Feminismi

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

http://weekly.ahram.org.eg/2002/569/cu1.htm

Yllä Margot Badranin kirjoitus Al-Ahram lehdessä islamilaisesta feminismistä. Laitoin tuon linkin artikkeliin siksi etteivät ihmiset ehkä tunne islamilaista feminismiä ilmiönä. Länsimainen feminismi onkin varmaan joiltakin osin tutumpaa.

Onko feminismi uskonnonvastaista? Mielestäni se on tärkeä hanke tänä päivänä edelleen, joka puolella maailmaa, ja olisi vihdoin myös hyvä että naiset saisivat sanottua sanansa uskonnosta. Mutta toivoisin nyt keskustelua ja aatoksia omin sanoin :)



Voisi pohtia vaikka sanoja

- julkinen nainen (onko yksityinen nainen se siveä? ks. seuraava kohta)

- siveä nainen (ilmeisesti jos on olemassa siveitä naisia niin onko sitten pahojakin??)

- huora

- kunniamurha

- nainen (mistä suomenkielen sana juontaa juurensa?)

- mankind

Mistä johtuu ihan yleismaailmallinen ilmiö, että miehet saa rellestää mutta nainen on huora jos näin toimii (tuo huoran maineen saaminen on takuuvarma joka maassa, mutta eri kulttuureista riippuu miten paljon " tuhma" pitää olla).

Ja istuuko tällainen kaksinaismoralistinen on-hyviä-ja-pahoja-naisia ajattelu tosiaan uskonnolliseen ajatteluun? Minusta ei ollenkaan.

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

naj- ' nainen, naida' : suomen nainen, naida, mongolin nai, tamilin naya (y = j), japanin naii ja ketsuan naya (y = j).



Tässä jotakin nainen-sanan alkuperästä...



" Ihmistä ja sukulaisia merkitsevät sanat ovat niitä, jotka esiintyvät suomen kielen vanhimmissakin sanastokerrostumissa. Vanhimpien kantakielten sanoihin kuuluvat nykysuomesta esimerkiksi isä, poika, setä, appi, anoppi, miniä, käly, nato ja neiti.



Ihmiseen ja sukulaisiin viittaavia nimityksiä tarvitaan luonnollisesti kaikenlaisissa kulttuureissa ja elinpiireissä. Ei ole helppoa kuvitella kieltä, jossa ei olisi tärkeimpiä ihmissuhteita sekä esimerkiksi miestä ja naista tarkoittavia sanoja.



Nyt kuitenkin on arveltu, että uralilaisen kantakielen naista tarkoittava sana (josta suomen nainen-sanakin on johdettu) kuuluisi suomensukuisten kielten vanhimpien indoeurooppalaisten lainasanojen joukkoon. Ajatus tuntuu äkkiseltään yllättävältä, mutta muuttuu luontevaksi, kun todetaan, että sellaiset naimakaupan " termit" kuin sisar, tytär ja morsian ovat kiistatta balttilaisia lainasanoja, pari vuosituhatta nuorempia kuin oletettu nainen-sanan alkumuoto. Siten on mahdollista olettaa, että myös nainen olisi tullut uralilaiseen kantakieleen tämäntyyppisenä kulttuurisanana."



Julkaistu Helsingin Sanomissa 9.3.1999 Ulla-Maija Kulonen





Vierailija

Ennen vanhaan huoria sanottiin julkisiksi naisiksi. Lienette kuulleet termin. Yksityinen nainen on siis ilmeisesti julkisen vastakohta, eli siveä vaimo/tytär/sisar jota ei ole ollut lupa katsella.



Liittyykö sana julkisuus sanaan julkea? Josta tulee se, että huora on julkinen nainen. Miehiä ei erotella julkisiksi tai yksityisiksi. Minun kokemukseni mukaan julkinen nainen määritellään myös nykyisin pukeutumisen mukaan. Suomessa kyllä päät kääntyvät jos pukeutuu liian paljastavasti, samoin muualla maailmassa, vain se raja paljastavuudessa on erilailla määritelty. Esim. huivin käyttö on joissakin muslimimaissa suositeltavaa, minä käyttäisin sitä ainakin, jos ei halua kielteistä huomiota itselleen. Huivi suojelee naisia perversseiltä ehdotteluilta ja hipelöinniltä (ainakin näin yleisesti ottaen).



Jalat olivat viktoriaanisena aikana tabu. Siis naisen jalat. Myös tuolien jalat peitttiin siksi pitkillä liinoilla ettei miesten ajatukset vain kääntyisi " kiellettyyn" jos paikalla oli siveitä naisia.



No, on tässä maailmassa vielä tekemistä. Olisipa jonain päivänä lähtökohtana se, että miehet ovat itse vastuussaan omista katseistaan ja sanomisistaan eikä naisten pitäisi sitä kantaa.

Vierailija

Kiitos siitä. Minun pitäisi pohtia tätä hieman parempana ajankohtana, sillä nyt on tosiaan aivo jumissa. Haluan vain nostaa tätä aihetta ylöspäin, jotta keskustelu lähtisi liikkeelle.



Mielestäni, ensinnäkin, kaikkien naisten tulisi olla " feministejä" . Ja miesten myös. :) Naisten tasa-arvo yleismaailmallisesti ajateltuna on ihan retuperällä vieläkin, joten töitä riittää. Siksi meidän naisten tulisi vetää poliittisesti yhtä köyttä - aina!



Erittäin tärkeä naisasialiike on juuri niissä islamilaisissa maissa, joissa uskonto tunkee politiikkaan. Mutta on siinä korjaamista myös ihan näissä itseään sivistyneiksi kutsuvissa Euroopan maissakin: Ranskan rouvat tyytyvät varsin erikoiseen kohteluun miesten taholta, samoin vaikkapa Portugalin mimmit. Olen kuullut, että siellä työnantajalla olisi oikeus tehdä raskaustesti naiselle ennen työhönottoa. Portugalissa naisen oikeudet määritellään vieläkin hyvin pitkälle katolisen kirkon arvomaailmasta käsin.



Suomessahan asiat ovat suhteellisen hyvin, tosin asenteissa (ja palkoissa!) on vielä paljon parantamisen varaa. Ja tämän " meillä Suomessa kaikki hyvin" fasadin takana tapahtuu kyllä kaikenlaista, joista räikeimpiä ovat tietysti perheväkivaltatapaukset tai työelämässä tapahtuvat, esim. raskaaksituloon liittyvät syrjinnät.



Turkkia aina parjataan näissä asioissa, ja valitettavan usein ilman syytä. Siellä naiset saivat yleisen ja yhtäläisen ääni- ja vaalioikeuden jo vuonna 1934. Vertailun vuoksi sanottakoon, että Ranskassa sama toteutui 1944, Italiassa 1945, Kreikassa 1952 ja Portugalissa vasta 1976. Tästä kiitos Kemal Atatürkille, joka loi Turkista maallisen ja moderni valtion, erotti mm. uskonnon ja valtiomuodon toisistaan.



Naisten asioiden ajaminen ei sitten luonnollisestikaan tarkoita sitä, etteikö nainen olisi nainen ja mies mies. Ehdottomasti näin on, ja on aina oleva. Ja eläköön se pieni suuri ero.



Jatketaan vähän paremmalla ajalla...



Vierailija

Puhuin todella ihan aiheen vierestä; herättelit keskustelua hyvän ja pahan naisen käsitteestä ja siitä, sopiiko se ajatus uskontoon. Mutta ei se mitään, käsitellään tätä nyt vähän laajemminkin. :)

Vierailija

kallirhoe:

Lainaus:


Eipä sentään synnyttäneitä naisia enää kirkoteta kuin ennenmuinoin tai kielletä neitsyytensä menettänyttä morsianta pitämästä huntua häissään.




Mutta muistuupa mieleen -90-luvulla avioituneen Arja Korisevan (anteeksi jos muistan nimen väärin) aikaan saama jupakka kirkonmiesten keskuudessa, kun hänellä oli huntu, vaikkei neitsyt ollutkaan.



Vierailija

Jotakin ihanan vanhanaikaista arvostusta aloin minäkin nauttia, kun menin naimisiin. Olinkin tosin jo " vanhan piian" rajapyykin kirkkaasti ylittänyt. :) Alettiin rouvitella - vaikka ihan vitsinäkin. :)

Vierailija

Sana nainen voisi hyvin olla samaa juurta kuin " naida, naimisissa, naimakauppa... jne." Silloin suomen kielessä nainen on määritelty joskus kauan sitten (sanan täytynee olla melkoisen vanha) suhteessa mieheen. Ja englannin kielen " man" on myös yksiselitteisesti " mies, ihminen" .



Naiset eivät vaadi parempaa palkkaa. Johan sen huomaa jos naisvaltaiselle alalle pyyhältää mies: kyllä hän yleensä oikeuksistaan pitää huolen. Onkohan tytöt sitten lapsesta asti kasvatettu kilteiksi ettei vaan pokkuroida? Veljeni lasta on luulut pojaksi (1,5v) koska hän tykkää kiipeillä eri paikoissa.



Ei tässä tarvitse olla kyse siitä että tehdään naisista miestä. Mitä feminismiä se sellainen on että ryhtyy hyväksi jätkäksi ja alkaa pukeutua kuin mies? Olisiko parempi kuitenkin pitää tasa-arvoisena sekä naiseutta ja mieheyttä, eikä määritellä naiseutta vain miesten kautta.



Niin - ja miten kaikki se liittyy uskontoon? Laitoin linkin tuohon artikkeliin huomautuksena siitä, että islamilaisessa maailmassa on sekulaarin feminismin lisäksi myös tämä uskonnollinen linjaus. Kristinusko on ollut hyvin naisvihamielinen. Eipä sentään synnyttäneitä naisia enää kirkoteta kuin ennenmuinoin tai kielletä neitsyytensä menettänyttä morsianta pitämästä huntua häissään. Kyllä naiset ovat olleet huoria tai madonnia, neitsyitä tai langenneita. Miehillehän oli 1800-luvulla ihan oma bordellilaitos jossa huorat suojelivat " kunnon" naisten kunniaa koska ajan katsantokannan mukaan mies ei voinut hillitä himojaan. Elääköhän viktoriaaninen aika vielä nykypäivänä?



Joissakin muslimimaissa, vaikka periaatteessa kiellettyä, niin tämä kaksinaismoralismi näkyy oikein räikeästi. Pojat tulevat ja menevät mutta voi kauhistus jos tyttö edes nähdään juttelemassa vieraan miehen kanssa. Johan kylänakat juoruavat. Jotkut perheet ovat kertakaikkiaan käsittämättömän kaksinaamaisia tässä suhteessa!



Olen samaa mieltä kuin kosmomamma. Kaikkien pitäisi olla feministejä. Sana merkitsee minulle sitä, että naisille annetaan samat ihmisoikeudet kuin miehille ja nainen on yhtä kuin ihminen. On surullista että tänä päivänä ajatellaan ettei feminismiä tarvita. On silkkaa vallankäyttöä kutsua feministiä femakoksi. Ehkä kyse o vain siitä, että vanha tapa, joka on tuttu, ei pelota, ja uudenlainen ajattelumalli pelottaa, vaikka se olisikin parempi.

Vierailija

Tärkeitä kysymyksiä, hyviä pohdintoja, paljon pureksittavaa. Mistä aloittaisi?



kallirhoe:

Lainaus:


Voisi pohtia vaikka sanoja

- julkinen nainen (onko yksityinen nainen se siveä? ks. seuraava kohta)

- siveä nainen (ilmeisesti jos on olemassa siveitä naisia niin onko sitten pahojakin??)

- huora

- kunniamurha

- nainen (mistä suomenkielen sana juontaa juurensa?)

- mankind

Mistä johtuu ihan yleismaailmallinen ilmiö, että miehet saa rellestää mutta nainen on huora jos näin toimii (tuo huoran maineen saaminen on takuuvarma joka maassa, mutta eri kulttuureista riippuu miten paljon " tuhma" pitää olla).

Ja istuuko tällainen kaksinaismoralistinen on-hyviä-ja-pahoja-naisia ajattelu tosiaan uskonnolliseen ajatteluun? Minusta ei ollenkaan.




Otetaan ensin käsittelyyn vaikka tuo kaksinaismoralismi; miksi mies saa toteuttaa sukupuoliviettiään vapaasti, nainen ei? Minä näkisin tämän juuriltaan syvästi biologisena, evoluution sanelemana juttuna: naaras voi aina olla varma siitä, että jälkeläinen on hänen omansa, uros ei. Siitä syntyy tarve kontrolliin, naaras, jota ei jätetä hetkeksikään vartioimatta, ei voi lisääntyä kenen kanssa tahansa? No, ehkä asia ei ole aivan näin yksinkertainen... Olen lukenut, että matriarkaalisissa yhteisöissä ja yhteiskunnissa, joissa perimys menee äidinpuoleista linjaa, ei ole ollut tarvetta naisen seksuaalisuuden kontrolloimiseen.



Aiemmissa keskusteluissa on puhuttu kristinuskon seksuaalikielteisyydestä / naisvihamielisyydestä. Islam ja juutalaisuuskaan ovat tuskin sen " naismyönteisempiä" , ovathan nämä kolme " aavikkouskontoa" pohjimmiltaan hyvin samanlaisia. Kaikissa jumala on selkeästi maskuliininen ominaisuuksiltaan (Herra, Isä). Uskontojen pyhissä kirjoissa nainen asetetaan miehelle alisteiseksi, miehen käskyvaltaan. Tässä mielessä näitä uskontoja ei voi sanoa tasa-arvoisiksi. Ei vaikka kuinka vedotaan siihen, että naisella ja miehellä on omat velvollisuutensa, että nainen ja mies ovat erilaisia.



Juontaako naisvihamielisyys ja tasa-arvottomuus sitten yleisemminkin juurensa näistä suurista uskonnoista? Miten tasa-arvoisia ovat muut uskonnot, ei ainakaan Intian leskenpolttotapa vaikuta kovin tasa-arvoiselta? (En muista varmaksi, mutta muistelen, että koskee vain naisleskiä?) Eri asia on, onko tapa kulttuurinen vain uskonnollinen?



Esihistorialliselta ajalta ja ajlata ennen kristinuskoa tiedämme ainakin jumalatarpalvonnan olleen voimissaan. Samoin Egyptin jumalten joukossa on ollut niin naispuolisia- kuin miespuolisiakin jumalia, samoin hallitsija on voinut olla nainen yhtä hyvin kuin mies. Antiikin Kreikka ja Rooma (monijumalaisia nekin) ovat olleet tasa-arvoisempia yhteiskuntia, ainkain naisella on ollut oikeus hallita omaa omaisuuttaan ja periä. (Äänioikeutta ei naisilla tosin tainnut olla.) Onko sukupuolten eriarvoisuus loppujen lopuksi nuori ilmiö historiallisesti?



Feminismin soisin minäkin yleistyvän, nimenomaan tasa-arvon ja yhtäläisten oikeuksien muodossa. Kuitenkin niin, ettei tehdä naisista miehiä tai päinvastoin, sukupuolilla on kuitenkin se pieni, mutta merkittävä ero. Ihmisille yhtäläinen kohtelu :D.

Vierailija

Kunpa nyt muutkin ottaisivat kantaa... :)



Tuosta naisten asemasta antiikin aikana kannattaa lukea johdannoksi vaikka Sahar Pomeroyn kirja " godesses, whores, wives and slaves" . Muinaisessa Egyptissä nainen on ollut paremmassa asemassa kuin Kreikassa tai Roomassa. Etruskien parissa nainen oli myös paremmassa asemassa. Mutta Antiikin Kreikka oli vahvasti miehinen kulttuurialue. Sparta on sitten asia erikseen - siellä tytöillekin annettiin jonkinlainen koulutus, toisin kuin esim. Ateenassa.

Ainakin lainsäädäntö valottaa sitä, ettei nainen ole Kreikassa ollut kovinkaan hyvässä asemassa. Nainen nähtiin kuitenkin miehen hallintaan kuuluvana, ja naisen raiskaus oli lainsäädännöllisesti rikos hänen aviomiestään/isäänsä kohtaan. Naisen elämä keskittyi kodin piiriin eikä naisilla ei ollut pääsyä esim. olympian kisoihin. Huorat olivat Kreikassa vaimoja oppineempia ja vapaampia, eli nämä ns. hetairat.

Hyvä esimerkki kreikkalaisesta naisasenteesta on myös suhtautuminen epikurolaisuuteen. Tämä filosofinen koulukunta salli naisille pääsyn koulun oppeihin, joka aiheutti hämmennystä muissa aikalaisissa. Ajateltiin että epikurolaiset viettivät irstaita orgioita jäsentensä kesken.

Roomassa nainen oli paremmassa asemassa kuin Kreikassa, mutta on eroja esim. tasavallan ajalta sekä keisariajalta. Nainen saattoi Roomassa olla myös vaikutusvaltainen (esim. Cornelia, Pompeiin Eumachia) julkisessa elämässä. Äänivaltaa ei naisella kuitenkaan ollut eikä asiaa senaattiin.



Nykyajasta vielä - naisiin kohdistuvista rikoksista ei mielestäni joissakin tapauksissa saa oikeutta. Joskus raiskattuakin syyllistetään. En tunne ketään ystäväpiirissäni jota ei olisi ahdisteltu seksuaalisesti, ja monet tuntevat myös olevansa siihen syyllisiä. Miten tällaiset asenteet saataisiin muuttumaan?

Vierailija

Rikas kieli; kyllä vaimo ja nainen ovat ihan eri sanoja. :) Nainen = kadin, vaimo = es



Tiedäthän, että olemme kielisukulaisia. :)



Ja kyllä se avioitumisikä on 18 vuotta.



http://www.turkishembassy.org/consularservices/marriage.htm



miisa29:

Lainaus:


Oliko se nyt niin, että EU vaatii Turkilta, että heidän on keksittävä heidän sanalleen vaimo ja nainen (=on yksi ja sama sana turkinkielessä??), kaksi nimitystä? Eli kaikki naiset eivät ole vaimoja. Ja naisella on itseisarvo, ilman, että hän on jonkun miehen vaimo.



Lisäksi EU vaatii, että Turkissa naisten avioitumisikää nostetaan viidestätoista kahdeksaantoista.




Vierailija

Minä itse olen aina ollut sitä mieltä, että feminismi on turhaa ja nykyään pitäisi enemmänkin ajaa miesten tasa-arvoa. Näin siis Suomessa. Mutta parin viime vuoden aikana olen törmännyt siihen, että olen nainen.



Ensinnäkin muutama vuosi sitten aktuaariyhdistys teki kyselyn jäsenten palkoista. Tulos oli aivan selkeästi siten, että 80% naisista oli palkkataulukon alimmalla portaalla ja miehillä oli reilusti parempi palkka. Emmekä ole mitenkään perinteisesti naisvaltaisella alalla.



Toisaalta halusin esimieskoulutukseen eräässä työpaikassa. Minulle hymisteltiin ja ohjattiin kahden päivän projektipäällikkökurssille. Sen sijaan samaa työtä tekevä, saman taustan omaava ja jopa saman ikäinen mies pääsi hiljaisesti siihen esimieskoulutukseen. Siihen aikaan olin vielä hyvä työntekijä, koska kuvittelin, että siitä olisi jotain hyötyäkin. Ei siis voinut ainakaan laiskuudesta puhua. Lapset oli synnytetty, mies hoiti lapsia kotona ja tein töitä aamusta iltaan, koska ei ollut päivähoito-ongelmia. En ollut kertaakaan poissa töistä lapsen sairauden vuoksi.



Sitten siinä talossa tuli muutoksia. Muutettiin useamman hengen työhuoneisiin, kun ennen oli yhden hengen huoneet. Paitsi meidän tiimin miehet saivat omat työhuoneet ja kaikki naiset joutuivat yhteen huoneeseen. Siinä vaiheessa minulla paloi päreet ja minä lähdin.



Sain siis kokea nahoissani, että nainen on työelämässä aivan eri asia kuin mies. Minulla on vieläkin paha olo noista muistoista, koska olin tuohon aikaan tosi sinisilmäinen ja kuvittelin, että naiset vain puhuvat turhaan tasa-arvosta. " Kyllä sitä nainenkin pystyy kaikkeen, kun vain yrittää tarpeeksi ja jättää juoruamiset vähemmälle." Oikeastaan sain silloisen esimiehen silmissä hyvän maineen: hän jopa ihastui minuun. Mutta ei siitä mitään iloa ole, kun ei esimies osannut erottaa työpaikalla ihastumista ja sitä, että oikeasti hyvä työntekijä ansaitsisi palkinnon työstään.



Seuraavassakin työpaikassa miespuolinen esimies kuvitteli ilmeisesti saaneensa ihailijan taloon ja niinpä pian hän sitten suuttuikin minuun täydellisesti: en vastannut hänen flirttiinsä. Minut mustamaalattiin ja sain huono maineen.



Feministi en vieläkään ole, en ainakaan telaketjusellainen. Uskon miesten ja naisten olevan erilaisia, mutta he voisivat täydentää omilla ominaisuuksillaan eri työpaikkoja. Sen sijaan työpaikoista on tullut miesten ja naisten valtataistelua.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat