Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Syömishäiriöiset! Miten tästä parantuisi?!

Vierailija

Itselläni on jo vuosia kestänyt ahmimishäiriö (BED). Olisi kiva viimein parantua tästä. Millaiseltahan se tuntuisi, jos suhde ruokaan olisi normaali?... Sellaisesta on jo vuosia...



Oletteko muut syömishäiriöiset saaneet apua jostakin asiasta/taholta? Syömishäiriöitäkin on toki hyvin erilaisia (anoreksia, bulimia, BED jne.), mutta tietyssä mielessä samassa veneessä kaikki ollaan. Siis ainakin siten, että monella meistä syöminen dominoi ajatuksia suhteettoman paljon, ja se saattaa johtaa masennukseen jne.



Voimia siis kaikille kohtalotovereille!!!

Kommentit (20)

Painonvartijoissa onnistuin minäkin pudottamaan painoni BMI 20:een. Mutta se johti siihen, että mmiehet pitivät minua kovin kiinnostavana, ja ajauduin pettämään useita kertoja miestäni. Ajattelin, että on parempi pysyä lihavana, koska silloin ei tule niin helposti houkutelluksi.

Toisaalta lihavana koen olevani ruma, ja se masentaa ja saa ahmimaan liikaa.

t. bulimikko nyt jo 17 vuotta.

Oletko siis itse parantunut tuolla esittämälläsi metodilla?



Entä kakkonen, saitko itse juuri tuolta avun? Koetko nyt olevasi täysin parantunut?



t: ap

Syömishäiriö on välillä hallinnassa välillä ei, riippuen ihan siitä onko stressiä tai muita huolia.



Suosittelen ravitsemusterapeutilla käyntiä. Se ei ole varsinaista terapiaa vaan opastusta " oikeanlaiseen" syömiseen. Ota yhteyttä terveydenhoitajaan ja yritä saada sitä kautta aika ravitsemusterapeutille. Itseäni on auttanut tarkka ruokavalio, jota lupasin noudattaa. Ruokavalion avulla pystyin ainakin välillä kontrolloimaan kuinka paljon syön, mutta jos rehellisiä ollaan ei ruokavalio ole auttanut kuin hetkellisesti ja sitten alkaa taas sama ahmiminen.

Voisin itsekin sanoa tietäväni kaiken mahdollisen ruuasta ja terveellisestä tavasta syödä, mutta silti ahmin. Ravitsemusterapia on auttanut minua. On ainakin yksi ihminen jolle uskallan puhua aiheesta kasvotusten. Terapeutti tukee oikeanlaiseen syömiseen! Koin tuen todella tärkeäksi. En tiedä miten saan painon pysymään normaalipainon indekseissä vaikka ahmin. Nyt olen lihonnut kuukauden aikana 5kg, jos tahti pysyy samana, minun ei tarvitse unelmoidakkaan normaalipainosta.



Olen nähnyt itseni aina todella lihavana. Syömishäiriö saa ihmisen näkemään peilikuvansa vääristyneenä. Näin itseni peilistä samannäköisenä ja painoisena =lihavana myös silloin kuin painoindeksini oli 17,5. Tuohon aikaan tuli oksennettua kaikki mitä söin.

vaan ahmin ihan mitä tahansa ruokaa siihen asti kuin ruoka loppui. Lopulta en voinut ostaa kaupasta kuin pienen leivän kerrallaan. Parempi että ahmii pienen ruisleivän tai ykkössämpylän kuin ison pussin ruispaloja. Tämä on oikeasti ihan kamalaa, kun ei voi itselleen mitään. Mietin aina miksi teen näin, mutten silti saa lopetettua.

Kutoselle:



Lainaus:


Ravitsemusterapia on auttanut minua. On ainakin yksi ihminen jolle uskallan puhua aiheesta kasvotusten.




Tuossahan saattaa olla oleellisinta se " terapia" -puoli, eikä niinkään se " ravitsemus" -osa siinä. Eli että ylipäänsä puhuu jollekin terveyspuolen ammattilaiselle asiasta. Luulen että itselleni parempi olisi kuitenkin psyko- kuin ravitsemusterapia.



Lainaus:


Syömishäiriö saa ihmisen näkemään peilikuvansa vääristyneenä. Näin itseni peilistä samannäköisenä ja painoisena =lihavana myös silloin kuin painoindeksini oli 17,5.




Niinpä, sehän tässä ongelmana onkin, tai ainakin osana ongelmaa. Itsekin onnistuin Painonvartijoiden menetelmällä laihduttamaan yhdessä välissä miltei normaalipainoiseksi. Ja silti tunsin olevani yhtä lihava kuin ennenkin. Vasta jälkikäteen (lihottuani taas kerran uudestaan...) olen huomannut tuon aikaisista valokuvista, kuinka hoikka oikeasti silloin jo olinkaan. Oi niitä aikoja...



Toivottavasti et lipsu enää takaisin oksentamiseen! Vaikka tokko tällainen ahmiminenkaan terveellistä on... : / Voimia - meille molemmille!



t: ap



P.S. Arvatkaa vaan, syönkö nytkin kirjoittaessani koko ajan...

Vierailija:

Lainaus:


Entä kakkonen, saitko itse juuri tuolta avun? Koetko nyt olevasi täysin parantunut?




Sairastumisestani on jo 17 vuotta, tarkkaa paranemisajankohtaa en osaa sanoa. Olen kuitenkin ollut toistaiseksi täysin terve jo reilut kymmenen vuotta. Kävin sairastaessani psykologin juttusilla ja opettelin syömään oikein, siinäpä se oikeastaan lyhykäisyydessään... Totuushan on, että sairastaminen ja paranemisprosessi olivat yhtä helvettiä alusta loppuun, välillä tuli takapakkia ja rajusti, mutta hengissä ollaan ! En koskaan uskalla huokaista helpotuksesta, että olen varmasti lopullisesti täysin parantunut Laihdutin hiljattain raskaudesta jääneet kymmenen kiloa ja pelkäsin koko ajan, että en ymmärrä lopettaa laihduttamista ja sairastun uudelleen. Onneksi niin ei käynyt ja näen peilistä saman mitä vaaka näyttää.

Pitäisi varmaan kokea lohdullisena se, että en ole ongelmani kanssa yksin, mutta toisaalta tämä syömishäiriö on sen verran veemäinen juttu, etten kyllä toivoisi tätä edes pahimmalle vihamiehellenikään¿ : (



Kommentoin alla lyhyesti neuvojanne siinä mielessä, miten koen kunkin idean sopivan itselleni. Syömishäiriötkin ovat niin erilaisia, että varmasti jokin juttu, joka ei yhdellä henkilöllä toimi, toimiikin jollain toisella. Toivottavasti! : )



2: Antamasi linkki vaikuttaa ihan hyvältä! Täytynee perehtyä vielä paremmin siihen. Ensi silmäyksellä tosin tulee sellainen mielikuva, että tuo on enemmän nuorille syömishäiriöisille & heidän perheilleen suunnattu. Mutta eiköhän sieltä jotain löydy tällaiselle vähän yli kolmekymppisellekin. On tosi kiva kuulla, että olet noinkin hyvin parantunut anoreksiastasi, että pystyit laihduttamaan raskauskilosikin ongelmitta!



3: ¿normaali terveellinen syöminen kolmen tunnin välein, tavallista kotiruokaa¿ - kuulostaa niin järkevältä, mutta samalla liian helpolta ollakseen totta¿ ; ) Tuntuu vähän sellaiselta kehäpäätelmältä, siis että jos mä tuohon pystyisin, niin sittenhän mulla ei oliskaan mitään ongelmaa! Mutta siihen tässä täytynee kuitenkin pyrkiä! Tosi hienoa, jos se sinulla auttoi!



4: ¿Mieti MIKSI ahmit ja siinä se¿. Saat sen kuulostamaan niin napakan yksinkertaiselta. ; ) Vähän kuin että ¿ota vaan itseäsi niskasta kiinni¿¿ Mutta onhan toi totta, kai tässä täytyis vaan pyrkiä ongelman alkulähteille, eli tajuta mihin ¿nälkään¿ minä syön. Ehdottamaasi terapiaa olen ruvennut aika vakavissani miettimään itsekin.



6: ¿Suosittelen ravitsemusterapeutilla käyntiä. Se ei ole varsinaista terapiaa vaan opastusta " oikeanlaiseen" syömiseen.¿ Voisihan siitäkin olla apua. Toisaalta olen paininut näiden syömisasioiden kanssa niin tiiviisti viimeiset 15 vuotta, että luulen (mutta ehkä vain _luulen_!) tietäväni ravitsemuksesta miltei kaiken tietämisen arvoisen, niin että voisin itsekin melkein ryhtyä ravitsemusterapeutiksi päivänä minä hyvänsä¿ Jos et enää oksenna, mutta ahmit yhä, miten olet onnistunut silti pysymään normaalipainoisena? Ei ole onnistunut multa¿ : ( Voimia sullekin omissa paranemispyrkimyksissäsi!



7: ¿Minä tein viikon ruokalistat, en ostanut mitään herkkuja.¿ Huh, mitenhän kykenisin noin pitkäjänteiseen toimintaan¿ Mutta kuulostaa kyllä siltä että toimit tosi hienosti, myös sen suklaan kanssa! Yritän samaa perässä¿ Hyvä että olet saanut myös perheesi sitoutumaan auttamaan sinua. Kyllä mä uskon että munkin mieheni auttaisi, jos todella pyytäisin sitä. (Ja joo, en oksenna, mulla on BED.)



11: ¿Minulla ahmiminen ei rajoittunut mihinkään herkkuihin.¿ Minulla tavallaan rajoittuu. Vaikka ei tää nyt niin ¿rajoittuneelta¿ tunnu, kun voin vetää päivässä pussillisen (ison tietysti!) perunalastuja, suklaalevyn, karkkipussin, pullan jne. eikä välttämättä mitään ¿kunnon ruokaa¿ siihen lisäksi. Joten ihan loputtomasti etsin mielihyvää tästä ruoasta, ja voitte varmaan kuvitella, etten aidosti ole sitä enää aikoihin siitä saanut.. Voimia sullekin, 11!



12: ¿Mulla meni ohi pikkuhiljaa samalla kuin nuoruuskin ja terve olen ollut jo vuosia (nyt 33v.).¿ Olen kanssasi suunnilleen saman ikäinen, ja kärsinyt syömishäiriöstä jo 15 vuotta¿ ¿Tosin mulla auttoi se, etten koskaan oppinut oksentamaan:) vaan lihoin. Se kai koitui pelastuksekseni.¿ Mulla on 30kg ylipainoa, eikä se ole näyttänyt koituneen sen suuremmaksi siunaukseksi¿ ; ) ¿Pääsin töihin, pääsin opiskelemaan omalta tuntuvaa alaa, löysin elämänkumppanin, perustin perheen, sain lapsen¿ - tosi hienoa, että ne auttoivat sinua! Itsekin olen kokenut kaikki mainitsemasi asiat, mutta syömishäiriöni ei valitettavasti ole muuttunut niiden ansiosta miksikään. Tai on se ehkä hiukan muuttanut muotoaan, mutta vaivaa silti paljon. ¿Terapia olisi varmasti hyvä, itse en osannut aikoinaan edes ajatella sellaista, olin niin lukossa.¿ Kuten jo edellä totesin, mulla se taitaa ruveta olemaan viimeinen ja ainoa vaihtoehto. Toivottavasti olen joskus yhtä tasapainoisen tuntuisessa tilanteessa kuin sinä! : )



13: ¿Auttaisiko, että aluksi suunnittelet ateriat tarkkaan ja ostat kaupasta vain yhden aterian tarpeet?¿ Täytyisi varmaan panostaa enemmän tohon suunnitteluun. Muuten tulee kiireessä ostettua mitä käteen sattuu, ja ahmittua holtittomasti. Kaupassakäyntejä voi olla hankala tihentää, kun näin työssäkäyvänä äitinä se on jo normaalillakin tavalla tarpeeksi hankalaa. ; )



Kiitos vielä kaikille kommenteistanne, ja voimia kohtalotovereille, niin jo parantuneille kuin ongelmienne kanssa vielä kamppailevillekin!



T: ap

Parannuin bulimiasta, loputin oksentamisen mutta ahmiminen jäi päälle. Ongelmat vain pahenevat, mikäli kuulen mieheni suusta vihjeitä painostani (olen normaali painoinen painoindeksi 24,5).



12 kirjoittaa asiaa!



Syömishäiriöstä selviäminen on suurta kamppailua, älä jää yksin asian kanssa!!!

Mulla meni ohi pikkuhiljaa samalla kuin nuoruuskin ja terve olen ollut jo vuosia (nyt 33v.). Tosin mulla auttoi se, etten koskaan oppinut oksentamaan:) vaan lihoin. Se kai koitui pelastuksekseni. Ja se, että mm. -pääsin töihin,pääsin opiskelemaan omalta tuntuvaa alaa, löysin elämänkumppanin, perustin perheen, sain lapsen...noin niinkuin elinpiiri ja ajatukset laajeni koskemaan muutakin kuin omaa itseä ja omaa vartaloa.



Terapia olisi varmasti hyvä, itse en osannut aikoinaan edes ajatella sellaista, olin niin lukossa. Jaksamusta!

Uusimmat

Suosituimmat