Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

*=*=*KOLIBRIT(kolmatta kuumeilevat) LOPPUVIIKKOON*=*=*

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Oli tipahtanu niin kauas, että katsoin paremmaksi avata uuden pinon loppuviikolle..



Aiemmista synnytyksistä oli puhe aiemmin.. Minä kirjoittelin eilen pitkän pätkän tuohon vanhaan pinoon, mutta sille nyt tapahtui mitä tapahtui.. Enkä jaksa/ehdi nyt aloittaa alusta. Joka tapauksessa, minulla on takana kaksi kiireellistä sektiota, eka avautumisvaiheen pysähtymisen ja sykelaskujen takia ja siitä paraneminen sujui hitaasti mutta hyvin. Toisessa sektioon päädyttiin sen takia, että käynnistys ei onnistunut ja vauvalla tuli sykelaskuja JOKA supistuksen aikana. Jälkimmäisestä jäi hampaankoloon, lähinnä lääkärin käytöksen takia (olin ollut päivän salissa käynnisteltävänä ja kun ei edistynyt, takaisin osastolle illalla, mutta siellä sitten sykelaskuja ja takaisin saliin.. kalvot väkisin puhki ja oksitosiinia suoneen. Oli n tosi huolissani sykelaskuista, mutta lääkäri kuittasi ne olankohautuksella, eikä selittänyt, miten kauan voidaan odotella ym..). Lopulta pistin lääkärin koville ja vaadin vastausta kysymykseeni, että onko järkeä odotella, että sattuisiko synnytys käynnistymään.. kun tilanne ei parantunut ja vauvalla selvästi jokin oli hätänä.. No, suostui lopulta myöntämään, että ei tämä odottelemalla parane ja leikkaussaliin mentiin. Vauva sai 6/7 pistettä ja kätilö totesikin miehelle, että ei tätä vauvaa ainakaan LIIAN AIKAISIN leikattu maailmaan.. Oli hieman veltto ja yltäpäätä kakkaisessa lapsivedessä.. :/ Mutta terve poika! :)



Joka tapauksessa, tuosta jäi todellakin hieman huono maku suuhun, vaikka leikkaus sujuikin hyvin ja toipuminen oli tosi nopeaa jne. Huoli vauvasta oli todellinen ja ensimmäistä kertaa PELKÄSIN todella, että saanko minä terveen/elävän vauvan ja lääkäri vain toteaa, että " ¨älä sinä huoli noista sykkeistä, kyllä me tarkkaillaan" tai " jaa..ljaa.. eipä tiedä vielä, miten tämä lapsi on päättänyt syntyä.." Kun minä olisin halunnut tietää, että miten pitkään on TURVALLISTA vain tarkkailla jne.



No, seuraava on sitten suunniteltu sektio, ja nyt se on sitten ensimmäistä kertaa alkanut todella jännittää. Ekassa raskaudessa en oikeastaan edes ajatellut sitä vaihtoehtoa ja kun se päätös tuli, oli ensireaktio pettymys ja säikähdys, mutta ei sitä sen kummemmin sitten mietitty. Toisessa sitä toivoi kovasti alatiesynnytystä, mutta sektion mahdollisuus oli mukana ja lopultahan sitä itse jo halusinkin tuossa tilanteessa.. Nyt sitten kun ei ole enää vaihtoehtoja, niin alkaa hirvittää.. En oikeestaan edes tiedä, mikä siinä jännittää.. :D No, turhan sitä on tässä vaiheessa miettiä..



Nyt on kauhea huuto ja kiukuttelu tuossa esikoisella päällä, joten täytyy lopetella.. :/ Mukavaa loppuviikkoa ja plussaonnea sitä tarvitseville!

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Ihanaa, kun tulee lisää plussanneita!



Toisaalta kyllä pieni kateus ;o) iskee, kun kuulee näitä plussa-uutisia, niin kovasti jo toivoisin itse olevani raskaana. Mutta ei auta muu kun odotella ja odotella ja odotella...



Miehen sisko on viemässä kirpparille vauva-tarvikkeita viikonloppuna. Soittikin eilen illalla ja kysyi, että mitäs nyt sitten säästetään. Kamalaa, kun en oikein osannut sanoa siihen mitään. Lopuks totesin, että kysyhän sun veljeltäs, kun ei osaa päättää mitä haluaa :o) Mutta pyysin säilyttämään parhaita tavaroita ja vaatteita vielä vähän aikaa...



