodeissa annettaisiin oikeaa uskonnon opetusta, ihan kuin jossain pyhäkoulussa tai koulun uskonnontunneilla?

Itse olen ollut monessa helsinkiläisessä päiväkodissa töissä, enkä missään ole törmännyt kristinuskon tuputtamiseen/syvälliseen opettamiseen enkä minkäänsorttiseen käännyttämiseen. Mitään uskonnollisia aamunavauksia ei ole pidetty, ei mitään ruokarukouksia ei raamatullisia kertomuksia unisaduiksi. Suvivirttäkään en ole kuullut kun ehkä joskus, taitaa kuulua koulun kevätjuhliin lähinnä ja sielläkin vain ensimmäisen säkeistön verran, jossa ei puhuta mistään muusta kun luonnosta.

Jouluna kyllä voi kuulla kristillisiä joululauluja, vaan pienille lapsille uppoaa nuo tonttu-laulutkin paremmin. Joulunaika enkeleineen ja seimeineen kyllä on esillä jo ihan koska ovat niin kauniita, harvemmin lapset haluavat kuulla koko raamatuntarinaa niistä. Kyllähän kysyvälle vastataan. Päiväkotipäivään mahtuu niin paljon muutakin. Joulu- ja pääsiäiskirkossa ollaan käyty ja seurakunnan lapsityöntekijät käyvät kerran kuussa vetämässä tuokion. Aiheet on valittu yhteistyössä päiväkodin edustajan kanssa ja vakiaiheena on ollut ystävyys, kateus, suru jne. Ei mitään ristiinnaulitsemisia ym.

Kasvatus- ja kehityskeskustelulomakkeessa kysytään saako lapsi osallistua uskonnollisiin tuokioihin, retkiin. Moni vanhempi kirjoittaa, että ovat tapauskovia tai ei uskovaisia, mutta lapsi saa osallistua esim. joulukirkkoon. Itse toivoisin, että ne vanhemmat, jotka eivät halua lapsen osallistuvan minkäänlaisiin uskonnollisiin tapahtumiin, sanoisivat sen jo hoidon alkaessa ihan reilusti. Kyllä ryhmän aikuisilta voi pyytää aikaa hetken kahdenkeskiseen tuokioon, eikä tarvitse kailottaa asioitaan kaikkien kuullen tai odottaa kehityskeskustelua.



smrzlina ei haluaisi vaatia et-opetusta lapsille, mutta voihan pyytää, että lapsi ei osallistu uskonnollisiin hetkiin, silloin lapsi vierailee monesti naapuriryhmässä tai jää päiväkotiin puuhailemaan muiden käydessä

kirkossa, ei sen kummempaa.



Voihan olla, että tuhansien päiväkotityöntekijöiden joukossa on joku ' julistajakin' (voipi olla joku pakana-julistajakin:) ), josta sitten on kotona kuultu, mutta ei ole sattunut eteen. Mutta usein on sattunut tapauksia, joissa lapset ovat keskenään kertoneet toisilleen kotona/pyhäkoulussa opittuja kristinasioita ja kuolemaan liittyviä asioita ja ne ovat menneet vanhempien korviin.

Ei meillä töissä kailoteta omia vakaumuksia, ehkä vielä harkitummin kun työpaikoilla joissa sen ei oleteta vaikuttavan työhön.





Joku käänsi asian niin, että jos oltaisiin itse esim. muslimimaassa, niin antaisinko heidän kertoa uskonnostaan sinä oikeana totuutena? No heistähän se on sitä ja vaikeahan se olisi mennä heidän päätään tarhakaverin äitinä kääntämään tai tukkimaan ja toisenakin, voisinko mennä muslimaahan, laittaa lapseni päiväkotiin/kouluun ja kieltää heitä sen tähden juhlimasta, puhumasta tai laulamasta mitään uskontoonsa liittyvää?



Mutta onneksi tämä kirjoitus on täällä hännähuippuna, on varmaan ihan sekava:/ Pikkusisko tässä pitää äitiä hereillä tulevien hampaiden takia. .

Vierailija

mutta meidän poika on jo toista kertaa aloittanut päivähoidon, eikä kummallakaan kertaa ole kysytty, vaikka muistaakseni hakulomakkeessa on kuitenkin merkintä myös seurakunnasta tai siihen kuulumattomuudesta. Jos oltaisiin muslimeja tai edes ortodokseja, niin varmasti olisi kysytty! Kun poika oli 2v ja perhepäivähoidossa, mainitsin sitten joskus, kun pyydettiin rahaa pääsiäiskuvaelmaan menoa varten, että ei me muuten edes kuuluta seurakuntaan, mutta annoin rahan kuitenkin. Pojalle jäi reissusta mieleen että ajettiin linja-autolla ja saatiin karkkia. Nyt kun poika on kohta 5, niin tuntuu että asiaa pitäisi jo vähän miettiä tarkemmin. Jo keväällä jouduin vastaamaan kysymykseen " mikä on pyhä henki?" kun jotain siitä puhuttiin helluntain aikaan. Kun aloin neutraalisti selittämään että " monet ihmiset uskoo tällaiseen... jne." olikin seuraava kysymys: MIKSI? Joten vaikeita kysymyksiä voi olla odotettavissa, jos poika keksii kiinnostua uskontokasvatuksesta enemmän. Miten sitten osaan selittää vaikean asian niin että lapsi ymmärtää, ja että vanhemmat ovat tässä asiassa eri mieltä kuin päiväkodin tädit? Kuten joku jo mainitsikin, olisi kai epäkunnioittavaa enemmistön vakaumusta kohtaan kuitata uskonnon opetus sillä että " ne on vaan sellaisia satuja" vaikka se lähinnä onkin rehellinen mielipiteeni. Vai onko tosiaan sitten parempi kieltää nämä " sadut" päiväkodissa kokonaan, ja siten taas saada lapseni tuntemaan itsensä jotenkin erilaisiksi (allergioiden jne. lisäksi vielä...).



Minusta olisi parempi, että uskonnonopetukseen osallistuminen pitäisi erikseen ilmoittaa, ja oletuksena olisi että ei osallistu, niin jokainen voisi miettiä asian kunnolla. Minullakin on monta tuttua, jotka ovat kastaneet lapsensa (sukulaisten toivomuksesta) ajattelematta, että se tosiaan tarkoittaa pakkoa osallistua uskonnonopetukseen koko kouluajan, ja näköjään jo päiväkodissakin. Ovat olleet hämmästyneitä, kun sanoin ettei seurakuntaan kuuluva lapsi voi mennä ET-tunneille. Kuitenkin monissa länsimaissa, tiedän että ainakin USA:ssa ja Ranskassa, uskontoa ei saa opettaa valtion kouluissa, vaan vanhemmat vievät lapset pyhäkouluun erikseen jos haluavat. Miksei näin Suomessakin?

Vierailija

oman kokemukseni. Kun poika meni ryhmäperhepäivähoitoon (joka oli päiväkodin yhteydessä) käytiin paljon asioita läpi. ja siellä oli myös lomake, jossa kysyttiin, että saako osallistua uskonnonopetukseen (vai miten se nyt oli muotoiltu), saako osallistua retkille ja saako antaa karkkia ym.



Vastasin kylläkin kaikkiin kyllä, mutta jos olis vastannut ei, niin kai ne siellä olis ottaneet asiat huomioon. Olen kuvitellut, että tämä on normaali käytäntö muuallakin.

Vierailija

Me emme myöskään kuulu kirkkoon (mieskin on eronnut). Lasten hoitopaikassa oli joku lomake johon kirjattiinylös toiveita ja siin kysyttiin myös miten toivotaan vastattavan lapsen mahdollisiin uskonnollis-aiheisiin kysymyksiin. En vaatinut mitään erityiskohtelua, koska mietin sen onnistumista. Mistä ihmeestä hoitajat voivat muistaa miten pitää millekkin lapselle vastata. Ja oisko pitänyt itse antaa ohjeet, koska jos hoitaja itse uskoo niin miten voisi muuten vastatakkaan. Olen kanssasi samaa mieltä siinä että nykyaikana kirkkoa ja yhteiskuntaa ei pitäisi suoraan rinnastaa toisiinsa, mutta ikäväkyllä se edelleen usein on niin.

Lapseni ovat käyneet myös srk:n kerhosssa, niinkuin itsekin olin aikanaan. Osallistuin koulussa myös uskontotunneille kun silloin ei ollut vaihtoehtoa. Mielestäni en ole siitä kärsinyt...mutta en myöskään tullut uskoon! Joten olen ajatellut itsekin keskustella asiasta lasteni kanssa oman näkemykseni mukaan ja kertoa että toiset ihmiset uskovat eri asioihin. Tällähetkellä 5-vuotias on kyllä kovi vakuuttunut, että jumala on olemassa, mutta niinhän tuon ikäiset uskovat satuihinkin.

Vierailija

mitenköhän sitten kieltäytyviin suhtaudutaan? Pidetäänkö sitä hankaluutena, että ehkä vain yhdelle joudutaan keksimään muuta tekemistä? Mitenköhän se käytännössä järjestetään? Onko kieltäytyjiä ollut paljon?

Vierailija

kyllähän tekin kotona kerrotte asioista ja ymmärtääkseni kerrotte jopa eri uskonnoista. Jos kerta tarha hoitaa kristinuskon, niin te voitte kotona kertoa muista vaihtoehdoista.

Varmasti teillekin on opetettu kristinuskon asioita jo lapsena ja silti olette myöhemmin muodostaneet asioista omat käsityksenne. Lapsenne osaavat sen takuulla myös, kunhan se aika koittaa!

Paremminkin tuntuu, että ehkä TE olette väärässä, sillä yritätte selvästi estää lapsenne valitsemasta kristinuskon. Haluatte antaa vapauden valita oman uskonsa, mutta rajoitatte silti kristinuskon asioista kuulemisen. Ehkä se on juuri se, mitä lapsenne haluavat kuulla ja mihin haluavat uskoa?



Ja oikeasti - Suomessa uskon asiat käsitellään aika kevyesti ja vähäisessä määrin. Menkääpä melkein mihin muuhun maahan tahansa ja kohtaatte huomattavasti määrätietoisempaa uskonnon kasvatusta. Ja siellä ei edes vaihtoehtoja anneta!



Kyllä meidän lasten kummassakin tarhassa on kysytty lupaa lasten kirkollisiin menoihin/opetuksiin osallistumisesta.

Vierailija

Näin ollen myös pystyy vaikuttamaan oman lapsen kohdalla kuinka tilanteet hoidetaan.



Itse koen että tämä " uskonnon" opetus on niin pieni muotoista ettei siitä ole haittaa. Harvoin kai päiväkodeissa tuputetaan uskonasioita.



Itse myös koin lapsena esim. joulukirkossa käynnin kivaksi tapahtumaksi, joka ennemminkin tarkoitti joululoman alkamista kuin " Jeesustelua" , samoin suvivirsi koulussa tarkoitti sitä viimeistä hetkeä ennen kesälomaa.



Lähinnä minulla on siis mielikuva, että tämä päiväkodeissa tapahtuva uskonnonopetus on sivistystä ja kaikenkaikkiaan melko pienimuotoista?



Luulen myös ettei päiväkoti-ikäinen vielä osaa ajatella asioita oman maailmankatsomuksen kannalta? Eikä nämä näin ollen vaikuta myöhemmin tulevalle omalle maailmankatsomukselle. Jos haluat itse olla mukana, niin ehkä voisitte käydä asioita läpi ennen kuin ne ovat pk:ssa ajankohtaisia?



Uskoisin että tänä päivänä on paljon vanhempia jotka kieltävät lapsen osallistumisen näihin uskonnollisiin juttuin, mukaan lukien muista kulttuureita tulleet lapset. Eli en usko että lapsi kokee itsensä erilaiseksi tästä syystä, varsinkin jos lapsen kanssa keskustellaan miksi näin toimitaan ja samalla myös kunnioitetaan lapsen tahtoa osallistua/olla osallistumatta.





anna22:

Lainaus:


Vaikka emme ole uskovia, pidän kuitenkin tärkeänä, että lapsi oppii omaan elinympäristöönsä ja kulttuuriinsa kuuluen asioita kristinuskosta ja voi sitten itse myöhemmin muodostaa oman maailmankatsomuksensa.





Tietysti tärkeimpien kirkollisten juhlien merkitystä ja alkuperää on syytä valottaa myös lapsille, mutta muuten haluaisin itse olla se aikuinen, jonka kanssa lapsi näihin asioihin tutustuu.



En kuitenkaan haluaisi, että lapsi tuntisi tämän vuoksi oloaan erilaiseksi.




Vierailija

eri uskonnot luovat tunnustajilleen hieman erilaisen maailmankuvan, ja ri uskontojen moraaliopetuksen ja maailmankatsomuksen tuntemus on hyödyksi.



Aivan kaikkea uskontoon liittyvää opetusta ei voi siis kieltää, selvästi tunnustuksellisen ko. uskontoon ohjaavan kylläkin. Sitä myös tiedustellaan lasta päiväkotiin vietäessä.



Vierailija

Eli meidätkin voisi luokitella melko tapakristityiksi ja sinällään minulla ei ole mitään uskonnosta kertomista vastaankaan. Lapsemme tosin eivät ole päiväkodissa vaan noin puolet kuusta perhepäivähoitajalla (maailman ihanimmalla!) jonka maalaisjärkeen näidenkin asioiden kertomisessa luotan. Viime vuoden olin äitiyslomalla ja keväällä neljä vuotias poikamme heräsi kerran yöllä kauhuissaan huutaen (nukkuu yleensä yöt TOSI rauhallisesti). Kun menin hänen luokseen itki poikani aivan hysteerisenä, tärisi jne. Viimein sai kerrottua nähneensä pahaa unta kuinka pahat miehet tulivat ja veivät hänet, laittoivat kuoppaan ja kiven päälle. Kyllä satutti äitiäkin kun lapsi itkien sanoi " sitten minä äiti kuolin ja nousin enkelinä taivaaseen" ja peitti kasvonsa käsillään ja itki kauheasti. Itsellä oli ihan kauhea olo rauhoitellessa lasta, joka sitten loppuyön torkkui äidin kainalossa (äitiä ei enää paljon nukuttanut...). Mitään pelottavia tv-ohjelmia lapsi ei ole nähnyt, siitä ollaan tosi tarkkoja. Päivällä sitten kun aloin miettiä asiaa niin tuohan on aivan selvästi pääsiäiskertomus (tämä tapahtui pari, kolme viikkoa pääsisäisen jälkeen). Juttelin kerhotätien kanssa ja he vain totesivat että heidän pitää tietyt asiat pitää ja kertoa ja olivat lapset kovasti etenkin tuosta kiven laittamisesta kyselleet kerhossa että tuliko se naaman päällä jne. Nyt syksyllä lapsi näki toisen kerran eläessään painajaisia ja taas pystyin yhdistämään sen kerhossa kerrottuun raamatun tapahtumaan... Poikamme ei ole normaalisti mikään itkeskelijä tai erityisen herkkä, joten hiukan senkin puoleen huolettaa ja olenkin miettinyt pitäiskö poika ottaa kerhosta kokonaan pois, leikkimään kun pääsee pari, kolme kertaa viikossa perhepäivähoitajallakin. En siis sinällään vastusta uskonnosta ja raamatun tapahtumista kertomista (pikemminkin päinvastoin) mutta kritisoin sitä miten asioista kerrotaan (ja mitä kerrotaan). Täytyykö kerhoikäisten ihan oikeasti saada kuulla ristiinnaulitsemisesta jne??? Jos vastaava tarina esitettäisiin videona tai satukasettina, mikähän tulisi ikärajaksi? Itse ainakin kerroin pääsiäisen tapahtumista hyvin " siistityn" version asioista.

Vierailija

Minunkin täytyy myöntää, että kieltämättä nämä kristittyjen puolustuspuheet kaikkien uskonnonopetukselle koskien heidän omaa uskontoaan vain vahvistaa jo ennestään todella negatiivista kuvaani kirkosta ja ihmisistä jotka siihen kuuluvat. Ei minulla ole koskaan ollut mitään pakkoa kuuluttaa tai käännyttää ketään omalle vakaumukselleni (en siis kuulu mihinkään kirkkoon, mutta uskon kyllä että on olemassa suurempiakin asioita kuin ihminen) ja minun on vaikea ymmärtää ihmisiä jotka haluavat kaikkien uskovan samoin kuin he itse. Etenkin kun kristitytkin tulkitsevat uskoaan melko erilailla kukin, se ei riipu siitä mihin kirkkoon he nimellisesti kuuluvat.



Mielstäni kukaan ei ole puhunut täydellisestä uskonnottomuudesta tai moraalisten asioiden puutteesta vain ainoastaan siitä, kuuluuko pienten lasten päivähoitoon kristillinen uskonnonopetus. Mielestäni vastaus on ilmiselvä: jos kyseessä ei ole kristillinen laitos vaan kunnan järjestämä päivähoitopaikka lapsille, jossa on lapsia eri uskonnoista, ei mitään uskontoa tulisi opettaa yli muiden. Jos päiväkodissa ei ole uskonnonopetusta, se ei tarkoita että kristityt lapset jäävät ilman uskonnonopetusta, koska luotan siihen, että kaikki kristityt vanhemmat käyvät viikottain kirkossa ja vievät lapsiaan seurakunnan kerhoihin ja tapahtumiin, koska asia on heille niin tärkeä. Koulussa lapsille valitaan riemumielin uskonnonopetus. Eikö hengellisten asioiden opetus ole vanhempien vastuu, ei valtion?? Moraali ja sivistys eivät ole mitenkään sama asia kuin uskonto, uskonnon varjolla on tehty varmaankin enemmän moraalittomia ja julmia tekoja kuin minkään muun asian. Kyllä ne ovat ihan itsestä kiinni.



Ja kirkot eivät mihinkään katoa jos valtion instituutioissa ei uskonto näy. Eiköhän se ole vain laiskuudesta kiinni kun ei haluta lapsia itse uskontoasioissa opettaa niin opetetaan sitten siinä sivussa niidenkin lapset, joita koko uskonnon ei pitäisi millään lailla koskea...

Vierailija

Vaikea asia, ymmärrän. Itse olen kristinuskossa, mutta omasta mielestäni kykenen ymmärtämään ja kunnioittamaan niitäkin, jotka eivät usko samoin kuin minä.

Kun meidän lapsi oli päiväkodissa, meiltä kysyttiin kirjallisesti, että miten toivomme kristinuskon näkyvän päiväkodissa. Itse tietysti toivoin, että uskontoon liittyvistä asioista puhutaan, lapselle niin kuin pitää. Olisin toivonut enemmänkin uskonnollisuutta päiväkodissa, mutta aika vähäiseksi jäi. Itse kuitenkin pystyn paikkaamaan tuota ja käymään lapsen kanssa kirkossa, lukemaan lasten raamatunkertomuksia, laulamalla.

Toivon kaikesta huolimatta, että ne isot kristinuskoon liittyvät juhlat (joulu, pääsiäinen) huomioidaan päiväkodin toiminnassa, jätettäköön ne Raamatunkertomukset sitten vaikka vähemmälle. Minäkin kokisin kovin surullisena sen vaihtoehdon, että joulu ja pääsiäinen ikään kuin sivuutettaisiin päiväkodissa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat