Onko se niin rankkaa?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Odotan kaksosia viikoilla 13+6. Olen lueskellut paljon sekä suomalaisia että ulkomaisia kaksossivustoja sekä kirjallisuutta ja lehtiä. Joka paikassa toitotetaan sitä, miten järkyttävän rankkaa vauva-aika kaksosten kanssa on, miten omaa aikaa/aikaa miehen kanssa ei ole minuuttiakaan ensimmäisen vuoden aikana, miten ei kerkeä edes suihkussa käydä, laittaa ruokaa, vaihtaa vaatteita, pestä pyykkiä eikä astumaan edes ovesta ulos, kaksosten kanssa tai ilman. Informaatio kirjoissa ja lehdissä on kautta linjan aika negatiivista. Toki ymmärrän, että kirjallisuus on suunnattu kaikille ja niissä halutaan tietenkin varauduttaa ihmiset pahimpaan.

Itse olen mielestäni aika realisti ja osaan kuvitella, että 9 tunnin yöunet voi unohtaa joksikin aikaa ja syöttörumbakin on varmasti melkoinen. Mieheni kanssa on kuitenkin asiasta keskusteltu ja tultu siihen tulokseen, että se miten vaikeaksi asiat tekee, on paljon ihmistyypistä kiinni. Meille kaksoset on esikoiset eli ei tiedetä minkälaista vauva-aika yhdenkin kanssa on.



Haluaisikin kuulla nyt kokemuksia kaksosten vanhemmilta. Oliko se vauva-aika todella niin rankkaa ja kamalaa kuin ympärilläni annetaan ymmärtää? Kai siinä on aika paljon hyvääkin...?

Sivut

Kommentit (58)

Vierailija

NIIN totta tuo viimeinen, että mitä kauemman vauva-ajasta on, sitä varmemmin (ja paremmin) aika kultaa muistot.



En tosiaan tarkoita olla ilkeä, mutta en malttanut olla viittaamatta keskusteluun, jota käytiin tasan 1 v sitten, Martina1:n pienokaisten ollessa 5 kk. On ollut raskaita aikoja sielläkin, jos helppojakin, kuten tässä ketjussa nyt pääsääntösesti muistelet. Just niin meilläkin, kaikkea mahdollista tähän reiluun vuoteen on mahtunut. Onneksi Martina on ajat teilläkin helpottaneet siitä. Toivottavasti luet tätä omaa aiempaa tekstiäsi nyt hymyssä suin, jos tämän luet. Ja niin on helpottanut meilläkin, nyt kun ipanat ovat 1 v. 3 kk.



Kaikille odottajille, ja erityisesti vaikeiden aikojen kanssa parhaillaan jo painiville paljon tsemppiä ja sisua. Kyllä tämä kaikki kannattaa, ihanat hetket on niin ihania, ja kyllä niitäkin tulee, paljon!!



Ja tässä alla siis suora lainaus keskustelusta tasan vuosi sitten (otsikko oli klassinen: Kaksostenhoitoon apua kunnalta - kaikki väsyneet äidit, lukekaa:)



martina1 - 06.11. 16:58 vastaa tähän viestiin (2/14)

kuulostaa hyvältä...

me taidetaankin muuttaa todellakin muuttaa sinne.. :)



taas on ollut sellaisia päiviä että oksat pois...yöt valvotaan, päivät valvotaan ja kiukutellaan. nukuttan max.45min unia ja tietenkin vuorotellen..hulluksi tulen ihan just..sitten on vielä tässä muutto ja pitäis sentään saada pakattua,mutta minkäs teen kun vauvat ovat koko ajan sylin tarpeessa...:(

mä soittelin sinne MLL:n lastenhoito juttuun ja todellakin sanottiin että e oo...:( ja kuulemma huonommin on kaksosperheille hoitajaa tarjolla..mitä hiton hoitajia ne sellaiset on jotka ei muka muutamaa tuntia kahen vauvan kanssa pärjää.olenhan minäkin joutunut heti olemaan 24h vuorokaudessa vaikken lapsia ikinä ollut hoitanut ennen tätä..tai siis ainakaan näin pieniä. kummastuttaa muutenkin tuo juttu. menevätkö ne vain yksilapsisiin perheisiin sitten jos ei kahta voi vahtia. onhan monessa perheessä kolmekin lasta ja kaikki eri ikäisiä...voi #*****#..hermo palaa tän kunnan toiminnan kanssa..me muutetaan oikeesti kohta sinne kirkkonummelle...



tänään taas,asiasta kolmanteen,niin puhuin äitini kanssa näistä hoitojutuista, ja huokasi vaan että on niin kiireinen ettei kerkee tulla edes moikkaamaan...ja sitten meni hermot ja annoin tulla tuutin täydeltä purkausta itkun ja huudon kanssa...sillä tuloksella vain että ottaa vauvat joulukuussa hoitoon ku lähden miehen työpaikan pikkujouluristeilylle mukaan..ja sekin on vaan sellainen 7h risteily..



mä vaan ootan ens kesäkuuta kun lähen takas töihin..pääsee sinne ainakin lepäämään,vaikka teen tallihommia,jotka on fyysisesti aika rankkaa..



ja viimeyönä keksin sellaisen kuningas idean,että mitäs jos eroaisin miehestä niin sitten saisin ainakin sen joka toisen viikonlopun vapaakis..joo..kaiken näköistä sitä tulee väsyneenä ja yön pimeinä tunteina mieleen....!!!!:)

Vierailija

Mulla toisaalta vasta about parin viikon kokemus tuplaelämästä, että tää on mun oma kokemukseni lyhyt sellainen.



Jokainen kokee asioita ja arkea omalla tavallaan. Joskus kanssaihmiset tuppaa myös hieman säikyttelemään kokemattomia. Itse olen nauttinut tuplaelämästä täysin rinnoin miehen kanssa. Minulla on se onni, että mies voi olla kotosalla ensi vuoden puolelle ja olemme sisäistäneet molempien roolit ja puhuneet selväksi mikä on tärkeintä ja mistä asioista voi luistaa.



meillä ipanat nukkuu tällä hetkellä kolema tuntia kerrallaan ja siinä ajassa ehtii yllättävän hyvin kaiken näköistä mm. pestä pyykkiä, käydä suihkussa jne... Imetän välillä kahta kerrallaan, mutta myös välillä vuorotellen ja sitten vielä himpun verran lisämaitoa.



Monikkoraskaudestakin sain kuulla kaikiki riskit, mutta mulla itsellä ei ilmennyt mitään häikkää ja tissipöpöt syntyivät maailmaan terveinä rv.38+2



siperoinen+nukkuvat tissipöpöt

Vierailija

Mutkin peloteltiin jo raskaus aikana ihan kunnolla kaikella luettelemallasi tavalla. Siihen vielä se että varmasti syntyvät keskosina ja on sitä ja sitä riskiä olemassa. Olinkin asennoitunut siihen että syntyvät ennenaikaisina ja molemmilla on kamala koliikki jne.



No,syntyivät muutamaa päivää ennen la:ta käynnistyksellä,yli kolme kiloisina. Raskaus oli helppo loppuun asti,vaikka maha olikin valtava.

Alusta asti vauvat vain nukkuivat ja söivät,nukkuivat ja söivät. ja minulla oli oikeasti tylsää hyvinkin usein,kun vauvat vetivät 4-5h unia ja olivat tunnin hereillä ja taas vaan nukkuivat:) Meillä ei ollut mahavaivaa ollenkaan,eikä mitään muutakaan. Imetys oli ainut mikä meiltä ei sujunut. Minä kerkesin hyvin tekemään ruuat,siivoamaan,nukkumaa ja käymään suihkussa. Siis tekemään kaikkea mitä vain viitsin ja jaksoin.

Tyttö lopetti yö syötöt 2kk iässä ja poika joskus siinä 4kk iässä. 2 viikon iästä söivät vain kerran yössä.

Meillä siis suht helposti mennyt,mutta onhan siinä omatkin stressi asiansakkin...Kuten riittämättömyys,toinen huutaa naama punaisena ruokaa tai jotain ja olet juuri syöttämässä tai vaihtamassa vaippaa toiselle etkä vain pysty juuri silloin ottamaan sitä toista syliin. Ne hetket olivat varmasti rankimmat mulle silloin aikoinaan. välillä sitten itkettiin kaikki kolme kilpaa:(

7 kk iässä helpotti paljon,kun kaksoset lähtivät konttaamaan,huomasivat toisensa ja yhteiset leikit alkoivat. silloin ei enään äitiä tarvittu joka asiaan. oli aikaa lukea,syödä ja kaikkea vaikka lapset olivatkin hereillä.

nyt samatahti jatkuu,lapsilla ikää 1v5kk,mutta mukaan on tullut kaikki pahanteot ja sisarruksen kiusaaminen ja tietenkin äidin ja isänkin.

mutta kaiken kaikkiaan,minut tämä kaksosarki on yllättänyt todella positiivisesti. tosin kaikkeen vaikuttaa juuri se että kuin terveitä lapset ovat,onko keskosaikaa,allergiaa,kuin paljon isä on mukana ja muutenkin millainen on tukiverkosto takana. >Meillä onneksi kaikki on toiminut suht hyvin,niin olemme saaneet nauttia lapsistamme ja toisistammekin täysin rinnoin. Ja parisuhdekkaan ei ole lopahtanut,kuten minua alussa peloteltiin,päin vastoin olemme hitsautuneet lasten saannin jälkeen vain tiukemmin yhteen:)



martina ja lapset 1v5kk

Vierailija

peesaan tuplavaavia muutamissa asioissa ehdottomasti;



-Tarkka päivärytmi! Itse pidin suorastaan kirjaa siitä mitä mihinkin aikaan tapahtui ja rytmin löydyttyä näistä ajoista myös pidettiin kiinni. Toki joustonvara yllättävien tilanteiden varalta pitää olla, eikä aikataulusta saa ottaa stressiä. Ilman aikataulua vauva-aika olisi varmasti ollut sekasortoinen. Yhteiseen päivärytmiin pääseminen kesti muutaman kuukauden, 2 ensimmäistä kuukautta ovat melko rytmittömiä ja yhteistä aikataulua haetaan - kun sopiva rytmi löytyi oli vauva-arki uskomattoman helppoa. Kaiken joutuu todella tekemään kahteen kertaan, mutta en todellakaan sanoisi, että se olisi kaksin verroin rankempaa.



-Meillä vauvat imetettiin yhtäaikaa eli tarkoittaa sitä, että heidät myös herätettiin aina samaan aikaan syömään. Näin todellakin jäi sitä käsittämättömän arvokasta aikaa itselle ja esikoiselle. Tosin meidän kaksosemme olivat hyvin samanlaisia ja helposti samaan rytmiin saatettavissa, aina näin ei ole.



-Ja olosuhteiden pakosta emme paljon kulkeneet, kuten jo aiemminkin kirjoitin - kolme lasta kainalossa yhdellä ihmisellä on mahdoton yhtälö.

Vierailija

TOTTAKAI se on erilaista kahden samanikäisen kanssa kuin vaikka vuoden ikäeron omaavien muksujen kanssa. Kummassakin on omat hyvät ja " huonot" puolensa. Vauva ei ymmärrä, miltä tuntuu odottaa, mutta toisaalta se ei imetyksen aikana kiipeä kirjahyllyyn ja tipu sieltä alas. Erilaiset tilanteet on erilaisia, mutta mun mielestä on hassua tämä ajattelu, että kaksosuus jotenkin automaattisesti nostaa vaikeusasteen taivaisiin.



TIETYSTI vauvan itku ahdistaa. Niin tekee myös pienen taaperon itku (ja isompienkin..), sillä ei itkut lopu yhtäkkiä vuosikkaina. Myös hieman isompi lapsi voi olla kipeänä, olla mustasukkainen, tahtoa huomiota, pahoittaa mielensä tai muuta vastaavaa. Toisaalta itse olen muksujeni kanssa huomannut, ettei kaikki itku ole yhtä hankalaa kestää. Kaksosten kanssa joutuu myös kuuntelemaan itkua, mutta jos tietää, että toisella on periaatteessa kaikki ok, on se paljon helpompaa kestää. Ja vielä tähän lisäys, että puhun nyt ns. perusterveistä muksuista, sillä vakavat sairastelut ym. eivät taas ole kaksosuudesta johtuvia.



TIETENKIN olen ollut useastikin tilanteessa, että syötän toista ja toinen alkaa itkeä. Ei ollut mukavaa, mutta siitä selvittiin ilman traumoja. Ja ei, en imettänyt kauaa, mutta samalla tavalla olen kaksosarkea viettänyt kuin kuka tahansa imettänytkin äiti. Ja usko tai älä, tiedän myös yöheräilyt ja syönnit. Enää ei mennä kuin yhdellä syötöllä ja ehkä kuudella muulla herätyksllä, joten yöt ovat jo melko ehjiä..-) Ja juu, harva 1- tai 2-vuotias esikoinen heräilee yöllä, mutta toisaalta vaikka kahden vauvan kanssa sai heräillä öisin, sai myös nukkua aamulla ja päivisin ihan eritavalla kuin pienen taaperon kanssa. Usein olen kuullut kahdenlapsenperheistä tarinoita, kun vauva on yökeikkuja ja nukahtaa puolenyön aikoihin, heräilee yöllä syömään ja puol seittemän pirteä esikoinen kiskoo äidin sängystä. Taas siis kaksosarki on erilaista, mutta vaikeammasta tai helpommasta on varmaan turha puhua.



Ja juu, varmasti tulee monta ongelmaa eteen tulevaisuudessa, mutta sitähän lastenkasvatus on. Itse oon ollut ainut lapsi, mutta se ei tarkoittanut sitä, etten olisi hölmöillyt. Samanikäistä seuraa löytyi kehittämään hölmöyksiä ja toisaalta ihan itsekin keksin " laittaa ruokaa" myrkkysienistä. Ei sisaruksia tarvita hölmöyksien tekoon. Kaksi on aina kaksi, niin hyvässä kuin pahassakin, mutten vielä noidenkaan pelotteluiden jälkeen jaksa myöntää kaksosten olevan jotenkin älyttömän rankkaa. Ja toisaalta eri-ikäisten sisarten kanssa on hyvin herkästi pienimmän sortoa ja " nakittamista" typeryyksiin. Sääntöjen tunteminen ei aina tarkoita niiden noudattamista. Vuoden tai kahdenkaan ikäero ei vielä velvoita isompaa käyttäytymään " aikuismaisesti" .



Joku mainitsi, että tytön ja pojan kanssa on helpompaa tulevaisuudessa ja tuo varmasti pitääkin paikkansa. On varmasti ihan erilaista kasvattaa vaikka identtisiä tyttöjä kuin tällaisia pikku persoonia, joissa on samaa jaettu masuaika. Se varmasti tuo oman värinsä lapsuuteen ja varmaan useamman ongelmankin.



Pahoittelen, jos nyt jonkun mielestä olen itseäni nostellut jalustalle tai väheksynyt jonkun toisen kokemusta. Kuten jo aiemminkin sanoin, vauva-arki voi olla rankkaa riippumatta vauvojen määrästä, eikä kaksosten kanssa ilman tekemistä jää, mutta vieläkin uskallan sanoa, että tämä voi olla myös hieno kokemus. Olen ehtinyt nauttiakin suorittamisen välissä ja yhä edelleen pidän kaksosia lähinnä älyttömän hyvänä tuurina. Ainut asia, mikä on joskus harmittanut on ollut se, ettei välttämättä enää ikinä koe raskautta ja synnytystä ja pikkuvauva-aikaa uudelleen. Koska vaikka yöheräämiset menee kerralla, niin niinpä menee myös hyvät asiat ja potkut masunahan läpi.



Dummy + kaksikko

Vierailija

siis se että sanon että meillä on ollut helpot lapset ja helpompaa on ollut kuin kuvittelinkaan niin ei tarkoita sitä ettei olisi ollut vaikeita päiviä tai viikkoja. Joskus on tuntunut että voikun on ihanaa ja hetken päästä on taas tuntunut että tästä ei tule mitään ja haluan nämä lapset johonkin hetkeksi.

Onhan se niin että aika kultaa muistot ja varmasti en muistakkaan ´niitä kaikkia hetkiä kun on tuntunut tosi pahalta,mutta mitä lueskelen raskauden ja vauva vuoden aikaisia päiväkirjojani,ei niistä välity rankkuus ja kamaluus,ainakaan kovin paljoo:)

Löytyyhän sitä tosiaan jos kaivamalla kaivaa niin raskauden ajaltakin vaikka mitä valitusta ja remppaa vaikka sanonkin että mulla oli super helppo raskaus. mä nyt olen muutenkin sellainen heiluri luonteeltani että joku asia saattaa suututtaa ja ottaa päähän sillä hetkellä ja 5min päästä se on jo pois pyyhitty juttu.

Mutta miten vaan....Omasta mielestäni meillä on mennyt helposti(vaikka niitä vaikeita aikojakin on ollut) enkä sitä muuksi muuta,vaikka kaivaisitte mitä lausuntojani esille.

Vierailija

Mikään ei ole itsestään selvää. Ei kaksosten kanssa joka päivä päässyt nukkumaan, mutta tarpeeksi usein tuollainen hetki järjestyi.



Lapset ovat persoonia. Toiset vilkkaampia ja toiset rauhallisempia. Kaksosia tai ei, niin ne ovat lapsia ja kokeilevat rajojaan.



Ja juu, olen erittäin onnellinen lapsistani ja siitä, että kaikki on mennyt näin hyvin.



Dummy kiittää ja kuittaa..-)

Vierailija

Kyllä niissä kirjoissa perääkin on. Jos oikein huono tuuri on, niin se eka vauvavuosi (ja sen jälkeenkin) voi olla erittäin rankka. Kaikki riippuu kuitenkin vauvoista: nukkuvatko, syövätkö hyvin, viihtyvätkö yksikseenkin esim.



Meillä olivat lapset sekä helppoja että hankalia tapauksia molemmat omalla tavallaan. Syntyessään tyttö oli kilon kevyempi kuin poika. Oli siis liian heikko imemään rinnasta, hädintuskin saimme edes 10 ml syötettyä pullosta!!! Sen muistan erittäin rankkana, että sai tuputtaa tyttöön ruokaa ja ruokkiminen kesti pahimmillaan tunninkin. Lisäksi tyttöä piti aina herättää 3 h välein, että kasvaisi hyvin. Poika taas oli hyvä imemään rinnasta ja olikin sitten oikea tissipoika:). Mutta oli siinäkin varjopuolensa. Viihtyi sitten rinnalla niin hyvin ja pitkään, että en oikein meinannut ehtiä tytön kanssa olla ollenkaan:(. Erityisesti muistan pojan iltatankkaukset, jotka jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat. Pulloakin söi kyllä välillä mutta nukahti vain rinnalle! Oli siinä siis rumbaa kerrakseen kun joskus yksin iltaisin piti nukuttaa molempia, toinen nukahti vain rinnalle ja samalla olisi toistakin pitänyt syöttää pullosta ja saada hänetkin nukahtamaan. Huh huh.



Parhaiten ja pahimpana mulle on jäänyt mieleen ekan ½ vuoden rytmittömyys. Siis että eivät juuri koskaan nukkuneet samoihin aikoihin päivisin. Siksi ei omaa aikaa juuri koskaan ollutkaan:(. Muistelen myös, että kiinteiden syöttäminen oli lapsille yhtä takkuamista ja että siihen hupeni tosi paljon aikaa ja se oli hankalaa kun nukkuivat ja valvoivat eri aikoihin.



Ekan vuoden univelka on tietysti myös jäänyt mieleen. Kyllä sitä aika pätkissä nukkui ja aamulla aina viimeistään klo 6 ylös... heh heh. Iltaisin oli uni tullut silmään vasta klo 24 pahimmillaan, muistelisin että poikaa ei tahtonut yöunille saada aikaisemmin.



SE on myös jäänyt mieleen, etteivät viihtyneet vierekkäin samoissa vaunuissa päiväunia nukkumassa. Tyttöä jouduin lopulta nukuttamaan sisällä.



Sitten kun ½ vuotta oli mennyt niin helpotti. Ehkä koska alkoi löytyä rytmiä ja nukkuivat usein samaan aikaan. Eikä se ollut sitä jatkuvaa syöttämistä enää!



Sitten tuon jälkeen on tietysti tullut kaikki muut, kuten ainaiset vahtimistet, lasten " pahanteot" , tappelut ja riitelyt. Että tuleehan niitä onkelmia sitten uusia kun lapset kasvaa, mutta toisaalta se elämä ei sitten enää olekaan niin intensiivista kuin siinä alussa!



Itse hoidin lapsiani kotona kunnes olivat 3-vuotiaita. MINUN elämäni helpotti paljon kun palasin töihin.



Nykyään ovat 4-vuotiaita ja AIVAN IHANIA! On tosi ihanaa kun on kaksi samanikäistä lasta. Ja tämä ikä on aivan mahtava. Niin paljon annettavaa noilla lapsilla on meille ja toisilleen. Hyvin leikkivät myös yhdessä nykyään. Tappeluita on paljon, mutta heistä on myös hyötyä toisilleen selvästi.

Vierailija

En mielestäni enkä ainakaan tarkoituksella ole mitenkään itseäni nostanut - enhän ole edes kovin paljoa omista kokemuksistani puhunut vaan yleisesti. Jännä miten esim. Dummy silti voi lukea rivien välistä ihan mitä haluaa... Kahden lapsen arkea olen maistanut niinä harvoina kertoina, kun jompikumpi kaksosistamme on ollut mummolassa yötä, jotta saisimme edes joskus nukkua ja kyllä vaan on helpolta tuntunut. Vaan ehkä siinäkin on se pieni perspektiivivääristymä, kun voin verrata sitä omakohtaisesti vain kolmen lapsen arkeen? Tosin kuten olen jo kirjoittanut, minulla ON kokemusta sekä vauvoista että taaperoista kun taas kahden eri-ikäisen äidiltä puuttuu kokemus kaksosista. Kumpi siis voi vertailla (jos verrata täytyy) tilanteita paremmin?



Dummy:

Lainaus:

Eli vielä TT:

En tiedä huomaatko, mutta teksteissäsi olet kovasti nostanut itseäsi " yksösten" vanhempien yläpuolelle. Sanoit itsekin, ettet kokemuksesta tiedä, millaista kaksilapsisessa perheessä (ilman kaksosia..) arki on, mutta silti olet varma, että kaksosten täytyy olla rankempaa. Samoin tuo imettämiskommentti. Itse en aluksi jaksanut asiaan kommentoida, mutta luepa se uudelleen ja mieti sitten, miten muuten se pitäisi tulkita kuin että pidät imettäneitä äitejä kovemmassa arvostuksessa kuin meitä korvikkeita käyttäviä. Ite oon kyllä sinut tuon kanssa, joten ei tuostakaan nyt mitään traumoja päässyt muodostumaan.




Ja sitten se parjaamasi imetyskommentti, jonka kirjoitin:

Lainaus:

Et ilmeisesti ole koskaan ollut tilanteessa, että imetät toista vauvaa kun toinen herää sängyssään ja alkaa itkeä... an niin, et tietenkään, koska et imettänyt kovin kauaa. Tai jo se, että toista imettäessäsi alkaa toinen ährätä ja saat koko ajan jännittää herääkö hän ennen kuin toinen on kylläinen... nauti siinä sitten äidin ja vauvan läheisyydestä ja imetystuokioista niin kuin yhden vauvan kanssa voisi tehdä. Harva 1- tai 2-vuotias eskoinen heräilee yöllä kolmen tunnin välein ja saa maitoa - ja jos niin on, ei siitä voi ainakaan lasta syyttää. Vauvat sen sijaan useinkin syövät moneen otteeseen yöllä ja vauvantahtisesti eli niin, että toinen ehkä 3h välein, toinen aluksi 4 ja loppuyöstä 2 tunnin välein. Tai toinen syö alkuyöstä ja toinen loppuyöstä tai...




Kommenttini osoitin sille olettamuksellesi, että kaksi eri-ikäistä olisi sama asia kuin kaksosvauvat. En parjaa enkä syyllistä, mutta minun omaan äitiydenmalliini kuuluu pitkä imetys ja jos siitä tinkiminen on hinta kaksosten kanssa pärjäämiselle, on se hinta liian kova. En usko, että kovinkaan merkittävällä osalla kahden eri-ikäisen äidillä imetys tuottaa niin paljon hankaluuksia kuin se kaksosten kanssa useimmiten tuottaa. Imetys on niin herkkä " laji" , että sen onnistuminen jakaa äitejä jopa eri leireihin, kuten täältäkin keskusteluista saamme jatkuvasti lukea. En väheksy korviketta antavia äitejä, mutta ilman onnistunutta kaksosten imetyskokemusta on paha alkaa väittelemään nimenomaan vauva-ajan rankkuudesta 1 versus 2 vauvaa...



TT



....................................



Loppuun ihana ja niin tosi lainaus... ehkä minussakin asuu pieni täydellisyyden tavoittelija ;)



Muumiliina:

[quote]

Minulla ei kutenkaan ole aika kullannut muistoja. Pieni tuskan siemen elää sydämmessä varmasti aina. Myös huono-omatunto vaivaa kun en ole mielestäni pystynyt olemaan tytöille niin hyvä äiti silloin vauva-aikana kuin olisin toivonut olevani. Onneksi asiaa pystyy paikkailemaan vielä nytkin kun olen voimissani ja toisaalta kahden nuorimmaisen kanssa olen saanut kokea onnellisen ruusunpunaisen äitiyden onnen. Kaksosarki on tuonut perspektiivin vauva-aikaan eikä juuri yhden vauvan kanssa tule pikku valvomista valitettua :)

Vierailija

Edellistä kommentoisin sen verran, että kannattaa huomioida myös sekin etteivät kaksoset ole välttämättä samanlaisia, meillä neiti nukkuu pidempiä pätkiä kuin herra ja vaikka etukäteen suunnittelinkin herätteleväni heidän aina yhtä aikaa syömään olen huomannut että se olisi lähinnä tyhmää: tyttö kun saattaa nukkua kaksi kertaa niin pitkän pätkän kuin poika...



Ja tuohon tunnin välein syömiseen sanon, että en lähtisi lasta pakottamaan syömään, jotkut haluavat syödä vähemmän ja tiheämmin - olkoon kyse rinnasta tahi pullosta! Minä imetän molempia ja maitoa on paljon, niin paljon että kumpikaan ei jaksa tyhjentää rintaa syötöllä. Silti vauvat syövät useammin kuin kolmen tunnin välein. Se on sitä lapsentahtisuutta joka myös pitää maidontuotannon yllä!



Ihaa ja vauvat 2kk



PS. Kyllä nämä kaksoset ovat yhteensäkin helpommat kuin meidän numero kakkosemme - mahavaivat maitoallergioineen vievät kirkkaasti voiton tästä rumbasta! Äitikin saa syödä melkein mitä haluaa...

Vierailija

Onneksi olkoon ja tervetuloa meidän tuplamammojen antoisaan maailmaan.



Muistan hyvin kuinka minuakin ärsytti se pelottelu - raskaudesta, riskeistä ja rankkuudesta...



mutta tosi asia on, että me olemme kaikki niin erilaisia ja niin on lapsetkin.



Kyllä viimeinen vuosi on ollut ihanaa. Tytöt ovat olleet kilttejä ja suloisia. Olemme tehneet yhdessä pajon ja matkustaneet paljon - ilman ongelmia. Mutta ilman apua voisi fiilikset olla toiset. Minulla on vanhemmat ja erityisesti vaari ollut tosi iso apu ja sen lisäksi mies on hoitanut yösyötöt siitä kun tytöt olivat 4 kk ja sitä ennen molemmat syötimme yhden tytön. Mutta kyllä vieläkin muistan sen tuskan kun olin yksi vauvojen kanssa ja sitten alkoi huuto ja tuskahiki virtasi kun yritti syöttää ja hoitaa molempia nopeasti jotta saisi vauvat tyynnytettyä. Vauva -aika on enemmän sellaista käsityötä!



Mutta niin kuin joku täällä osuvasti sanoi. Kannattaa olla realisti ja vain maustaa optimismilla. Kyllä meillä tuntuu, että yhtään yötä (vaikka mies hoitaa edelleen yöt herään kyllä minäkin) en ole nukkunut 1,5 vuoteen (puolesta välistä raskautta en enää saanut nukutuksi - levottomat jalat, iso maha jne....). Ja samalla kyllä välillä on ihan poikki henkisesti ja fyysisesti. Eikä vain ne rikkonaiset yöt vaan flussaiset, mahatautiset jne. lapset... kaikki tuplana!



Voin hyvin kuvitella, että jopa hyvä parisuhde natisee tässä menossa välissä.



Mutta kaksoset ovat ihana ja iloinen asia. Päivääkään (en edes sitä kun molemmat tytöt ja minä itse saimme mahataudin samaan aikaan) en vaihtaisi pois - näin jälkikäteen. Jos olisit kysynyt fiilareita per päivä niin kyllä ne vaihtelee - joten summa summarum iloisen rankkaa on ollut!!!!



strega + mimmit ja esikoinen

Vierailija

olen harvinaisen samaa mieltä sun kanssa, vaikkei mulla olekaan vanhempia lapsia 10 kk kaksosten lisäksi, sitä kompensoi varmasti sitten se, että olen yksinhuoltaja ja sitä olen ollut alusta asti.

Itselläni on ollut omasta mielestäni helppoa, mutta luulen sen johtuneen siitä, että mua varoteltiin NIIN PALJON. Ettei todellisuus sitten jysähtänyt niin pahasti. Toki hyvillään olen siitä nyt, että varoitteluja tuli.

Muistan aina kun kätilö sanoi laitoksella kun olin synnyttänyt että " selvää on,ettet yksin tule pärjäämään"

Se itketti älyttömästi, ja loukkaannuin siitä todella syvästi.

Mutta, niin kuin edellä jo sanoin, Koen olevani etuoikeutettu että olen saanut kaksi lasta samaan aikaan!

Nauttikaamme kaikki ihanista vauvoistamme ja vähän vanhemmistakin, oli niitä sitten yksi kaksi tai kolme=))))))) !





Vierailija

tuplavaavit05:

Lainaus:




-lapsia ei kannata kiikuttaa paikasta paikkaan koko ajan. Rauhallinen ympäristä parasta lapselle joka imee muutenkin itseensä kaikki vaikutteet.








Tähäkin pakko kommentoida... Meillä ei todellakaan ole missään vaiheessa jumituttu kotiin vaan käyty vauvojen kanssa kylässä ja muuta hauskaa. Tottakai joskus vierailuista on seurannut pientä levottomuutta ja esimerkiksi nimijuhlan jälkeen kumpikaan ei oikein osannut nukahtaa, mutta pääsääntöisesti niin äiti, isi kuin lapsetkin ovat näyttäneet nauttivan reissailusta. Ja tietysti myös ystävät ja sukulaiset. Tähänkin tietysti pitää osata vetää raja, joka on hyvinkin vaihteleva perheen mukaan.



Dummy + kaksikko

Vierailija

kerran Dummy vei sanat suustani.



Ei jokainen päivä voikaan olla helppo, mutta eihän elämä aina ole ruusuilla tanssimista ilman kaksosiakaan (tai ylipäätään ilman lapsia). On mulla elämään mahtunut murheitakin, mutta silti koen eläneeni hyvää ja onnellista elämää. On mun kaksosäitiyteen mahtunut huonojakin hetkia ja todella huonosti nukuttuja öitä, mutta silti koen vauva-ajan olleen helppoa.



Ja tuosta imetyksestä... Onko pakko jatkaa...? ;) Niinkuin joku tuolla jo aiemmin sanoi; jos se tuntuu ylivoimaisen rankalta, miksei siitä voi luopua? Itse en imetystä kokenut parin ensimmäisen viikon jälkeen (ne pari viikkoa meni siis tosiaan opetellessa) mitenkään liian " vaativana" asiana, mutta jos mun " mielenterveyteni" /jaksamiseni olisi vaatinut, olisin voinut imetyksen lopettaakin.



Ja niinkuin moni on tähänkin ketjuun laittanut: arjen helppous/vaikeus on hyvin pitkälti kiinni siitä, millaiset vauvat saat.

Vierailija

juuri se, että jos on väsynyt tai kaikki asiat eivät mene ihan suunnitelmien mukaan, niin äidin ei tarvitse teeskennellä jaksavansa. Tämä siis verrattuna 1-lapsiseen perheeseen. Minulla on kokemusta vain tästä yhdestä raskaudesta ja synnytyksestä. Ihan alusta lähtien neuvolasta ja muualtakin olen saanut tukea omaan elämäntilanteeseeni. Imettäminen ei oikein onnistunut, mutta sairaalassakin vain todettiin, että eihän se mitään haittaa - kyllä ne lapset muutenkin kasvavat. Ja näiden muutamien vuosien kokemuksella voin sanoa, että tilanteet vaihtelevat ihan niinkuin muutenkin elämässä. Välillä menee hyvin ja välillä sitten huonommin. Onneksi arki ei aina ole ankeaa, vaan niitä mukavia hetkiä tulee eteen aivan varmasti.



- Marjuska -

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat