Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko taalla muita erityisen vahvatahtoisten lasten vanhempia? Itsekin olen tallainen ja siksi elama tuntuu nyt kovin raskaalta. On kuin oli...

Vierailija

naisuuksistaan. Miten minä voin ohjata lasta, kun vihaan äärimmäistä dominanssia itsessänikin, en olisi toivonut lapselle tällaista elämää. :( Miten te muut suhtaudutte vahvatahtoisiin lapsiinne? Yritättekö kitkeä tätä vai annatteko suosiolla lapsen saada pitää päänsä useissa asioissa? Elämä meillä on yhtä huutoa ja hammastenkiristystä.

Kommentit (7)

Vierailija

...lapsen perusluonteesta, sille ei kukaan voi mitään. Ei tartte olla aina niin ehdoton kyllä kaikki menee eteenpäin omalla painollaan. Hanki Anna Wahlgrenin lapsikirja, siellä on sadoittain vinkkejä miten kaikki saadaan menemään hyvin. Ota lapsi omana ihmeellisenä persoonallisuutenaan, älä ajattele että se on sun oma lapsi jonka pitää olla sellainen tai tällainen. Keskustele sen kanssa kaikesta mahdollisesta, ja kuvittele että se on täysin uusi tuttavuus, ja käyttäydy kohteliaasti, teillä on varmaan hauskaa.

Vierailija

Myös minulla on tällainen lapsi (onneksi vain yksi kolmesta...) ja elämä on yhtä ylä- ja alamäkeä. Lapsi on 6-vuotias. Joka asian saa sanoa 7 kertaan ennenkuin se menee perille ja joka päätös minkä teet, perustella hyvin ennenkuin lapsi sen huutamatta hyväksyy. Lapsi itsessään on tietysti erittäin rakas enkä missään tapauksessa häntä muuksi muuttaisi, mutta ajoittain pelkään oman jaksamiseni puolesta.



Asiat ovat tosi hitaasti menneet parempaan suuntaan, kun lapsi on saanut ikää. Tämä on vaatinut erittäin kovaa kuria sitä vaativissa asioissa ja taas toisaalta hellyyttä ja syliä vielä enemmän kuin muille lapsilleni.



Lapsi on joutunut hankaluuksiin sekä hoidossa, nyt koulussa että kavereidensa kanssa johtuen juuri siitä, että hän sielläkin haluaa pitää viimeiseen asti oman päänsä. Että on tässä tämäkin puoli.



Toivon jaksamista ja pitkää pinnaa sinulle AP ja luota siihen, että jonain päivänä kun sitkeästi jaksat pitää kiinni säännöistä ja kehua oikein menneistä asioista, lapsesi luonne tasoittuu.



t. kanssasisaresi

Vierailija

Kaikki keinot koitettu ja nyt otettu käyttöön nollatoleranssi kun ei enää vaan jaksa. On vain pakko tehdä lapselle selväksi kuka on aikuinen tässä talossa. Yrittää pompottaa joka asialla eikä anna missään periksi. Kaikki tuli kokeiltua sekä hyvällä että pahalla ja mikää ei tehoa niin nyt on sitten tämä vika keino saada kohta 3 v. aisoihin. Pari päivää vasta kokeiltu mutta välillä hieman vaikeaa kun on pieni vauva myös joten imettäessä ei välttämättä halua lähteä viemään lasta esim. yksin huoneeseen kun ei ole totellut. Täytyy vielä miettiä toimintatapoja. Olisko kellään hyviä vinkkejä?

Vierailija

Minullakin oli vaikeuksia aikoinaan hoidossa ja muissa sosiaalisissa ryhmätilanteissa. Ja vieläkin tulee haasteita vastaan. Temperamentti on temperamentti, mutta ongelmia tulee, jos se ei sovi yhteiskunnan normeihin. Nyt pelkään miten käy oman lapsen kanssa. Hän on kohta menossa päiväkotiin.



Äitini ja isäni antoivat periksi minun kanssa, he eivät jaksaneet kasvattaa minua kestämään väistämättömiä pettymyksia, vaan tasoittivat tietä, minkä pystyivät. Sen takia koen, että minun tehtävänä on nyt laittaa selkeämpiä rajoja omalle tyttärelle. Kyse on pikemminkin käyttäytymissäännöistä kuin luonteeseen sorkkimisesta. Vaarana on, että tästä tulee kahden vahvatahtoisen naisen välinen tahtojen taisto. Mies on vielä siinä välissä, voi raukkaa! ;)



Kiitos kolmonen tsempistä! Toivotan teillekin hyvää jatkoa ja tsemppiä!



ap

Uusimmat

Suosituimmat