Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kävimme tavaratalossa. Lapsi sai kengät, pipon, palapelin, auton, karkkipussin.

Kun olimme lähdössä, lapsi alkoi huutaa ja parkua " minä haluan vielä jotakin!" Mitä, sitä en tiennyt. " JOTAKIN!!!"

Hissiin tullessa marina ja huuto yltyivät, autoon tullessa lapsi märisi hysteerisenä. Ikää kolme vuotta. Rahaa lapsen tarvikkeisiin meni yli 100eur. Arvatkaa tekikö mieli paiskoa lapselle ostetut kamat ulos autosta? Mitä olen tehnyt väärin, olenko hemmotellut kakaran pilalle? Vai onko tämä vain tavallista uhmaa?

Kommentit (15)

Vierailija:

Lainaus:


Ikinä, ei koskaan, ei saa valita itse omia lelujaan... Aatteles kasi, jos joku valitsisi sinun puolestasi millaisia meikkejä saat käyttää, millaisia kirjoja lukea, millaisia elokuvia katsoa... Paska elämä lapsillasi, toivottavasti tajuavat pian aloittaa kapinoinnin hirmuvaltaasi vastaan!




Ostan niitä leluja mitä ne innokkaimmin kaupassa kattelee ;) harvemmin kyllä ostan muuten ku synttäreille ja jouluksi..

yritetään haukkua ja lannistaa maan tasalle.



Ap, kyllä se siitä! En ole minäkään pilalle kasvanut, vaikka olenkin vanhemmiltani saanut paljon materiaa - kas isäni on syntynyt vuonna 1944 viidenneksi lapseksi kaikenkaikkiaan kahdeksanlapsiseen perheeseen, ja halusi antaa minulle sen mitä ilman itse jäi.



Ei se lapsi siitä pilalle mene, että joskus ostaa kerralla enemmänkin. Kunhan nyt joka kauppareissulta ei tavaraa ja karkkia haalita mukaan. Sellaisia noi kolmivuotiaat on... Mikään ei riitä ;) Eikä aina riitä isommillekaan ihmisille...

ei lapsi saa kaikkea mitä haluaa. Älkää käsittäkö väärin. Ostanhan minä joskus jotain kivaa itsellenikin, miksi en siis joskus lapselle? Trendeistä meillä ei välitetä, ei hemmetissä, näkisittepä meidät. Kaksi maalaista jotka käyvät ta´varatalossa ehkä kerran 2 kuukaudessa.



Ja hei, sinä joka ehdotit sijoituskotiin antamista, oletpa typerä.

Ikinä, ei koskaan, ei saa valita itse omia lelujaan... Aatteles kasi, jos joku valitsisi sinun puolestasi millaisia meikkejä saat käyttää, millaisia kirjoja lukea, millaisia elokuvia katsoa... Paska elämä lapsillasi, toivottavasti tajuavat pian aloittaa kapinoinnin hirmuvaltaasi vastaan!

Kävikö nyt niin, että vaikka veit heti synnäriltä suoraan pikkukullannuppusesi jumpoon, ja opetit vuosien varrella kädestä pitäen, miten ihminen TARVITSEE paaaaaaaaaljon tavaraa: trendirattaat, trendivaatteet, lelut ja vehkeet,

ja oppisi on nyt mennyt hyvin, ellei jopa erinomaisesti perille,

nyt se vaan haluaa lisää ja lisää ja lisää,lisää,lisää,



...niin nyt huomasit, että joku rajahan se pitää haluamisellakin olla!

-kele.



Voivoisentään. On se kova paikka huomata elämän realiteetit.



Mutta hei, anna se lapsi sijoituskotiin! Ja synnytä uus!

Ehkä se uus täyttää kaikki sun toiveesi ja on just sellanen lapsi kun sun kiiltokuvaelämään sopii.

Minun on aina suorastaan kiellettävä itseäni. Syy löytyy tähän siitä, että minulle ei ostettu lapsena koskaan mitään enkä saanut muutenkaan mitään.

lapsesi on vasta 3-vuotias!



Entä jos tästä lähtien ostaisit yhden kivan jutun per reissu, siis lapsen nähden. Jos jotain muuta hankit lapselle (siis leluja, pelejä tms.), niin tee se ilman että lapsesi huomaa. Tai osta joskus, kun lapsesi ei ole mukana kaupassa. Annat sitten joskus kotona, kun on sopiva tilaisuus.



Vierailija:

Lainaus:


Lapsi sai kengät, pipon, palapelin, auton, karkkipussin.

Kun olimme lähdössä, lapsi alkoi huutaa ja parkua " minä haluan vielä jotakin!" Mitä, sitä en tiennyt. " JOTAKIN!!!"

Hissiin tullessa marina ja huuto yltyivät, autoon tullessa lapsi märisi hysteerisenä. Ikää kolme vuotta. Rahaa lapsen tarvikkeisiin meni yli 100eur. Arvatkaa tekikö mieli paiskoa lapselle ostetut kamat ulos autosta? Mitä olen tehnyt väärin, olenko hemmotellut kakaran pilalle? Vai onko tämä vain tavallista uhmaa?




Uusimmat

Suosituimmat