Te, joilla kaksi ensimmäistä lasta on jo vähän isompia. Oletteko " keskustelleet" mahdollisesta pikkusisaruksesta lastenne kanssa? Me kysyttiin, että mitäs mieltä tytöt olis, jos meille syntyisi vauva. Molemmat oli ihan innoissaan ajatuksesta ja kuopus kyseleekin joka päivä, että " äiti, joko sun masussa on vauva" ? Voi kunpa voisin pian vastata, että kyllä on...



Vierailija

Eli täällä alkoi vuoto. Kerkesin kaksi negaa testaamaan ja vähän ounastelinkin tätä niiden perusteella. Mutta silti on yllättävän pettynyt olo. Mutta ei muuta, kun etiäpäin :)



Onnea maryanne plussasta :)



Mua ei synnytys pelota vaikka kivuliaita ovat molemmat olleetkin, mutta niinhän ne taitavat aina olla :)

Esikoisesta ei alkaneet supistukset vesien menon jälkeen ja reilun vuorokauden odottelun jälkeen sitten käynnisteltiin oksitosiinilla. No siitähän se lysti alkoi, mutta onneksi on epiduraali ;) Tipan laiton jälkeen kesti 5.45min, kun poika oli sylissä.

Toisella kerralla tahti oli toinen. Kotona kärvistelin aika pitkään ja sairaalassa laitettiin sitten spinaali, mutta eipäs vaikutus riittänytkään loppuun asti ja loppu olikin ihan kamalaa. Mutta kivut unohtuu, kun saa se vauvan syliin. Toinen synnytys kestikin yli 10h.



Meidän pitäs huomenaamulla viedä nuo pikkumiehet valokuvattavaks. Kuopus täytti vuoden sunnuntaina ja samalla otetaan sitten sisaruskuva. Kuopukselle kävi vaan vahinko tänään ja tipahti pulkan kyydistä ja niin on toinen poski naamunen ja vereslihalla ja taitaa olla vähä tummanpuhuva. No tuleepahan omanlainen kuva ;)



Mukavaa viikonloppua kaikille!

Vierailija

Täällä kanssa yksi kolmannen toivoja lisää.Meillä esikoinen on nyt 2v5kk ja kakkonen 1v2kk eli pienellä ikäerolla kaksi aikaisempaa syntyneet.kakkosen ollessa 6kk aloitettiin jo kolmosta tehtailemaan mutta kun imetin tyttöä 1v niin tietysti toi imetys oli hyvä ehkäisy meillä.Heti kun imetyksen lopetin niin seuraavasta kierrosta tärppäsi mutta raskaus päättyi keskenmenoon rv 8+4, onneksi itsekseen vuoti ulos niin ei tarvinnut kaavintaa eikä lääkkeellistä tyhjennystä, nyt olen sitten jo heti keskenmenon jälkeen pongannut uuden oviksen ja hyväksi jo käyttänyt senkin. Nyt sitten jää nähtäväksi tulenko jo uudestaan raskaaksi tästä oviksesta vai tuleeko menkat jossain vaiheessa.

Minulla molemmat synnytykset olleet todella helppoja ja nopeita,joten nyt pelottaakin että miten kerkeän sairaalaan kun tämä kolmas joskus syntyy kun synnärille tulee olemaan matkaa vajaa 60kilsaa. Eli pojan synnytys alkoi ihan kunnon supistuksilla ja kesti 5h20min ja tytön synnytys alkoi säännöllisillä suppareilla kanssa ja kesti tasan 2h. Joten pieni pelko kuin nopea seuraava.Molemmissa raskauksissa olen ollut tarkassa syynissä niin neuvolassa kuin äitipolilla myös joten kun joskus taas raskaudun niin sama meno jatkuu,minulla ollut verenpaineen ja sokereiden kanssa ongelmia edellisissä raskauksissa.Mutta plussa säteitä meille kaikille ja onnittelut plussanneille.

Vierailija

Heippa vaan kaikille!



Kirjottelinkin tossa aiemmin että miten saada mies nyt innostumaan tohon kolmanteen mitä pikimmiten...- eipäs tarvinnut kauaa miettiä, testasin eilen hailakan, mutta selvän punasen viivan...!

Mutta hauskinta tässä on se että käytössä oli ekaa kuukautta ehkäisyrinkula.. eipä kylläkään ole ensimmäinen kerta kun ehkäsy, nimenomaan hormoonipitoinen, pettää... esikoisemme sai alkunsa pillereiden aikaan..

Joka tapauksessa olen siis raskaana!! Jee!!

Mies ei vielä ole kommentoinut asiaa oikeestaan millään, ei olla oikeen vielä tajuttu asiaa... Ihanaahan tämä on, mutta kyllä vähän jännittää...

Hauskaa loppuviikkoa kaikille ja paljon plussaonnea tarvitseville!



rv5+jotain..

Vierailija

Olipa outo " tapa" tulla raskaaksi, mutta onneksi olitte jo ehtineet keskustella kolmannesta niin ei tullut katastrofia.



Meillä ei mies oikein sano juuta eikä jaata tästä kolmannesta. Itse kylläkin laittoi mun päähän ajatuksen kolmannesta, kun itse olin sen jo kokonaan heivannut pois. Keskusteltu on ja hän tietenkin keskustelujen jälkeen teki rahalliset laskelmat ja tuomio oli että pärjätään eli jätti mulle viimeisen sanan. Sanoi vain, että ei painosta mutta ei saa hepuliakaan jos ilmoitan olevani raskaana. (Tietää kyllä kertomatta suunnilleen otolliset päivät eli mielessä on). Minä tässä sitten soudan ja huopaan asian kanssa ja toisaalta nyt toivon että olis tärpännyt niin ei tarttis enää miettiä koko asiaa!



Alkuviikosta pitäis kai alkaa testailee jos ei sitä ennen ei ferrari tule.



Hyvää viikonloppua kaikille ja palailen ainakin lukemaan juttujanne viikonlopun aikana!



t. tiinaliisa

Vierailija

Mukavaa, kun uusia ilmaantuu mukaan, tervetuloa porukkaan! =)



Maryannelle hirmu suuret onnittelut!



Meillä ei oo kuin kaksi pikkuista tyttöä, mutta isommalle (2v1kk) oon jo höpöttänyt, että oisko kivaa, jos tulis vielä uus vauva! Ja hän vaan nyökkää ja hymyilee joten eiköhän se oo selvä suostumus! ;)



Tällä hetkellä vaan meillä eletään jotain omareviiri-vaihetta. Pienempi neiti(8kk) on nyt kuukauden päivät noussu seisomaan ja tunkee selvästi liikaa isomman alueelle. Sitä pitää sitten toisen hirveesti komentaa ja irrottaa toisen ote niin, että toinen kaatuu. Ja aina ei ehdi itse hätiin. onneks ei vielä kovin korkeelta kaadu ja nyt on jo oppinu aika hyvin varomaan päätään, mutta kyllä niitä kolhuja välillä silti tulee.

Tuntuu kurjalta, kun ei tiedä miten tuota vaihetta vois auttaa. Tulee vaan huudettua koko ajan, että ole varovainen ja älä tee sitä jne jne..

Selvästi esikoinen tykkää vauvasta ihan hirveesti ja on innoissaan, kun toinen osaa jo hiukan osallistua hänen juttuihin. Mutta samalla se on varmaan pienestä hirmu ristiriitasta, kun toisaalta tykkää ja toisaalta haluaa pitää omat juttunsa.

No kaipa se tämäkin vaihe tästä ohi menee.



Hirmuisesti plussaonnea kaikille sitä jo toivoville!

Vierailija

Vauvakuumetta olen potenut tässä vähän aikaa - vaikka tämän meidän pikkukakkosen kanssa on ollut aika rankkaa.. Ensin koliikki ja sitten univaikeudet... mutta hassua on kun reilu kk-2 kk ollut helpompaa, niin heti kun helpottaa tulee vauvakuume. Esikoinen on nyt 2 v 7 kk ja pikkukakkonen 1 v 1 kk (ikäeroa noilla on 2 pv vajaa 1,5 vuotta). Nyt en halua niin pientä ikäeroa - sillä kyllä n. 2 v on ihan erilainen kuin 1,5 vuotias (tosin eihän sitä koskaan tiedä miten arki sitten sujuu).



Aluksi ajattelin, että kaksi olisi sopiva määrä, mutta nyt ja oikeestaan melko heti neidin synnyttyä tuntui ettei tämä meidän perhe voi olla vielä tässä... ja nyt sitten kun tämä kuluva pillerilevy on loppu niin lentä pillerit pusikkoon (3 viikkoa vielä)... en ole kyllä mulle sopinut käyttämäni pillerit (Cerazette - tai joku sellainen se niiden nimi on). Imetän tyttöä vielä aamuisin ja iltaisin ja joskus 1-2 kertaa päivässä... mietinkin tässä miten elimistöni kestää rankkaa rääkkiä - raskautta - imetystä ja taas raskautta ja imetystä ja jos sitten nyt vielä uutta raskauttakin jossain vaiheessa. Molemmissa raskauksissa vorenpaineet ovat olleet korkeita ja esikoisen kanssa alkavan raskausmyrkytyksen takia jouduin kakkosen kanssa ravaamaan Naikkarilla aika usein ja olin siellä sisälläkin vähän väliä.... verenpaineet alkoivat nousta molemmissa raskauksissa ihan samoilla viikoilla. Toka kerralla vaan osattiin jo vatautua paremmin tulevaan ja tarkkailtiin asiaa enemmän. Toisaalta haluaisin lapset nyt noin suunilleen peräkkäin, jotta niistä on seuraa toisilleen ja olisin sitten yhtämenoa heidän kaikkien kanssa kotona enkä välillä kävisi töissä.



Synnytyksistäkin on teillä ollut puhetta - mulla ne on ollut kohtuullisen helppoja se ei siis etukäteen jännitä....



Esikoinen käynnistettiin mun alkavan raskausmynrytyksen takia rv 41+4 ja kakkonen syntyi 40+5 ihan itsekseen tosin käynnistys olisi ollut seuraavana päivänä taas verenpaineiden vuoksi. Oli kyllä aika erilaiset synnytykset. Esikoisesta halusin kaiken kivunlievityksen nyt ja en pysytnyt liikahtamaan paikaltani lue sängystä. Kakkosen kanssa taas en olisi millään halunnut mennä sänkyyn ja synnytyskin oli niin kivuton kuin synnytys nyt voi olla - ilokaasulla selvisin. Sänkyyn jouduin synnyttämään kun lapsivesi oli taas vihreää...



Synnytykset ovat olleet kohtuu nopeita eka hivenen yli 5 tuntia ja toka vajaa 7 tuntia... Naistenklinikalla molemmat ovat syntyneet. Ja sinne meisin kolmannenkin kotiin hakemaan.. nyt tarttee vaan toivoa, että sitten tärppäisi mielellään mahdollisimman pian pillereiden lopetuksen jälkeen - ekan kanssa kun meni miltei vuosi ja toka sitten tuli ekasta yrityksestä.

Vierailija

Ihanaa saada lisää plussuutisia! Tärppionnea kaikille muillekkin! Meillä on miehen kanssa käyty nyt monet keskustelut kolmannesta lapsesta, ja kun tuo nuorimmainen on vasta 3kk, niin mies ei olisi vielä niin kovin innokas uuden vauvan yrityksestä. Mulla se vauvakuume tulee vaan aina nähtävästi niin nopeasti pintaan, suurperhe onkin minun unelma;)



Meillä ehkäsy on ollut keskeytys, ja onhan siinäkin pienen pieni mahdollisuus raskautua..Nyt mies jo sanoikin, että voisihan se aina joskus antaa tulla sisäänkin, eli sille ei tosiaan olisi katastrofi jos tulisin raskaaksi, mutta haluaa aloittaa yrityksen vasta kun kakkonen on vähän isompi. Mutta ei halua kuulemma isoa ikäeroa, vaan kaikki putkeen, että tarkoitus oli alustavasti että yritys aloitetaan ensi vuoden toukokuussa!



Nyt meidän neiti tuolla siihen malliin ääntelee, että taitaa olla tisutteluaika!

Vierailija

tai huomentahan mun oikeestaan pitäis sanoa kun oon ollu vasta pari tuntia hereillä yön töissä valvottuani ;)



Synnytyksestä ollut näemmä puhetta, mulla kanssa molemmat sektiolla ja aika lailla samat fiilikset jadeledella, harmittanu kyllä joka kerta kun en pääse edes kokeilemaan alakautta (syy sektioihin ahdas sisälantio, liian iso lapsi) vaikka voimaa ja sisua mussa kyllä löytyis enkä ole mitenkään edes kipupelkoinen, joten tuntui että mut päästettiin liian helpolla. Mutta molemmilla kerroilla harmitus on loppunut just siihen kun oon saanu syliini nyytin sen vihreen verhon toiselta puolelta ;o)) (Ja sitä paitsi, must tuntuu että joku on jossain tarkottanut tän menevän näin, koska en usko että mieheni kestäisi olla tajuissaan alatiesynnytyksessä, niin puolitajuissaan on ollut leikkaussalissakin) Mulla ei oo siis mitään traumoja sektioista jäänyt, paitsi kuopuksen sektiossa " narkkari" ei osannut pistää lainkaan mulle puudutusta, sattui ihan pirusti ja tää jätkä syytti mua etten saanut tarpeeksi selkää kaarelle, niinpä vkoja oli 41+1 ja mä vartaloltani kuin joku valas, olis vaan ite tullut siinä tilassa kaartelee selkäänsä hevosenkengälle!! Tökki siis todella pitkän ajan ja miehelläni loppui oikeasta kädestä verenkierto kun puristin sitä rystyset valkosena ja itkin kivusta ja väsymyksestä.



Mutta, nyt pitää taas mennä, kuopus kutsuu..Paljon onnea plussanneille! Ja mukavaa viikonloppua kaikille!

Vierailija

Sitä vaan tulin kertomaan, että nyt se toistaiseksi vielä toivottu vieras sitten saapui meille (suomennettuna:menkat alkoi) ja tästä starttaa nyt se odotettu viimeinen kierto ennen yritystä!!! Juhuu!!! *tuulettaa*

Ellei nyt sitten lähipäivinä iske malttamattomuus, ja oteta varaslähtöä.. Mies taisi sysätä viimeisen päätäntävallan minulle tässä asiassa.. " sinähän se sitten synnytät kesähelteillä.." :D Kun tuo elokuun lopulle aikaisintaan osuva la " sopis" mieluiten, sillä tätä yrityksen alkuakin on " laskelmoitu" , ja nimenomaan sen takia, koska sektio edessä, eikä ajatus haavanparantelusta just lämpimien kelien aikaan houkuta.. no, vaikeahan se on edes tietää ens kesän keleistä, kun ei tutuistakaan löydy ketään sammskkoproffaa.. ;D Eli joutavanpäiväistä spekulointia! hih..



No, mutta katellaan, miten malttamattomia sitä ens viikolla ja siitä eteenpäin ollaan! ;)



Oikein mukavaa viikonloppua kaikille ja plussaonnea yrittäville! Ja joskus se vauva tekee sen ratkaisun itse, jos vanhemmat jahkaa.. :D Onnea maryanne!!! :)

Vierailija

Eilen illalla juteltiin miehen kanssa kolmannesta. Aluksi mies sanoi, että hänelle kyllä kelpaisi pitempikin tauko (ykkösellä ja kakkosella 1v7kk), mutta kun ruvettiin oikein miettimään, niin tuossapa tuo lupaili sitten että aloitus voidaan aloittaa maaliskuussa =)

Onpa nyt sitten jotakin konkreettisesti odotettavaa..

Vierailija

mä ilmoittauduin tuonne pinoon aiemmin, mutta en oo ehtinyt kuulumisia kirjoitella.. Välillä kuume on tosi kova, mutta aktiivinen yritys aloitetaan kai vasta ens vuoden puolella. Eihän siihen oo enää ku pari kk! :D Kakkosen jäljiltä ei oo ees menkat vielä alkanut, joten senkään puoleen ei oo kiirettä. Mä haluaisin ne menkat ensin, on sitten vähän helpompi laskeskella kiertopäiviä ja jännätä plussaa.

Kuopus on kohta puoli vuotta, ja olo on aika haikea sen puoleen, ei meillä enää ole pikkuvauvaa talossa. Esikoisen vauva-aika kesti muka niin kauheen kauan, mutta tämän toisen kanssa huomaa, että se aika oikeasti vaan hurahtaa ja katoaa jonnekin.

Onnittelut maryannelle ja muille plussanneille!

Vierailija

Jedelede kerkeskin ensin ;o)



Täällä mennään nyt kp 3/26-?, elikkäs aika hiljaiseloa on. Ei olla vieläkään isännän kanssa kummemmin keskusteltu, että vieläkö sitä kolmosta yritellään, vai onko isännän vauvakuume laskenut takasin nolliin... Toivon kovasti, että ei, mutta toisaalta, minkäs teet jos toinen ei oo varma...



Onkos muilla vielä näitä eipäs-juupas keskusteluja?



Nyt on veto jotenkin ihan veks, ei jaksais tehdä töitä eikä mitään muutakaan. Nää menkat vetää joka kuukausi kyllä energia ihan minimiin...



Hyvää viikonlopun alkua! Palailen myöhemmin!

Vierailija

Ilmottaudun uutena tulokkaana ja pikkukolmosen haaveilijana!

Meillä lapset 3 ja 1,5 ja vauvakuume ei parane vaikka kuinka yrittäisi ; )! Ehkäisynäkin vain keskeytys, joten kai sekin jo jotain kertoo. Nyt yhtäkkiä kuitenkin yhteisellä päätöksellä päätimme yrittää kolmatta lasta. Menkat alkoivat juuri joten nyt onkin piiitkä odotus, että pääsee " tositoimiin" . Mahtava fiilis kun päätettiin näin kun jonkin aikaa oli ilmassa sekin, että jätettäisiin kahteen lapseen. Mies sai kuitenkin puhuttua yli eikä siinä paljon tarvittu, heh! Nyt siis kp 1/30 ja ensimmäinen yritys alkaa, jänskättää!! Onnea plussanneille ja peukut muille!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat