Vierailija

Tiedättehän tyypin? Perhekahvilassa vakava ilme naamallaan hän juttelee vauvalleen: noooiin, tee vaan kakka, hienoa... Hän selittää koko ajan mitä äiti tekee, mitä vauva tekee jne. Lepertelee ja lätistelee nonstoppina. Aloittaa lauseen: Meillä oli vähän rankka yö, kun neiti/herra päätti imeä tisua kymmenen minuutin välein, ja sitten me syötiin ja sitten me röyhtäistiin jne jne...



Aika söpöjä vai mitä? Ja tämä on leikkimielinen viesti, joten älkää pliis vetäkö mitään herneitä. Meitä on monenlaisia äitejä. Ja hyvä niin. On äärimmäisen mielenkiintoista tarkkailla ihmisiä :-).

Sivut

Kommentit (26)

Joo tiedän että hän ei ymmärrä puhettani, mutta se on mun tapani olla vuorovaikutuksessa vauvan kanssa ja rauhoitella vauvaa sekä opettaa hänelle suomen kielen sanoja. On siitä ollutkin apua, sillä sanoi jo 7kk ikäisenä selvällä suomenkielellä " äiti" ja kun on kakka housussa sanoo " Kaaka" :)



Ei tullut mieleenikään että joku voisi ajatella minusta kuten ap. Aika kummia johtopäätöksiä...että äidin elämä pyörisi jotenkin pelkästään vauvan ympärillä siksi että äiti puhuu vauvalleen...Aika pinnallinen ajattelutapa sulla ap.

Eli lyhyet lauseet, laulava, pehmeä äänensävy ja yksinkertainen kieli. Muille aikuisille puhuttaessa tätä äänensävyä ei tietenkään tarvitse käyttää, mutta sellaiseen käytökseen en itse ole törmännytkään.

lapselle ja lapsi onkin oppinut puhumaan tosi aikasin. Ei se kuitenkaan tarkota, että kun pitäis kertoa kuulumisia, niin alan jauhaa minkä väristä meidän lapsen kakka tänään on. Kyllä se äänen sävy tulee siitä, kun rakastaa lasta ja haluaa äänellä sitä osoittaa. Se on eräänlaista hellittelyä=) Se toimii kannustimena. Minä en näe mitään pahaa siinä, jos lapselleen juttelee lapsenkielellä ja hellästi. Minua vaivaisi todella paljon jos lässytys tai lempeä juttelu hävettäisi minua tai saisi minut vaivautuneeksi. Jos olisin tehnyt lapseni liian nuorena, niin oisin varmaan hävennyt moista=)

Se on luonnollista pienen vauvan äideille, jotka eläytyvät vauvan tunteisiin. Ulkopuolisesta se toki voi kuulostaa hassulta tai ärsyttävältäkin.

pieni vauva kun kiinnittää siihen paremmin huomiota ja tajuaa helpommin, että aikuinen kommunikoi juuri hänen kanssaan. Toki en lässytellyt muille ihmisille =)



Mutta lapselle tulee puhua jo syntymästä asti ja paljon. Vaikuttaa puheen kehitykseen ja kehittymiseen. Itseasiassa uusimmissa tutkimuksissa on havaittu yhteys puheen kehityksen ja " äidin puheen raskausaikana" välillä (<--- hieman kökösti selitetty)



Itse puhuin vauvalle paljon jo silloin kun oli mahassa, ja puhuin paljon heti syntymästä eteenpäin. Luin myös tarinoita jo ihan vauvaiästä alkaen.

Liekö tuo syynä, tai sitten lapseni on vain muuten lahjakas, nyt 3-vuotis neuvolassa totesivat, että lapsen puhe, sanavarasto, kielenkäyttö ja sen variaatiot ovat vähintään 6-vuotiaan tasolla. Neuvolatäti totesi lopuksi, että itseasiassa moni 6-vuotias puhuu huonommin kuin lapseni ja on silti normaalisti kehittynyt puheen osalta.

niin anti mennä vaan.



En minä eikä kukaan muukaan tuntemani äiti puhu VAIN vauvalle. Jos syntyy hyvä keskustelu muiden kanssa, niin yhdyn siihen mielelläni. Perhekahvilassa se nyt vaan on joskus niin, että muiden jutut eivät joko kiinnosta tai mitään yleistä keskustelua ei ole olemassa. Joten silloin on vallan luonnollista jutella lapselleen.



Kannattaa muistaa sekin, että se on vauvalle turvallisuutta luovaa se äidin puhe. Jos ollaan hälyisässä/oudossa paikassa, niin sitä turvallista puhesidettä on hyvä ylläpitää.



Ja ajatus siitä, että alle vuoden ikäinen jotenkin OPPISI monopolisoimaan äitinsä tuon takia on suorastaan hauska!



Vierailija:

Lainaus:


Vauvan puhe ja kaikki muukin kehittyy vuorovaikutuksen avulla. Se lässytysääni voi tosiaan olla vauvalle hyväksi, mutta muista se on usein typerän tai ärsyttävän kuuloista. Kannattaisiko siis lässyttää silloin, kun on oman väen kanssa kotona? Ei vauvallekaan ole hyvä tottua siihen, että hän on koko ajan äidin (ainoa) puhekaveri, vai mitä? Entäs sitten, kun vauva on vaikkapa 4-5-vuotias ja äiti haluaisi keskustella ystävänsä kanssa ilman kiistaa siitä, saako hän puhua ja kuunnella muita kuin lasta?




-5 tai mikä se nyt oli...-

mä olen lapselleni jutustellut paljon ja jatkuvasti ihan hänen syntymästään lähtien ja SILTI hän oikeastaan alkoi puhumaan lauseita " vasta" joskus 2,5-vuotiaana (joidenkin tämän palstan ämmien mielestä kai melko myöhään). Nyt just 3 v. täyttäneenä juttelee tosi paljon, mutta siis tuo puhe kai pikkuisen viivästyi silloin aikanaan, vaikka hänelle todellakin on puhuttu paljon. Joten ei ole niin yksioikoista tuokaan.

Puhun kyllä lapsilleni paljon mutta en lässytä. Puhun varmaankin vauvalle yksinkertaisemmin kuin aikuiselle, mutta yksikön ensimmäinen ja toinen persoona ovat myös käytössä. Ja sen on lapsi joka kakkaa ja syö eikä meillä + passiivi. Molemmat lapseni ovat harvinaisen hyviä puhumaan, ( myös neuvolan terveydenhoitajan ja lastentarhanopettajien mielestä) vaikka eivät lässytyksestä ole osalliseksi päässeet.

ja itsekin lepertelen meidän 3,5 kk pojalle jatkuvasti. Mutta en voi ymmärtää ihmisiä jotka tekevät samaa jo puhuville lapsille. Mielestäni siinä vaiheessa kun lapsi alkaa opetella puhumaan, pitää hänelle puhua kunnolla. Erään tutun poika lässytti vielä esikouluun mennessään. Ei mikään ihme kun isänsä lässytti hänelle koko ajan.

Harva kuitenkaan menee ihan noin äärilaitaan. Enkä mä sentään yksinkertaisena ihmistä pidä pelkästään lässytyksen vuoksi. Se on oikeastaan ihan luonnollista, että äiti vauvan saatuaan keskittyy hetken vain vauvaan. Niinhän sen pitää mennäkin, vastasyntynyt on niin avuton, että äidin eläytyminen on elinehto. Ihan " normaalit" ja järkevätkin ihmiset muuttuvat sellaisiksi (niin kuin pirtelö sanoi, ei ole muuta sisältöä elämässä) pariksi kuukaudeksi. Eikä siinä ole mitään pahaa tai kummallista. On luonnotonta jos pienen vauvan äidin pitää todistella, että hänellä on elämän sisältö jossain ihan muualla kuin vauvassa.

Vierailija:

Lainaus:

Aloittaa lauseen: Meillä oli vähän rankka yö, kun neiti/herra päätti imeä tisua kymmenen minuutin välein, ja sitten me syötiin ja sitten me röyhtäistiin jne jne...








Tietenkin varmasti ihan joka ikinen normaali äiti lässyttää ja lepertelee vauvalleen, mutta kun muillekin aikuisille puhutaan samaan tyyliin, niin mua ainakin huvittaa vähän.

Tai tarkemmin ajatellen puhuin ihan normaalia kieltä käyttäen, muutin vain äänensävyäni hellemmäksi ja pehmeämmäksi. Muille en lässytellyt :)



Olen aina siis puhunut lapselleni paljon, kaikki läheiset ovat, ja hänelle on myös laulettu ja loruteltu. Oppi puhumaan tosi aikaisin, ja nyt 2-vuotiaana omaa jo erittäin laajan sanavaraston ja osaa ulkoa hämmästyttävän määrän loruja ja lauluja. Osaa myös jo kaikki kirjaimet, myös s ja r tulevat jo puheessakin.



Tiedän lapsen puheen kehitykselle olevan erittäin tärkeää, että lapselle puhutaan paljon, ja tiedän sen siis ihan käytännössäkin. En vain ymmärrä, miksi lapsi pitäisi opettaa edes kuuntelemaan sitä " lässytyskieltä" , eikö samantien olisi äidillekin helpompaa puhua normaalisti???

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat