2v8kk poika on kuin riivattu, äidiltä voimat lopussa:( (tämä on pitkä tarina)

Vierailija

Onkohan enää normaalia uhmaa? Haastaa minut aamusta iltaan. Ongelmana lähinnä pikkuveljensä,11kk, jota esikoisemme kiusaa ja rankaisee jostain koko ajan.



Leluihin ei saa koskea eikä niillä leikkiä. Jos kuopus menee ottamaan jotain tavaraa esikoinen hakee lelun heti pois, ja huutaa, ' ei, et koske siihen' tms. Ohimennessäänkin tönii, läpsäisee, tönäisee nurin jne. loputtomiin ja kaiken aikaa.



Tänään olin juuri saanut kuopuksen nukkumaan vaunuihin, kun selkäni käänsin, esikoinen meni karjumaan vaunujen viereen täysin tahallaan ja heilutteli niitä että kuopus olisi herännyt. Kielsin mutta huuto vain yltyi joten nappasin haalarin olkapäästä kiinni ja sysäsin sivumpaan. Jolloin esikoinen tuiskahti naamalleen lumihankeen, ja taas huudettiin....



Esikoisen kanssa on vietetty paljon aikaa, leikitty, luettu satuja, muovailtu, katseltu piirrettyjä, tehty metsäretkiä, käyty puistoissa ja juteltu. Puhuu hyvin, joten ilmaisee puheellakin hyvin itseään. Kun olemme vieraampien ihmisten seurassa, käytös on mallikelpoista. Ihmiset pitävät hänestä poikkeuksetta.



Pikkuveljen kiusaamisesta on ensin varoitettu ja kielletty, sitten pistetty nurkkaan jäähylle. Tosin tätä jäähyä en nykyään voi paljon käyttää - käytös on niin hurjaa että olisi muuten nurkassa aamusta iltaan. Mikään ei käy, ei syöminen, ei pissalla käyminen, ei pukeminen eikä mikään.



Tukkapöllyihinkin olen sortunut. En tiedä. Väsyttää niin etten tiedä mitä tekisin. Kuopus on helppo lapsi ja joutunut jäämään liian paljon vähemmälle huomiolle vaativan esikoisen kanssa. Jos tämä on jotain sisarusten välistä mustasukkaisuutta, eikö vuodessa jo ehdi tottua uuteen sisarukseen?

Vai jatkuuko tämä sisaruksen järjetön kiusaaminen siihen asti kun muuttavat pois kotoa?



taitaisi olla minun viisain muuttaa pois kotoa, olen niin keinoton. En enää jaksa. Auttakaa.

Perheterapiaan en lähde. Muut ehdotukset tervetulleita.

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Sillä on mustasukkaisuuden lisäksi varmaan uhmiksen ristiriitainen maailma: haluaa ja ei halua, on iso ja on pieni, vihaa ja tykkää, kaikkea yhtä aikaa. Etkä sä sitä ole pilannut. t. 5.

Vierailija

meillä pojalla todettiin talvella frax-oireryhmä.

kyllä on niin raskasta että välillä ajattelen jopa lapsen antamista johonkin perheeseen jossa sitä rakastetaan vaikka minäkin rakastan mutta en jaksa

enään jotain apua täytyis saada. voimia sulle.

Vierailija

Viimeiset 2 viikkoa on taas ollut tosi vaikeaa. On jo hankalaa antaa positiivista palautetta kun elämä on yhtä taistelun tuoksinaa. Täytyy vaan yrittää..

Vierailija

Oletko muuten kertaakaan asettunut isoveljen puolelle ristiriitatilanteissa? Siis kieltänyt pikkuveljeä sotkemasta isoveljen leikkejä ja siirtänyt pikkuveljen pois ja taannut isoveljelle leikkirauhan? Totta on, että pikkuveli on vielä vauva ja pieni, eikä ymmärrä, mutta isoveljelläkin on oikeus leikkirauhaan. Jos aina joutuu olla se, joka joustaa ja ymmärtää jne. alkaa se pidemmän päälle nyppiä. Ja pikkuveli on vielä niin pieni, ettei ymmärrä, jos kerran tai pari ylimääräistä asettuisit isoveljen puolelle... Vaikka pikkuveljelläkin on oikeus kulkea ja liikkua ja tutustua ympäristöön. Kokeile olla hetki " salaliitossa" isoveljen kanssa. :)

Voimia!

Vierailija

Eihän alle 1v nyt oikein leikkiä osaa, ja esikoinen hermostuu kun tulee sotkemaan hänen leikkinsä, ja taas mottaisee tms.

Olen selittänyt että vauvat eivät ymmärrä vielä asioita niinkuin isommat tekevät ja että pitäisi antaa toisenkin leikkiä leluilla.

Olen kehunut kun tekee oikein, kaikessa.



Ehkä olen vain pilannut lapseni kotihoidolla. Olisi pitänyt laittaa hoitoon 9 kuisena.



t. ap.



Vierailija:

Lainaus:


Tekstisi kuulosti siltä, kuin kaikki pikkuveljeen liittyvä olisi esikoiselle kurjaa. Ehkä kannattaisi yrittää aika paljon panostaa myös isoveljen ja pikkuveljen yhteisen leikin kehittämiseen, ja kehua ihan hirveästi isoveljeä aina kun tekee jotain oikein pikkuveljelle.




Vierailija

meillä 3-vuotias on nyt alkanut tosissaan tuittuilla ja saada selkeitä mustis-kohtauksia, pikkuinen on kohta vuoden. Olen koko ajan vähän odottellutkin että mitähän tämä 3-v. oikein ajattelee tästä pienemmästä, kun hänestä ei ole oikein selvää saanut. Uhaksi omalle asemalleen hän on tämän pienemmän kokenut, sen olen tajunnut koko ajan. Ja siksi me ollaan yritetty huomioida häntä monilla eri tavoilla.



Nyt kun tämä pienin on lähtenyt kunnolla liikkeelle: tulee leikkeihin mukaan eli siis monesti sotkee ja rikkoo rakennelmat, jos ei heti leikin alussa tajua mennä esim. omalle sängylle tai pöydän ääreen leikkimään, minne pikkuinen ei yllä, niin nyt tuo kiukku pienempää kohtaan on avointa ja suoraa. Luulen että niin kauan kuin 3-v. sai tehdä rauhassa juttujaan, niin mustis pysyi aisoissa. Nyt on sitten 3-v. uhmaikä (näkyy monessa asiassa) ja mustis pienempää kohtaan ihan avointa.



Luulenkin että joillakin lapsilla tuo mustis/uhma alkaa näkyä vasta kun se pienempi ' tunkeutuu' tämän isomman maailmaan ja sotkee kaikki pasmat. Silti kaikesta taistelusta huolimatta (uhmaa siis riittää ilman mustiskohtauksiakin) musta tuo vaihe on niin tervettä, on hyvä että hän käy tuon läpi, vaikka mun oma pinna on katkennut tuon takia monta kertaa.

Vierailija

Toisaalta myös halaa minua ja sanoo rakastavansa, ja seuraavassa hetkessä läpsäisee. Osoittaa minua kohtaan myös myönteisiä tunteita. Veljeä kohtaan ei.



ap.

Vierailija

anoppeja. Lapset on yksilöitä.



Mäkin suosittelen että otat nyt välimatkaa tavalla tai toisella lapseen/lapsiin. Esikoisen voi aivan hyvin vielä välillä jonnekin kerhoon tai MLL:n juttuihin. Ehkä hyväkin että saa jossain muualla leikkiä välillä ikäistensä lasten kanssa?



Ota sitä omaa aikaa, niin jaksat taas!

Vierailija

että kaikki riivaamiset sun muut häiriköinnit ovat aaltomaista toimintaa. Äidin tulee ainakin huolehtia omasta nukkumisesta ja ruokailusta, että jaksaa. Lähde välillä yksin pois kotoa esim. lenkille. Nuku päiväunet lasten kanssa. Löytyykö paikkakunnaltasi kerhotoimintaa, johon esikoinen voisi osallistua? Ota joskus Mll:n hoitaja ja syö vaikka rauhallinen lounas tai jotain kivaa. Ja muista, että lapset koko ajan kasvavat, joskus helpottaa. Hienoa, että olet jaksanut olla kotiäitinä. Se on mielestäni maailman raskain ammatti.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat